Miten pitkään olette ajatelleet olevanne kotiäiteinä? Sujuuko työhönpaluu ongelmitta?

mulla on 2- ja 3-vuotiaat tytöt, jotka ovat olleet koko ajan kotihoidossa. Minä tosin olen välillä ollut töissä vuoden verran, mutta nyt haaveilemme perheenlisäyksestä, ja miettinyt olen,että jos olisin kotona hamaan tulevaisuuteen.Olisi myös ihana kun sais olla kotona kun nämä vanhimmat aloittavat koulun, esikoisella alkaa jo reilun kahden vuoden päästä eskarikin.

Minun alallani työsuhteet on pitkälti määräaikaisia, vaikka pätkiä ketjutetaankin usein. Hyppäsin mielelläni tästä epävarmuusoravanpyörästä hetkeksi pois. Nautin vauvan kanssa kotona olosta, ja mikäli minua ei ehdoin tahdoin kysytä takaisin töihin ensi syksystä, jään kernaasti kotiin. Voisin olla jopa siihen asti, kunnes pieni täyttää 3v. Tietysti tämä luo toisaalta paineita isille perheen elatuksen suhteen.

kotona kunnes lapset täyttää 3- ja 4-vuotta, jos vaan pystyn.

Jos olisi työ odottamassa jossakin, en olisi kotona varmaan kuin sen 3 kk tämän toisen vauvan syntymän jälkeen ja sitten mieheni tulisi kotiin ja minä menisin töihin.

Harmi että ei ole mahdollista! En viihdy kotona yhtään ja mieheni taas viihtyisi siitäkin edestä.

Esikoinen vasta vajaat puolitoistavuotias ja toinen syntymässä ensi kuussa. Toivoisin kuitenkin vielä muutamaa lasta lisää ja haluan olla kotona pitkään. Riippuen siitä, miten oma pääkoppa kestää. Olen kyllä aika aktiivisesti koittanut hankkiutua mukaan järjestötomintaan, josta saan itselleni oman harrastuksen ja uusia ystäviä ja voisin aloittaa jonkun hyväntekeväisyys-tyyppisen harrasteenkin ihan vain oman mielenterveyden vuoksi. Nyt olen 31 v, mutta ehkä nelikymppisenä voisin alkaa miettiä jonkun oman pisneksen perustamista. Irtisanouduin vakituisesta työpaikastani viime syksynä ja samalle alalle ei ole hinkua. Meidän perheessä mies tekee " uraa" , joten arjen pyöritysvastuu on minulla ja tämä näyttäisi toimivan ainakin nyt ihan hienosti.

Olin välissä töisä, mutta lopulta kyllästyin uhkaan,että pitäis lähteä muualle töihin ja aloitin yksityisyrittäjänä ja hyvin onnistuu...rahaa tulee,eikä kukaan murise,ettei ole minulla töitä. Ja mikä tärkeintä, näen lasten kehityksen ja olen liki aina tarvittaessa paikalla...

Mielelläni siihen asti ainakin että pieninkin menee kouluun. Ja senkin jälkeen jos vain voin. Haaveilen jostain työstä jota voisin tehdä kotona niin että lasten ei tarvitsisi koulusta päästyä olla yksin kotona tai mennä johonkin kerhoon tms. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla ja odotan kolmatta. Töissä en ole vielä uskaltanut kertoa jääväni taas äitiyslomalle, mutta toivon että eivät kovin pahasti suhtaudu. Mielelläni pitäisin työpaikkani varalla, jos vaikka miehen työssä tulee jotain isoja muutoksia. Työnantajani on kuitenkin iso (yli 1000 työntekijää ja hirveä vaihtuvuus) joten en usko minun " päättämättömyyteni" firmalle olevan kovin pahasta. Ala ja paikka on vieläpä sellainen että harva pysyy siellä töissä paria vuotta pitempään, huono palkka, työajat epäsäännölliset ja tuntimäärät pienet.

Kolmea ensimmäistä lasta hoidin kotona kolmevuotiaiksi, mutta nuorin meni hoitoon jo yksivuotiaana, tosin onneksi äidilleni. Aloitin silloin opiskelut ammattiin ja nyt jäin kesken opiskelujen taas kotiin äitiyslomalle. Tarkoitus palata opiskelemaan, kun vauva reilun vuoden ikäinen. Mulla tulee tietysti työelämään menoa helpottamaan tuore tutkinto, kun lapset on saatu ennen opiskelujani tai opiskelun aikana, mutta puolensa kaikessa. Tämä on varmasti ollut rahallisesti rankempaa näin ja vielä on monta vuotta elettävä tiukilla. Silti ollaan pärjätty miehen tuloilla ja minun minimirahoilla, jotka ei kyllä päätä huimaa. Ollaan pystytty kaikki tarpeellinen ja vähän ylikin hankkimaan, kun ollaan järkevästi käytetty rahaa ja oikeasti uskon että on ollut hyödyllistä oppia elämään säästäväisesti.

ja pelkkä ajatus töihinmenosta ahdistaa. Kaks vanhinta ovat koulussa ja kuka heitä täällä sitten on vastaanottamassa kun äiti ei ole kotona...? Siis he ovat vielä tokalla ja eskarissa. Mies vuorotöissä ja sitten vielä itse lähtisin töihin. Stressaa tosiaan koko ajatus työvuorojen ja lasten hoidon sumplimisista!! Voisin hyvin olla kotosalla vielä pari-kolme vuotta ja toivonkin, että jos jotain töitä pitää tehdä, niin lyhyttä päivää tai sitten pph:n hommia.

Valmistuin ammattiin juuri ennen esikoisen syntymää. Äitiysloman jälkeen olin muutaman kuukauden töissä ennen toisen lapsen syntymää. Toista lasta hoidin kotona kunnes oli kolmannen vuoro. Tarkoitus olisi hoitaa kolmas kotona kunnes hän täyttää kolme vuotta. Hirvittää ajatuskin että sen jälkeen pitäisi palata työelämään. Ja kuka enää huolii tällä työkokemuksella.

tod näk. lapset 9v, 4v ja 10 kk. Jouluna ovat sit 5 v ja 1,5 v menossa tarhaan 3 pv. viikkoa. olen freelancer joten voin olla osa-aikaa töissä, tosin rahantulo on surkeaa mutta siihenhän on totuttu..



välillä iskee ahistus ja syyllisyys miehen puolesta kun sen on " pakko" raataa , mutta eipä ole kotiinjäänti tullut sille mieleen vaikka olikin ensimmäisen kanssa vuoden kotona ja olen koko ajan tarjonnut sille kotihoitajan duunia ja luvannut mennä töihin.

vakityötä mulla ei ole koskaan ollut ja joskus ärsyttää kun toiset voi mennä vaan takaisin ja työterveys toimii ja lomarahat ja pikkujoulut tulee&kahvihuone ja kopiokone löytyy, mut puolensa kaikessa. epävarmuuden sietoa tässä vaan koetellaan, onneksi kuitenki raha-asioissa . kotona viihdyn ja tykkään olle, mutta tuntuu vaan että en kohta osaa enää mitään jos en pääse takaisi tekemiseen kiinni.

en tiedä onko totta mutta siltä tuntuu. ..