te jotka pettäneet/olleet siihen osallisina

Petin vaimoa toisen naimisissa olevan naisen kanssa, jolla sama elämäntilanne. Suurin syy varmaan ongelmat suhteessa varsinkin vaimon mustasukkaisuus, joka siis siihen asti oli aiheetonta. Jotenkin ajattelin, että tehdään se rikoskin sitten kun kerran niin monesti tuomittu. Silloin ei kaduttanut. Jälkeenpäin kun touhun lopetti on kaduttanut. Loppui nekin hyvät tunteet mitä siihen mennessä oli vaimoa kohtaan jäljellä ja tein itsestäni nyt syyllisen. Parempi olisi ollut ottaa ongelmat todella vakavan keskustelun alle tai erota. Ai niin ja tuntematon oli rakastajatar pari kuukautta kirjeenvaihtoa ja pari panoa. Jos lapsia ei olisi, niin lähtenyt olisin. Mustasukkaisuun on hirveää myrkkyä. Mutta niin on pettäminenkin. En sitä vaan ennen kokeilua tajunnut. Morkkis tulee hirveellä viiveellä.

Oli tuttu tyyppi,olimme tunteneet jo vuosia.

Mikä ajoi pettämiseen? Seksitön avioliitto ja välinpitämätön mies. Olimme aina tulleet hyvin toimeen tuon toisen miehen kanssa, ajatuksetkin aika lailla samalla aaltopituudella. Häneltä sain sellaista huomiota yms. mitä olisi pitänyt saada aviomieheltäkin. Ei vain ärsyyntynyttä tiuskaisua että häiritsen elokuvan katsomista tai nukkumista. Jos minä en aloittanut keskustelua vaikka sitten seuraavan päivän kauppareissusta, meni helposti parikin päivää ettei vaihdettu sanaakaan. Ei mies koskaan ole ollut mikään puhelias mutta ei tuokaan nyt hääviä ollut.

Kyllä siinä sitten jonkun aikaa tapailtiin ja harrastettiin seksiä. Mies muutti toiseen kaupunkiin joten tapailut jäivät. Tunnustin aviomiehelle suhteen ja kerroin syyt siihen.  Mies ei halunnut erota vaan ymmärsi että syytä oli ollut hänessäkin, hän oli laiminlyönyt minua. Ehkä puoli vuotta mies jaksoi tsempata ja sitten valui takaisin sohvalle leffojen pariin.

Tuosta on nyt kolme vuotta aikaa ja tuntuu kuin olisin yksin tässä avioliitossa. Mies hoitaa kyllä osuutensa taloudessa mutta jättää minut yksin. Seksiä on joskus ja jouluna, pikaisen halin saatan saada kerran viikossa. Ihan kuin oltaisiin kämppiksiä. Olen ehdottanut pariterapiaa mutta miehen mielestä se on turhaa. Eihän meillä ole mikään vikana. 

Mitään sivusuhdetta tuskin hommaan enää. Näen aika lailla avioeron ainoana vaihtoehtona koska en halua viettää elämääni tällä tavalla.

Tässä pohdin itsekseni että mikä tilanteeseen johti?
- Yllätin mieheni harrastamasta seksiä toisen naisen kanssa. Ekan tapahtuman jälkeisen viikon aikana koin aivan järjetöntä kostonhimoa, joka meni sen jälkeen lähes kokonaan ohi. Noin 1kk tapauksen jälkeen kuitenkin menin kostamaan kännissä.

Oliko tuttu vaiko tuntematon?
- Tuttu, työkaveri.

Hetken huuma vaiko pitkäaikainen ihastus?
- Olin mä heti työsuhteeni alusta (3kk ennen pettämistäni) häntä katsellut ja leikkimielisesti miettinyt, että onpa siinä komea mies. En kuitenkaan koe olleeni ihastunut.

Jäikö yhteen kertaan vai toistuiko?
- Tilanne on johtanut siihen, että olemme ekan sähläyksen jälkeen nähneet kahdesti seksin merkeissä...

Oletko katunut?
- En, ja mä en tiiä mitä siitä pitäisi ajatella. Vaikka en ollut enää kostomielellä liikenteessä, tilit on mieheni kanssa tasattu, tai itse asiassa olen mennyt "edelle" harrastettuani 3 kertaa seksiä tämän työkaverin kanssa. Rakastan miestäni ja haluaisin luottaa häneen niin, että voisimme jatkaa suhdettamme. Mutta miksen kadu omia tekosiani??? :( Elämäni on tällä hetkellä melkoisessa myllerryksessä...

Oletko mies vai nainen?
- Nainen

Paskaa jauhaa. Lapsellisia juttuja.

