Vinkkejä taas kaivataan parisuhde-kriisiin=(
Heippa. Ajattelin aloittaa uuden keskustelun jotta tulisi mahdollisimman paljon kommentteja, vinkkejä tms. Vaikka tästä aiheesta on varmastikkin osan mielestä jo kyllästymiseen saakka ketjuja....
No kuitenkin, vähän historiaamme. Yhdessä olemme olleet lähes neljä vuotta. Ensimmäinen ( ja ehkä viimeinenkin) lapsemme on vasta 9kk:n ikäinen. Ja suhteemme tuntuu olevan jo nyt yhtä helvettiä. Voi olla että liioittelen, varsinkin kun luin noita pahoinpitely ym. kauheuksia parisuhteissa=(
No, odotus aikana mieheni joi jokaisena vkloppuna kun minä itkin kotona. Kun poika syntyi, hänen piti sitten juhlia varpajaisia kaikkien kavereiden kanssa erikseen, eli monena vkloppuna. Hän on myös väkivaltainen kännissä, ei kylläkään meitä kohtaan. Mutta monet pahoinpitelylaskut on tullut maksettua. Vielä viime vuoden puolella sain hänet tajuamaan, etten ole hänelle mikään itsestään selvyys vaikka meillä yhteinen lapsi onkin. Ryyppääminen on onneksi hieman sen jälkeen vähentynyt....Mutta nyt tuntuu että tappelemme ihan niistä pienimmistäkin asioista kun hän ei pääse nollaamaan itseään joka vkloppu baariin.
Olen yrittänyt mielistellä häntä parhaani mukaan. Teen lempiruokia, päästään viihteelle, annan hänelle sekä omaa vapaata että suhteellemme yhteistä kaksinkeskeistä aikaa. " Annoin" jopa hänen ottaa koiran, kun sitä monta vuotta rutissut. Nyt siitäkin on vaan itselle lisää hommaa...
Itse pääsen myös silloin tällöin " parantamaan maailmaa" kavereiden kanssa baariin. Yritän aina kun itselläni on jotain menoa, esimerkiksi juuri viihteelle, jumppaan tms., niin viedä pojan äitilleni hoitoon, etten vaan rasita miestäni. Hän kuitenkin käy töissä, minä OLEN VAAN kotona, tuo kuuluisa ärsyttävä lause!
Kropaltani olen jopa timmimmässä kunnossa kun ennen raskautta. Ja miehen mieliksi myös laittaudun ennen kun tulee töistä. Olen myös saanut huomiota muilta miehiltä, mutta tuntuu ettei hän välitä siitäkään. Enkä todella ole pettämässä tms. häntä. Hän on sen kerran tehnyt ennen poikaamme, muista kerroista minä en ainakaan ole kuullut. Välillä tuntuu että kaikki painostaisivat meitä eroamaan. Jopa oma äitini on aikaussut suunsa, vaikka hän ei ole ikinä ennen puuttunut kenenkään suhteisiin.
Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta jotta jaksatte tämän lukea kerron sitten myöhemmin lisää. Kertokaa kiltit kokemuksia, vinkkejä, mitä te tekisitte...
Kommentit (3)
Mieti mitä haluaisit elämältäsi. Miltä perheesi näyttää vuoden tai viiden vuoden kuluttua. Pistä paperille mitä haluaisit. Mieti mitä hyvää nykyisessä tilanteessasi on. Onko miehesi hyvä isä pojalle kun on tämän kanssa ? Millaisen miehen mallin poikasi saa ? Mitä huonoa tässä hetkessä on. Kirjaa vaikka paperille. Kirjoita myös miksi aikanaan rakastuit mieheesi ja halusit perustaa perheen hänen kanssaan.
Mieti konkreettisia ja kohtuullisia asioita joita haluaisit mieheltäsi. Esimerkiksi haluaisit viettää yhden oman illan viikossa niin että miehesi hoitaisi lastanne (mies saisi rauhassa luoda suhteen lapseen, helpompi olla jatkossa lapsen kanssa, lisää itsevarmuutta isänä jne). Jos miehesi suostuu tuollaiseen järjestä koti turvalliseksi. Anna tärkeimmät ohjeet ja häivy. Kehu kun tulet jos jotenkin selvitty. Älä huomauttele / neuvo turhista pikkuasioista (jos vaippa on vaihdettu onko se niin tärkeää ajeleeko vanha vielä hoitopöydällä tai onko uusi oikeinpäin päällä...). Koeta nauttia omasta ajasta ja anna miehelle tilaisuus nauttia lapsestaan. Jos miehesi ei kestä olla muutamaa tuntia lapsensa kanssa kaksistaan tai jos et uskalla jättää heitä näin onko teidän suhteella tulevaisuuta ? Päästä mies osalliseksi perheen tavalliseen arkeen.
