Raskaana, vaikea tilanne
Hei. En enää tiedä mitä tehdä...keskiviikkona tein raskaustestin ja se näytti plussaa...olin niin onnellinen, niin onnellinen...samoin tein soitin miehelleni, (työskentelee viikot muualla)hän ei vastannut joten ajattelin, että se ehtii seuraavaan päivään.
Sitten sain tekstiviestin mieheltäni, että meidän täytyy jutella...ja perjantaina hän sanoo jättävänsä minut, koska hänen ex-vaimonsa haluaa yrittää vielä kerran. Lamaannuin ihan täysin. Ajattelen ensin, että en kerro hänelle raskaudesta ollenkaan, sitten päätän kertoa ja sanon hänelle etten tarvi häntä mutta tiedän kuinka rankkaa on olla yksinhuoltaja. Perjantaina näemme ja kerron asiasta miehelle. Mies sanoo, että tämä muuttaa kaiken,hän haluaa olla isä lapselle ja ei halua jättää minua yksin. Hänen mielestään päätös on minun, miten tästä eteenpäin. Sovimme, että juttelemme uudelleen sunnuntaina ja emme tapaa viikonloppuna, että saamme rauhassa miettä asioita uudelleen. Viikonloppu meni sekaisissa tunnelmissa. Tämän piti olla unelmien täyttymys meille molemmille,tämän piti olla meidän elämän onnellisinta aikaa...ja mitä tein koko viikonlopun, itkin. Ja mietin ja itkin, miten tähän päädyttiin. Tiedän, että haluan pitää lapsen mutta miksi se saa minut tuntemaan maailman arvottomimmaksi ihmiseksi? Mietin viikonlopun yli asioita järjellä, tunteella jne.
Sunnuntaina mieheni tulee illalla. En tiedä, mitä sanoa. Joten sanon sen mitä olen miettinytkin, tämän pitäisi olla maailman ihanin asia meille molemmille. Lapsella on oikeus isäänsä mutta hän saa itse päättää onko mukana lapsen elämässä vai ei. Minä en sitä päätöstä pysty hänen puolestaan tekemään. Pystyn kyllä tähän yksinkin vaikka tiedän, että se tulee olemaan äärettömän vaikeaa. Abortti ei ole vaihtoehto meille kummallekaan.
Hän ei jätä lastaan. Hän sanoo, että ajan kanssa oppii rakastamaan minua ja tekemään minut onnelliseksi. Hän haluaa olla lapsen kanssa koko ajan,ei vaan viikonloppuisin ja lomilla. Hän haluaa kantaa vastuun lapsesta ja tukea minua raskauden aikana. Mutta hän ei halua pettää minua ja väittää, etteikö hänellä ole tunteita ex-vaimoaan kohtaan. Ja ne tunteet ovat voimakkaampia kuin tunteet minua kohtaan..ja ettei asia olisi yhtään helpompi, mieheni on ulkomaalainen ja ex-vaimo asuu heidän kotimaassaan. Sunnuntaina päädyimme siihen, että rauhoitumme hetken(pari päivää,viikon..)ja yritämme uudestaan. Molemmat ovat onnellisia siitä, että meistä tulee vanhempia ja saamme lapsen.
Kunnioitan mieheni rehellisyyttä ja päätöstä tehdä, mikä on oikein. Tiedän, että hänen olisi helppo vain lähteä pois ja jättää kaikki. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että riistän mieheltäni hänen elämänsä pois ja olen maailman inhottavin ja kamalin ihminen? Miten minusta tuntuu, että pakotan mieheni jäämään Suomeen ja olemaan onneton kanssani?
Itken vähän väliä ja mietin, pitäisikö käskeä miehen mennä ja poistua elämästäni ja elää oma elämänsä onnellisena siellä, missä haluaa tällä hetkellä enemmän olevan? Kun tietäisi mitä tehdä..rakastan miestäni ja hän sanoo rakastavansa minua, mutta tiedän, että tulen aina olemaan se kakkosvaihtoehto. Enkä tiedä, kestänkö sitä.
