Kuinka paljon opetatte ns. kouluasioita itse lapsillenne?

päiväkodissa, ei ainakaan tietoisesti.

Meillä myös kaksikielinen perhe ja lapset kotihoidossa (4v ja 2v). Esikoinen täyttää pian 5 ja on erittäin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Olen netistä tulostanut hänelle tehtävämonisteita (preschool activities) ja olemme yhdessä lukeneet kirjoja, jossa helppoja sanoja (at, cat, hat, pat, that, sat) ja lapsi tohkeissaan kirjoittaa sanoja kirjoista ja antaa mun arvata mitä on kirjoittanut.

Mielelläni teen koulutehtäviä hänen kanssaan, koska jo syksyllä lapset menevät hoitoon ja tulevaisuudessa taviskouluun, joten toisen kielen oppiminen on meidän vanhempien viitseliäisyydestä kiinni.

Näin siis meillä.

Meillä on myös kotikielinä suomi ja englanti, ja erityisesti englanninkielisten lastenkirjojen myötä varsinkin kolmivuotiaallamme on herännyt kiinnostus lukemiseen ja numeroihin. Olen yrittänyt lukemisen (suomeksi) lomassa tehdä mm. leikinomaisia laskuharjoituksia ja olemme myös käyneet kirjaimia läpi (kirjaimen nimi ja äänne) ja näin tukea lapsen " herkkyyskautta" . Mielestäni myös kouluasioita voi oppia paljon leikin lomassa ja tuntuisi pahalta olla opettamatta asioita jos lapsi on niistä todella kiinnostunut. Varsinainen opettaminen jääköön kuitenkin mielestäni myöhemmälle iälle...

Meillä on kanssa kolmivuotias (pian neljä) tällä hetkellä kotihoidossa. Kirjaimia käytiin joskus aiemmin läpi, kun neiti oli niistä vähän kiinostunut. Nyt ei ole pitkään aikaan opeteltu lainkaan. Laskeminen on enemmän suosittua. Eli ihan arkipäivän jutuissa. Montako omenaa? Yhteen ja vähennyslaskuja.

saksilla leikkaamista, piirtämistä, liimaamista ja muuta on opeteltu kanssa: Mutta mitään " lukujärjestystä" ei todellakaan ole. Joitain työkirjoja meillä on kanssa, mutta niitäkään ei ole tullut nyt hetkeen tehtyä.

Tietokonepelejäkään ei ole hirveästi harrastettu, välillä jotain helppoja.

vastauksista! Tuohon tyyliin meilläkin mennään. Vähän aikaa sitten tyttö oli kovin kiinnostunut kirjaimista ja oppi kirjoittamaan nimensä. Kirjaimia olen opettanut tyylin i on isi kirjain, m on mamma kirjain. Kirjain palikoista hän oppi sitten kokoamaan oman nimensä ja pari muuta lyhyttä sanaa. Mutta sitten innostus lopahti. Nyt tykkää kovasti touhuta ulkona puutarhatöissä. Ehkä laskeminen kanssa kiinnostaa nyt enemmän. Aina johonkin väliin koitan jotain " opetuksen siementä" lykätä.

Usa.ssa tuntuu vaan että lapsille opetetaan ihan pakolla kauheesti kaikkea, että saa sitten äidit ylpeillä. Ärsyttävää!

Meillä on 3,5-vuotias poika ja 1 v 2 kk tyttö. Poikaa kiinnostavat kirjaimet ja numerot, ja olen sitten ihan leikin varjolla hänelle jotain opettanut. Itse hän tunnistaa M:n Mäkkärin kirjaimena ja H merkitsee hänelle Hessburgeria. P on tuttu Puuha-Petestä jne. Hampurilaiset on siis suurta herkkua, vaikkei usein niitä saakaan.



Nyt tykkää kovasti myös laskea, laskee esim. jotain verhojen kuvioita tai palikoita. Olen vähän siinä sitten neuvonut. Mutta tosiaan siis ihan leikinomaisesti pakottamatta. On siitä vähän tullut kritiikkiäkin esim. appivanhempien suunnalta, mutta koskapas sieltä jotain positiivista kuulisikaan :)



Voisiko tuossa amerikkalaisten innossa opettaa esim. kirjaimia olla syynä se, että englannin kirjoittaminen on aika hankalaa? Eikös siellä ole oikeinkirjoitusta pitkään ihan kouluaineena, siis vielä aika isoillakin lapsilla ja nuorilla? Kaverini tyttö paahtaa Ranskassa jo esikoulussa, ikää nipin napin 4 v. Päivät olisi tosi pitkiä, mutta kaverini hakee poikkeuksellisesti jo puolen päivän aikoihin pois.

Unohdin laittaa tähän että kyse on siis kolmivuotiaasta tytöstä. :)



En tiiä tosiaan mikä siinä kirjaimien kovassa opettamis innossa on kysymys. USA:ssa on kyllä paljon semmosia ihmisiä jotka eivät osaa lukea, ihan eri meininki kuin suomessa, niin ehkä opettelua pidetään tärkeämpänä. Koulujakin niin monen tasoisia. ja semmoinen kilpailuhenki on myös kauhea. Pienten lasten taidoilla ja vaatteilla, tavaroilla ym kilpaillaan. Se näin suomalaisena ottaa päähän.