Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeasti ajattelet lapsesi kavereiden eroperheistä?
26.10.2008 |
Kysymys tuli mieleeni, kun jo kaksi kaveriani on suhtautunut asiaan niin, että eivät haluaisi lapsillaan olevan eroperhekavereita.
Toinen kaverini puhui lapsensa perheestä kuiskien "voi kun mua niin säälittää" vaikka lapsella on onnellinen koti ja toimivat suhteet molempiin vanhempiinsa. Hän sanoi, että on niin vaikeaa selittää omalle 9-vuotiaalle, miksi ne vanhemmat eivät asu yhdessä ja on niin kauheaa, kun lapsi joutuu asumaan eroperheessä.
Toinen kaverini taas sanoi, että heidän lapsillaan ei onneksi ole kavereita, jotka olisivat eroperheistä.
Kommentit (12)
olisivat niin onnellisia, ettei eroja tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin niillä eroperheiden lapsilla ei olisi jo tarpeeksi raskasta muutenkin, niin tuollaisten kypsymättömien "aikuisten" pitää vielä viedä heiltä kaveritkin, kun "eihän meidän jennajuulia saa kaveerata niiden kanssa, saa vielä huonoja vaikutteita..".
Itselläni on äärimmäisen huono suhde ukkooni ja olen jatkuvasti miettinyt eroa jo ihan poikammekin takia; luulenpa, että poikamme olisi paljon onnelllisempi ja tasapainoisempi, jos asuisi kahdestaan minun kanssani, eikä tarvitsisi jatkuvasti kuunnella isänsä raivokohtauksia. Mutta koska olen ihan liian "nynny", niin en ole vielä saanut aikaiseksi suunnitelmiani (ja ukkoni siis enimmäkseen raivoaa minulle, eikä ole vielä tähän mennessä käyttänyt ruumiillista väkivaltaa meihin). Joten voin vaan nostaa hattua niille, jotka pystyvät riuhtaisemaan itsensä ja lapsensa irti perhehelvetistä.
Miettikääpäs vaikka sitä oululaisperhettä, jossa opettajaisukki ampui koko perheen. Olisi sekin jäänyt tekemättä, jos äiti ei olisi kynsin hampain pitänyt kiinni ihanneperhekulisseista ja olisi lähtenyt ajoissa pois lastensa kanssa =(.
tasapainoisempia ja onnellisempia kuin monen ydinperheen lapset. Esikoisen opettajan kommentti: "harvoin tapaa noin tasapainoista ja onnellista lasta". Kuopuksen eskariope: "miten ihmeessä oikein kasvatat lapsiasi, kerran 10:ssä vuodessa tulee noin tasapainoisia ja positiivisia lapsia vastaan" (tuntee myös esikoisen)
Ja kyllä meillä tapellaan ja lapset ovat välillä kamalia eli mistään ylikiltteydestä ei ole kyse. Terveen itsetunnon omaavia lapsukaisia nuo ovat.
t. kahden yh
äiti on ollut rohkea kun on uskaltanut ottaa sen ratkaisevan askeleen ja parantanut sekä itsensä että lastensa elämänlaatua eroamalla.
sanoi yhden lapsemme kaverin isäpuoli kun totesin että meidän pojassa on paljon vikaa, muttei heidänkään kullannuppunsa täydellinen ole heidän haukuttuaan ensin julkisesti vanhempainillassa meidän "ilkeän ja kasvattamattoman kakaran".
Siitä pitäen olen vierastanut ihmisiä, jotka katsovat tarpeelliseksi kertoa olevansa uusperhe. Muiden perheoloista en tiedä mitään enkä välitäkään.
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi kaveriasi säälittää hänen oma perheensä ja jos säälittää niin miksi hän ei tee asialle jotain??
Toinen kaverini puhui lapsensa perheestä kuiskien "voi kun mua niin säälittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasapainoisempia ja onnellisempia kuin monen ydinperheen lapset. Esikoisen opettajan kommentti: "harvoin tapaa noin tasapainoista ja onnellista lasta". Kuopuksen eskariope: "miten ihmeessä oikein kasvatat lapsiasi, kerran 10:ssä vuodessa tulee noin tasapainoisia ja positiivisia lapsia vastaan" (tuntee myös esikoisen)
Ja kyllä meillä tapellaan ja lapset ovat välillä kamalia eli mistään ylikiltteydestä ei ole kyse. Terveen itsetunnon omaavia lapsukaisia nuo ovat.
t. kahden yh
tasapainoista ja turvallista elämää. Kaikilla ydinperhelapsilla ei ole noin hyviä olosuhteita kuin sun lapsilla.
jonka luona naapurin ydinperheen lapset viettivät paljon aikaa ennen vanhempiensa eroa. Taisi olla mukavampaa, kun meillä ei tapeltu eikä mökötetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ympäristössämme asuu paljon näitä "eroperheiden kanssa emme seurustele"-vanhempia. Ja kun olen itse ottanut sen ratkaisevan askeleen ja lähtenyt huonosta parisuhteesta paitsi itseni myös lasten vuoksi, niin onhan se mukavaa että minunkin kullannupuilla on kavereita. Tosin yksi lapsosistani on pienessä koulussa kyllä juuri tästä erosyystä lähes koulukiusattu. Ope myöntää ongelman, mutta ei voi tietenkään vanhempien asenteille mitään... enpä olisi uskonut tällaista vastaan tulevan. Ihmettelen, että olisiko minunkin naapurinrouvien mielestä parempi asua väkivaltaisen mieheni kanssa kuin eronneena(erosta jo vuosia). Vaikka taitaa olla niin, että tällaisilta asuinalueilta "pitäisi" pysyä poissa, olipa takana sitten huono parisuhde tai ero. Olenpahan viisaampi kun seuravaa isompaa asuntoa etsin, lupaan, arvoisat naapurinrouvat, siirtyä avarakatseisempaan ympäristöön ;)
asuinalueella on tuollaisia ennakkoluuloja. Itse en ole koskaan moiseen törmännyt, asumme hyvämaineisella omistusasuntoalueella, jonka hintataso on kaupungin kalleinta.
t.yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nykyään vain puolet naimisiin menneistä. Loput eronneita.
pidän eronneita naisia vahvoina taistelijoina
Samanlaisia ne lapset ovat riippummatta siitä, ovatko eroperheistä tai ydinperheistä.
Monesti eroperheiden lapset voivat olla jo tyytyväisempiä, koska ei joudu elämään aikuisten ristiriitojen keskellä.
Fiksut aikuiset tajuavat erota lapsen hyvinvoinnin vuoksi.