En olisi uskonut kysyväni tätä täällä,

voin kertoa, että tuontyylisille ihmisille ei voi mitään. Luulevat ihan aikuisten oikeasti olevansa maaailman napoja ja pomoja vaikka olisivat ihan samalla viivalla kaikkien muiden kanssa. Parempi vain asettua tuollaisen ihmisen yläpuolelle ja antaa kaiken paskan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

työsuojeluvaltuutettuun...



Kuulostaa ihan mun duunipaikan tilanteelta, itse toisessa tiimissä, mut tiedän tilanteen...VOIMIA!

aika vaikeita juttuja, koska niissä saattaa olla kimpussa montakin eri taustaongelmaa:

- ehkäpä työtoverisi on oikeastikin sinua paremmin koulutettu/paremman työkokemuksen omaava ja jostain syystä hänen urakehityksensä on epäreilusti jäänyt junnaamaan paikallaan. Hän voi olla syystäkin katkera, mutta projisoi tyytymättömyytensä väärään henkilöön eli sinuun.

- työtehtävät pitäisi organisoida ehkä paremmin ja vastuut tarkemmin

- esimiehen pitäisi puuttua tilanteeseen, jos työtäsi ja osaamistasi jatkuvasti syyttä kritisoidaan.



Sinuna ottaisin asian kahden kesken esille työtoverin kanssa. Sano, että sinusta tuntuu pahalta, koska koet, että työtoveri ei arvosta osaamistasi ja työpanostasi. Korosta omia tunteitasi, älä syyttele. Kysy, onko työtoverisi tyytymätön sinun osaamiseesi vai onko kyse jostain muusta ärtymyksestä.



Sitten mieti, pitääkö asia ottaa esille esimiehen kanssa. Jos työtoverisi ei halua muuttaa käytöstään, työparinne olisi järkevintä hajottaa ja etsiä teille erilaista tehtävää - mikäli mahdollista (ainahan se ei onnistu).



Joka tapauksessa tuo kuulostaa jo kiusaamiselta, joten siksi sinun kannattaa nostaa kissa pöydälle ja vaatia muutosta.

Just tuollasia työkavereita vihaan!



Itse olen sen luontoinen, et annan helposti tulla takaisin ja en todellakaan tee mitään, mitä se käskee ja väittelen sitkeästi joistain asioista, jos on energiaa siihen ja jos alkaa neuvomaan, saatan tokaista että tulen kyllä kysymään apua, jos sitä satun tarvitsemaan ja uskon, että SÄ olisit paras apu siinä tilanteessa.



Olen lähtenyt yhdestä työpakasta tuollaisen työkaverin takia, kun en jaksanut sitä. En tajua, kuinka joillekkin voi niin pienet asiat muotoutua niin suuriksi... huoh. Itse olen ainakin töissä sen takia, et saan siitä rahaa, mulla on kuitenkin muutakin elämää..

Mutta olemme kuitenkin työpari eikä kumpikaan ole toisen alainen. Esimies on erikseen. Vaikea tilanne myös sikäli, että hän on vakituinen ja minä määräaikainen. Sitä hän muistaa korostaa. En sekaannu hänelle koulutuksensa puolesta kuuluviin tehtäviin, mutta toivoisin myös saavani tehdä itse oman koulutukseni mukaisen osuuden työstä. Ja kaiken pitäisi tapahtua yhteistyössä ja neuvotellen. Ahdistavaa. ap

tai kirjoittele "potkaise minua"-lappuja keltaisilla post in lapuilla selkään, laita pierutyyny sen työtuolille ja/tai laula ääneen piippolan vaaria tai muita yhtä "hyviä" biisejä...;)

niin sun ei auta muu kuin kuunnella sitä toista.

Mä olen ollut työpaikassani monta vuotta töissä ja osaan kyllä asiani ja ennakoida miten missäkin tilanteessa on yleensä paras tehdä. V...ttaa jos siihen tulee joku määräaikainen vastavalmistunut kanajalka piipittämään. Kyllä pitää työparin olla muutama vuosi kaverina ennen kuin voin alkaa arvostamaan hänen mielipiteitään.

Työparisi kaiketi kokee, ettei häntä arvosteta, koska on samoissa hommissa kuin joku vähemmän koulutettu ja määräaikainen... eli katkeruuden syy et ole sinä tai persoonasi, vaan tilanne, jonka kokeneempi kokee epäreiluksi.

Sinänsä (kuten jo sanoinkin) on tietysti täysin epäreilua sekin, että hän kostaa tuon SINULLE, ethän sinä teidän työpaikkanne organisaatiosta päätä.

Onko tuota jatkunut pitkään? Vai oletko uusi työssäsi? Eli voisiko kenties laimentua ajan kanssa, kun työparisi oppii luottamaan taitoihisi?

