Elokuiset Huhtikuussa

Tässä listaa elokuisista.Mä nyt päivitin tän uuden silleen et tästä löytyvät vain ne,jotka on maaliskuussa kirjoitelleet.

3.8

-mintsi-  28,mies 37,esikoinen 2v. SEKS

******

7.8

pikkukolmonen 29,mies 28,sisarukset t-06,p-09,p-11  PKKS

******

9.8

pererro 29,mies 29  KYS

dridan 21,mies 19 SEKS

******

12.8

tamarin 29,mies 33,esikoinen 2,5v

*****

21.8

viunto 28,mies 29 TYKS

5times 29,mies 36 kätilöopisto

*****

28.8

ti-ti-uuuu 26,mies 28 sisarukset p-06,p-07 kymenlaakson keskuss.

*****

30.8

onnellisin

*****

Lisäksi hemi,lilipop ja hilma3,joitten laskettua aikaa en tähän hätään löytänyt :)

Pahoittelen mahdollisia virheitä tai puuttuvia tietoja,käsin jouduin nää kirjottamaan kun kone ei suostunu kopioimaan noita! :0

Minäpä jatkan tänne edellisestä aiheesta..

Mulla taas tuntuu että halut vaan kasvaa päivä päivältä.. Välillä tuntuu ettei muuta pysty ajattelemaankaan kuin seksiä. Ja hellyyden ja läheisyyden kaipuu on aivan pohjaton. Onneks on mies joka ajattelee ja tuntee aivan samoin, eihän tästä muuten tulisi mitään..:) Alkuraskaudessahan olin ihan tunteeton haamu, itkin ja voin huonosti lähes joka päivä yli kuukauden ajan.. Että tämä olo tuntuu ihan ansaitulta :)

Mut on kyllä päiviä, ettei mikään kiinnosta, kun mielialat vaihtelee ja duunipäivän jälkeen väsymys iskee, mutta onneksi todella harvoin!

Eilen tunsin oikeat ekat liikkeet, kun tuntui suunnilleen samassa kohdassa perätysten sellainen jännä muljahdus, ettei se voinut olla mikään muu! :) Ihanaa! Siellä se meidän pikkuinen kasvaa..:)))

Moikka!

Olen 27v esikoista odottava mamma, mies on 32v. LA on 2.8 eli tällä hetkellä menossa siis 22+4 :)

Kovasti jo tuntuu vauvan liikkeet, tosin aika hentoset ne vielä on, mutta selvästi oon jo muutaman viikon ne tuntenut <3

Nyt on reilun viikon ajan ollu ihan järjettömän voimakkaita ja kivuliaita supistuksia, joiden vuoksi oon muutaman kerran käynyt lääkärissä, mutta toistaiseksi ainakaan ei supistukset oo tehny muutoksia kohdunsuulla. Onko teillä muilla ollut supistuksia? Nyt parin viikon sairaslomalla oon noitten supistusten takia.. Meinaa aika käydä vähän pitkäks kun ei oikeen voi paljoa touhuillakaan, ettei ala supistelemaan..

Mulla todettiin alkuraskaudesta jo raskausdiabetes, onko täällä muita joilla on myös raskausdiabetes?

Liityin tänne sivustoille äsken, täytyykin heti käydä lukemassa elokuun odottajien edellisiä ketjuja :) Pysyn sitten kärryillä mistä täällä ollaan puhuttu :) 

Moi!

Tervetuloa Mimmi7, mulla on diabetes viime syksynä todettiin, että sen kanssa nyt koitetaan sumplia.

Mulla on huomenna rakenneultra ja kovasti jännittää vauvan kasvu ja se että onko kaikki hyvin. Sukupuolta kysyn jos vaan vauva on hyvässä asennossa, tähän asti on ollut aina kyllä todella huonoissa asennoissa, yhtään profiili kuvaa en ole saanut, itsepäinen vauva :).

Mä kauhulla odotan milloin mulla alkaa supistelut kunnolla ja lepohoito, jokaisen kanssa olen sairaalassa ollut, esikoisen aikaan en kyllä ollut, sairaalaan en mitenkään halua mennä, yleensö se viikko on siellä vierähtänyt.