Emme ole olleet yhteydessä sunnuntain jälkeen.Nyt on keskiviikko ja minua huvittaisi soittaa ja kysellä kuulumisia mutta se tuntuu taas siltä, että tungettelen. Haluaisin, että hän soittaa minulle, kun on valmis ottamaan yhteyttä. Mutta toisaalta kannan huolta hänen jaksamisestaan..aargh,kun tietäisi mitä tekisi. Onneksi minulla on ystäviä, jotka tukevat, mutta se ei ole sama asia.
Tulipas sekava viesti mutta kuvaa aika hyvin sitä, mitä pään sisällä liikkuu juuri nyt. Välillä ajattelen, että asiat selkiää jollain tavalla, välillä taas tuntuu niin yksinäiseltä ja hylätyksi tulleelta. Yritän ajatella positiivisesti mutta välillä tuntuu niin pahalta. Niin kuin olisi tehnyt jotain anteeksiantamatonta. Kiitos,kun jaksoitte lukea ja haluaisin tietää muiden ajatuksia asiasta tai jos joku on samassa tilanteessa....
Kommentit (5)
Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Miehellä on ihan yhtä suuri vastuu ehkäisystä kuin sinulla. Mies on itse saattanut itsensä vaikeaan paikkaan.
Luottamus on parisuhteen perusta. Rakkaus on monimutkainen asia, ja tuskin kukaan on elämänsä aikana rakastanut vain yhtä ihmistä. Aina on mahdollisuus uuteen alkuun jos vain osapuolet todella haluavat sitä. Kompromissi-ratkaisut ja toisen vuoksi uhrautuminen on turhaa. Siitä seuraa vain myöhemmin syytöksiä ja pettymyksiä. Voitte rakentaa yhdessä uutta, mutta teidän tulee saada luottamus palaamaan.
Lapsi pistää parisuhteen koetukselle. Olen kuullut urbaania legendaa lapsen yhdistävästä voimasta, mutta kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että lapset pistävät parisuhteen todella koetukselle. Lapset ovat ihana lahja, mutta he haastavat meistä jokaisen tarkastelemaan omaa itseämme ja millaisia me todella olemme.
Te voitte olla myös hyvät vanhemmat erikseen. Vierekkäiset asunnot jne..järjestelyjä varmasti löytyy. Parisuhteen liimaaminen yhteen vain ja ainoastaan lapsen vuoksi on purkkaviritelmä mikä ei kestä vuosien painoa.
Tilanne tosiaan kuulostaa hankalalta, ja tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta kuuntele sydämesi ääntä. (tiedän, kuulostaa naurettavalta). Tunnustele miltä syvällä sismmässäsi tuntuu. Tahdotko todella olla hänen kanssaan? Jos tahdot, sano se! Tee se! Aina on uusia mahdollisuuksia, ja miksipä ette saisi sitä toimimaan?
Mutta tee se itsesi vuoksi. Älä lapsesi tai miehesi vuoksi. Muuten, jos et sitä halunnutkaan, tulet katkerana syyttämään jompaa kumpaa.
Miten luottamus ja rakkaus palautetaan? Täysin rehellisellä keskustelulla ja olemisella.
Jos haluat tehdä jotakin millä näyttäisit tunteesi, tee se. Jos teet sen rakkaudella ja vilpittömästi, en usko että siitä koituu haittaa. Miehesi todennäköisesti painiskelee samojen ajatusten kanssa kuin sinä, itsesyytöksiä, epävarmuutta... eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Voit antaa hänelle saman neuvon: kuuntele vilpittömästi sydäntäsi.
Joka kerta kun minä olen jättänyt sen pienen vihlaisun kuuntelematta epäröinnin hetkellä, ei elämä ole mennyt niinkuin olisi ollut kaikille osallisille hyväksi.
Jaksamista! Voimia!
Todella vaikea tilanne.. Kuinka kauan olette ollut yhdessä miehesi kanssa? Kuinka kauan hän oli entisen vaimonsa kanssa? Entistä voi olla ikävä, varsinkin jos on ollut pitkä suhde, vaikkei siitä enää mitään tulisikaan. Ja uusi tuntuu siinä vaiheessa helpommalta jättää. En usko, että muutamassa päivässä tai viikossa voi tuossa tilanteessa kumpikaan tietää, mitä haluaa. Jutelkaa paljon, ja antakaa ajan kulua hetki!