Mitä parisuhteeseen tulee niin koeta keskustella mitä te kumpikin haluaisitte siltä. Kysy miehen haluamisista kun on rauhallinen hetki. Kysy suoraan ja jos ei toimi niin kysy kierrellen. Kirjoita lyhyt lappunen omista tärkeimmistä toiveista jos et saa miestä muuten kuuntelemaan. Nosta leuka pystyyn. Älä anele vaan neuvottele tasavertaisena kumppanina.
Koettakaa järjestää joskus kahden keskistä aikaa ja tehkää vuorotellen kummankin valitsemia asioita. Anna positiivista palautetta aina kun mahdollista (osaat hieroa niin hyvin, kiva käydä perheen kanssa yhdessä kävelyllä jne), älä kuitenkaan liioittele.
Jos tilanteenne tuntuu tosi pahalta niin pyydä että hakeudutte ammattiauttajalle. Jos ammattiauttajakaan ei pysty aukomaan suhteenne solmuja tai jos miehesi ei suostu sinne vasta sitten lähtisin itse miettimään eroamista vakavana vaihtoehtona.
Tsemppiä ! Toivottavasti tekstistä saa joitain ajatuksia vaikka sekava sepustus tulikin (lasten hoidon ohessa).
t. MiTeSa
Halusin vain lisata rokkaan rikkani... Vastoin ensimmaisen vastaajan kommenttia sanoisin, etta parisuhde on kahden kauppa jossa mielestani pitaa auttaa toinen toistaan voimaan hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti.
Haastaisin kuitenkin jotkut tekemisesi esim. jos ei miehesi kovin innostu laittautumisestasi vimpan paalle natiksi, niin miksi tehda niin ellet sitten itseasi varten? Mista luulet miehesi pitavan ja innostuvan? Me naiset kuvittelemme tietavamme mita miehet haluavat, mutta totuus voi olla tarua ihmeellisempi... Kysy miehelta suoraan, millainen elama tekisi hanet onnelliseksi muistaen etta elamassa on nyt uusia vastuita (pikkuinen lapsi jne.).
Toiseksi, kysy mieheltasi miten han kokee tekevasi sinut onnelliseksi. Ja vielakin konkreettisemmin, kysy koska ja miten han viimeksi huomioi sinut puolisona.
Sen sijaan etta motkotat ryyppaamisesta, totea viileasti etta ryyppaaminen ei auta ketaan eika mitaan (tosin tahan sinun taytyy itsesi uskoa ja omat ravintolajuoksusi eivat tata tue) ja etta ryyppaaminen vain pahentaa tilannetta. Mina henkilokohtaisesti olen jattanyt koko ravintolaelaman taakseni ja haen vapauteni muualta eli harrastuksista, tyttokavereiden kanssa jutustelusta teen aarella iltapaivisin viikonloppuna jne. Yo muualla rillustellessa on omiaan tuomaan kitkaa perhe-eloon kun joku on aina krapulassa tai haluaa nukkua puolet paivasta.
Kolmanneksi, kysy miehelta suoraan etta olisiko han mieluummin yksin ilman sinua ja lasta. Onko han valmis elamaan jalleen yksin - pysyvasti ei valiaikaisesti? On yksi juttu haaveilla vapaudesta perhevelvollisuuksien ulottumattomissa, mutta ihan toista todella olla jalleen yksin. Harvempi tajuaa eron vaikutusta elamaan ennen kuin todella sen kokee.
Onnea, toivottavasti aurinko paistaa suhteeseenne viela jonain paivana.
No minä ainakin lopettaisin tuon mielettömän mielistelyn!! Olethan jo huomannut,kun kerran tännekin kirjoittelet, että tuo mielistely on vain sinun tapasi pitää häntä tyytyväisenä ja että itse et kuitenkaan ole tilanteeseen tyytyväinen..no niin.. niin ajattelitko lopun elämääsi vain mielistellä häntä ja olla elämättä itsellesi ja pojallesi ollenkaan?
Mielistely ja toiselle alistuminen sitä kautta on täysin eriasia kuin tuottaa mielihyvää toiselle rakkaudesta! Tällöin saa myös takaisin samaa mitä itse antaa eli silloin miehesikin " mielistelisi" sinua ja ihailisi aidosti sinua --tilanne olisi siis tavallaan molemmin puolinen ja silloin suhde olisi tasapainossa!
Miten tämä kuullostaa että aika paljon alistutaan sille miehen tahdolle ja sitä miestä pitää jatkuvasti miellyttää jotta elämässä menee hyvin!!