Piia-Noora kirjoittaa nettisivullaan:

Tämän viikon olen äitiyslomalla. Lapsen laskettu aika on keskiviikkona 22.10. ja tätä pientä luonnon ihmettä odotellaan nyt kovasti tapahtuvaksi... Siksi Strasbourgin täysistuntoviikko jää nyt minulta ja toimistoltani tällä kertaa väliin.



Äitiysloman vuoksi en kirjoittele päivän ihastuksia ja vihastuksia hetkeen. Myös soittopyyntöihin ja sähköposteihin vastaamisessa saattaa kestää normaalia pidempi tovi.



Mikäli kaikki menee hyvin uuden tulokkaan kanssa, palaan työpisteelleni taas marraskuun toisella viikolla.





Nyt en ymmärrä.. pari viikkoa lapsen syntymästä palaa töitä tekemään?

mutta eikös hänen miehensäkin ole joku uraohjus. Että kuka niille lapsille järjestää ensisijaisen kiintymyssuhteen? Vai eikö se koske europarlamentaarikkojen lapsia?

Muutama viikko, enintään pari kuukautta äitiyslomaa.

ettei siitä voi olla äippälomalla vaikka piitukin varmasti haluaisi.



SItä paitsi, jos Piitu pitäisi äitiyslomaa, niin täällä itkettäisiin rivissä että tuhlaa yhteiskunnan varoja olemalla äitiyslomalla vaikka on parlamenttiin äänestetty.

Eiköhän olis hänenkin viisainta keskittyä 3 pienen lapsensa kanssa olemiseen. Tuhlaa niitä yhteiskunnan rahoja teki niin tai näin.

Mut okei, kaikki ei jaksa lapsiaan ja kotielämää edes sen lyhyen hetken kun lapset on pieniä. Surullista.

Ensimmäinen ikävuosi on kehityksellisesti lapselle erittäin tärkeä. Kuka on noiden lasten ensisijainen hoitaja, johon lapset muodostavat elintärkeän kiintymyssuhteen?

He tulevat tarvitsemaan pitkäkestoista terapiaa. Eli se siitä yhteiskunnan varojen säästämisestä...

En usko, että koskaan olisi lapsilla ollut näin vähän kiinteitä ihmissuhteita kuin nykyisin. Ennen elettiin perheyhteisössä, jossa pieniäkin lapsia hoiti aikamoinen joukko ihmisiä, äidin lisäksi vanhemmat sisarukset, isovanhemmat ja tarvittaessa myös muita sukulaisia.



Nykyisin monet lapset ovat pääasiassa pelkän äidin kanssa ja tuntuu jopa siltä, että äidit eivät suostu lasta jakamaan mielellään edes miehensä kanssa. Minä näen tässä jopa suurempia riskejä, curling-vanhemmuutta ym.

on aika iso kasite, skandimaissa on pitkat aitiyslomat, ei siis pelkastaan Suomessa.



Juttelinpa kerran lentokentalla yhden jenkkifirman naisen kanssa, he antoivat kaikkialla maailmassa olevissa toimistoissa tyoskenteleville naisille 6kk aitiysloman (ei siis yleista USAssa)

Eiköhän olis hänenkin viisainta keskittyä 3 pienen lapsensa kanssa olemiseen. Tuhlaa niitä yhteiskunnan rahoja teki niin tai näin.

Mut okei, kaikki ei jaksa lapsiaan ja kotielämää edes sen lyhyen hetken kun lapset on pieniä. Surullista.

Mistäs tiedät kuka lapset hoitaa hänen ollessa töissä. Miksi naisen pitäisi aina olla se joka jää kotiin. Lopettakaa tuo typerä moralisointi ja muistakaa että eletään 2000-lukua. Naisen ja miehen tasa-arvoa tämä on!!

Tasa-arvon toteutumisessa esteenä on nimenomaan suurelta osalta naiset joilla on vanhoilliset käsitykset naisten asemasta ja siitä mitä naisen "kuuluu" tehdä ollakseen hyvä äiti! Jos kaikki naiset vetäisi yhtä köyttä olisi paljon helpompi selättää sovinistit.

tännekin äitiyslomat rantautui noin pitkinä vasta 70-luvun jälkeen, sitä ennen mentiin heti lapsen syntymän jälkeen töihin ja 70-luvun alussa äitiysloma oli n. 2 kuukautta. Muualla maailmassa on normaalia mennä pian töihin lapsen syntymän jälkeen.

Siellä todella kummastellaan pohjoismaalaisten pitkiä äitiyslomia. Suomessahan jäädään lomalle viimeistään 1,5 kuukautta ennen laskettua aikaa. Kerropa siitä jollekin ranskalaiselle. Ovat aivan ihmeissään. Eihän raskaus ole sairaus.

äitiään. Palsta pullollaan "huonoja" itsekkäitä äitejä, jotka eivät kestä totuutta...

Sehän on luonnotonta laittaa pari vkoinen hoitoon.

musta ei olisi ollut lähteen ihmisten ilmoille 2 viikkoo synnytyksestä. alapää jauhelihana, hirveet vaipat pöksyissä, tissit isot ku melonit ja paita koko ajan maidossa. siihen sitten lisäks viä rasvanen iho ja näppylät + hiukset jotka roikku päätä myöten vaikka mitä teki...

hyvä kun lähikauppaan kehtas mennä ja sinnekkin vaan jos oli pakko. muuten aika meni kyllä tiiviisti kotona imettäen suursyömäriä...



jokainen tavallaan tietysti...