Ilman seksiä monta kuukautta ; (

tämä ihminen selviydy edes kolmesta päivästä ilman. Itsensä tyydyttäminen melkein lisää seksin nälkää. En osaa kuvitella miten jotkut kykenevät olemaan pitkiä aikoja ilman toisen lämpöä.



Seksin puute sinällään hoituu omilla nikseillä mutta se toisen ihmisen kosketus, sitä tarvetta ei masturboinnilla saa täytetyksi :(

Mutta eihän tässä ole juuri vaihtoehtoja. Minun mieheltäni ei heru seksiä, hellyyttä tai lämpöä, muttei myöskään lupaa käydä hoitamassa nämä tarpeet muualla. Masturbointi sentään on suurin piirtein sallittua, mutta ei se pitkälle kanna mullakaan, kuten luulisin ettei niillä miehilläkään, jotka eivät seksiä saa. Mutta se on se avioliittovala, minä tyhmä kun menin lupaamaan itseni pelkästään miehelleni, joten nyt on pakko sitten tyytyä olemaan ilman.

N24

typerä taikauskoinen "vala" sitoo yhtään mihinkään, jos toinen osapuoli ei siitä piittaa?

Ei ainakaan minun vaimoani. Vaimo ei saanut kuin kerran viikossa puolijäykkää munaa ja toinen kerta viikossa epäonnistunut yritys kun ei seisonut, niin se riitti ajamaan vieraan miehen pantavaksi.

M31

Mutta se on se avioliittovala, minä tyhmä kun menin lupaamaan itseni pelkästään miehelleni, joten nyt on pakko sitten tyytyä olemaan ilman.

N24

Ei ainakaan minun vaimoani. Vaimo ei saanut kuin kerran viikossa puolijäykkää munaa ja toinen kerta viikossa epäonnistunut yritys kun ei seisonut, niin se riitti ajamaan vieraan miehen pantavaksi. M31

Vaikutat tekstisi perusteella syyttävän jotenkin itseäsi? :(

vannoin avioliittovalat ja kaikki myötä- ja vastamäessä rakastamiset ihan tosissani ja vakain aikomuksin pitää niistä kiinni, tuli mitä tuli. Näin jälkiviisaana voin toki sanoa, etä jos olisin tiennyt, mitä siitä seuraa, olisin jättänyt vannomatta. Kaiken, mitä lupasin, lupasin, koska oikeasti uskoin miehenikin lupaavan samat asiat aivan yhtä tosissaan, ja hänenkin niistä pitävän kiinni.



Tässä vaiheessa minä nyt sitten pyristelen ja yritän selvitä hengissä ja katkeroitumatta siihen asti, että lapset ovat niin isoja, että eroaminen on millään tavalla viisasta. Nyt ei ole, koska tiedän vallan hyvin, etten todellakaan jaksa yh:na näin pienten lasten kanssa.



N24

itseäni hyvin paljon. Lupasin huomioida vaimoani enemmän, jotta hänen ei tarvitse mennä vieraisiin.

Onko puolison tehtävä pitää toisen itsetunto niin korkealla, että sitä ei tarvitse pönkittää ulkopuolisilla? Pettäminen on varmaankin huonoin tapa ratkaista ongelmia. Luulisi olevan muitakin tapoja. Nyt kun olen alkanut syyllistämään itseäni tapahtuneesta yhä vähemmän, olo tuntuu todella katkeralta ja halut vaimoani kohtaan ovat muutamassa viikossa viilentyneet huomattavasti.

Ei tunnu enää siltä, että "kyllä tästä selvitään, meidän on pakko". Miten voi pakottaa itsensä himoamaan, kunnioittamaan, arvostamaan ja ihailemaan petturivaimoa? Pettämisestä on jo 9 kk aikaa.

Vaikutat tekstisi perusteella syyttävän jotenkin itseäsi? :(

Viimevuoden heinäkuussa viimeksi ja edellisestä kerrasta oli 3 vuotta.



M 51

seksiä mielestäni liian harvoin,noin kerran viikossa.Haluaisin paljon useammin,mutta mieheni ei ole niin seksuaalinen kuin minä.Kovasti kyllä ollaan lähekkäin,mies kehuu mua yms,mutta harvemmin panee.Kai mun täytyy tyytyä tähän...

miksi sitä sitten oikein pitää aina tyytyä seksittömyyteen. Eikö olisi parempi yhdistää puutteessa elävät naiset ja miehet ja panna tahollaan jos oma puoliso ei anna.