Mammuska ja pirpana 20+4 

Mulla oli rakenneultra muutama viikko sitten ja poika olis kuulemma tulossa :) 

Mammuska, joudutko pistämään insuliinia vai pysyykö sokerit kurissa ihan ruokavaliolla? Mä jouduin tossa kuukaus sitten alottamaan insuliinin, mutta onneks se on pitkävaikutteinen, joka vaan iltaisin pistetään. Pelkäsin ihan hirveesti, että jos joudun ruveta ateriainsuliineja pistelemään, se ei ois kyllä ollu kivaa.. Toivottavasti pysyy nyt tällä insuliinilla kurissa :) Kovin tarkkahan tässä saa syömisten suhteen olla, mutta eipä ainakaan oo paino noussu (muutaman kilon jopa laskenu toistaseks) ja toivottavasti ei nyt sit loppua kohden hirveest nousiskaan :)

Mä pelkään myös, että jos lepohoitoon joudun. Miten ihmeessä sitä osais olla tekemättä mitään :D Nyt kun oon saikulla ja välillä kun on sellasia päiviä, että supistelee ihan kamalasti niin aika levossa sitä on joutunu niinä päivinä jo olemaan, kun pienikin liikkuminen aiheuttaa supistuksia. 

Mammuska, millä viikoilla sulla on aiemmissa raskauksissa alkanut voimakkaat supistelut? Ja ootko koskaan saanu sitä supistuksia estävää lääkettä?

Mimmi7 mulla on tabletti sekä ateriainsuliini, aluksi oli vaan tabletti muutama pari kuukautta sitten sain sen insuliinin ja tänään kävin taas äitiyspolilla ja ens kuussa on käynti ja sitä ennen pitää labrassa käydä ottaa pitkäaikais-sokeri ja sen tuloksen mukaan sitten katotaan että tarvitaanko pitkävaikutteinen insuliini. Mutta todella hyvin nyt on sokerit pysynyt kurissa ja vauva oli jopa pari päivää pienempi, muuten vauvalla kaikki hyvin, hän ei vaan näyttänyt sukupuolta, istui jalat ristissä, mies on heti sitä mieltä että se on tyttö, meillä on yksi tyttö joka ei kohdussa koskaan sukupuolta näyttänyt, pojat on aina näyttänyt.

Mulla on ollut aina vaan kivuttomia supistuksia, sairaalassa olen ollut rv 26-28 viikoilla, tyttöä kun odotin niin oli naistenklinikalla rv 26 kaks viikkoa ja siellä sanottiin että kotiin en lähde ennen kuin vauva on syntynyt, no kotiin lähdin kahdenviikon kuluttua ja synnytys käynnistettiin rv 39+2 :), ainoot supistusten estolääkkeet olen saanut lihakseen sairaalassa ja kortisonit  myös. Nyt ei onneksi vielä ole supistuksia ollut kun ihan joku muutama koko aikana. 

Mullatahan lääkäri kanssa katto miten on painoa tullut, onneksi on tippunut, nyt on vissiin hieman noussut mutta vielä alle lähtöpainon.

Mammuska ja pirpana 21+5

Mulla on kans supistellu tässä raskaudessa jo tosi aikasesta vaiheesta, mutta ne eivät onneksi ole vielä olleet ollenkaan kivuliaita.

Mä olen ollut lepohoidossa kolmen odotuksen kanssa ja lääkityksellä ja lepohoidolla kahden kanssa. Vaikka supisteluja on ollut paljonkin niin sen olen huomannut ainakin omalla kohdalla, että aika lailla saa supistella ennen kun rupeaa kohdunkaulassa tapahtumaan muutoksia. Jostain joskus luin, että nämä braxton hicks- supistukset vaikuttavat kohdunkaulan lyhenemiseen ja vasta varsinaiset supistukset kohdunkaulan avautumiseen.

Yksi asia, mitä ei voi tarpeeksi painottaa on se, että JUO TARPEEKSI vettä. Harvat oikeasti juo tarpeeksi ja jos supistelee niin sitä suuremmalla syyllä on juotava lisää. Olen monta kertaa huomannut että monta lasillista vettä juotuani supistelut väistyivät jopa tehokkaammin kuin lääkityksellä. Eli aina jos tulee tunnin sisään enemmän kun pari kolme supistusta niin lääkitsen itseni veden juonnilla ihan ekana.

