Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet jos saat kirppikseltä ostetun joululahjan?
19.11.2008 |
Minä pyysin lähimpiä sukulaisia katselemaan meille lahjoja myös kirpputoreilta ja he ottivat sen iloisina vastaan ja sanoivat että heillekin voi hankkia kirppikseltä lahjat. MInun mielestäni vain on niin kauheaa tuhlausta kun ostetaan lahjoja joita en välttämättä tarvitse tai en ehkä edes pidä. Olisi mukavampaa jos tietää ettei toinen siitä olisi kauheasti maksanutkaan. Sellaiset on helpompi laittaa uudelleen kiertoonkin ilman pelkoa että ostaja loukkaantuu jos en sitä loppuikääni säilytä. Myös lasten leluja löytyy paljon kirppiksiltä. Lelutkin on usein sellaisia ettei lapsi niistä välttämättä edes välitä parin leikkikerran jälkeen. Meidän taaperolle pyysin että hänelle voi paketoida sellaisiakin leluja joita löytyy valmiiksi heiltä kotoolta ja joilla heidän omat lapset ei enää leiki.
Kommentit (20)
Mutta en vieraammille, kun eivät tajua ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos vaan jotain romua otettu viime tingassa, niin ois voinnut jättää senkin antamatta.
Minusta se joka ostaa minulle kirppikseltä ostetun lahjan on erittäin paljon ajatellut minua, sillä hän tietää silloin että olen varsinainen kirppisihminen. :-)
Olen bakteerikammoinen, ja pelkään kierrätystavaroita. Parempi jättää ostamatta, tai antaa lahjakortti, jolloin saaja voi ostaa mitä tarvitsee. En minä oikeastaan ymmärrä tuota lahjomisvimmaa. Ihan turhia tavaroita ostellaan, jotka sitten eivät kuitenkaan ole mieluisia. Lapsille on tietysti kiva ostaa jotain, mutta aikuiset eivät lahjoja tarvitse. Itse ostan jotain yleensä vain siskoilleni, ja sekin on monesti perinteinen konvehtirasia. Tai viinipullo ja juustoja, tms.
En ole kirppisten sydänystävä. Jotenkin se haju ja käytetyt tavarat inhottavat.
Vauvanvaatteita olen aikoinaan sieltä ostanut.
Esim konevhtirasia, juustotarjotin tai viini oiva ei-kirppislahja aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
second hand -liikkeestä ostetun lipaston!
Oli selvästi vanha kuin taivas, jotain 60-luvulta, mutta aivan ihana, ja sopii kuin nyrkki silmään työhuoneeseeni.
Olin ihan yllättynyt, sillä mies oli selvästi nähnyt vaivaa sen lipaston metsästyksessä. Ei ollut ihan mikä tahansa lipasto, vaan sellainen joka sopi hyvin työhuoneeni tyyliin.
Ei haitannut vaikka olikin second hand / kirpparilöytö.
Eli ei mitään krääsää, hirveän huonokuntoista (tyyliin reikäiset tyynnyliinat) tai muuten epäsopivaa (jotain L-koon lätkäpaitaa S-kokoiselle naiselle jota ei kiinnosta jääkiekko :) . Olen itse ostanut lahjoiksi esim. kirjoja divarista, sillä läheskään kaikista hyvistä kirjoista ei ole enää painosta saatavilla ja divari tms. on ainoa konsti löytää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo lahja on saajansa näköinen ja/tai kokoinen :)
Joululahjat tekee tontut korvatunturilla ja silloin lapset saavat uusia ja mieleisiä leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaako _kaikki_ käytetty tavara, kirjat ja astiatkin? Et taida olla ainakaan antiikki- tai vintage-tyylien ystävä :)
Jotenkin se haju ja käytetyt tavarat inhottavat. Vauvanvaatteita olen aikoinaan sieltä ostanut.
Olen nimittäin nähnyt myynnissä kirppiksillä tosi hyväkuntoistakin tavaraa, etenkin jotain isompien lasten saamia pehmoleluja joilla ei ole leikitty yms. Tai jotain pelejä.
