Miks jotkut kotiäidit ilkeilee töissä oleville?...
Mä en tätä ymmärrä. Vähän aikaa sitten olin kaverin 32 synttäreillä ja ne pidettiin ravintolassa, eli pienehkö seurue syömässä illallista, 3 miestä ja 5 naista joista 2 kotiäitiä joita en ole aikaisemmin tavannut. Ystäväni on hirmu mukava tyyppi joten odotin että tulee oikein mukava ilta.
Ensin oli vähän sellaista small talkia ja se oli ihan kivaa, vaikutti ihan mukavilta naisilta molemmat.
No, selvisi että meillä on aika samanikäiset lapset ja siitä heti alkoi panettelu: Mä en vois kuvitellakaan etttä lapseni olisi hoidossa!!! Kauhea ajatus! Ja toinen rupes (vittuilevan&sääli´-)sävyn kysymään onko meillä rahaongelmia kun lapsi on tarhassa. No, sanoin että se on joka perheen oma valinta eikä siinä ole mitään kummaa. Vittuilu kumminkin jatkui illan loppuun eikä enää tehnyt mieli mennä leffaan sen jälkeen. :(
Mä en oikein osaa vittuilla takaisin enkä kaverin juhlissa haluais opetella mutta jäi tästä aika ikävä maku suuhun sillä en haluais enää tätä kuunella. Mä en ymmärrä yhtään mikä on tään vittuilun pointti? Alkoholi ei ollut kyseessä ja molemmat leidit 30+vee... Itselleni ei tulis mielenkään ilkeillä muille äideille siis mitä iloa siinä muka on
Kommentit (25)
Toimit fiksusti kun totesit, että se on jokaisen perheen omavalinta.
Seuraavan kerran voit vielä jatkaa, että aihe on sellainen, että ette varmastikkaan saa kumpikaan toisen mielipidettä vaihdettua. Joten eiköhän nautita tästä yhteisestä illasta ja puhuta jostakin muusta. (Tämä käy moneen tilanteeseen.)
Mutta 2, käyppä lukemassa Vauvat-osiosta niitä ketjuja.. Siellä jo 4-5 kuukautta vanhojen vauvojen äidit haikailevat töihin, kun kotona on niin tylsää..
Kai tässä hektisessä maailmassa pitää olla koko ajan jotain säpinää, eikä osata nauttia tästä hetkestä ja lyhyestä vauva-ajasta..
Se talokin on ostettava/ rakennettava just samaan aikaan kun vauvakin syntyy yms. kaikki mulle heti nyt!
onko kyseessä raha? ja, jos, niin mitä asioita laittaa kotihoidon edelle? Ruuan toki varmaan kaikki, mutta asumisväljyys, kallis asuinalue?
Onko kyseessä lapsen parhaan ajattelu? Ajatteleeko joku oikeesti, että 1,5vuotiaalle naperolle on parasta olla päiväkodissä 9-10h päivässä?
Vai tekeekö ihmiset niin vain siksi, kun muutkin tekee niin?
Ihan sama kuin rupeaisi uskonasioista kiistelemään. Joidenkin uskonto on "miksi niitä lapsia hankitaan jos ei niitä halua itse hoitaa".
Olen tottunut siihen että äideillä on eri mielipiteet päivähoidosta, tutin käytöstä, monesta asiasta... Kaveripiirista löytyy sekä kotiäitejä että töissä olevia, ihan hyvin molemmilla menee. Mutta mikä pointti on kaverin synttäreillä vittuilla toiselle äidille?
Jos kiinnostaa haukkua töissä olevia, aloita uusi ketju, tässä on ymmärtäkseni kyse käytöstavoista.
Mulle on epäsuorasti vittuiltu siitä että pidän kaksi vanhinta toistaiseksi osa-aikaisesti päiväkodissa, vaikka olen vauvan kanssa kotona..
ja vittuilija on ollut kotiäiti..
ja pikkulasten kanssa jutteluun. Mökkihöperöityneet. Sitten sinä tulit. Työelämässä mukana oleva nainen jota heidän miehensä ainakin haluaisivat panna pikkujouluissa kun heidän omat pirttihirmunsa haukkuvat maailmaa hiekkalaatikon reunalla...
Kun yhteen kysymykseen EI OLE yhtä vastautta!
Se on sinun ja perheesi asia oletko kotona 10 kk lapsen syntymästä vai 3 vuotta, ehkä jotain siltä väliltä.
