Mitä ajattelet naisesta, jolla kolme lasta ja kaikilla lapsilla eri isä?

Tiedän erään naisen... Meni naimisiin sai avioliiton aikana kaksi lasta, aviomies ei ole kummankaan biologinen isä, on kuitenkin kasvattanut erikoispojan, koska nainen lähti toisen lapsen synnyttyä. Nainen meni uudestaan naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka ovat kuulemma molemmat silloisen aviomiehen. Nyt on eronnut myös toisesta aviomiehestään. Nuoremmat lapset tapaavat isäänsä viikonloppuisin, mutta äitinsä aina puhuu pahaa miehestä. Itseäni ärsyttää se, että nainen haukkuu ex-miehiään aina, vaikka kuitenkin itse on ollut niinkin idiootti että mennyt kummankin kanssa naimisiin. Kaikista älyttömintä on se että nainen sotkee lapset mukaan tähän, kertoo mitä pahaa/väärää heidän isänsä on aikanaan tehnyt... Lapsilla on kuitenkin rakastava isä, joka ei tekisi mitään mikä olisi väärin tyttäriä kohtaan.



Huh... Tulipa tekstiä. Tämä ei siis ole oma kokemukseni, en kirjoita äidistäni. Lähipiirissä kuitenkin tällainen tapaus, joka minua suuresti harmittaa...

jos naisella lapsia usean eri miehen kanssa: ei harkintakykyä, ihastuu nopeasti ja helposti, ei ajattele järjellä. Ongelmia elämänhallinnan ja sitoutumisen kanssa. Samaa ajattelen miehestä jolla on lapsia 3:n tai useamman naisen kanssa. Yhtenä syynä voi olla myö se, että ihminen yrittää lapsen avulla kahlita toista.



Normaalitilannehan on vielä se, että on lapsia kahden eri ihmisen kanssa: ollaan erottu ensimmäisestä liitosta/ jääty leskeksi ja myöhemmin löydetty uusi kumppani ja perustettu perhe. Mutta jos takana on kaksikin eroa ja kummastakin suhteesta lapsia niin silloin ihmisellä on jo vakavia ongelmia elämänhallinnan ja sitoutumisen kanssa.



Näin naisena voisin hyvinkin "ryhtyä suhteeseen" eronneen miehen kanssa jolla on lapsia. Mutta jos eroja olisi enemmän kuin yksi ja lapsia olisi useamman naisen kanssa niin juoksisin karkuun ja lujaa.

ennen kuin teet lisää lapsia! Muuten en ajattele sinusta mitään pahaa, vaikka samassa tilanteessa en olekaan. Elämä On, ja kaikkea ei voi suunnitella. Hyvää jatkoa!

Eikä teidän kommenttinne mitenkään asiaa paranna. Syitä perheeni tilanteeseen on monia. Äitini ei ole alempaa kastia eikä epäonnistunut. Elämä vain on mennyt kuten on mennyt. Haaskoja maailmasta löytyy, tältäkin palstalta.

Iseille jää usein ihan normaalissakin perheessä pelkkä statistin rooli mitä tulee lasten kasvatukseen.

Tosin lapsillani on vain kaksi eri isää,mutta olen naimisissa ja kyllä on haaveissa saada lapsia sitten joskus tämän "kolmannen" miehen kanssa!



En tosiaankaan ole mikään "kevytkenkäinen" tai läheisriippuvainen. Olin aviossa 5v, josta lapsi...Erittäin vaikean eron jälkeen tapailin pari vuotta miestä, ehkäisy petti...Ei tullut mieleenikään tehdä aborttia,vaikka oli selvä,etten koskaan suostuisi edes asumaan kyseisen miehen kanssa eli suhde loppui siihen. Nykyinen mieheni kirjaimellisesti ilmaantui elämääni todella outoon aikaan eikä suostunut antamaan periksi vaikka kuinka yritin tunteeni kieltää! Olisiko pitänyt olla "ei, ei onnistu, minulla jo lapsia kahden miehen kanssa, olen tuomittu joko halvaksi lutkaksi tai ikuiseksi yh-äidiksi, en voi enää hankkia lapsia,joten ei minusta ole kenenkään vaimoksi!!!" Hah...mieheni rakastaa lapsiamme kuin olisivat hänen omiaan, samoin hänen perheensä on ollut todella iloinen kun uusia perheenjäseniä tulikin hieman enemmän kuin vain se pojan vaimo. ;)

Mites tää mamma näin holtittomasti aamutuimaan kirjoittelee...

mulla on 2 lasta joilla molemmilla eri isä ja aina vitsailenkin aviomieheni kanssa, että jos hän esim pettää ja jättää ja joudun kolmannelle kierrokselle niin sit mulla on 3 lasta pian kaikki eri miehiltä ja et sama muuttaa sivakkaan ja mennä siwan kassalle töihin, koska vaikka tiedän omasta kokemuksesta ettei aina mene niinkuin suunnittelee ja mies voi esim lyödä tai pettää tms niin kyllä se siltikin kieltämättä tuo mieleen tietyn sosiaaliluokan, yritän pitää siis kysin hampain kiinni miehestäni ettei näin pääse minulle käymään (vitsi vitsinä)

joka on Brietieeä kuuluisuus... hänellähän on 4 lasta kaikki eri miehiltä? Sanoisin että huono onni miesten kans, yksikin mies jätti kun tyttärellä paljastui vakava sydänvika...