Ja aina on olemassa pariterapia. Siellä saattaa terapeutti osata kysyä sellaisia kysymyksiä, mitä ei itse osaisi miettiä. Tai helposti lähtee ajatukset kiertämään kehää, eikä pääse siitä pidemmälle, ellei joku johdata ajatuskulkua eteenpäin.
Voimia!
Lapsi on ihana asia sinulle, mutta te ette voi lapsen kanssa voida hyvin jos miehesi haikailee entistä vaimoaan...Rakkaus ei syty jos se on syttynyt toista kohtaan. Ja sinun oam arvosi kärsii naisena jos olet "yhdessä" ihmisen kanssa joka rakastaa toista, voihan hän kasvattaa lasta, on mullakin vanhin lapsista eri miehelle asuukin nyt tänään hänen kanssaan ja pian muuttaa opiskelee muualle ja kolme seuraavaa lasta avioliitossa hankittuja uuden kumppanin kanssa. Ensimmäistä lasta kasvatin yksin, kun exä haikaili vaan jatkuvasti muuta ja pettikin...Jo raskausaikana erosin eikä meistä tullu paria, yritimme pari kertaa, mutta aina hän karkas vastuusta ja toisen naisen luo. Ei se lapsi muuta mitään. Usko pois.
Hei, ompas vaikea tilanne. Tunteita liikkuu varmasti laidasta laitaan. Mutta kannattaa myös järjen ääntä kuunnella tulevaisuuden varalle. Mieti, onko sinullakin myös oikeus aitoon ja arvokkaaseen rakkauteen,ilman lisäpaineita. Liitot jotka perustuvat pelkästään esim. rahaan, sos.asemaan tms. ollaan lapsen vuoksi yhdessä... ei perustu kovin vakaalle pohjalle. Parisuhdehan solmitaan kahden aikuisen välille jotka haluavat olla ja jakaa elämänsä,rakkautensa ja haaveensa toisensa kanssa.
Onnistujakin on varmaan muidenkin syiden vuoksi yhdessä oleville, mutta hataralta pohjalta alkaa.
Mutta jos parisuhde alkaakin tuntua, väärältä valinnalta jommastakummasta, kun lapsi on jo syntynyt, pahimmassa tapauksessa olette jo molemmat huoltajia ja toinen ulkomaalainen.. niin ero tulee olemaan vieläkin vaikeampi, kun siihen lisätään huoltajuus kiistat. Aletaan tonkia kaikki likainen mukaan..Lasta heitellään miten sattuu, pahimmassa tapauksessa muuttaa ulkomaille asumaan isänsä kanssa.
Kehoitan sinua tarkoin miettimään minkalaisen suhteen itsellesi haluat. Haluatko altistaa tulevan lapsenkin ehkä onnettomaan suhteeseen.. lapset ovat herkkiä syyllistämään itseään, vanhempien parisuhteiden kiermuroista. Vanhemmat ovat minun vuoksi yhdessä ajatus lapsesta ei ole varmaan kovin kiva lapselle.
Onnea sinulle ja kaikille osapuolille tasapäisesti sillä olet vaikeiden asioiden äärellä. Mutta kannattaa kuunnella myös järjen ja lain ääntäkin, tulevissa huoltajuusasioissa lapsenne kohdalla.
No itse en sellaista miestä haluaisi joka eka haikailee ex:änsä perään ja kun kuulee raskaudesta niin päättää sittenkin jäädä luokseni ja vielä sanoo et oppii ajan kanssa rakastamaan minua..Kunnioita itseäsi nainen! :O Kyllä mies voi lapsensa elämässä olla mukana muutenkin kuin vaan parisuhteessa. Haluatko itse miehen joka haaveilee toisesta naisesta ja joka ei rakasta vain ja ainoastaan sinua? :/ Yksin lapsen kanssa varmasti pärjäät eikä lapsen tulo tarkoita että jää ikuiseksi ajoiksi yksin. Voithan vielä kohdata jonkun toisen kunnollisen miehen joka haluaa koko pakkauksen. :)