Alkuraskaus kaduttaa ja masentaa
Minulla oli hirveä vauvakuume kesästä saakka ja aloitimme yrityksen. Tulin raskaaksi yk 5:lla. Nyt kun olen rv 7:llä raskaana, tunnen itseni todella masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Vauvat ja lapset ovat alkaneet inhottaa minua ja toivon koko ajan, että tämä raskaus olisi vain pahaa unta. Tätä on kestänyt jo pari viikkoa. Onnellinen vaihe kesti vain viikon verran... Sitten iski todellisuus. En haluakaan äidiksi. Elämäni menee pilalle. Mies on alkanut ärsyttämään ja kuvottamaan, en kestä edes katsoa häntä enää. Haluan erota ja saada keskenmenon. Abortti tuntuu jo ajatuksena hirveältä, mutta ei elämä voi jatkua näin, että itken ja ajattelen itsenmurhaa vatsassani kasvavan ihmisen vuoksi. Auttakaa :'(
Yhteys sairaanhoitajaan/lääkäriin/neuvolaan ja juttelemaan asiasta, kai olet miehen kanssa jo jutellut? Jos todella olet tuota mieltä, niin minusta (huom. Minun mielestäni) olisi viisainta keskeyttää raskaus.. Ennemmin kuin toivoa, että mieli muuttuu, jos muuttuu. Tsemppiä :(