te jotka pettäneet/olleet siihen osallisina

Olen katunut, sillä menetin kauniin kodin, pitkäaikaisen puolison, suvun, ystäväperheet, lasteni luottamuksen, arvostuksen, maineen. Eli kaiken. Syitä tuntui silloin olevan riittämiin, mutta jälkikäteen ajatellen ne olisi ollut voitettavissa.

Tällähän ei ole väliä, mutta oletko mies tai nainen?. Helppoahan sinulla ei ole ollut, mutta auttaisiko paikkakunnan vaihto?. Ajattelin vähän sitä, että voisit toisella paikkakunnalla niinsanotusti aloittaa puhtaalta pöydältä. Antaisit asian olla muutamia kuukausia tai vuosia, ottaisit heihin yhteyttä. Uskoisin joidenkin kohdalla asiat annettaisiin anteeksi, en usko että kaikki olisivat niin kylmiä ettet anteeksi voisi saadaM50+.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 14:19"]Elän nyt vaikea aikaa. Olen naimisissa ja minulla on naisystävä, ystävyys on muuttunut vakavaksi. Saan/saamme tehdä töitä ettemme päätyisi sänkyyn. Voisitteko neuvoa mitä tässä pitäisi ihan oikeasti tehdä M50+.
[/quote]

Panna

Itsellä kävi joskus samantyylisesti, kolme viikkoa olin kyseisen henkilön kanssa yötä päivää tekemisissä, reissussa oltiin, ei ollut entuudestaan tuttu. Viimeisellä viikolla flirtti eteni suuteluun ja kiusoitteluun, mutta oma moraalini ei sallinut itse aktia. Reissun jälkeen erosin poikaystävästäni, ei pää kestänyt tilannetta. lomaheilani kanssa tavattiin pari kertaa ja mentiin sänkyyn muutamaan otteeseen. Hän oli siis myös varattu.. Toisaalta se tuntui pahalta, mutta toisaalta en ole halunnut ketään koskaan yhtä paljoa. Tietysti jossain vaiheessa asia kävi ilmi poikaystävälleni ja siinä vaiheessa tajusin kuinka paljon toista satutin. Nyt ollaan taas poikaystävän kanssa yhdessä oltu puolitoista vuotta, hän on antanut anteeksi. Itse en varmaan koskaan anna itselleni anteeksi sitä, että satutin toista niin paljon. En osaa sanoa oliko sen arvoista, hukkasin itseni ja olen edelleen hukassa. Sinänsä ei kyllä kaduta, sen verran mukavaa oli. En tiedä mikä tilanteeseen lopulta johti, kemiat kohtasi, intohimo voitti järjen ja kaikki kiellettyhän on kivaa.

Töissä. Muutama kuukausi samassa työpaikassa ja sitten kemut yhden työntekijän kotona. Ohjelmassa golfia ja muuta päiväohjelmaa ja jatkot grillailun ja juomisen merkeissä. Päädyttiin halailemaan ja juttelemaan. Siitä lähti sellainen "ystävyys" ja seuraavaksi sitten pikkujoulusta samaan sänkyyn ja jatkoksi noin 6kk:n salasuhde. Mies oli varattu ja kotona kuulemma seksitön liitto. Tilanteeseen johti varmaan se, että tämä varattu mies käyttäytyi kun sinkku. Mies iski minut. Töissä asaa ei paheksuttu vaan se oli ihan yleisesti tiedossa. Päättyi sitten aika kivuttomasti, vain hiipui.

Matkalla. Minä sinkku ja mies naimisissa. Molemmat liikkeellä isossa seurueessa, jotka sitten yöelämässä sekoittui. Reissu kesti viikon verran. Vietimme yöt samassa paikassa. Myöhemmin tapasimme kerran ja selvitimme tilanteen. Tilanteeseen johti fyysinen ihastus ja sellainen henkinen yhteys. Tuntui, että se ihminen on jotain ainutlaatuista. Jotenkin se loman tilanne vei mukanaan. Muut suhtatuivat meihin kuin pariskuntaan.

Baarissa. Mies seurusteli ja asui tyttöystävän kanssa toisessa kaupungissa. Oli töiden vuoksi muutaman kuukauden kotikaupungissani. Ensi tapaamisesta asti sähköä, joka johti parin viikon päästä seksisuhteeseen, joka jatkui muutaman viikon. Mies todella puoleensa vetävä, täysin yli oman tason. Kiinnostus imarteli ja rakastuin. Hänelläkin varmaan ihastusta, mutta halusi ehdottomasti säilyttää oman suhteensa ja lopulta aika tylyin sanoin lopetti meidän säädöt.

