***Lokakuisten maanantai***

..tai huomenta ja huomenta, ollaan herätty huonosti nukutun " yön" jälkeen

kolmelta,hauukotus!



nyt on sitten vietetty ensimmäiinen oma äitienpäivä:) kylla vaan äitiys on niin IHANAA! poika heräili eilenkin neljän aikaan ja mies sitten nousi ja sain jäädä köllöttelemään sänkyyn, en tietty siltä itkulta enää nukuttua saanut mutta kyllä lepäilykin tekee hyvää..kuuden aikaan isukki ja poika lähtivät pyöräilemään ja sain vielä puolituntia ihan oikeaa unta. kakkuakin oli mies ostanut jääkaappin,nam. malttamattomana ottelen kun lapset leipovat isän kanssa ihan itse kakkua:) hih..saa nähdä jääkö vain unelmaksi..



tällä viikolla on sitten se odotettu rakenneultra, tosin vasta perjantaina...

vauva muksii hiljakseen tasaiseen tahtiin, eli muutamia liikkeitä päivässä tuntuu. muutenkin olot ihan ennallaan.. ikävä paineen tunne alapäässä jatkuu edelleen, kyykkiminen ja muu on aikas mahdotonta.



tästä viikosta onkin ilmeisesti tulossa tosi kylmä, täytyy varmaan kaivaa toppatakit esille taas..hih. no ei toivottavasti!



nyt aamupala kutsuu, tai siis mahan murina käskee aamupalalle..

ihanaa alkuviikkoa massuille!

fiikuna ja mytty rv18+5

Hui miten näyttää ulkona kylmältä aikoihin:( Kaippa tää viikko menee sitten sateen merkeissä ja saa tosiaan kaivaa taas jotain paksumpaa vaatetta päälle, puuh:/



Eilinen itkeskely vauvan liikkumattomuuden vuoksi taisi auttaa sillä vauva liikkui koko eilisen päivän vähän väliä ja illalla sitten ensimmäisen kerran liikkeet näkyivät masun päältä-ihanasti pullisteli sieltä täältä :D IHANAA!! Olisin voinut tuijotella masuani vaikka koko illan....on se vaan jotain niin ihmeellistä*huokaus* Isäntäkin sai taas kokea muksauksen kädellään ja näki miten maha pomppasi vaavin potkusta. Olin yhtä hymyä koko illan.

Luulenpa, että tuo oli siellä pari päivää jotenkin toisin päin eli potki selkään sillä liikkuminen oli niin erilaista sen aikaa.

Nyt päätin, että vaikkei liikkeitä kuuluisi hetkeen niin EN huolestu.....Niinpä, helpommin luvattu kuin tehty :D



Joo, eilen sitten käytiin anoppilassa syömässä ja sitten anoppi pyysi mut niitä vaatteita katsomaan.......Ensireaktioni oli (jota en TIETTY ääneen sanonut):Ou mai Gaad!!! Siis mä tiedän miten jotkut kirkuen ottaisivat nuo kaikki retrovaatteet, mutta mä en tosiaankaan ole mikään fani. Suurin osa oli sellasta " froteeta" ja voi niitä VÄREJÄ...Kirkkaan vihreetä, turkoosia, vihreetä, tumman ruskeeta....huh huh! ONNEKS siellä oli myös yksivärisiä valkoisia tai keltaisia niin otin sitten niitä. Aika kassillinen niitä tuli matkaan, mutta yli puolet jäi kyllä sinnekin. Sanoin vaan anopille, että kyllä niitä vaihtovaatteita tarvitaan täälläkin :D Ja jotain lelujakin oli, mutta jätin ne kaikki sinne.

Onneks oli myös lakanoita ja tyynyliinoja sekä pari vauvan tyynyäkin...Siellä oli samoja vaatteita kun pikkusiskollani on ollut vauvana, pakkauksen vaatteita :D Elikkä siis -79-80 pakkauksen vaatteita. Joitakin oli myös anopin itse tekemiä.



Mä tyhjensin yhden lipaston eilen ja aion sen pyhittää vauvan vaatteille. Ei niitä viiti missään pussissakaan säilyttää.



VOI EI...Täällä alkoi sataan vettä :( Voi kökkö!!!

Mun tarvii lähtee tunnin päästä äidin kanssa Poriin, kun hänellä on jälkitarkastus. Äiti sairasti rintasyövän ja sytostaatit ja sädehoidot on annettu ja kaiken pitäis olla ok. Onneks havaittiin varhaisessa vaiheesa eikä ollut ehtinyt leviimään mihinkään!! Thank God!! Perjantaina hän oli mammografiassa ja nyt sitte lekurille.