Koskaan ei oo vielä näin varhaisessa vaiheessa alkanut supistelemaan (jo noin 16-viikolta lähtien ollut kivuttomia supistuksia). Varmaan pitää seuraavan tarkastuksen yhteydessä muistaa mainita, vaikken mitenkään huolissani tästä vielä olekaan ollut ihan siksi, että näin on käynyt jo monta kertaa. Ensimmäinen syntyi viikolla 35+6, (supistukset alkoivat noin viikolla 27) kaikki muut olleet täysaikaisia supisteluista huolimatta.

Mulla kanssa jonkin verran ollut noita harjoitus supistuksia. Onneksi ovat toistaiseksi olleet kivuttomia, lähinnä vaan epämukavia. Normaalisti olen pystynyt ainakin vielä töissä käymään.

Tänään olis taas neuvola, ja saa jännätä paljonko on painoa tullut... edellisissä raskauksissa on paino on lähtenyt nousuun näillä viikoilla ja sitten sitä onkin tullut, ja reilusti. Kattelin just noista vanhoista äitiyskorteista että n. vko 18-> paino noussut n. 800g/vko. Nyt toivottavasti pysyisi vähän paremmin aisoissa. Ainakin koti mittauksen mukaan vielä näyttää ihan hyvälle. 

Ti-ti-uuuu + masu 18+1

Hyvä tietää, ettei kohdunkaulassa ihan helpolla tapahdu muutoksia vaikka kuinka supistelis. Tää kun on mun ensimmäinen raskaus niin olin kyllä ihan paniikissa kun ekaa kertaa tuli ne kivuliaat supparit, kun en yhtään tienny että onko tää ihan normaalia vai ei. Nyt pystyy jotenkin olemaan suht rauhallisin mielin kun niitä tulee, vaikkakin ovat todella kivuliaita. 

Mulla eimensimmäisessä raskaudessa osattu mitään pelätä ja normaalisti elin, sitten sain 19+6 viikoilla keskenmenon ja siitä lähtien on ollut ongelmia, ei meillä ole kukaan lapsista keskosena syntynyt, esikoinen syntyi rv 38+0 toinen 39+2 kolmas 37+5 ja neljäs 37+5. Kaikki yli kolmekiloisia. Ihmettelin että eilen ei lääkäri kohdunsuuta tutkinut, vaikka eihän mulla juuri supistuksia ole ollutkaan, ihmeen pitkälle olen päässyt ilman suurempia ongelmia. 

Nyt vaan tuntuu että olen niin masentunut, mikään ei kiinnosta eikä huvita tehdä mitään, mies ei ymmärrä. Ennen ei ole tällaista ollut. 

Mammuska

Tosi kauheeta Mammuska, että oot saanu keskenmenon vielä noin myöhäsessä vaiheessa :´( Aivan kauheeta! :( Mulla oli vuosi sitten kohdun ulkoinen raskaus ja se on kyllä jättäny monenlaisia pelkoja tähänkin raskauteen. En oikeen uskaltanut kertoakaan raskaudestani (lähipiiriä lukuunottamatta) kun vasta sitten kun oli rakenneultra tehty, kun pelkäsin niin valtavasti, että jos jotain menee pieleen. Ja en uskaltanu iloitakaan kunnolla kun pelkäsin koko ajan että jotain menee taas pieleen.

Kannattaa Mammuska neuvolassa puhua tosta masennuksesta, jos ne osais auttaa. Tollasten asioitten kanssa ei kannata jäädä yksin, sekin voi jo helpottaa kun saa jollekin puhua. 

Oli kyllä mulle todella kova isku keskenmeno, se onkin ainoa. Mies ei tietenkään ymmärtänyt asiaa, ei ollut mukana synnytyksessä eikä nähnyt vauvaa, itse koin että oli todella hyvä että sain nähdä sen pienen vauvan alun joka oli niin täydellinen pieni poika,aivan saman näköinen kun meidän esikoispoika, koko tapahtuma oli kesällä 2000. Lähellä oli kyllä avioero. 

Mulla on onneksi neuvola 15 päivä ja siellä kyllä meinaan puhua, mies ei ymmärrä että en voi hyvin, hänen mielestä meillä menee hyvin, ei hellyyttä ei rakkautta, tää on sellaista kaveruutta, se riittää hänelle. Mulla vaan on sellanen tunne että hän ei halua mua lähelle kun tää raskaus on vahinko ja hän oli ehdottomasti abortin kannalla ja minä en siihen suostunut. Nyt hän kyllä on sopeutunut. Kovasti toivoo että tämä olisi tyttö.Hän vaan eilen sanoi että tule lähelle, sitten kun tulee lähelle niin hän istuu koneen äärellä tai on kännykällä netissä, se siitä.

