aaa

Helsinkiläisten erityispiirre, jos aletaan yleistämään, on musta sellanen kykenemättömyys suhtautua omaan itseensä leikillisesti.



Musta on kamalan kuuloista kun joku (tätä tyyppiä) oleva hesalaisisä puhuu esim lapselleen. Puheessa on jotenkin pilkallinen nuotti, ja jotenkin tulee mieleen se, että isä ei uskalla puhua lapselleen kuin ...lapselleen. Vaan aina on joku itsensäkorostaminen ja kuori päällä.



Hjuumorista tän huomaa myös, hesalainen ei osaa nauraa itselleen. Puheen pitää olla aina silleen diipadaapa pikkusievää ja hiemantylyä viisastelua.



Vituttaa koko laji.