Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisit isällesi mutta et sano? Miksi?
04.11.2008 |
olet pettänyt äitiäni, vaikka siitä ei koskaan puhuta.
Kommentit (19)
Aloitan..
Myöntäisit edes kerran että olet väärässä.
En sano enää, narsisti kun on aina oikeassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka paljon häntä arvostan ja rakastan!!
En voi sitä enää kertoa. Ehdin onneksi sanoa että rakastan ihan valtavasti..Isä nukkuu nyt ikiunta.
Kertoisin hänelle esimerkiksi
...miten ikävää oli kasvaa ilman häntä
...kuinka olen kaivannut häntä jo 24 vuotta
...että syytin itseäni pitkään hänen kuolemastaan, vaikka olin vasta 6vuotta
...että hän on kolmen upean lapsen pappa
...että alkoholismi ei oikeasti kannata!
Mutta en voi, isäni kuoli oman käden kautta jo 24 vuotta sitten.
Mutta en sano sitä, koska sitten olisin hänen silmissään entistä epäonnistuneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sanoisit isällesi mutta et sano? Miksi?
"En pidä sinua isänäni vaikka biologisesti sellainen mulle oletkin. En pysty katsomaan sinua ylöspäin, ikinä. Kanssasi oli raskasta elää."
Miksi? - Isäni on sairas (kaksisuuntainen mielialahäiriö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että rakastan sinua ja kertoisin, että sinulla on kaksi maailman ihaninta lastenlasta.
Isä on kuollut.
Lopettaisit! Haluaisin sun elävän vielä.
En halua tulla lasten kanssa käymään kun olet humalassa.
Se, että olit vuoden juomatta ja aloitit uudestaan, on odella suuri pettymys.
Miksi sä luulet, että meille muille ei ole yhdentekevää se, että kuolisit?
Lopeta se itsesäälissärypeminen ja men lääkäriin kipujesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä oikein tiedäkään.
Kännissä olevalle on turha sanoa, ei muista kuitenkaan ja suuttuu jne.
Selvinpäin (niinä harvoina hetkinä) on niin mukava mies, että vaikea sanoa.
Tabu, josta ei puhuta. Ongelma jota ei ole.
Miksi käänsit minulle silloin selkäsi? Olit minulle rakkain ihminen maailmassa, ja yhtäkkiä olin sinulle ilmaa. Miksi? Jätit minut yksin, vaikka asuit saman katon alla. Miksi läheinen suhteeni sinuun vaihtui ensin hiljaisuuteen, sitten väkivaltaan?
Kaipaan sinua edelleen. Miksi et vastaa puheluihin tai sähköposteihin? Miksi et tule käymään? Miksi et puhu minulle jos tulen käymään? Miksi et vastaa kysymyksiini?
En kysy mitään, koska jo 25 vuotta jokainen kysymys on jäänyt vaille vastausta, oli sitten kyse siitä paljonko kello on tai mikä sinulla on hätänä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä kun vois olla jotain kivaakin. Mutta en sano koska omapa on asiansa - meidän perheen motto.
Myös minun isäni turruttaa kipujaan alkoholilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin:
Sinun takiasi mulla meni lapsuus pieleen,ilman sinun alko ongelmaasi meidän perhe olisi kasassa ja pystyisin luottamaan miehiin.Jätit pahoja muistoja pahoinpitelemällä äitiä,sanasi satuttivat!Tiedän että et ole ikinä minua rakastanut niin kuin siskoani ja veljeäni,heitä jaksat kehua joka käänteessä ja minun lapsuus ajasta et edes muista mitään,et keksi mitään missä olin hyvä!!Kaiverrat ja pahoitat mieltäni vieläkin vaikka emme edes usein näe,sen minkä taakseen jättää niin se edestä löytää...siltikin...rakastan sinua !
Ehkä syyttäisin häntä liian hyväksi mieheksi, kuvittelin nuorena naisena että kaikki miehet ovat samanlaisia kuin isäni, vasta maailma opetti että mikä helmi mieheksi isäni on.