Rakastuin työkaveriini ja meille tuli suhde. Hirveätä taistelua, suuria tunteita, itkua ja naurua ja enemmän itkua. Lopulta vaikea ero toisesta naisesta kun kaikki romahti. Ja vuotta myöhemmin ero vaimosta, joka ei päässyt asiasta yli, ei halunnut yrittää uudestaan. 17 yhteistä vuotta suli. En tiedä kaduttaako. Surullinen olen siitä että lopulta menetin elämäni tärkeimmän ihmisen ja lapset menettivät ehjän kodin. Rakkaus on joskus julmaa ja tuhoavaa, mutta en tunteitani voi katua kun niille en mitään voinut. Toivon kuitenkin että olisin ollut vahvempi ja saanut elää elämäni loppuun asti yhdessä sielunkumppanini kanssa. M38.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 08:36"]Rakastuin työkaveriini ja meille tuli suhde. Hirveätä taistelua, suuria tunteita, itkua ja naurua ja enemmän itkua. Lopulta vaikea ero toisesta naisesta kun kaikki romahti. Ja vuotta myöhemmin ero vaimosta, joka ei päässyt asiasta yli, ei halunnut yrittää uudestaan. 17 yhteistä vuotta suli. En tiedä kaduttaako. Surullinen olen siitä että lopulta menetin elämäni tärkeimmän ihmisen ja lapset menettivät ehjän kodin. Rakkaus on joskus julmaa ja tuhoavaa, mutta en tunteitani voi katua kun niille en mitään voinut. Toivon kuitenkin että olisin ollut vahvempi ja saanut elää elämäni loppuun asti yhdessä sielunkumppanini kanssa. M38.
[/quote]

Niin siis kumpi se sielunkumppani nyt sitten oli? Vaimo vai se työkaveri, jonka kanssa oli niitä suuria tunteita? Ilmeisesti työkaveria kohtaan oli suurenpia tunteita kuin vaimoa ja lapsia kohtaan. Ymmärsinkö oikein? Tämän kuvan sain.

Ei, vaan vaimoni toki. :/ Tai siis ex-vaimoni.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 12:07"]Ei, vaan vaimoni toki. :/ Tai siis ex-vaimoni.
[/quote]

No miksi et sitten kadu? Hyväksy vastuuta tapahtuneesta? En yhtään ihmettele, että tuollaisen vastuutaan "tunteiden" taakse pakoilevan miehen kanssa on aivan mahdoton edes kuvitella jatkaa. Edes terapian kautta. Pettäjät polttavat vakituisen suhteensa tuhkaksi toimillaan ja aivan se viimeinen naula arkkuun lyödään siinä, että pettäjä ei ota täyttä vastuuta. Silloin suljetaan suhteen pelastamisen mahdollisuus lopullisesti. Pettämisestä on yksi ainut keino eteenpäin. Ja se on pettäjän täyden vastuun hyväksyminen.

Ehkä ei kannata lukea näitä, jos on jotenkin herkkä aihe tämä. Ihmiset vastaa rehellisesti ja avoimesti ja sitten kommentit on sarkastista piikittelyä ja alapeukkua.onko se niin kova pala kuulla, että se oma puoliso on niin helposti lähtenyt vieraan matkaan? Minusta näissä vastauksissa ei ole mitään yllättävää.

»Pettäjän tie
On tuskainen käy harhaan
Vei valhe sun
Mun elon ainaisen»

Helppo moralisoida kun ei ole osunut kohdalle. Niin oli itsellekin ennen. Ja ei- en kadu.

Saanut takaisin itsetunnon ja seksielämän (hyvän sellaisen). Jos lapsia ei olisi, laukut olisi jo pakattu. Se nyt vaan ei ole niin yksinkertaista.

Laitan itseni likoon tuli sitten peukutuksia alaspäin. Olin teini, äitini kävi vieraissa, minä tiesin isä ei. Tuli silloin aikamoisia ukaaseja äidiltä. Lopulta asian tiesi koko kylä, lopulta myös isäni. Erohan siinä tuli, mutta minua haukuttiin äpäräksi, huoran pojaksi jne. Kärsin siitä ihan vitusti. Päätin silloin kun suhteemme alkoi että en tule pettämään, enkä ole pettänytkään. Hellin vaimoani, tuon joskus kukkia tai suklaata jne, seksissä teen parhaani ja niin tekee myös vaimoni että näinM50+.

Olen monta kertaa reissuillani flirttaillut, tanssinut ja suudellut, mut pidemmälle en ole pystynyt asiaa viemään. Nyt on takana noin kolme vuotta huonoja hetkiä parisuhteessa/avioliitossa. Hellyyttä, läheisyyttä tai seksiä ei vain ole yhtään. Olin taas reissussa, en suunnitellut mitään. Flirtti jäi päälle ja niin vain löysin itseni kahden miehen hotellihuoneesta. Olivat tuttuja molemmat, samassa porukassa liikuttiin. Kaikille eka kerta ja kaikilla kotona perhettä. Ei ole kaduttanut yhtään, miksikö? No ehkä siksi, että omat tunteet mieheeni on niin ristiriitaiset, narsistinen persoona ja ei seksiä. En vain osaa luopua lasteni takia.