Mammuska tosi paljon haleja sulle! Mä oon kyllä vähän sitä mieltä, että mies pitää laittaa ymmärtämään näitä naisten juttuja. Siis ei voi aviomies olla niin ulapalla noin monen raskauden ja yhteisen vuoden jälkeen!! Kerro sille meiltä terkkuja, että raskaana ollessa (eikä toki muutenkaan) ei tartte olla mikään varsinaisesti huonosti, että tuntee olevansa masentunut. Jos joskus nainen tarvitsee mieheltään emotionaalista tukea niin raskauden aikana. Itse olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että mies ymmärtää mun emotionaalisia tarpeita jopa paremmin kuin minä itse. Hän sietää melko hyvin jopa mun itkuraivareitakin (tietää, ettei viha yleensä ole kohdistunut häneen vaikka joskus syytä pahaan oloon etsiessä saatan tulla häntä syyttäneeksi). Saan purkaa tuntemuksia ja mies kestää niitä tosi hyvin ja on lempeä silloin kun mulla menee emotionaalisesti niin sanotusti överiksi. Ei hän aina ole ymmärtänyt naisen psyykeä näin hyvin, mutta 12 vuoden avioliittovuoden saatossa on huomannut mikä toimii ja mikä ei. Ehkä olen itse niin lellitty tällä alueella, etten vaan voi ymmärtää naimisissa olevia miehiä, jotka ei tajua naistaan. Erityisesti herkkinä aikoina kuten raskauden aikana tai heti synnytyksen jälkeen. Noh, anyway. Koita kommunikoida miehelle, että sinun tuntemukset on ihan tavallisia. Myös se, että olet ihan vasta ylittänyt sen vaiheen, missä sait keskenmenon aikaisemmassa raskaudessa, saattaa alitajuntaisesti vaikuttaa fiiliksiin. Ihan sama, että kaikki on nyt hyvin. Sitä on vaikea olla rationaalinen jos ei edes tiedä, että mistä alakuloisuus johtuu. Ja toisaalta syitä tunnetusti voi olla monia. Se, että juttelee fiiliksistään avoimesti ja on joku joka ymmärtää, autta aina. Tietenkin olisi hyvä, että se joku voisi myös olla oma mies. Mä panostaisin myös siihen, että selität kädestä pitäen miehelle mitä häneltä tarvitset nyt. Mä olen huomannut, että se toimii parhaiten. Jos ei sano mitä tarvitsee niin turha odottaa, että sitä saa. Noh, joka tapauksessa voimia sulle. Mä olen niin niin niin emotionaalisesti loppu myös itse, välillä vähän alakuloinenkin, mutta tosiaan kun taas muista, että on kyse hormoneista niin sitten tuntuu jo taas paremmalta.

10-vuotias poika sanoi, että äiti sä kyllä suutut nykyään paljon helpommin kun aikasempaa. (Räjähdin näille neljälle aikasempaa jostain riitelystä sun muusta ja sanoin, että tervemenoa muualle asumaan jos ei minun sääntöjen totteleminen miellytä.) Meillä oli illalla kuitenkin hyvä keskustelu aiheesta lasten kanssa. Yritin selittää heille niinkun lapsille nyt voi kertoa, että välillä sitä on iloinen, välillä tuntuu jopa tosi surulliselta ja sitten saattaa myös suuttuminen tapahtua helpommin. Sanoin kuitenkin, että tämä ei ole missään nimessä kenenkään heidän vika. Eikä se tietenkään anna lupaa sanoa pahasti. Toivon nyt, etten liikaa kuormittanut pieniä ihmisiä. Muistaakseni joku ammattilainen on joskus sanonut (kun kävin läpi keskivaikeaa masennusta muutama vuosi sitten) että on ok lapsellekin kertoa omasta jaksamisestaan ja erityisesti vakuuttaa, ettei esim. vetäytyminen omiin oloihin johdu heistä. Nuorin oli ihana kun se kysyi, että no KENEN vika se sitten on, iskänkö?!