...kunpa olisit mennyt lääkäriin!! Aikuinen mies ja pelkää lääkäriä?? Armeijassakin lintsasit jokaisen rokotuksen, kouluajoista puhumattakaan.
Minun takiani jouduit ontumaan koko loppuelämäsi, olen pahoillani että lapsena en kuunnellut sinua vaan jätin jäätä vesirännin päälle ja kaaduit pahasti.
Toivon että olisit suhtautunut itsenäistymiseeni kannustavammin. Olit hyvä isä monella tapaa, mutta kielsit kasvamiseni- jos kuljin poikapuolisen kaverin kanssa, kuvittelit sairaassa päässäsi että karkaan aikuisten miesten matkaan (ja kerroit epäilyksesi kaikille). Luulit minua mielisairaaksi kun ensimmäistä kertaa huusin sinulle kaiken tukahdutetun paskan, se satutti. Myöhemmin kun oikeasti olin sairas, sinä et osannut suhtautua siihen. Potkit ulos kodistani kun nukuin kaikki päivät koulun jälkeen, koska et jaksanut katsoa sellaista. Myöhemmin sain diagnooseja pahalle ololleni ja vaikka ainakin kaksi niistä oli SINUN aiheuttamiasi, et koskaan ottanut niistä mitään vastuuta vaan laskit aina vaan leikkiä kustannuksellani.
Kun muutin omilleni, et pitänyt yhteyttä ja kun sitten pidit, teit kaikkesi jotta huomaisin kuinka kurjaa elämäni on verrattuna sinuun. Sain sinulta ikivanhoja tavaroita, joiden tilalle ostit ITSELLESI uudet- tiedätkö, miten oksettavaa oli käyttää 70-luvun pesukonetta, 15 vuotta vanhaa mikroa ja syöpynyttä vedenkeitintä?? Naureskelit sille että sain asuntoni slummista, hyvähän sinun oli nukkua yösi rauhassa okt-alueella eristyksissä muista. Opintotukeni oli minimaalinen sinun tulojesi+omaisuutesi takia, kertaakaan et mitenkään minua kuitenkaan auttanut.
Kävin haudallasi viimeksi keväällä eikä ole kiire sinne suoraan sanottuna vieläkään. En ole vihainen tai loukkaantunut sinulle, elän vain kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan. Kunpa tietäisit, millaisen hässäkän aiheutit kun valehtelit tehneesi testamentin mutta et sitten ollut tehnytkään! Minä olin perheestäsi ainoa, joka itki sinua ja viimeisillään raskaanakin hoiti kuolinpesän asioita. Silmänteräsi, veljeni, haukkui kaikkia (myös sinua!) kilpaa ja loppupeleissä rupesi niin rahanahneeksi että emme pidä enää yhteyttä. Tuolle ihmiselle sinä annoit rahaa, rakkautta, aikaa.
Miksi minä en saanut siitä kuin murto-osan?
Olit erittäin väkivaltainen jo silloin, kun olin lapsi. Harrastit sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Hakkasit äitini ja minut useaan otteeseen. En mielestäsi pärjännyt tarpeeksi hyvin ensimmäisellä ja toisella luokalla koulussa. Epäonnistuessani jossain kokeessa ala-asteella otit muovisen hyppynarun esille ja hakkasit minut sillä. Hyppynaru oli punainen ja siinä oli keltaiset päät.
Äläkä enää ikinä soittele uhkaillaksesi minua. Seuraavan kerran käännyn poliisin puoleen. Olen päässyt lopullisesti eroon sinusta, et voi enää satuttaa minua.
Isäni kuoli kun olin 18-vuotias. Teininä ei tullut paljoa isälle kohteliaisuuksia sanottua.
lasten vuoksi.
Mutten uskalla. Tullut liian usein huudettua ja arvosteltua ja huonot puolet usein mielessä niin en kiitä edes hyvistä. Ärsyttää oma tyhmyys.