Kohteletteko kaksosia erilailla?
Siis tarkoitan että onko toinen enemmän sylissä, käsittelettekö heitä erilailla, saako toinen enemmän huomiota, jne...? Monikkoyhdistyksen kirjasessa oli tästä juttua että toinen saattaa tuntua rakkaammalta kuin toinen, onko näin?
Meillä toinen on erittäin vaativa ja on siksi todella paljon sylissä ja esim. nukkuu meidän sängyssä. Toinen on vähään tyytyväinen mietiskelijä ja huutaa/kitisee tosi harvoin. Hän jää siksi vähemmälle huomiolle. =( Ja hän nukkuu omassa sängyssään. Kumpikin ovat tottakai enemmän kuin rakkaita, mutta inhottaa kun toiselle ei kerkeä antaa niin paljon kuin toiselle.
Onko muilla näin? Tai kohteletteko muuten heitä erilailla?
Kommentit (2)
että yhtä rakkailta on kaksoset kuten kaikki muutkin tuntuneet aina, onneksi. Silloin tuplien vauva-aikana ei suurempaa onnea ollutkaan kuin pidellä kumpaa tahansa sylissä, nuuskia vauvantuoksua ja seurata näitä pieniä palleroita=) Enemmän on muut läheiset sanoneet, että jompikumpi on tuntunut tärkeämmältä, mut onneksi kummienkin valinnassa osui kummallekkin ne " oikeat" kummit ja siltäkin taholta ovat saaneet yhtäpaljon huomiota.
vauvasta asti hyvin eriluontoiset, toinen oli aivan pienenäkin aina tyytyväinen, jaksoi odottaa ruokaa eikä oikein edes vaatinut syliin, kun taas toinen on ollut sellainen pippuri joka ei hetkeäkään malttanut odottaa mitään. Aika pian rytmitkin muodostui siten, että tämä hätähousu ruokittiin ja vaihdettiin kuiviin ensin ja heti perään toinen ja tämä toimi hyvin. Molempia on aina sylitelty kyllä paljon, kun on ollut 4 tätiäkin jakamassa huomiota lähes päivittäin, enkä koe, että kumpikaan ois jäänyt mistään paitsi. Nyt kun tytöt on jo 6 vuotiaita, kohtelemme kyllä tasaveroisesti, kumpikaan ei saa mitä toinen ei saa, mutta tämä neiti-pippuri vie kyllä koko meidän poppoosta eniten huomiota, tuntuu vähän " krooniselta" vinkujalta, ei jaksais ikinä odottaa vuoroaan jne, mutta kun lapsia on yhteensä 4, on opittava odottelemaan, eikä me toisaalta tahdota opettaa lapselle, että vinkumalla saa aina tahtonsa läpi. Jos kaikkia meidän lapsia ajattelee, niin hyvin tasapuolista ja yhdenveroista linjaa vedetään, enkä keksi mitään, missä pitäis olla vielä tasapuolisempi=)