Pidänkö lapsen vai teenkö abortin?

kannattaa miettiä monelta kantilta.itselläsi on elämä edessä. ehkä opinnot, työt, täysi-ikäisenä viihteellä käynti joita lapsi rajoittaa.toisaalta lapsen kanssa pystyy tekemään asioita pienin järjestelyin..jos lapsen isä on hommassa vastuullisesti mukana niin hän auttaa ja tukee.jos ei tue niin näytä ovea ;) itse tein abortin ollessani 16.odotin kaksosia ja tilanteeni oli aika sekava.en kertonut asiasta kuin bestikselleni. ja aika ajoin tulee mieleen että mitä jos olisin pitänyt lapset..millaisessa elämäntilanteessa olisin nyt ja millainen lapsista olisi tullut.välillä ajattelen heitä tippa linssissä ja välillä helpottuneena sillä en usko että olisin ollut kypsä äidiksi.nyt odotan "ensimmäistä" lasta ja ikää on kertynyt jo kohta 32 ja usko tai älä..välillä edelleen hirvittää että olenko valmis.kuulemma raskaus valmistaa äitiyteen..kannattaa käydä vaikka jossain juttelemassa esim nuorisoneuvolassa tms..ja miettiä miettiä miettiä

Ja tämän päätöksen voit vain ja ainoastaan sinä tehdä.



Minulle oli pienestä pitäen selvää, että haluan lapsia ja monta. Ensimmäisen sain 20vuotiaana ja vaikka olisi ollut tulossa ennemmin niin olisin lapsen pitänyt. Oli mulle ihan selvä juttu.

Nyt olen 29 vuotias ja viides lapsi on tulossa. Eli minun haaveeni on toteutunut.



Mutta mitä sinä olet mieltä. Haluatko lapsia? Saatko apua lapsen kasvatuksessa? Miten tärkeää sinulle on opinnot ja kaverit? Kun olisit 30 vuotias lapsesi olisi 14v. Sinusta saattaisi tulla jopa mummo alle 35vuotiaana. Isomummo jo ehkä 55vuotiaana. Mitä ajatuksia se herättää? Sinusta ehkä tulisi mummo silloin kun osa ystävistäsi saisi ensimmäisen lapsen.

Mieti mitä haaveita sinulla on elämän varalle.

Haaveilet matkustelusta ja opiskelevasi pitkään ja hartaasti?

Vai onko sinun haaveissa "omakoti ja perunamaa"?



Kun lapsi syntyy niin sinusta tulee äiti ja se pieni vauva tarvitsee sinua monen monta vuotta. Ja siitä lapsesta yleensä tulee maailman tärkein asia äidille. Pienen lapsen kanssa on pienet murheet ja kun lapsi kasvaa niin murheetkin kasvaa. Se on pitkä ja vastuullinen prosessi. Oletko valmis siihen?



Mielestäni sinun kannattaa miettiä asiaa monelta kantilta ennen kuin teet päätöksen. Ja ilmeisesti päätös on vaikea kun et ole vielä aborttia tehnyt. Mutta älä anna muiden päättää puolestasi. Vaan tee niin kuin itse tunnet parhaimmaksi.



Tsemppiä!

Minulla ei ole kokemusta nuorena lapsen saamisesta tai abortista, olen 30v. ja odotan nyt toista lastani. Luin vähän aikaa sitten lehdestä tavan, jolla tällaista vaikeata päätöksen tekoa voi miettiä. Siinä jutussa käytettiin esimerkkinä juuri sinun kaltaistasi tilannetta. Eli elä tietyn aikaa esim. muutama päivä tai viikko (jos vielä on niin paljon miettimisaikaa) niin, että olet päättänyt pitää vauvan ja toinen jakso niin, että olet päättänyt tehdä abortin.



Näiden jaksojen jälkeen jompikumpi päätös saattaa tuntua paremmalta. Voit niiden aikana miettiä kaikkia vaikutuksia, joita päätöksellä on elämääsi.



Jaksamista ja voimia sinne!