Sama se on minun ja perheeni valinta! Eikä se ole yhtään sen väärempi kuin perheesi valinta jos se on eri.
Itse sain lapsen kun minulla oli 25- vuotiaana vakipaikka. Tuli toinen lapsi perään ja olin töistä pois 3 vuotta. SILTI nuorempi lapsi oli 11 kuinen kun palasin töihin. En vaan HALUNNUT olla 2 vuotta vielä kotona. Haaveissa oli muutaman vuoden päästä uusi vauva. Tämä tarkottaisi että en palaisi ollenkaan töihin kun alottaisin jälleen äitiysloman.
Ja lisää lapsia halutaan.
Nyt ollaan tilanteessa että sain pari lasta, palasin muutamaksi vuodeksi töihin ja ollaan saamassa perheeseen lisäystä. Ja nyt olen taas vuosia jäämässä kotiin. Toivottavasti saadaan se neljäskin lapsi.
Jokanen tekee omat valinnat.
Raha on siinä mielessä arvokas meille että meillä ei ole ollut koskaan varaa lähteä etelään, ei ole laajakuvatelkkaria. Maksetaan opintolainoja, talolainaa (50- luvun tönö, jossa ei ole tulevaisuudessa joka lapsella omaa huonetta). Auto on vielä pankin. Sekin on 5 paikkanen. Joten se on tulevaisuudessa liian pieni meille.. :D
On minultakin kysytty suoraan että miten oon PYSTYNYT palaamaan töihin (duunarihommaan) niin pienen vauvan äitinä. Kun kyselijä on itse äippälomalla ollut 3 pienen kanssa kotona, mies työttömänä ja talolaina maksettavana.
Se tuntuu pahalta!
Välillä miettii onko ihmiset välinpitämättömiä toisten tunteista vai halutaanko vaan kiusata?
Etten minä jolla vaan muutama lapsi ja mies töissä en "voi" olla kotona. Laina tosin talosta on 170 tonnia euroissa kun heillä 90- luvulla oli 40 tuhatta markkaa.
Kai se on vaan sitten sitä etten vaan välitä. Olen itsekäs kun haluan minäkin maksaa. Tai en jaksa olla kotona. Tämä on käsittämättömin asia koska työn yhdistäminen pieniin lapsiin on hankalaa.
Vauva-aika on lyhyt. En minä tyhmä ole! Mutta teen erilaisia valintoja kuin jokkut toiset.
Jään nyt kotio ja toivottavasti miehen nyörit kestää muutaman vuoden kotihoidon ajan että pääsen valistaan miten helppoa se onkaan olla kotona. Ja miten kamalaa se on kun lähtee töihin 3- vuoroon lapsien ollessa pieniä. Olis kokemusta molemmista ja silloin varaa vittuilla.
että vanhemmat ovat töissä. Se nyt on vaan ihan normaalia elämää että käydään töissä jotta saadaan rahaa. Sitä on vaan vaikea käsittää jos on muumioitunut kotiinsa vuosikausiksi.
Yleensä sillä peitetään omaa epävarmuutta ja pönkitetään omaa (horjuvaa) itseluottamusta. Asioista voi keskustella ja olla eri mieltä, mutta jos keskustelu menee vittuiluksi, toisen mollaamiseksi ja vähättelyksi, niin sillä ei enää ole mitään tekemistä sivistyneen keskustelun tai edes väittelyn kanssa.
1-vuotiaan päiväkotiin.
En usko kotihoidon autuaaksi tekevyyteen. Lapsella voi olla useita hyviä ihmissuhteita. Päiväkodissa pienelle on tärkeää pysyvät hoitajat. Jos hoitajat pysyvät, pk ei muodosta lapselle riskiä ja hän kyllä tietää omat vanhempansa.
Minulla ei ole ketään elättäjää, vaan tienaan itse oman palkkani. Opintolainat, jotka on otettu jo ennen ensimmäistäkään lasta, on maksettava.
Meillä on kolme lasta, joten niitä ei elätetä kotihoidontuella. Samasta syystä tarvitsemme isohkon asunnon, jonka maksamme itse. Eivät esimerkiksi vanhempamme.
Minusta on normaalia käydä töissä. En ole koskaan ajatellut, että olisin kotona vuosikausia.
Ja muut ei muuten tee niin: Suomi on tilastojen valossa kotihoitomaa.
onko kyseessä raha? ja, jos, niin mitä asioita laittaa kotihoidon edelle? Ruuan toki varmaan kaikki, mutta asumisväljyys, kallis asuinalue?
