****JOULUntähtösten tiistai****

viime vuonna olin heinäkuisissa ja nyt pikkukakkosta odotellaan jouluksi.

Tosin pelonsekaisin tuntein. 4 keskenmenon jälkeen on takana tosiaan se yksi onnistunut, joten saa nähdä....=/ jännittää ainakin ihan hirmuisesti ennenkuin se 12 viikkoa on ylitetty. Viime raskaus oli myöskin hysteeristä pelkoa koko matkan, mutta kaikki meni hyvin. Toivottavasti näin voi käydä 2 kertaa peräkkäin =)

Siksikin jännittää kun alkuun oli hiukan rinnat arat, mutta tästä ei ole enää mitään tietoa. Samoin ruokahalu tuntui olevan pohjaton, mutta ei enää maistu niinkään...

Noh, onneksi tuo pikkuprinsessa vie vähän ajatuksia muualle niin ei ehdi pelkästään omaa napaa murehtia...

Onnellista odotusta kaikille joulutähdille!!



M@@tusk@ 10+1

Kävin eilen alkuraskauden ultrassa (rv 10+4) ja siellä napotti pieni viikolle 6 kehittynyt alkio, jolla ei sydän sykkinyt. Joten kaavinta olisi tiedossa. On niin surullinen olo, kun ehti jo tottua ja iloita uudesta vauvasta. Joten poistun nyt tästä ryhmästä, toivottavasti pääsen liittymään jonkin ajan kuluttua uusiin odottajiin. Nyt surraan tätä pienoista.

Olen pahoillani Aapa, Suru on uskomattoman suuri, tiedän sen kokemuksesta! Hienosti kuitenkin ajattelit, että suree tämän surun alta pois ja keskittyy sitten uuteen.



Syvimmät pahoittelut kaikille saman kokeneille...



Tiina

Jokainen Jouluntähtösistä poistumisuutinen riipaisee, näillä viikoilla kun ei yksikään meistä voi vielä olla varma siitä, päättyykö oma odotus onnellisesti... Toivotaan kuitenkin, että mahdollisimman moni saisi odottaa loppuun saakka ja että ne, jotka nyt ovat joutuneet tältä listalta poistumaan, palaisivat mahdollisimman pian Odotus-palstalle plussauutisten kera!



Itsekään en vielä oikein uskalla riemuita, odotan np-ultraa reilun kahden viikon päästä. ...Kaikki menee kuitenkin niin kuin pitääkin, asioilla on taipumus järjestyä :)



Hrr, viileää kevätpäivää ja lämpimämpiä säitä odotellen,



Tinuri ja Itu 9+3

Kävin tänään lääkäri neuvolassa ja voi kuinka se huojensi mieltä...



" siellä se asukas on" sanoi ihana lääkäri täti ja sydän pupsutti vauhdikkaasti ja minulta tietty kyyneleet valu - mikä helpotus!!! Kohdunkokokin vastasi viikkoja..

Ensi viikolla on np-ultra ni sitten näkeekin sen veijarin.



Hiivan oli lykänny kylkiäisiksi, jota epäilinkin, mutta eiköhön siitä selvitä. Ensi viikkoon selviää tämän voimalla kun tietää että masussa joku on... Viikonloppuna juhlitaan esikoisen 2-vee juhlatkin joten loppuviikoksi puuhaa piisaa....



aurinkoisin terveisin alisa 11+4

aivan kuin tinurikin sanoi, kyllä aina rinnassa jysähtää kun avaa pinon ja näkee jobkun surulliset uutiset. Minulla monesti tulee perään vielä ajatukset " olenkohan minä seuraava jne" vaikka eihän se murehtimalla paremmaksi tule. Aapalle suuri voimahali ja tsemppiä.



Aika hiljaista on tänään täällä?



viliweera (muistinkohan nyt nikin oikein?), haluaistko kertoa tarkemmin pelkosektio kokemuksestasi. Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan tarinaasi koska todellakin torstaina lähden aloittamaan taisteluni asiasta. Toivottavasti siitä eo tule taistelua mutta valmistaudun pahimpaan.



Senna

Aapalle paljon voimia suruun, toivotaan parempaa onnea jatkossa :(



Onpas ollut väsyttävä päivä ja jotenkin huono olo pitkin päivää, plääh.

Mutta en valita..



senna; toki kerron mitä vaan haluat tietää..?