Moni joka haluaa lasta, ei voi sellaista saada. Hedelmöityshoidoistakaan ei aina ole apua ja monet haluavat adoptoida lapsen. Näille ihmisille lapsi on erityisen toivottu, vaikkei olekaan biologisesti oma. Suomen sisäiset adoptiot ovat kaikkien toivotuimpia, mutta adoptoitavia lapsia on hyvin vähän. Siten yksi vaihtoehto sinulle on harkita, että annat pienelle ihmisen alulle mahdollisuuden elää ja teet samalla jonkun lapsettoman parin äärettömän onnelliseksi, kun luovutat lapsen adoptoitavaksi. Tämä vaihtoehto ei ole helppo, sillä lapsesta on äärimmäisen vaikea luopua ja jos luopuukin, niin äiti yleensä tuntee hylänneensä lapsensa. Toisaalta voit tällä tavalla lykätä päätöksen lapsen pitämisestä syntymän jälkeen. Vaikka olisikin ennen syntymää päättänyt jo luovuttaa lapsen pois, mieltään saa muuttaa eikä kukaan pakota luopumaan lapsesta, jos sen haluaakin pitää.



Mieti sitäkin, että sinun pitää voida hyvin ja saada läheistesi tuki, jotta jaksaisit olla hyvä äiti. Äitiys (tai vanhemmuus ylipäätään) paljastaa ihmiselle itselleen omat heikkoudet ja vahvuudet selkeämmin kuin mikään muu. Ja lapsen kanssa on aina vastuu, silloinkin kun vain väsyttää eikä jaksaisi enää mitään.



Voimia pohdintaasi nuori nainen.

Tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja päätin tehdä abortin. Ratkaisu oli sinäänsä helppo (käytännössä ainoa mahdollinen), sillä lapsen isä ei ollut ihminen, johon olisin halunnut loppuiäkseni sitoutua (myös tältä kantilta asiaa kannattaa miettiä).



Halusin myös käydä kouluni loppuun ja ainakin aloittaa jatko-opinnot ennen lasten saantia.



Vaikka nyt vanhemmalla iällä lasten saanti ei olekaan sitten ollut mikään ihan itsestäänselvyys en ole missään vaiheessa katunut päätöstäni. Toisaalta, jos olisin päättänyt pitää lapsen, en lapsen synnyttyä olisi varmasti myöskään katunut. Tiedän vaan, että jos olisin tuolloin 10 vuotta sitten päättänyt toisin, en olisi nyt tässä ja minulla ei olisi ihanaa vauvaani ja miestäni.

Itse olen ollut 19-vuotiaana 2 lapsen äiti, melkoista raikuli elämää viettänyt teininä ja kieltämättä tuli aika paljon arvostelua ympäriltä kun aloin esikoistani odottamaan.



Ihanaa kun voin käsisydämmellä sanoa, että todella hyvin ollaan pärjätty, fiksut lapset joita ei ole mummojen tai muiden tarvinnut hoitaa menohalujen takia. En vaihtaisi päivääkään.. kuten et varmaan sinäkään siinä tapauksessa että lapsen päättäisit pitää..

Itse taas päädyin aborttiin pitkän pohdinnan jälkeen. Itsellä oli haaveena opiskella yliopistossa ja muutenkin olin hyvin menevää tyyppiä, joten päätös oli loppujen lopuksi selkeä. Nyt 25 vuotiaana en ole kertaakaan katunut päätöstäni, enkä usko, että olisin nykyisessä elämäntilanteessani jos olisin päätynyt pitämään lapsen :) Olen menossa pian naimisiin ja valmistun maisteriksi parin vuoden sisällä. Enkä toki väitä, että elämä olisi yhtään huonompaa lapsen kanssa. Lapsirakkaana ihmisenä olen hoitanut paljon ystävieni naperoita ja sen perusteella päätökseni on vahvistunut oikeaksi. Lapset ovat elämän suola mutta mieluummin vasta nyt aikuisemmalla iällä!



Tsemppiä kovasti päätökseen! Todennäköisesti molemmat vaihtoehdot ovat loppujen lopuksi niitä "oikeita" :) Kysy myös poikaystäväsi mielipidettä asiaan. Elämä yksinhuoltajana ei ole aina herkkua!