Itse taas 3 kk ilman seksiä, kun vaimoa ei halua

vannoin avioliittovalat ja kaikki myötä- ja vastamäessä rakastamiset ihan tosissani ja vakain aikomuksin pitää niistä kiinni, tuli mitä tuli. Näin jälkiviisaana voin toki sanoa, etä jos olisin tiennyt, mitä siitä seuraa, olisin jättänyt vannomatta. Kaiken, mitä lupasin, lupasin, koska oikeasti uskoin miehenikin lupaavan samat asiat aivan yhtä tosissaan, ja hänenkin niistä pitävän kiinni.

Tässä vaiheessa minä nyt sitten pyristelen ja yritän selvitä hengissä ja katkeroitumatta siihen asti, että lapset ovat niin isoja, että eroaminen on millään tavalla viisasta. Nyt ei ole, koska tiedän vallan hyvin, etten todellakaan jaksa yh:na näin pienten lasten kanssa.

N24

En ole kirjoittanut tätä? Täsmää täysin minuun, paitsi että selviäisin lasten kanssa varmaan paremmin yksin kun mies ei tuhoaisi mielenterveyttäni. En eroa, koska en luottaisi jättää lapsia yksin miehelle. Jännää miten joskus tulee tyhmä olo, että olenkohan kirjoittanut tämän väsyneenä?

mutta, anteeksi vaan, helpottaa vähän tietää, että tässä samassa tilanteessa on muitakin kuin vain minä. No, mutta tästä avioliitosta viisastuneena tiedän, että kunhan tästä eroon pääsen, tähän loukkuun en itseäni enää toista kertaa anna vetää. Jatkossa jokainen suhde lienee parempi pitää korkeintaan viikon mittaisena.



- se viestin kirjoittanut N24

Jännä, miten aina naisia syytetään pihtaamisesta ja siitä, että eivät halua seksiä. Miesten täytyy muka aina vongata. Itselläni oli aikaisemmassa suhteessanu täysin päinvastainen tilanne, hyvä jos mieheni halusi pari kertaa kuussa harrastaa seksiä kanssani. On ihan uskomatonta, mitä jatkuva torjuminen voi tehdä itsetunnolle, ja miten katkeraksi se voi tehdä. Tämä oli ihan valehtelematta yksi suuri syy siihen, miksi erosimme!

Voin sanoa, että aika tylsä loppuelämä luvassa. Olet niitä harvoja vanhanaikaisen näkökannan omaavia, että avioliitto kahlitsee sinut loppuelämäksi. Ihan mielenterveyden kannalta kannattaisi hakea apua, olet vielä niin nuorikin.



M34

Voin sanoa, että aika tylsä loppuelämä luvassa. Olet niitä harvoja vanhanaikaisen näkökannan omaavia, että avioliitto kahlitsee sinut loppuelämäksi. Ihan mielenterveyden kannalta kannattaisi hakea apua, olet vielä niin nuorikin. M34

En oikeasti tiedä. Mieheni ei halua seksiä ja piste. Hän ei halua halailla, pussailla, osoittaa hellyyttä, ottaa vastaan hellyyden osoituksia, ja piste. Hän ei vain halua, eikä kuulemma voi sille mitään. Olen yrittänyt puhua, keskustella, ehdottaa ratkaisuja, kysyä ratkaisuja, olen itkenyt, anellut ja raivonnut. Olen ehdottanut pariterapiaa, seksuaaliterapiaa, yksilöterapiaa sekä miehelle että minulle, avioliittoleiriä, -kurssia, kaikkea, mitä vain päähäni olen saanut. Olen perustellut avioliittovaloilla ja lupauksilla, ihmisen biologialla, evoluutiolla, luomiskertomuksella ja kaikella mahdollisella teorialla ja tutkimuksella, miksi minulla on näitä tarpeita ja miksi mieheni tulisi pyrkiä myös nämä tarpeeni täyttämään, ja miksi mulla tulisi olla oikeus näiden tarpeiden täyttämiseen. Olen selittänyt ja perustellut nämä mielestäni ihan normaalit tarpeeni, pyytänyt lupaa käydä täyttämässä ne muualla, luvannut olla hiljaa siitä, missä ja kenen kanssa ne tarpeeni tyydyttäisin, sanonut olevani parempi ihminen, vaimo ja äiti, jos ja kun nämä tarpeet saisin täytettyä. Mieheni vastaus kaikkeen on Ei. Mitä vielä?

Olen kyllä ajatellut myös pettäväni, mutten usko pystyväni siihen. Toisaalta minulla ei toistaiseksi ole siihen juurikaan tilaisuuksiakaan - jos mies ei ole "kyttäämässä", sen homman hoitavat tehokkaasti lapset. Itsekseni olen ajatellut, että kunhan lapset tulevat kouluikään, siis joka ainoa heistä, lähden kolmikymppisteni kunniaksi reissuun, pistän eropaperit vetämään ja pistän tuulemaan niin prkleesti etten koskaan ennen. Kotiuduttuani toivotan tulevalle ex-miehelleni hyvää loppuelämää ja käsken painua helvettiin elämästäni.