Jotenkin myös säälittäisi. Ei voi olla helpoin tilanne lasten kannalta, kun lapsilla tarve olla tekemisissä myös sen toisen biologisen vanhempansa kanssa ja tuossa jo sovittamassa. Harvoin myös uusperhekuviot helppoja ja uudestaan muuttuvissa suhteissa lapsilta puuttuu myös pysyvyys.



Tulee hieman mieleen oma äitini, jolla kaksi lasta kahdesta eroon johtaneesta liitosta. Miehissä varmasti oli vikaa, mutta toisenkin eron jälkeen löysi vielä miehen, jossa kaikki ei kohdallaan (hänenkin kanssaan oli iät ja ajat, mutta ero tuli taas, tosin lapsia ei enää tullut). Oli turhan hyväyskoinen ja riippuvainen miehistä (aina oli joku mies, johon "hurahti" täysillä) ja melkein ripustautui. Edelleenkään äitini parisuhteet eivät minusta ole kovin terveellä pohjalla. Itse taisin oppia tuosta sen että olimme miehemme kanssa 7v yhdessä ennen lasten yrittämistä, joka edes hitusen varmistaa toisen tuntemista ja ettei enää niitä suurempia yllätyksiä tulisi.



Silloin ehkä jotenkin ymmärtäisin, jos yksi olisi todella nuoruuden "hurahdus" ja seuraava kuollut ja sitten löytäisi sen kolmannen. Mutta muuten en.

ei kuulu mulle



ei kiinnosta koko tyyppi.

Hissi ei kulje ylös asti sellaisella naisella.

Mulle ei tuu mikään muu mieleen ku nainen, joka on valmis levittämään itsensä kenelle tahansa.

En välttämättä mitään. Mutta jos nyt asiasta erikseen tulisi joku Probleema, niin kaiketi ajattelisin, että hänellä on elämään aika ex tempore-asenne. Ei siis välttämättä kovin intohimoisesti suunnittele tulevaisuutta ja harkitse valintojaan.



Mikä ei kuitenkaan merkitse, että olisi erityisen "tyhmä" tai "huono" tai "lutka".

Jos lapset on saatu esim. 18-, 28- ja 38-vuotiaana, niin mahtuuhan pariin vuosikymmeneen helposti kolme vakavaa ihmissuhdetta ilman, että nainen olisi mitenkään lutkahtava tai tasapainoton.



Mutta jos lasten ikäero on vuosi-pari, niin silloin kyllä vähän ihmettelen harkintakykyä.

Itse olen mieheni kanssa myös 7 vuotta, ennen lastamme. Mutta siltipä tuo petti reilu vuosi sitten. itse taas opin tuosta ettei ihmistä voi ikinä tuntea ja mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Itse taisin oppia tuosta sen että olimme miehemme kanssa 7v yhdessä ennen lasten yrittämistä, joka edes hitusen varmistaa toisen tuntemista ja ettei enää niitä suurempia yllätyksiä tulisi.

/i]

.Entäs mies jolla on lapsia kolmen eri naisen kanssa?

ajattelen et mies loytää tosi tyhmiä naisia

naisesta ajattelen et luultavasti kukaan mies ei enää uskalla tulla lähelle - kun tulis paksuksi neljännelle tuntemattomalle

Aina on naisen vika. Jos miehellä on 3 lasta eri naisen kanssa, on vika naisessa. Jos naisella on 3 lasta eri miehen kanssa niin vika on naisessa....

Ei kovin vahvasti hänellä mene.

Onko ollut huono tuuri (esim. yksi mies kuollut, toinen jättänyt ja nyt kolmas menossa) vai onko niitä ehkäisy-on-hankalaa-ja-tahdon-lapsen-heti-kun-on-uusi-mies-vaikka-mikä-olisi.



Ja koska tuttavapiirissä on yksi tuollainen kakkosvaihtoehto (4 lasta kolmen miehen kanssa eikä yksikään suhde kestänyt yli kahta vuotta ja kaikki lapset alle kouluikäisiä, sanonut itse ettei käytä ehkäisyä kun se on niin "hankalaa" - ja valittaa sitten kun väsyttää tosin uusin vauva on aina ihana...) niin se tietysti tulee ekana mieleen.

ei ole mitään aikomustakaan ollut elää loppuelämäänsä valitsemansa miehen kanssa. Ihminen joka ajattelee VAIN JA AINOASTAAN itseään..