Väsymystä, masennusta, ahdistusta?

Minulta on usein kysytty, milloin äidin on syytä olla huolissaan itsestään. Ensinnäkin arjen toimintakyky on yksi tärkeä mittari. Mikäli äidin kurjat olot ovat hetkittäisiä notkahduksia ja myös selkeisiin ajankohtaisiin syihin liittyviä (vauva nukkunut huonosti, on kipeä, itsellä huolia ja murheita) ja äiti selviää kuitenkin tavallisesta arjesta, niin tilanne on ok. Jokaisella meillä on erilaisia päiviä! Mutta mikäli ajatukset alkavat pyöriä kurjissa oloissa pakonomaisesti, äiti on kaiken aikaa väsynyt, kireä, vihainen, ahdistunut ilman että tilanteeseen uskoo olevan mitään helpotusta ja arki alkaa tuntua kaiken aikaa ylivoimaiselta, on tärkeä pysähtyä heti arvoimaan tilannettaan. Vauvan kanssa taantuu ja "höpsähtää", se kuulu asiaan, niin se menee! Joskus kuitenkin nämä vahvat tunteet alkavat olla hallitsemattomia (monista eri syistä!) ja niitä on päästävä kesyttämään. Se myös tärkeää, mitä äiti ajattelee vauvasta. Onko vauva nasta tyyppi, "oma" vaikka välillä uuvuttaakin vai outo, jopa pelottavakin? Mikä on se sisäinen puhe, joka äidin päässä käy pitkin päivää? Mikäli tilanne on kaiken aikaa negatiivisten ajatusten ja pelon puolella, on syytä arvioida tilannetta nopeasti jonkun luotetun ihmisen kanssa tai neuvolassa. Vauvavaiheessa tunteet nousevat aikuisellakin nollasta sataan nopeasti, siksi toisen ihmisen antamalla rauhoittavalla tuella suuri merkitys. Myös omat ajatukset selkiävät! Tärkeää on, lähde nopeasti liikkeelle jos olet huolissasi, älä anna tilanteen kroonistua!