N24, josta on sittemmin tullut jo N25. Eihän tässä enää montaa vuotta ole jäljellä.

Voin sanoa, että aika tylsä loppuelämä luvassa. Olet niitä harvoja vanhanaikaisen näkökannan omaavia, että avioliitto kahlitsee sinut loppuelämäksi. Ihan mielenterveyden kannalta kannattaisi hakea apua, olet vielä niin nuorikin.

M34

Kyllä mies antaa ihan riittävästi jännitystä elämään vaikkei se seksin muodossa tulekaan... Hae apua ja eroa... Ihme ohjeita. Mitäs jos psykologi=apu vain kehottaa eroamaan mutta se on mahdotonta kun ei tahdo jättää lapsia yön yli yksin miehelle mutta tämä ei ole tehnyt mitään miksi menettäisi huoltajuuden?! Jos elää ihmisen kanssa joka on osoittanut arvaamattomuutensa, aggressiivisuutensa, vastuuttomuutensa ja kyvyn pitää täydelllisen julkikuvan, mutta ei ole (vielä) tehnyt mitään mikä veisi huoltajuuden... Minä en lähde mihinkään (kuin korkeintaan hautaan) ellen saa lapsia lapsiani mukaani. Pitäkää helpot neuvonne.

Toinen n24

Epäreilua kiukutella sinulle M34. Etköhän (kuinm muutkin) tarkoittanut vain hyvää tuolla neuvollasi. On vain todella turhauttavaa aina kuulla että on nuori ja elämä edessä kun tuntee olevansa niiden neuvojen kanssa kapaeassa putkessa jossa ei ole liikkumavaraa mihinkään suuntaan. Mitähän se nuoruus auttaa, kun pahimapana murheena on se, mihin suuntaan asiat kehittyvät eli tulevaisuus.

Se vaan on niin että valan merkityksessä täytyy huomioida se ettei sen kaikkinainen merkitys ole vain poissulkea asioita. Siis se ylä ja alamäessä osa juuri tarkoittaa sitä että täytyy antaa myös tilaa olla ihminen. Tai siis tää nyt tällaisen ateistisen tapakristityn tulkinta valasta. Aito rakkaus antaa mielestäni oikeuden olla ihminen. Ihmisyyden yksi merkittävä osa on nauttia myös seksuaalisesti ja läheisyydestä. Meille on vaan annettu se yksi parisuhdemalli kirjoittamattomine sääntöineen joka ohjaa meitä. Kuka nyt haluais olla erilainen?

Täytyy vaan nostaa kissa pöydälle. Itse olen antanut vaimolleni vapauden toteuttaa ihmisyyttään. Näin päin se ainakin toimii melko helposti, mutta uskoisin että sukupuoliroolit sekä näkemyserot kyllä vaikeuttaa asian toisinpäin hoitamista. Naisen kun ei tarvitse tyytyä mihinkään epäitsekkääseen ratkaisuu koska lain suomin oikeuksin hän käytännössä huoltajuus jne asiat.

N24; kiitos kun kerroit meille tilanteestasi. Ymmärrän sua kyllä. On vaan melko pitkiä hetkiä tiedossa jos meinaat 18 vuotta odottaa seksielämäsi alkamista. Me miehet ollaan kyllä realisteja sekä oikeudenmukaisia. Kannattaa kysyä suoraan että vaatiiko hän sua kärsimään tässä tilanteessa?

eikä herunut. Ilmeisesti minun mieheni ei ole realisti eikä ainakaan oikeudenmukainen. Mies vetosi ja vetoaa juuri siihen avioliittovalaan, me kun lupasimme osoittaa rakkautta ja uskollisuutta toisillemme niin myötä- kuin vastamäessäkin. Minä koen, että mies on rikkonut valansa molemmissa mäissä, koska mitään rakkaudenosoituksia ei tule, mutta mieheni mielestä hän ei ole valaansa rikkonut (käsittääkseni hänen mielestään tämä yhteinen perhe, koti ja ylipäänsä herran olemassaolo on se suurin ja tärkein rakkaudenosoitus häneltä). Näin ollen miehen ei siis mielestään tarvitse joustaa mun valani kohdalla, minäkään en siis saa sitä rikkoa, en ainakaan luvan kanssa.