Nuorena en hyväksynyt pettämistä mitenkään. Nyt keski-ikäisenä en enää ole itseni suhteen niin jyrkkä. Jos erään miehen jotenkin saan ja ujoudeltani hänen kanssaan sänkyyn päädyn niin MENEN. Siis tietysti jos hänkin haluaa.
Molemmat naimisissa en piittaa enää.

Näin on olen juuri ollut tositoimissa erittäin himokkaan typyn kanssa. Nam!!

Oli tuttu ja sellainen ihastus jota olin jo pidempään katsellut, taisi se pariin kertaan toistua... Ja jälkeenpäin olen järjissäni harmitellut/katunut, silloin ne niinkään. Nainen olen.

Suutelin vanhaa ihastusta... sellaista miestä joka on mun ihon alla loppu elämän. Ollaan kyllä ystäviäkin. Sitten ihastuin myös uuteen työkaveriin jonka kanssa ensin ystävystyin sitten rakastuin ja lopulta lähdin hänen mukaan :)

Elän nyt vaikea aikaa. Olen naimisissa ja minulla on naisystävä, ystävyys on muuttunut vakavaksi. Saan/saamme tehdä töitä ettemme päätyisi sänkyyn. Voisitteko neuvoa mitä tässä pitäisi ihan oikeasti tehdä M50+.

En osaa neuvoa, koska itsekin ihastuin erääseen mieheen erässä tilaisuudessa jossa olimme muutamia päiviä ja toistamiseen taas noin viikon. Ensin en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, mutta jotenkin alkoi tuntua, että hän seurasi minua. Olimme siis yötä päivää tässä tilaisuudessa muutamien muiden henkilöiden kanssa. 

Hän ehdotti että voitaisiin tulla samalla kyydillä seuraavalla kerralla. Olisin kyllä tullut mutta jotenkin se tiedottaminen jäi puolin ja toisin. Taisin sanoa, että en ole vielä varma pääsenkö samaa matkaa ja hän ilmeisesti käsitti että en ole tulossa. Asumme samalla suunnalla, että se olisi siinä mielessä onnistunut.

No seuraava kerta tuli ja tajusin että olen ihastunut tähän huumorintajuiseen kivan oloiseen mieheen. Siinä oli koko ajan jo ensi kerralla jotakin hehkua ilmassa, sitä ei osaa selittää, ennenkuin sen kokee. Sen vain aistii ja huomaa jonkun toisen ihmisen kanssa olevan hyvän kemian. Sellaista flirttiä ja hymyilyä puolin ja toisin. En nyt vain tiedä, oliko se ihastuminen vain minun taholta, en nyt viitsi tässä kaikkea kertoa, mutta sen verran voin sanoa, että hän kyllä kiinnitti selvästi minuun huomionsa, sanoin ja katsein ja hymyili ja pelleili .

Tapaamme vielä jonkin ajan kuluttua samoissa merkeissä ja ajattelin, että jos vain asiat siihen malliin menevät, että voisimme ehkä päätyä saman peiton alle, niin olen ajatellut että menen... voi kauheaa, mutta hän kertakaikkiaan vei jalat altani. Ei ole nykynen mieheni sitä koskaan tehnyt samalla tavalla ei ole tuntunut. Olemme jo sen verran vanhempia, että lapset ovat aikuisia . Ero ei ole mielessä, mutta haluaisin kokea kerran miltä tuntuu rakastella sellaisen miehen kanssa, joka vetää puoleensa kuin magneetti.

En ole koskaan pettänyt miestäni, mutta en käsitä mikä tässä nyt on, en jaksa väilttää vaikka menisinkin toisen kanssa sänkyyn. Kaipa sitä on ollut liian kauan saman kanssa...  jotakin hömppää ja ihanaa vain sattui kohdalleni, vaikka en tosiaankaan helposti ihastu vieraaseen. Ehdimme tietysti hiukan tutustua näissä tilaisuuksissa. 

No katsotaan miten käy, tuleeko suunnitelmistani mitään. Taidan jänistää loppumetreillä, jos sellaista mahdollisuutta edes tulee. Mietin vain sitä, että jos sen teemme ja se on jotakin aivan ihanaa, miten suhtudun nykyiseen kumppaniini, jonka kanssa seksi on alkanut tuntua jo ajat sitten pelkältä suoritukselta. Mitä neuvovat saman kokeneet? Kannattaako vai eikö?  Muuten liittomme nykyisen mieheni kanssa menettelee, ei ole sen suurempia huolia. 

Minulle kävi samoin kymmenen vuotta sitten. En ole eronnut eikä mies. Kerromme kotona aina tapaamisemme, noin kerran viikossa. Raha, omaisuus, suku ja lapset pitävät liittomme kasassa vaikka seksiä ei omissa liitoissa enää ole. Suhteet moninaistuvat. En olisi uskonut ennen salamaniskua, että joskus elän näin. N51