Baarissa. Vanha ihastus tuli vastaan, joka oli jäänyt kaivelemaan. Varmaan puolin ja toisin...Hänellä vähän hankala suhde. Kertoi, että yllätysraskaudesta syntynyt lapsi tosi lyhyen tuttavuuden perusteella. Kertoi, että epävarma tunteistaan jne. Päädyimme minun luokseni ja sänkyyn. Mies lähti jo yöllä ja en nähnyt tai kuullut sen jälkeen.

FB: Vanha ihastus/ex otti yhteyttä. Kertoi eronneensa ym. Tavattiin ensin kaverina pari kertaa ja sitten romanttisempien treffien merkeissä. Sitten treffien päätteeksi myös sänkyyn. Miehen avovaimo otti minuun yhteyttä. Oli lukenut miehen viestejä. Koko juttu erosta oli täyttä puppua. Olivat yhdessä ihan normaalisti. Itse etsin kumppania ja olin onnellinen meidän "yhteen paluusta". En enää vastannut miehen viesteihin. Tiedän, että tuo pari on eronnut myöhemmin.

Tämmöisiä juttuja mulla. Kaikki on ollut oman laisiaan. Ei mitään samaa, tiettyä kaavaa. Se yhteistä, että kiinnijäämisen riskiä ei ole ollut näillä miehillä juurikaan ja minulla on ollut tosi suurta ihastumista niissä tilanteissa. Helppo nakki ja tilaisuus tekee varkaan siis?

Nuoruuden teinirakkaus, törmäsimme sattumalta yli 10 vuoden jälkeen. Kumpikin jo omalla tahollaan avoliitossa. Päädyimme kuitenkin seksisuhteeseen, tätä kestänyt yli 2 vuotta eikä loppua näy. Tapaamme 2-3krt/kk ja lisäksi harrastamme virtuaaliseksiä n. 2-7krt/vko. Lopettaneet olemme monesti, mutta aina jotenkin vain jatkamme, pisin aika erossa taitaa olla 3 viikkoa tänä aikana. Alussa puhuimme yhdessäolosta, mutta kai me kumpikin pelkäsimme. Kuitenkin haluamme olla mieluummin yhdessä näin, kuin että emme olisi ollenkaan toistemme elämissä. En kadu, miksi katuisin? Kiinnijäämisestä ei ole pelkoa, poistamme viestittelyt/puhelutiedot aina välittömästi ja tapaamme työpäivien aikana. Emme ole yhteydessä minkään sosiaalisen median kautta josta joku voisi meidät pongata.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:47"]En kadu, miksi katuisin?[/quote]

Koska omatunto?

Jos ei semmoista omaa eikä välitä mitä "kumppani" ajatelisi asiasta niin ei kai siinä sitten mitään syytä katumukseen jää.

Itse en ole ikinä pettänyt mutta ulkopuolisena olen ollut osallisena. Exäni jonka kanssa oli kinky suhde ja jonka nykyinen avopuoliso on vanilja, jatkoimme joskus sitä puolta suhteestamme vaikka hän oli jo pitkään ollut uudessa. Miten hän piilotti asian kumppaniltaan, tai jopa kertoi, sitä en tiedä, enkä halunnut tietää, muitten parisuhdeasiat ei kuulu minulle ja tein selväksi ettei siitä eikä avopuolisosta henkilönäkään puhuta kertaakaan.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:50"]

Tässä pohdin itsekseni että mikä tilanteeseen johti? Oliko tuttu vaiko tuntematon? Hetken huuma vaiko pitkäaikainen ihastus? Jäikö yhteen kertaan vai toistuiko? Oletko katunut? Oletko mies vai nainen? moraalinvartijat voivat jatkaa seuraavaan ketjuun että saadaan vastauksia. Ei kukaan vastaa, jos viestiä toisen olijälkeen pukkaa negatiivista kommenttia. Kaikki tietävät että asia on väärin, nyt haetaan tilannetta joka siihen johti. Ne joilla kerrottavaa olisi, olkaa hyvät.

[/quote]

Olen ollut se, jonka kanssa petettiin. Oli tuttu tyyppi, jonka kanssa ollaan edelleen tekemisissä ja olen aina pitänyt hänestä, mutta vain ystävänä. Vaikka pettäminen jatkuikin puolisen vuotta kaduin sitä alusta asti. Minulla on edelleen yli vuoden jälkeen niin huono omatunto asiasta, etten haluaisi sitä edes muistella. Koko tapauksen aiheuttaman itseinhon takia voisin vielä vaikka vahingoittaa itseäni, joten olen pyrkinyt sulkemaan asian mielestäni kokonaan.