Itse olen nuorempana ollut joskus kesähommissa tuollaisessa tilanteessa. Pääsin niistä yli ottamalla heti alkuunsa asenteen, että todellakin OLEN kokemattomampi ja nöösimpi ja hiukan imartelemalla sitä konkaria. Eli osoitin, että hän todellakin on se, jolta käyn kysymässä opastusta, kun tulee oudompi asia eteen.

Herkästi tuossa tilanteessa toimii päinvastoin ja yrittää korostaa itseään ja taitojaan ja itsenäisyyttään. Mutta onko siitä kamalasti haittaa oikeasti, jos antaa toisen ylläpitää käsitystä itsestään sinä taitavampana ja osaavampana?

No, mieti itse, kun tunnet itsesi ja työparisi ja sen, millaisista ongelmista tarkasti ottaen on kyse. Jos pieni myötäkarvaan silittäminen ei auta, hae esimieheltäsi ratkaisu asiaan.

Mutta olemme kuitenkin työpari eikä kumpikaan ole toisen alainen. Esimies on erikseen. Vaikea tilanne myös sikäli, että hän on vakituinen ja minä määräaikainen. Sitä hän muistaa korostaa. En sekaannu hänelle koulutuksensa puolesta kuuluviin tehtäviin, mutta toivoisin myös saavani tehdä itse oman koulutukseni mukaisen osuuden työstä. Ja kaiken pitäisi tapahtua yhteistyössä ja neuvotellen. Ahdistavaa. ap

Ja minähän kuuntelen häntä. Annan hänen kertoa omat ajatuksensa ja suostun kiltisti. Mutta hän ei kuuntele tai jos kuuntelee ei suostu mihinkään ehdotukseen. Jos laitan pöydälle vihreän liinan, hän tulee sanomaan oitis että keltainen olisi parempi. Jos sanon, että laitettaisiinko nämä korjattavat tavarat kaikki yhteen paikkaan, hän sanoo että ei missään tapauksessa. Hän antaa minulle tehtävän miettiväksi. Kun näytän ehdotuksen mietittyäni sitä pari tuntia hän sanoo aina että tehdään sittenkin ihan muuta. Ja tähän tapaan se menee. Ja korostan, että minulla on yhtä pitkä työkokemus alaltani kuin hänelläkin.

niin sun ei auta muu kuin kuunnella sitä toista.

Mä olen ollut työpaikassani monta vuotta töissä ja osaan kyllä asiani ja ennakoida miten missäkin tilanteessa on yleensä paras tehdä. V...ttaa jos siihen tulee joku määräaikainen vastavalmistunut kanajalka piipittämään. Kyllä pitää työparin olla muutama vuosi kaverina ennen kuin voin alkaa arvostamaan hänen mielipiteitään.

Olet siis oikeutettu johonkin työpaikkakiusaamiseen vai? Hyi saatana kun vihaan kaltaisiasi ihmisiä...lälläälllläää et ole POMO etkä sellaiseksi pääse;) heheheeeeeeeee, että älä luule itsestäsi idiootti liikoja.

Jos siis olette suht samanarvoisia objektiivisestikin ottaen, palaan ekaan vastaukseeni: juttele tuon työparisi kanssa ja jos muutosta ei tapahdu, vaadi esimieheltä toimia.

Kiusaamiselta kuulostaa.

Ja minähän kuuntelen häntä. Annan hänen kertoa omat ajatuksensa ja suostun kiltisti. Mutta hän ei kuuntele tai jos kuuntelee ei suostu mihinkään ehdotukseen. Jos laitan pöydälle vihreän liinan, hän tulee sanomaan oitis että keltainen olisi parempi. Jos sanon, että laitettaisiinko nämä korjattavat tavarat kaikki yhteen paikkaan, hän sanoo että ei missään tapauksessa. Hän antaa minulle tehtävän miettiväksi. Kun näytän ehdotuksen mietittyäni sitä pari tuntia hän sanoo aina että tehdään sittenkin ihan muuta. Ja tähän tapaan se menee. Ja korostan, että minulla on yhtä pitkä työkokemus alaltani kuin hänelläkin.

tottuneen ottamaan kaiken vastuun aikaisemmin. Hänelle on uusi asia se, että työparina on koulutettu ihminen eikä harjoittelija tai opiskelija. Hänellä on joissakin asioissa enemmän vastuuta johtuen hieman erilaisesta koulutuksesta. Hänelle kuuluu joitakin erilaisia tehtäviä kuin minulle. Mutta suurimmalta osin toiminta pitäisi suunnitella yhdessä eikä siinä olisi sooloiluun varaa kummallakaan. Täytyy yrittää keskustella hänen kanssaan, mutta vaikeaa se tulee olemaan.