Saanut tänä vuonna kerran. Oikeus mennä huoriin?

Kysy suoraan että voitko hakea seksiä muualta kun sitä ei kotona saa. Ei tule moraaliongelmia eikä jälkipuheita.

Vaimosi pitää sinua muutenkin vastenmielisenä, niin mitä siinä turhaan roikut.

Vaimosi pitää sinua muutenkin vastenmielisenä, niin mitä siinä turhaan roikut.

Ei siinä mitään vastenmielisyyttä tarvitse olla. Kaikki asiat parisuhteessa muuttuvat eikä se puoliso välttämättä kiihota millään tavalla. Hiukan sivistyneemmät hoksaavat, ettei seksittömyys ole parisuhteen loppu. Ei myöskään seksi muiden kuin puolison kanssa.

Mä olen sekstannut vaimoni kanssa toinen päivä tammikuuta, mutta salarakkaani kanssa kymmeniä kertoja. Toiselle olen kiinnostamaton tavis ja toiselle maailman paras rakastaja. Jotta ei tule syytöksiä ja kivitystä palstan petetyiltä naisasiamammoilta niin kerrottakoon että juttelen vaimolleni salarakkaastani aina silloin tällöin. Tai eihän se niin salainen ole, kun ovat toisensa nähneetkin.

Kolme pientä lasta tekee eroamisesta vihoviimeisen vaihtoehdon.

Mieheni on antanut minulle tänä vuonna tasan kerran. Ymmärtääkö kukaan mies logiikkaani?

Miksi tämmösiä asioita jaksetaan edes jauhaa täällä. Eroa naisestas ja lähde etsimään sitä menetettyä elämää. Minulta ei ole ymmärrystä löytynyt minkäänlaisille salasuhteille yms. Eikä myöskään naisille jotka luvan kanssa antavat miehen hyppiä pukkimassa vieraita reikiä. jos ei vaan enää toisen kanssa huvita petiin hypätä niin parempi jatkaa omilla teillä.

itsekin menen

Puhukaa toisillenne, ei täällä jaarittelu auta!



Joku syy on kun seksi on 0.

No nyt on kuitenkin vasta tammikuu. Jos vielä viime vuonna meni hyvin ja tänä vuonna on ollut vuoteessa hiljaista, niin ei nyt vielä ole mitään syytä pettämään ruveta, olipa mies tahi nainen.



Eiköhän ensin ole keskustelun paikka. Enkä tarkoita riitelyä, kiristystä, uhkailua, lahjontaa tai muuta sellaista. Siitähän ongelmatilanteiden ratkominen aloitetaan, että pyritään ymmärtämään syyt. Siihenkin pitää varautua, että ne eivät selviä kaikki kerralla.



Jos mitään ratkaisua ei synny, voi ruveta miettimään muuta ratkaisua. Monille vähän haluaville näyttää olevan erittäin vaikea ymmärtää, että puute todellakin rassaa halukkaampaa osapuolta. Argumenttina käytetään jotakin sellaista, että puutteeseen ei kuole. Eikä siihen kaiketi välittömästi kuolekaan. Lisäksi voi kysyä, että mikä siihen ei kuole, koska todennäköisin vastaus on, että puoliso ei kuole, mutta parisuhde kylläkin.



Kokemukseni mukaan haluttomampaa ei liiemmin kiinnosta selvittää haluttomuutensa syytä, vaikka asialle joskus olisi jotakin tehtävissä. Kun ei halua eikä tunne menettävänsä mitään, ei motivoidu näkemään vaivaa. Kärsiköön puoliso keskenään vain. Jos tilanne on näin paha, sitten minäkin ymmärrän pettämisen, koska aina ei vain pysty eroamaan. Vaan eipä siitä silloinkaan tarvitse leveilemään ruveta.



Näitten asioiden selvittäminen kestää kauan. Oma puolisoni tajusi kymmenen avioliittovuoden jälkeen, että vaikka asia ei ole hänen mielestään suurikaan, hän on omalta osaltaan vastuussa myös parisuhteen seksuaalisuudesta. Harvoin hän vieläkään haluaa, mutta jo tilanteen tajuamisen osoittaminen helpotti omaa tuskaani jonkin verran. En tosin tiedä, vaikka itsekin päätyisin vieraaseen vuoteeseen vielä. Vaimoani kohtaan nyt kokemani vastavuoroinen empatia kuitenkin korottaa pettämisen kynnystä huomattavasti.

turvallinen salarakas, on toiminut itselläni vuosia. Vaimokin pysyy tyytyväisenä, kun ei tarvitse tehdä hänelle epämiellättävää asiaa.

