2-vee herää joka yö

Hei!

Uskon todella, että teillä on ollut uuvuttavia öitä viime aikoina.

Ajattelen, että lapsen unitapoja täytyy tarkastella kokonaisuutena, siis koko vuorokauden osalta. Esimerkiksi päiväunen tarve voi vähentyä 2-vuotiaalla. Varsinkaan hänen ei tulisi nukkua unia päivällä enää n. klo 15 jälkeen. Kuitenkin iltarytmissä kannattaa huomioida, että lapsen nukkumaan käymistä ei viivytellä, vaan hänellä olisi mahdollista päästä unille oikea-aikaisesti, eli silloin kun hänellä on ensimmäisen kerran väsymisen merkkejä. Itsesäätely nukahtamiseen toimii silloin parhaiten ja koko uni voi olla levollisempaa ja syvempää, kestoltaa pidempää.

Illassa ovat tärkeitä rutiinit, mitkä valmistavat lasta unta varten asteittain. Vanhempi tukee rutiineissa ja antaa lapselle kannustusta ja suhtautuu myönteisesti tilanteeseen. Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse auttaa lasta uneen, olla läsnä nukahtamishetkellä. Voisiko se olla teidän perheessä ratkaisu? Eli nukahtaako lapsi vanhemman tuella? Lapsen havahtuessa hereille yöllä hän vaatii samat olosuhteet nukahtaakseen jälleen eli vanhemman tuen ja läsnäolon. Lapsi ei havahdu todellakaan virkeänä, vaan aivan kesken unien ja tämän takia hänen voi olla vaikeaa rauhoittua takaisin uneen. Unikäytännöt tulisi säilyttää yhdenmukaisina nukkumaan käymisestä aamuun asti.

Voit kysyä tarkempia ohjeita http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvaperhetyo/baby_blues/

Kannatta ottaa yhteyttä, koska silloin voimme yksityiskohtaisemmin keskustella perheenne tilanteesta.

yst.terv. Sari Lampinen, baby blues-työntekijä / Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry

Hei, 

kiitos vastauksesta, olisi pitänyt tuossa aloituksessa tarkemmmin kertoa perheemme tilanteesta. Tämä 2-vee kuopus on syntymästään asti nukkunut alkuyön omassa sängyssään ja sitten jossain vaiheessa jäänyt meidän vanhempien väliin loppuyöksi. Yleensä hän tuli väliimme joskus klo 2-5 välisenä aikana. 

Nyt talvella kuitenkin hän alkoi herätä aikaisemmin ja aikaisemmin, kunnes ei enää suostunut menemään omaan sänkyyn ollenkaan. Lisäksi hän halusi nukkua yöllä minun päälläni ja pahimmassa tapauksessa potki samalla isäänsä päähän. Eli tilanne oli kestämätön. Yritimme unikoulua jo joululomalla, ihan sitä että jätetään lapsi huutamaan, tassuttelu ei meillä koskaan toiminut. Jaksoimme viikon ja lopulta loppui puhti. Tilanne ei juurikaan helpottunut koko viikon aikana vaan lapsi huusi useita tunteja yöllä ja nukuimme kaikki erittäin huonosti. Palasimme vanhaan kaavaan, mutta lapsi suostui taas nukkumaan edes pari tuntia omassa sängyssään, heräsi usein klo 23 ja tuli silloin meidän väliin. 

Nyt sitten vappuna otettiin pinnasängystä laita pois ja samalla päätettiin että äidin ja isän väliin ei enää tulla, koska mekin haluamme nukkua rauhassa. Siitä lähtien on yöllä herätty itkemään. Varauduimme jo joululomasta oppineina siihen että tähän menin reilu viikko, mutta nyt on mennyt jo 4! Tällä viikolla hän on nukkunut yhden yön kokonaan ja viime yönä itki taas, mutta vain 30 min. Suunta siis parempaan ja luja usko siihen että tämä on pian ohi. 

Meillä lapset (4 ja 2 siis) päiväkodissa ja päiväunet nukutaan päiväkodin rytmiin yleensä myös viikonloppuisin, eli 1- 2h unta puolen päivän aikaan. Nyt kun on valvottu niin viikonloppuna päiväunet tosin joskus venyneet vähän pidemmiksi. 

Hei!

Täältä iso vertaistsemppi teille, kuulostaa rankalta (ja valitettavan tutulta) tilanteelta.

Minulla on myös erittäin vahvatahtoinen lapsi, ja olen tämän ymmärtänyt kunnolla vasta nyt kun hän on jo 4,5-vuotias. En ihmettele ollenkaan, että jouduimme käymään niin kovan taiston nukkumisasioissa. Lapset ovat todella erilaisia, toiset jaksavat sinnikkäästi pitää hereillä koko perhettä kuukaudesta toiseen.

Meidän kohdalla toimi lopulta Anna Wahlgrenin unikoulu, jossa rakennetaan lapselle turvallisuudentunne nukahtamisen ja nukkumisen mahdollistamiseksi. Kirjastosta voi lainata kirjan tai lukea lisätietoja täältä (itsellä kyllä kirja oli ehdoton): http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/nyt-nukutaan-3

Minulla oli myös apuna etätukihenkilö, joka on erikoistunut tähän unikouluun. Löysin hänen tuon sivuston kautta.

Kirjoitin kolumnin omista kokemuksistani tänne: http://www.vauva.fi/artikkeli/aidit_ja_isat/laakarikaynteja_uniohjausta_satoja_sinisia_unia_vasymyksesta_sekopaisen_aidin_selviytymistarina

Teitä on siunattu vahvatahtoisella lapsella, ja siinä on paljon hyviä puolia, en itse vaihtaisi "helpompaan" :) Mutta voimiahan se vaatii vanhemmilta.

Toivottavasti tilanne ratkeaa pian <3

Terveisin,

Kati

www.nukahtamo.fi

Kiitos Kati, 

uskoisin että olemme nyt voiton puolella. Tällä viikolla heräily on ollut jo aika vähäistä ja viime yönä lapset olivat isovanhemmilla hoidossa ja nukkuivat koko yön heräämättä. Tänäänkin nukkumaanmeno sujui tutun kaavan mukaan iltasadun ja unilaulujen saattelemana jäivät lapset nukahtamaan itsekseen.

Se on jännä juttu miten lasten luonteet voivat olla niin erilaisia. Esikoisellamme ei vauvavuoden jälkeen ole juurikaan ollut ongelmia nukkumisen suhteen ja on muutenkin joustava luonteeltaan. Tämä kuopus onkin sitten ihan omanlaisensa. Mielenkiinnolla odotan millainen hän on sitten isompana :) 

En itse tunne tuota Anna Wahlgreenin unikoulua mutta olen tässä vuosien mittaan onnistunut lukemaan jo useita uni aiheisia kirjoja, mm. Ferberin, Keski-Rahkonen+Nabantoglu, Pantley... Itse tykkäsin paljon kaikista, mutta erityisesti tuo unihiekkaa etsimässä ja Ferber tuntuivat luotettavilta kun ovat lääkärien kirjoittamia. 

Kiitos vastauksestasi ja hyvää jatkoa teillekin vahvatahtoisen lapsen kanssa!

AP