Onko kyseessä lapsen parhaan ajattelu? Ajatteleeko joku oikeesti, että 1,5vuotiaalle naperolle on parasta olla päiväkodissä 9-10h päivässä?
Vai tekeekö ihmiset niin vain siksi, kun muutkin tekee niin?
Tapojen puute, mielen köyhyys? Eiköhän jompikumpi tai kumpikin noista ole syynä siihen, että ylipäätään mistään asiasta aletaan tuntemattomille vittuilemaan?
Mä olen pitkän linjan kotiäiti ja tehnyt valintani ihan tietoisesti ja yhdessä mieheni kanssa. Yhtään päivää en vaihtaisi pois. Kyllä mä tunnen silloin tällöin pirun olkapäälläni kysyvän, että menetänkö mä jotain olennaista, kun en ole töissä kuten ikätoverini. Onneksi on vanhemmat, viisaat ystävät, jotka muistuttavat silloin, että kaikkea ei tarvitsekaan tässä vaiheessa elämää saada. Voi ihan rauhassa keskittyä olennaiseen. Ja jokainenhan päättää itse, mikä on itselle ja omalle perheelle olennaista. :) En ole ikinä tuntenut tarvetta vittuilla muille elämän tyylistä.
Tuohon kysymykseenhän on miljoonia eri oikeita vastauksia. Onko se todella vittuilua, jos joku kysyy "voi kuinka sä raaskit viedä pikkuisen hoitoon"?
Eli oletko ap värittänyt sanamuotoja?
Ihan kuin ei minulla olisi aivoja tai ylipäätään olemassaolon oikeutusta.
Tai sitten minua juoksutettaisiin asioilla tai käytettäisiin ilmaisena lastenvahtina, koska "kotonahan minä vaan olen".
Typerintä asiassa on se, että teen oikeasti ihan tuottoisaa työtä kotoa käsin ja tienaan keskivertonaista enemmän.
Nyt laitoin sitten molemmat lapset 7 tunnin päiväksi hoitoon ja kas, olenkin yhtäkkiä uraäiti.
Että kyllä sitä nokittelua vaan harrastavat epävarmat naiset molemmissa "leireissä".
Ja kuinka monta kertaa minulta on kysytty
- koska aion mennä töihin
- miten ihmeessä jaksan olla näin pitkään kotona
- enkö tylsisty kun en käy töissä
Osa (varsinkin) naisista tuntuu ajattelevan, että kotiäidit ovat jotain aivottomia ameeboja, jotka eivät tee muuta kuin makaa sohvalla. Naurettavaa sinänsä, että yleensä kovimpia kommentoimaan ovat toiset äidit, eli he, joiden pitäisi tietää, että lasten hoitaminen ei ole mitään laiskottelua.
Ja vaikka täällä palstalla usein väitetään kotiäitien elävän miestensä siivellä, niin irl en ole koskaan yhdenkään miehen suusta kuullut samantasoista päänaukomista kuin naisilta!!!
>Että kyllä sitä nokittelua vaan harrastavat epävarmat naiset molemmissa >"leireissä".
sitä mäkin, jotenkin luulisi että äidit jos kukaan osais olla toisille äideille kiltteja, minkä takia pitää haukkua tuntematonta äitiä ruokapöydässä ihan sama missä sen lapset ovat
t. viestiketjun aloittanut
miks, sitä en tiedä.. se nyt on vaan mun valinta. ja senkin olen saanut kuulla monesti, et miten lapsistani kasvaa ei sosiaalisia ihmisiä, kun eivät tarhaan pääse.ikäänkuin ainoa oikea kasvattaja lapselle olisi se koulutettu lastentarhanopettaja. ja toki lapseni on nyt tuomittu yksinäisiksi lopun ikäänsä, kun pääsevät vasta 6 vuotiaana eskariin ja ikäistensä joukkoon ihan kunnolla joka arkipäivä. eikä vaan kerran viikossa kerhoon...
Miksi ei laittaisi lastaan päiväkotiin?Pahin varmaan mitä lapselle voi tapahtua päiväkodissa on se että lapsella saattaa olla oikeastikkin hauskaa ja saattaa löytää sieltä elinikäisiä ystäviä!
Eniten mua ihmetyttää naiset jotka makaavat kotona miehensä siivellä elellen koska suosituksissa nyt sanotaan "Että alle 3-v paikka on kotona" ja niin mammoja viedään kuin sikaa säkissä!