Joululahjat tekee tontut korvatunturilla ja silloin lapset saavat uusia ja mieleisiä leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirpparitavaraa, kuten kauhtuneita neulepuseroita ja kolhiintuneita leluja. Tietty antiikki ja astiat kiinnostavat myös käytettyinä, mutta en miellä niitä kirpputoritavaraksi.
Se hajuja kammonnut.
Tykkäisin vanhoista kirjoista tai hauskoista esineistä todella paljon, ja arvostaisin kierrättämisen ajatuksen kunnioittamista! Toivottavasti useampikin huomaisi saman jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä mielestäni lahjan saajan olisi pitänyt ensin sanoa että hänelle voi ostaa kirppikseltä, muuten saattaa loukkaantua.
JOTEN SANOKAA SUKULAISILLENNE ETTÄ KIRPPISLAHJATKIN ON TERVETULLEITA :)!
Olen bakteerikammoinen, ja pelkään kierrätystavaroita. Parempi jättää ostamatta, tai antaa lahjakortti, jolloin saaja voi ostaa mitä tarvitsee. En minä oikeastaan ymmärrä tuota lahjomisvimmaa. Ihan turhia tavaroita ostellaan, jotka sitten eivät kuitenkaan ole mieluisia. Lapsille on tietysti kiva ostaa jotain, mutta aikuiset eivät lahjoja tarvitse. Itse ostan jotain yleensä vain siskoilleni, ja sekin on monesti perinteinen konvehtirasia. Tai viinipullo ja juustoja, tms.
mutta kun tuohon ei nyt satavarmaa hoitoa olekaan. Eletään ja annetaan toisten elää.. tottakai mikäli tietäisin lahjan saajan pitävän juuri tietyistä "antiikkijutuista", ja itselläni sellainen olisi, niin saattaisin antaakin hänelle.. vanhat lasten lelut antaisin sukulaislapselle ihan muulloin kuin jouluna. Jos tiedän että he haluavat ottaa vastaan. Mutta mikään ei ole hirveämpää kuin käytetyn tavaran väkisin tuputtaminen... Kauheaa yrittää kieltäytyä, ja kuunnella sitten, että oletpa nirso, ja eihän sulla sitten köyhyys vaivaa kun ei kelpaa. Minä en todella voi sille mitään. Tietysti minulla on jotain suvussa kulkenutta vanhaa tavaraa, ja asun vanhassa talossa, tosin talon historian tiedän, ketä on asunut, ja ettei kukaan ole sinne kuollut.. Vanhassa vuokra-asunnossa en voisi asua.
Totta puhuen, en minä niitä uusiakaan lahjoja halua ottaa vastaan..
ostin miehelle 50 euroa marimekkolaukun kirppikseltä
Olen saanut kirppislahjoja, ja myös antanut! Lähinnä yhden ystäväni kanssa olemme välillä tätä "harrastaneet", jos on vastaan tullut jotain hyvää tavaraa.
Meillä roikkuu katosta Iittalan tuikkukynttelikkö, jonka tiedän olevan kirppislöytö. Ilahduin kyllä tästä lahjasta! :)
Itse olen ostanut esim. kotimaista käsityötä/keramiikkaa, viime vuonna kiva keraaminen tarjoiluvati, joka oli saajan kodin tyyliä..
barbinuken, jolla oli takkuinen tukka paskasella ponnarilla kiinni.
Kun aukaisin ponnarin, olikin nukke keskeltä päätä liki kalju, tukka oli saksilla nyrhitty.
Nuken jalat oli pureksittu ja vatsa kynällä töhritty.
Mekko sillä oli hieno.
Mekon pesin ja nuken heitin roskiin.
Kirppari-ideologia on ihan jees.
Joskus vaan tökkii, kuten tuossa.
Mummoni osti tyttönsä puolen suvulle ihan kaupan lahjoja, aikasta kalliita vielä.
Me isän puolen suku saadaan aina jotain jämää ja edullista. Muille ostaa omien sanojenkin mukaan kallista.
Mikähän siinäkin on? Olen sanonut, että emme edes tartte lahjoja.
emalikupeista yms käytetystä. Olisin positiivisesti yllättynyt, että joku olisi nähnyt vaivaa etsiä jotain mieluista minulle. eikä vaan mennyt pentikkiin ja ostanut kulhon josta en pidä ;)