5times, 20+1

Mimi7 siis onko sulla lääkitys päällä suppareitten estämiseksi? Mulle aina sanottiin säännöksi, että 4 supistusta saa tulla tunnissa, mutta sen enempää ei. Mä en ole omistani huolissani, koska nää ei ole ollenkaan kivuliaita, korkeintaan epämukavia. Toisaalta näin usean raskauden jälkeen tunnen jo oman kroppani jonkun verran ja osaan myös vähän arvioida, että mikä on normaalia ja mikä ei. Mutta sä luonnehdit omias todella kivuliaiksi. Onko ne samantyyppisiä kuin menkkakivut? Tuntuuko ne myös selässä vai vaan etupuolella? On myös olemassa muutamia raskauden aikasia komplikaatioita, jotka voi aiheuttaa kivuliaita supistuksia. Esim. joku tulehdus tai vakavammassa tapauksessa joku HELLP tai mitä niitä on. Toisaalta se ei ehkä niinkään aiheuta kivuliaita supistuksia, mutta muuten vaan kipua ylävatsassa.

Harjotussupparit on normaalia elämää, mutta "todella kivuliaat supistukset" tässä vaiheessa raskautta minun mielestä eivät. Mä en toki ole mikään ammattilainen. Silti mä pyytäisin lisätutkimuksia. Varmista, ettet yhtään vähättele kivun määrää suppareissa. Hienoa, ettei kohdunkaulassa ole tapahtunut muutosta. Silti, se muutos voi tapahtua äkkiäkin jos synnytys oikeasti käynnistyy. Pikkusuppareista en oo huolissani, mutta se miten luonnehdit kipuasi, se kyllä vähän huolestuttaa.. Muista juoda paljon paljon paljon vettä!

Kuulostaa Mammuska tosi kurjalta toi sun tilanne tällä hetkellä :( Jotenkin pitäisi saada sun mies ymmärtämään, että kaikki ei ole nyt hyvin ja että tarvitset tukea häneltä. Hyvä että oot päättänyt neuvolassa jutella asiasta, jos ne osais neuvoa, mitä kannattais tehdä. Ihan kamalaa tuokin, että sun mies olisi halunnut abortin alunperin :( Varmaan sekin painaa mieltä vaikka mies nyt jo kovasti odottaakin vauvan tuloa. Tosi iso voimahali Mammuska sulle!! Kyllä asiat järjestyy, ja kuten 5times sanoi, niin selität vaikka kädestä pitäen miehelles nyt, mitä tarviit, jospa se auttais sun miestä ymmärtämään ja antamaan tukea sulle. 

Mulla ei oo mitään lääkitystä supistuksiin, panadolia syön (kun leipää välillä), mutta eipä ne tietenkään mitään auta niihin.. Pari päivää sitten mulla oli pahimmat supistukset mitä tähän asti on ollu.. Ne alkoi illalla puol kaheksan aikaan ja niitä tuli pahimmillaan minuutin välein monta tuntia, välillä oli vartinkin taukoja. Yölläkin heräilin vähintään puolen tunnin välein kun supisteli niin voimakkaasti. Soitin illalla äippäpolille, kun supistukset oli kestäny yli kaks tuntia ja kysyin neuvoa, niin sieltä mulle todettiin, että he eivät voi tehdä siellä sen enempää kun minäkään kotona, ja kehottivat vaan ruveta nukkumaan.. Ihmettelin, että onko tosiaan niin, että eivät pystyis antamaan mitään supistuksia estävää lääkettä jos menisin paikan päälle tai edes lievittämään kipuja jollain muulla kun panadolilla. Sen verran selväks tekivät puhelimessa, että sinne paikan päälle ei todellakaan kannata mennä, niin kitkuttelin sen yön sitten välillä lämpimässä suihkussa istuen ja koitin kipua lievittää lämpötyynyllä..

En oikein osaa niitä kipuja muuten kuvailla, kun että ne on sellasia kramppimaisia, koko vatsa ikäänku kramppaa ja sitä kestää aina minuutin pari kerrallaan. Ja se kipu on tosiaan niin voimakas, että en pysty muuta tekemään kun makaamaan kylkiasennossa sängyssä ja huutamaan kivusta. Lämmin suihku helpottaa hetkellisesti. Kipu ei tunnu selässä ja ei mun mielestä oo samanlaisia kun menkkakivut, kipu on ylempänä vatsassa, tossa navan kohdalla suunnilleen ja tuntuu kun vannetta kiristäis mahan ympärillä.

