vahingoittaako vanhempien riitely lasta???
Nyt on niin huono omatunto ja paha olla...
Riitelimme mieheni kanssa eilen illalla todella pahasti ja vielä pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, eli lapsemme (1v3kk) nähden. Ensin huusi mies ja sitten huusin minä. Mieheni myös löi kämmenellään pöytää, jonka ääressä istuimme, todella kovaa ja päätteeksi vielä heitti yhden lapsen leluista ylitsemme nurkkaan. Lapsi tietenkin alkoi myös itkeä, kun pelästyi kovaa huutamista. Kun mies rauhoittui hieman, aloin minä vuorostani huutaa hänelle ja paiskoin ovea ja kaadoin mennessäni tuolinkin. Lapsi raukka itki tällöin isänsä sylissä. Tilanne päättyi siihen, kun rauhoituttuani lähdin lapsemme kanssa ulos. Emme ole keskustelleet riidasta mieheni kanssa emmekä liioin pyytäneet vielä anteeksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin rajusti riitelimme lapsen nähden. Muutenkaan emme yleensä todellakaan huuda toisillemme noin kovasti saati heittele tavaroita yms.
Uskon että saamme keskenämme asian selvitettyä ja pyydettyä vielä anteeksikin mutta olen huolissani lapsesta, mitä hän mahtoi ajatella ja jääkö tuollaisesta kokemuksesta pienelle lapselle ns. traumoja?
Kommentit (7)
Lapsi on vasta 1v 3 kk. Ehkä on paras nyt vaan jatkaa normaalia elämää.
Ja miten tuon ikäisen johonkin yhteiseen sovintotilaisuuteen ottaa ja millä vähän päälle vuoden ikäinen kysyy mitään ?
Mutta sitä tärkeämpää minusta olisi, että vanhemmat sopisivat nopeasti ja lapsen nähden ja että lapselle yritettäisiin jossain määrin ikä ja kehitystaso huomioiden selittää, että riita ei ole maailmanloppu - vaikka sitten koko perhe halaamalla ja olemalla yhdessä ilman riitaa.
Se hyvä puoli tuossa iässä on, että nyt voi sitten vielä ottaa opiksi tulevaisuutta varten ;)
kaisen henkiselle kasvulle. Jo pienikin lapsi vaistoaa tunteet ja aistii pelottavan ilmapiirin kodissaan.
Pienestä pitäen kannattaa sopia riidat lapsen nähden, näin lapsi oppii erottamaan pahan ja hyvän tässäkin asiassa. Vaikka 1v lapsi ei kaikkea läheskään ymmärrä, niin silti sopiminen hänen nähden on erittäin hyvä juttu. Pikkuinen näkee vanhempien ilmeistä ja eleistä ja kuulee äänenpainosta paljon, enemmän kuin me aikuiset edes ymmärrämmekään. Tämän asioiden sopimisen yhteydessä/ jälkeen lapsikin kannattaa huomioida esim. halauksella. Lapsellekin tulee turvallinen olo, kun molemmat vanhemmat antavat välittämisen- ja rakkaudentunnustuksen lapselle. Hälle ei jää tunnetta, että hän oli se joka oli paha.
Olen työssäni joutunut kohtaamaan lapsia, jotka ovat kärsineet elämässään vanhempien keskinäistä jatkuvaa riitelyä ja väkivaltaa.
Kuinka aikuiset voikaan tuhota lasten elämää monin tavoin.
Seuraamukset ovat hyvin surullisia, lapsi oireilee psyykkisesti ja fyysisesti,huonoa itsetuntoa, oppimisvaikeuksia, mutismia, toivoa kuolemasta, ei koe olevansa riittävän hyvä lapsi.. listaa olisi vaikka kuinka pitkälti.
Nykyään vaikuttaa siltä, että kunnossa oleva parisuhde on lottovoitto lapselle.
Tietenkin on hyvä,että pienikin lapsi näkee normaalin perhe elämään kuuluvan riitelyn. Elämähän ei aina ole niin auvoista . Ja terve riita puhdistaa ilmapiiriä, silloin kun se on tapahtunut kohtuuden rajoissa. Siihen miten riidellään kannattaa kiinnittää huoimiota.
kunhan myös sovitte sen lapsen nähden!! Me ollaan tosi temperamenttisia ja nykyään kun " korotetaan ääntä" niin lapset vaan tyynesti sanovat, että " voitteko väistyä tv:n edestä...?"
Mun mielestä se on rikkaus, että tunteita näytetään, myös negatiivisia. Itse en koskaan muista vanhempieni riidelleen, mutta se kireä ilmapiiri jäi mieleen. Että ennemmin kunnon riita ja sovinto sen päälle. Lapsetkin oppivat, että on normaalia tuntea myös negatiivisia tunteita! Ei mikään parisuhde ole pelkkää auvoista oloa...
...ilmapiiri aiheuttaa harmia lapselle, ei niinkään satunnainen riitely.
Eli voisi ajatella niin että parempi kertariitely kuin ainainen mököttäminen.
Tulee myös ottaa huomioon se, että yleensä lapset unohtavat todella nopeasti.
Kaikki ihmiset riitelevät joskus ja minusta on ihan normaalia, että lapsi joskus näkee vanhempien riitelynkin.
Kannattaa kuitenkin huomioida se, MITEN riitelee - lapsi nimittäin ottaa oppia teidän tavoistanne. Jos näytätte, että riidellessä saa huutaa silmittömästi, heitellä tavaroita ja kaataa huonekaluja, niin todennäköisesti lapsennekin tulee tulevaisuudessa tekemään niin.
Toinen juttu on se, että jos lapsi näkee teidän riitelevän,niin lapsen pitäisi sitten myös nähdä teidän tekevän sovinnon -ja mielummin vielä silloin kun hänelläkin on riita aktiivisesti mielessä eikä vasta viikon päästä. Näin hän oppisi sen, että riitaa ei jätetä puolitiehen, vaan riidan jälkeen sovitaan.
Kolmas huomionarvoinen asia on se, mitä riidellessänne sanoitte. Lapsi ei yleensä ymmärrä sitä, että ihmiset eivät välttämättä tarkoita mitä suuttuessaan sanovat. Siksi minusta olisi tärkeää selittää lapselle kaikki sanomiset ja pyytää anteeksi, jos ei tarkoittanut sanomaansa. Vastaisuuden varalta kannattaisi miettiä, mitä suustaan päästää - suuttuneenakin. Lapsi saattaa esimerkiksi varsin herkästi pelätä koko perheen hajoamista ja kodin menettämistä pienenkin riidan perusteella.
Tapahtuneelle et voi enää mitään, mutta minä järjestäisin tuossa tilanteessa koko perheen keskustelutilaisuuden, jossa nöyrästi tunnustaisitte molemmat lapselle olleenne tuhmia ja tehneenne väärin heitellessänne tavaroita ja kaataessanne huonekaluja (mahdollisesti vielä joku lapsen ymmärtämä rangaistus?). Pyytäisitte anteeksi toisiltanne ja lapselta ja loisitte sellaisen avoimen ilmapiirin, että lapsi voisi kysyä jos hänelle vielä jäi joku asia epäselväksi.