Lähdin ihastukseni matkaan, tutustuimme pikkuhiljaa töissä, ja vapaa ajalla ulkoillen, keskustelut veivät minut mennessään, lapset olivat aikuisia. Mahtava mies minulla nykyisin, mutta niin on exäkin. Olen tyytyväinen elämääni nykyisin, mutta hyvin oli ennenkin. Nyt jos saisin päättää, olisin jäänyt entiseen elämään, sillä ero oli rankka, lapsille, exälleni, vanhemmille ja muille sukulaisille sekä tietysti itselleni, kärsin huonosta omastatunnosta ja syytän vain itseäni, päivittäin. Rakastan molempia miehiäni, mutta tämä syyllisyys seuraa aina mukanani. n49

En ole pettänyt koskaan , mutta teen sen jos se onnistuu erään kanssa, joka vie jalat altani...eräs puolituttu.

SYY miksi sen teen: mieheni viis veisaa minusta, häntä kiinnostaa enemmän tanssiminen vieraiden kanssa juovuspäissään. Se on nyt nähty.Vaikka olemme yhdessä esim. jossain tansseissa, hän juo känniin ja hakee muita ja keskustelee tuttujensa kanssa koko illan. Vaikka minua ei näkyisi koko iltana, hän ei ihmettilisi eikä etsisi.  Aina jos ole vko-lopun poissa hän on lähdössä tantsuihin.

Jonkin ajan kuluttua näen tämän miehen, josta tuossa mainitsin. Olen ollut pari kertaa yksinkin menossa, mutta ei oikein kolahda nuo vieraat hikiset miehet. Tämä "eräs" oli yhteisellä kurssillamme , joka kurssi jatkuu vielä jonkin ajan kuluttua. Hän on ennestään täysin vieras, mutta hän vain vetää puoleensa.. ei voi mitään.
Toivottavasti tunne on molemmin puolinen. Hän on kyllä herrasmies, joten tuskin sänkyyn päädymme, mutta katsotaan nyt.

Jep. Ja kun noi omat miehet ymmärtäisivät pitää puolisoaan hyvänä.  Eivät varmaan käsitä, että tuollaisella kohtelulla nainen vain pikkuhiljaa katoaa maisemista..... tahtoi tai ei. Sitten ihmettelevät että mikähän sille tuli.

Nainen ei usein kovinkaan suurta meteliä pidä miehensä touhuista jos ne jotenkin vielä päivänvalon kestävät, mutta sisin myrkyttyy pikkuhiljaa, vaikkei nainen itse sitä tahtoisikaan. Sitten vain eräänä päivänä nainen huomaa olevansa niin täynnä tuota välinpitämätöntä puolisoaan, että asiat ajautuu malliin ja nainen ottaa hatkat ja lähtee toisen miehen mukaan.  

MIETTIKÄÄ TÄTÄ  ULJAAT  SUOMEN  MIEHET!!

Joo tuota juuri. Jotkut naiset lähtevät , toiset jäävät.  Äijä ihmettelee, että miksi se jätti hyvän miehen. Hahahaa.

Ensin olet kuin ilmaa äijällesi vuosikaudet, muille hymyillään ja ollaan kohteliaita. Vaimon pitäisi olla kuitenkin hyvännäköinen ja luontoinen. Jossakin vaiheessa vain adious !!

MIettikää todellakin äijät tätä!

Työpaikallani kohtasin tämän miehen noin 2,5v sitten. Emme tee samoja hommia, joten aluksi näin häntä vain joskus harvoin sattumalta ja tervehdittiin toisiamme. Heti ensi katseesta lähtien kiinnostukseni heräsi, sydän heitti volttia aina kun näin hänet ja mietin häntä yhä useammin.
Noin vuoden kuluttua ensikatseesta mies viimein tuli juttelemaan kanssani, olin ihan paniikissa, yleensä en sillä tavalla hermoile, mutta olin vaan niin ihastunu ja oli niin ihanan kamalaa, että hän lähestyi minua. Sen jälkeen juteltiin aina kun työpaikalla sattumalta törmättiin, perhoset vaan lenteli mahassa ja olin yhtä hymyä.
Meni puolisen vuotta jutellessa niitä näitä ja sitten en voinut enää itselleni mitään, vaan selvitin miehen puhelinnumeron ja otin yhteyttä, siitä huolimatta että tiesin hänen olevan perheellinen mies. Sain kuin sainkin vastakaikua, viestit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Mies tuntui aina vaan enemmän oikealta minulle ja ahdisti, kun tiesin etten häntä voi omakseni saada.
Siitä on nyt pian 1,5v kun sen ekan viestin miehelle laitoin, seksi tuli mukaan kuvioihin vuosi sitten, suudeltiin tosin jo aiemmin. Seksi tuntuu niin luonnolliselta hänen kanssaan, ettei edes tunnu siltä, että petän. En enää edes haaveile, että saisin hänet, hänellä on pienet lapset jotka tarvitsee kodin, niin myös minulla.
Omatuntoni ei kolkuta, ehkä siksi kun oma parisuhteeni on niin huono. Jatkamme tätä salasuhdetta niin kauan kuin se on mahdollista ja tiedostan sen, että jos jään kiinni niin mieheni tuskin minua katselee.
Jos olisin rohkeampi, voisin erota, en sen toisen miehen takia (hän tuskin eroaisi itse minun takia) vaan siksi, että olisi mahdollista saada kunnon parisuhde, ennen kuin olen liian vanha ja rupsahtanu.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:19"]