No mä oon kans käsittäny, että näin kivuliaita supistuksia ei kyl viel täs vaihees ainakaa pitäis olla, mutta äippäpolilta sanoivat, että nää on ihan normaaleja kun kohtu venyy tässä vaiheessa niin paljon.. Sen verran tylyn vastaanoton oon näitten supistusten tiimoilta saanut, kun oon sinne soittanut, että enää en uskalla edes soittaa vaikka olis kuinka kovat supparit :/ Sen takia kävinki yksityisellä lääkärillä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen, kun äippäpolille eivät näköjään mielellään ota.. On se vaan kurja, kun etenkin näin ensisynnyttäjänä sitä on aika säikky kaikkien asioitten suhteen muutenkin saatika kun tulee noin kovia kipuja, eikä saa mitään apua.. Mieskään ei uskaltanut koko yönä nukkua, kun ne kivut oli niin kovat ja olin niin tuskissani. 

Huomenna mulla on taas lääkärille aika diabetesasioissa niin aion kyllä sille sanoa kanssa noista supistuksista ja kysellä, onko oikeasti niin, ettei oo mahollista saada mitään lääkettä niihin, jos ne jatkuu voimakkaina.. Tai edes sitten kipuun jotakin lääkettä.. 

No ompa kummia kipuja mimillä :O ei tosiaan kuuluisin mitään hyvin kivuliaita suppareita vielä tässä vaiheessa tulla.Voisko ne olla jotain muuta kipua kuin suppareita?Mietin tuossa synnytyssupistuksia että ei mulla ainakaan oikeat synnytyssupistukset ole alkuvaiheessa KAMALAN kipeitä vielä,hyvin pystyy liikkumaan vielä silloin.

Mie kyllä luulen ettei ne alota mitään estolääkitystä tai ota osastolle tarkkailuun edes ellei kohdunsuulla tapahdu muutoksia.

Mutta kumma on etteivät ota ees käyrille käymään,siellähän sitä näkisi sitten ovatko ne ihan oikeasti supistuksia vai muuta kipuilua!

Mä aina käsitin niin, että estolääkityksellä koitetaan ehkäistä se, että kohdunkaulan muutoksia tapahtuisi. Ensimmäisen vauvan kanssa mulla ei ollut kohdunkaula yhtään auki ennen kun synnytys käynnistyi. Siinä vaiheessa ei enää perus lääkitykset tekisi juuri mitään.

Jenkeissä kehotettiin aina suoraan sairaalaan jos supistuksia tuli yli neljä tunnissa liian varhaisessa vaiheessa. Siellä sitten oltiin käyrällä yms. Mä sain ekan kanssa kaiken maailman lääkityksiä terbutaline nimisestä kotona käytettävästä lääkkeestä demeroliin ja jopa morfiiniin kun jossain vaiheessa oli kans tosi kivuliaita suppareita, mutta ei todellakaan vielä 20 viikolla.

Tänään oli äippäpolille aika ja kaikki oli hyvin, niin vauvalla kun äidilläkin :D Nyt ei oo viime päivinä ollu enää niin kovia kipuja, paljon kivuttomampia ja harvemmin. Niin, enhän mä tiedä onko ne supistuksia, kun mulla ei sellasia oo tietenkään aiemmin ollu, mutta neuvolassa vaan sanoi lääkäri silloin kun sille kerroin, että ne olis suppareita. Mutta toki voi olla muitakin kipuja, vaikee sanoo. Pääasia kuitenkin, että mitään muutoksia ei oo kohdunkaulassa tapahtunu, oli ne sitten mitä kipuja tahansa. 

Hyvä et oli kaikki hyvin mimillä :) niin supistuksia voi olla vaikeakin tunnistaa ekakertalaisena,miekin silloin esikoisen aikaan ihmettelin vaan kotona kun on vatsakipuja,semmosia kramppimaista,mikä menee ja tulee,läpi yön niistä kivuista kärsin ja vasta seuraavana päivänä kun alkoi verta valua niin soitin synnytyssaliin et pitäskö tulla näytille.Ja kun sairaalaan pääsin oli kohdunsuu jo 7 cm auki,ja vauva syntyi 2h päästä sairaalaan saapumisesta...rv 35 syntyi.et nuo kivut kyllä pitäs tuolla äitipolilla ja neuvolassa ottaa vakavasti.