Anoppiasiaa...

mikä siinä on että anopista voi pitää ihmisenä, mutta ei anoppina? En ainakaan minä! Anoppini puuttuu joka asiaan, eikä voi ymmärtää että tämä on meidän koti, ei tänne rynnätä koska vain ja aina pitäs ottaa vastaan iloisesti hymyillen.. paras on se kun lapsemme oli yökylässä minun vanhemmilla, ja anoppi tiesi tämän, tuli aamulla varoittamatta siskonsa kanssa esittelemään uutta taloamme -jossa olimme asuneet lähes puoli vuotta - yllätti meidät " itse teosta" . Onneksi ovi oli lukossa!! Mies kuitenkin ovea avaamaan, siinä sitten nakuna, vain peitto suojana, menin suihkuun. Oli vieraat hävinneet sillä välin. Tuskin jäi arvailujen varaan mitä olimme tekemässä!