Houratkaa vaan niin maanhelvetisti. Mitäs siitä, vaikka pettäminen satuttaa pahasti. Mulle kaikkia vaan heti -periaateella mennään.

No täällä on kyllä harrastettu seksiä parikin kertaa, mutta se on käytännössä ollut olematon esileikki, kivulias pikapano ja päättynyt siihen, että mies tulee ja minä itken. Rakastan seksiä ja haluaisin mässäillä sillä kunnolla ja tehdä _kaikkea_, mutta miehellä ei riitä halut, jaksaminen, kiinnostus tms. käyttää minuun niin paljon aikaa tai vaivaa kuin kiihottuminen vaatisi (no eipä paljoa ole ainakaan edellisissä suhteissa vaatinut, kun edes yrittäisi). Silti väittää, että haluaa mun nauttivan, joopa joo... Katkeruutta täälläkin ja tekis välillä mieli hakata mieheltä pää tohjoks ja häipyä takavasemmalle. Turhauttaa edes runkata, kun sekin muistuttaa vaan siitä, etten kellekään kelpaa.

No täällä on kyllä harrastettu seksiä parikin kertaa, mutta se on käytännössä ollut olematon esileikki, kivulias pikapano ja päättynyt siihen, että mies tulee ja minä itken. Rakastan seksiä ja haluaisin mässäillä sillä kunnolla ja tehdä _kaikkea_, mutta miehellä ei riitä halut, jaksaminen, kiinnostus tms. käyttää minuun niin paljon aikaa tai vaivaa kuin kiihottuminen vaatisi (no eipä paljoa ole ainakaan edellisissä suhteissa vaatinut, kun edes yrittäisi). Silti väittää, että haluaa mun nauttivan, joopa joo... Katkeruutta täälläkin ja tekis välillä mieli hakata mieheltä pää tohjoks ja häipyä takavasemmalle. Turhauttaa edes runkata, kun sekin muistuttaa vaan siitä, etten kellekään kelpaa.

Jotkut miehet vain on kerta kaikkiaan kyvyttömiä sängyssä. Tuon kertomasi mukaan lasken miehesi lähes impotentiksi. Mun ex on tuollainen, ja se on syy, miksi on ex.

Sanoisin, että jätä se mies, ennen kuin itsetuntosi on ihan nollissa. Etsi sellainen mies joka on hyvä sängyssä. Ne miehet on harvassa, mutta kyllä niitäkin löytyy kun tarpeeksi etsii. Itse ajattelen, että naisella on oikeus hyvään seksiin. Huonoon ei tarvitse suostua.

Ei heru seksiä täälläkään. Joskus vaimo antaa velvollisuudesta, mutta se ei oikein innosta kun huomaa ettei hän itse oikeastaan halua minua.

Meillä se johtuu siitä, että olen toivottoman huono rakastaja. Luulin aiemmin että, kun tiedostan ja hyväksyn huonouteni, voin yrittää muuttaa sitä. Väärässä olin. Jotkun vain ovat huonompia kuin toiset.

On surullista lukea kommentteja täällä joissa haukutaan huonoja rakastajia armotta. Ihan kuin he olisivat huonoja pahuuttaan. Kyllä huonokin rakastaja voi rakastaa vaimoaan.

Ei yhtä oikeaa vastausta.

Kerran kuussa tilanteen kyllä kestää, jos se ei ole kummankaan puolison  pitkän ajan tavoitetila ja on realistista toivoa paremmasta.

Mutta jos tilanne on kestänyt vuosikausia ja usko paremmasta on mennyt ,niin  vaihtoehdothan ovat ero,  pettäminen, uskollisuus ja masentuminen tai  joskus harvoin onnistuva itsensä tahtotilan ja halujen itseohjattu downshiftaaminen

Optimisti ostaa tänään kotiinviemisiksi kukkapuskan, suklaata, liukkaria, makukondomeita ja hepeneitä, josta olettaa vaimon tykkäävän.

Hyvää ystävänpäivää kaikille.