Jep. Ja kun noi omat miehet ymmärtäisivät pitää puolisoaan hyvänä.  Eivät varmaan käsitä, että tuollaisella kohtelulla nainen vain pikkuhiljaa katoaa maisemista..... tahtoi tai ei. Sitten ihmettelevät että mikähän sille tuli.

Nainen ei usein kovinkaan suurta meteliä pidä miehensä touhuista jos ne jotenkin vielä päivänvalon kestävät, mutta sisin myrkyttyy pikkuhiljaa, vaikkei nainen itse sitä tahtoisikaan. Sitten vain eräänä päivänä nainen huomaa olevansa niin täynnä tuota välinpitämätöntä puolisoaan, että asiat ajautuu malliin ja nainen ottaa hatkat ja lähtee toisen miehen mukaan.  

MIETTIKÄÄ TÄTÄ  ULJAAT  SUOMEN  MIEHET!!

[/quote]

Ihan samaa tulisi naistenkin miettiä. Kuinka moni vaimo keskittyy miehensä kehumiseen ja huomioimiseen epäkohtien etsimisen sijaan? Kuinka moni on järjestänyt miehelleen ylltätyksiä ja yhteistä aikaa? Ei minun lähipiirissä yksikään. Muutaman tällaisen hiomioivan miehen tiedän, mutta valitettavan moni on samanlainen vapaamatkustaja kuin naisetkin. Miksi se on kuitenkin mies, jota tästä syytetään?

No itse en ole todellakaan vapaamatkustaja. Käyn ruokakaupassa hakemassa herralle ruuat jatkuvasti. Maksa laskuja yhtä paljon. Yleensä minä ostan lahjat sukulaisten ja tuttavien kaikenmaailman kissanristiäisiin. Maksan autoni bensat ja vakuutuksen ym menot jne jne. Ei siinä mitään. Hyvä niin. Tasapuolista sanoisin. Mutta.... Vittuani en anna jos ei huvita ja miksi niin huvittaisikaan, kun ei koskaan tipu edes halausta !! Kuvitelkaa äijä ei voi halata edes koskaan. Vitut sanon minä. Hääpäivät unohtuu AINA jos en vihjaise. Miksi vihjaisinkaan? Muut ihmiset on vain niin mukavia että äijä on heti hymyissä suin vaikka olisi juuri minulle kiukutellut kun joku tuttu ilmestyy maisemiin. Mä olen jotenkin niin täys tätä touhua, että pitää yrittää oikein tsempata että ajatukset ja harkintakyky pysyy kurissa. Muuten paikkansa pitävä sanonta: kYLÄN LIRU KODIN PIRU!

Just.

Joo vaikealta näyttää . Uusi panokaveri vaan puhtia antamaan. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:06"]

No itse en ole todellakaan vapaamatkustaja. Käyn ruokakaupassa hakemassa herralle ruuat jatkuvasti. Maksa laskuja yhtä paljon. Yleensä minä ostan lahjat sukulaisten ja tuttavien kaikenmaailman kissanristiäisiin. Maksan autoni bensat ja vakuutuksen ym menot jne jne. Ei siinä mitään. Hyvä niin. Tasapuolista sanoisin. Mutta.... Vittuani en anna jos ei huvita ja miksi niin huvittaisikaan, kun ei koskaan tipu edes halausta !! Kuvitelkaa äijä ei voi halata edes koskaan. Vitut sanon minä. Hääpäivät unohtuu AINA jos en vihjaise. Miksi vihjaisinkaan? Muut ihmiset on vain niin mukavia että äijä on heti hymyissä suin vaikka olisi juuri minulle kiukutellut kun joku tuttu ilmestyy maisemiin. Mä olen jotenkin niin täys tätä touhua, että pitää yrittää oikein tsempata että ajatukset ja harkintakyky pysyy kurissa. Muuten paikkansa pitävä sanonta: kYLÄN LIRU KODIN PIRU!

[/quote]

No kuule, ota ero, äläkä kitise

Herrajestas, mikä katkeruus alkoi taas omaa puolisio kohtaan. Miksi haluatte jatkaa tällaista liittoa? Kannattaisiko miettiä, millä mielin haluaa jatkaa elämäänsä, jos noin vaikeaa on?

Provohan se hahahaaaaaaaaaaaaa menkää hommiin täältä kyyläämästä. Kaikki ne uskoo hahaaa