Kissa on nostettu pöydälle ja heitetty alaskin pöydältä lukemattomia kertoja, enkä usko tilanteen muuttuvan. 18 vuotta en aio tässä kitua, vain siihen asti, että lapset tosiaan ovat kouluikäisiä. Meillä mies ei sinänsä ole arvaamaton, pitää kyllä varmasti huolta lapsistaan, mutta voisin hyvin arvata hänen "kostavan" eroamisen mulle niin, ettei esim. pitäisi kiinni tapaamissopimuksista, elatusmaksuista tms. Mies tietää minun uupuvan lasten- ja kodinhoidosta, joten jos ottaisin eron nyt, hän varmasti uuvuttaisi minut tahallaan ja jättäisi lapset täysin mun hoidettavakseni. Kun olisin puoli vuotta kitunut ja uupunut suljetun osaston porteille asti, hän tulisi ilkkumaan, että kannattiko erota. Sen vuoksi olen päättänyt erota vasta kun kaikki lapset ovat kouluikäisiä, koska sen ikäisten hoito ei enää vaadi niin paljon työtä, heille on helpompaa löytää muitakin hoitajia kuin isänsä ja sen ikäiset saa jo oikeasti organisoitua mukaan esim. kodinhoitoon. Tarkoituksenani on siis välttää uupumistani, koska lasteni etu ja paras on se tärkein. Käytännössä siis vastikään alkoi lähtölaskenta tämän avioliiton kuudelle viimeiselle vuodelle.



N24, sittemmin muuttunut N25:ksi

eikä herunut. Ilmeisesti minun mieheni ei ole realisti eikä ainakaan oikeudenmukainen. Mies vetosi ja vetoaa juuri siihen avioliittovalaan, me kun lupasimme osoittaa rakkautta ja uskollisuutta toisillemme niin myötä- kuin vastamäessäkin. Minä koen, että mies on rikkonut valansa molemmissa mäissä, koska mitään rakkaudenosoituksia ei tule, mutta mieheni mielestä hän ei ole valaansa rikkonut (käsittääkseni hänen mielestään tämä yhteinen perhe, koti ja ylipäänsä herran olemassaolo on se suurin ja tärkein rakkaudenosoitus häneltä). Näin ollen miehen ei siis mielestään tarvitse joustaa mun valani kohdalla, minäkään en siis saa sitä rikkoa, en ainakaan luvan kanssa.

Kissa on nostettu pöydälle ja heitetty alaskin pöydältä lukemattomia kertoja, enkä usko tilanteen muuttuvan. 18 vuotta en aio tässä kitua, vain siihen asti, että lapset tosiaan ovat kouluikäisiä. Meillä mies ei sinänsä ole arvaamaton, pitää kyllä varmasti huolta lapsistaan, mutta voisin hyvin arvata hänen "kostavan" eroamisen mulle niin, ettei esim. pitäisi kiinni tapaamissopimuksista, elatusmaksuista tms. Mies tietää minun uupuvan lasten- ja kodinhoidosta, joten jos ottaisin eron nyt, hän varmasti uuvuttaisi minut tahallaan ja jättäisi lapset täysin mun hoidettavakseni. Kun olisin puoli vuotta kitunut ja uupunut suljetun osaston porteille asti, hän tulisi ilkkumaan, että kannattiko erota. Sen vuoksi olen päättänyt erota vasta kun kaikki lapset ovat kouluikäisiä, koska sen ikäisten hoito ei enää vaadi niin paljon työtä, heille on helpompaa löytää muitakin hoitajia kuin isänsä ja sen ikäiset saa jo oikeasti organisoitua mukaan esim. kodinhoitoon. Tarkoituksenani on siis välttää uupumistani, koska lasteni etu ja paras on se tärkein. Käytännössä siis vastikään alkoi lähtölaskenta tämän avioliiton kuudelle viimeiselle vuodelle.

N24, sittemmin muuttunut N25:ksi

No, mä ainakin näin sen ainakin mahdollisuutena. Mukava kuulla että olet ottanut puheeksi ja pureutunut asiaan. Ei ole kyllä kiva jos joudut kärvistelemään vielä pitkään. Tuo on vaan just niin sitä mitä moni mieskin kokee seksin puutteessa. Puoliso ei välitä siitä mitä tilanne tekee toiselle kun se empatia ja aito rakastaminen puuttuu.

Toivottavasti tilanne korjautuu tai jotain ratkaisuja ilmenee. Ei se noin voi olla. Ei pitäisi rankaista toista omista vajavaisuuksistaan. Vihkivalan hengessä puolison tyytyväisyydestä tulee huolehtia. Eli lupaus on rikottu.

Voimia sulle

M33

Mutta eihän tässä ole juuri vaihtoehtoja. Minun mieheltäni ei heru seksiä, hellyyttä tai lämpöä, muttei myöskään lupaa käydä hoitamassa nämä tarpeet muualla. Masturbointi sentään on suurin piirtein sallittua, mutta ei se pitkälle kanna mullakaan, kuten luulisin ettei niillä miehilläkään, jotka eivät seksiä saa. Mutta se on se avioliittovala, minä tyhmä kun menin lupaamaan itseni pelkästään miehelleni, joten nyt on pakko sitten tyytyä olemaan ilman.



N24