Mulla se siis lähti niin liikkeelle että kävin ä-polilla joskus 15viikon tienoilla asiasta keskustelemassa. Ei siinä mennyt kuin n.15min ja juttu oli selvä. Keskustelua käytiin juuri tuosta vaikeasta ponnistusvaiheesta ja siihen yritettiin keksiä kaiken maailman puudutuksia ja luvattiin avittaa imukupilla ym. eli luvattiin vaikka kuu taivaalta, ihmetytti että miksi ne asiat ei toteutuneet jo siinä ekassa synnytyksessä??!!

No sitten kun edelleen sektion halusin, niin sain uuden ajan 6viikkoa ennen la. jolloin sitten varattiin sektioaika eikä sillä kertaa muistaakseni enää kummosimpia muita ollutkaan.

Täällä leikataan suunnitellusti vain kerran viikossa ja sain valita otanko leikkauksen 39+0 vai 40+0 viikolle ja otin tuon 39viikon.

Sitten leikkausta edeltävänä päivänä piti käydä sairaalan labrassa verikokeissa ja olisin jo sinä päivänä saanut jäädä osastolle, mutta halusin vielä kotiin.

Seuraavana aamuna piti olla 7.00 sairaalassa ja mua alettiin kahdeksan aikaan valmistelemaan leikkaukseen ja 8.41 jo tyttö syntyi.

Tuo leikkauspäivä meni ihan sängyssä, toki vauvan saa rinnalle.

Seuraavana aamuna sitten alkaa hoitaja jo patistamaan sängystä ylös ja katetri poistetaan samalla jos vaan ei huimaa ja pystyy itse vessaan menemään.

Ja siitä se toipuminen sitten alkaa, liikkuminen auttaa eli kävelin paljon pitkin käytäviä enkä jäänyt sängyn pohjalle.

Tällä kaavalla meillä meni sektio :)

Nyt kun kävin tuolla polilla np-ultrassa, niin kyllä iski jonkinlainen pakokauhu kun katselin synnytysosastolle ja mietin, että jos pitäisi alakautta synnyttää.

Mulle se olisi kyllä mahdotonta, jäi sellaiset arvet mieleen siitä touhusta.



vilis 11+5

Jospa minäkin vaihteeksi kirjoittaisin kuulumisia..



Ensinnäkin suuri halaus ja pahoittelut joukosta poistuneille, kokemuksesta tiedän kuinka rankkaa on kokea keskenmeno!



Mistähän sitä aloittaisi.. Mulla oli eka neuvola jo pari viikkoa sitten, lähinnä otettiin rutiini kokeet ja juteltiin. Ensi maanantaina olis sitten lääkäri-neuvola ja 5.6 np-ultra. Laskettu aika merkittiin neuvolan kiekon mukaan 11.12, vaikka se alkuraskauden ultran mukaan olisi 8.12. Täti sanoi vain että odotellaan np-ultraa ja muutetaan sitten jos edelleen siltä näyttää. Kaikki on mennyt suht hyvin tämän raskauden kanssa, tosin oireet ovat vähentyneet selvästi. Oikeastaan jäljellä on armoton väsymys ja rintojen arkuus. Pelottaa tällainen oireiden katoaminen. Toivottavasti lääkäri suostuu kuuntelemaan jo sydänääniä ensi viikolla että saa tietää kaiken olevan vielä kunnossa.



Mulla heitti sitten muutenkin elämä tässä aika ison voltin ympäri ja siksi en olekkaan jaksanut kirjoitella. Eli ensin löydettiin omalta äidiltä rinnasta kasvain ja nyt odotetaan pelolla koepalan tuloksia. Ja kun ei siinä vielä ollut tarpeeksi vastoinkäymistä, päätti mies yht`äkkiä että lapsen tulo pelottaa liikaa ja lähti. Minä siis jäin yksin odottamaan. Voimat on kulunut aika pitkälti siihen että on saanut työn hoidettua ja jaksanut esikoisen kanssa kotona. Nyt pikku hiljaa alkaa taas mieli olemaan positiivinen kaikesta huolimatta. Oliko niin että meissä löytyi joku muukin joka vauvaa odotteli yksin?



Nyt täytyykin taas alkaa suunnittelemaan unelle menoa että aamulla pääsee ylös. Hyviä vointeja kaikille!



Manzu rv10+1 (tai 10+4)