Töihin pitäis sitten mennä iltavuoroon. Olis kyl unikin maistunut, mutta totta kai lähden äidin seuraksi:)



Mitäs tänne muuta. Ei kummempaa, olo on mainio. Masu kasvaa entisestään:) Tää on kait sitä hehkeetä keskiraskautta sillä voin kyllä todella hyvin!! Ei väsymystäkään (tavallista enemmän).Itse asiassa energiaa olisi vaikka kuinka ja huomaan, että on tullut sellanen " pesänrakennusvietti" :)





Juu mutta ei tässä muuta! Tais tänään olla joillakin ultriakin, tsemppiä teille! Itse pitää vielä odotella viikko-ei paha ;)



Jaa juu, mutta yksi juttu on vielä PAKKO kertoa!!!Anoppi kävi ennustajalla tuossa jokunen aika sitten ja hän oli kysynyt sujuuko mun raskaus hyvin loppuun asti?! Ennustaja oli vastannut, että kaikki menee hyvin ja terve [b]tyttö[/b] syntyy :D JepJep! Näinhän mä olen vähän uumoillutkin! Mielenkiintoiseksi menee kyllä:)





Ja nyt pois!!! Palaillaan:)



Hyvää alkanutta viikkoa toivottelee:



Je_Ni & " Pikku-Hippu" 19+1

Je-Ni lueskelin oikein kateellisena noita retrovaatejuttujasi. Mulle kelpaisivat! Sä et tietysti noita uskalla myydä kun ovat lahjaksi saatuja?



Heh, näin ne makuasiat on makuasioita. = )

Meillä ei vietetty mitenkään äitienpäivää, minun toivomuksestani. Hämmästyneenä luin täältä että jotkut suuttuivat siitä kun mies ei muistanutkaan.

Siis enhän minä ole mieheni äiti, miksi mieheni muistaisi minua?

Olen toki hänen lastensa äiti, mutta minulle riittää nämä lapset lahjaksi :)



Muistan lapsuudestani miten isäparkani yritti aina keksiä lahjaa äidilleni, jäi vähän paskanmaku suuhun koko äitienpäivästä. Äitienpäivän nimen voisi muuttaa " Ahneiden naisten lahjankalastelupäiväksi" ;D

Ja aina äiti oli suu mutturalla.....



Mummoille eli minun ja mieheni äideille vietiin tänä vuonna kukat ja kortit, lahjoja meillä ei ole tapana antaa. Vastustamme turhaa kaupallisuutta, siksi ei yleensä anneta joululahjoja, synttärilahjoja yms. turhaa roipetta.



Rintasyövästä: Minun tädilläni oli tässä pari vuotta sitten syöpä. Täti on minulle ihan kuin äiti, kun oma äitini ei juuri ole liiemmin minusta koskaan välittänyt. Onneksi täti parani ja on elämänsä kunnossa.

Minua silti vähän huolestuttaa, suvussani on kummallakin puolella, sekä äidin että isän puolella ollut tätä rintasyöpää.

Tutkin kyllä rintoja aina muistaessani, mutta pelkään että riittääkö se? Joka 10. nainen Suomessa sairastuu, se joka kymmenes voin hyvin olla minä!



Minä olen nyt sitten jo yli puolivälissä! Kahden viikon päästä on neuvola, ja sitten pääsen laittamaan sen äitiyspakkaushakemuksen... Voi kun näpit jo syyhyää! Olen alkanut jo tyhjentää laatikoita vauvanvaatteita varten ;)



Sukupuolesta: Meille sanottiin että todennäköisesti tyttö. En ole uskaltanut luottaa siihen että siellä olisi oikeasti tyttö!



-lupicaia 20+1

Voi kun kylmä ilma taitaa olla tulossa. Taidampa pitää pojan kanssa kaappien siivouspäivän =)



Lauantai-iltana tunsin ekat varsinaiset potkut =)))

Aivan mahtavalta se taas tuntui, jotenki taas kerran sain todistusta tuosta pienestä ihmeestä. Mahtavaa!!!Tosi paljon jo supistellut, ei ollenkaan hyvä =/



Je_Ni: Ei muuta kun kirppis pystyyn ;) Eikös nuo retrokamat oo oikein kuuminta huutoa tuolla kirppiksillä...Ei ole kyllä aivan minunkaan makuun mutta toisten on ;o)

Minunkin anoppi on säästellyt häämekkoaan(!) =O Pari vuotta sitten mulle vihjaili että siellä olis jos oli tarvetta =D Varmasti tosi hieno ;)



Eilen sitten kerrottiin vauvasta miehen perheelle ja isoäidille =o)

Onnitteluita vaan sateli ;)



Tuntuipa aivan mahtavalta kun miehen mummo jutteli meitin pojalle keittiössä ja tokaisi pojalle että:" sulla on hyvä äiti, kun hoitaa sua kotona" . Tuntui ihan pirun hyvältä kun harvoimpa kukaan millään tavalla kehuu varsinkaan tässä haastavassa äidin työssä :)



Meillä kyllä mies muisti minua äitienpäivänä...Sain kahvit sänkyyn ja pienen lahjan. En toki miehen äiti ole, mutta kyllähän kun lapsia on niin miehen " kuuluu" muistaa lastensa äitiä äitienpäivänä jollakin tavalla. Toisilla toiset tavat ja toisilla toiset. Niin minäkin muistan miestä isänpäivänä ja minusta se on pelkästään huomaavaista eikä ollenkaan ahnetta ;) Mutta nää on taas näitä makuasioita :)



Nyt aamupalan laittoon ja sitten siivoushommiin!



Mukavaa päivää!



Camelot ja Touhu (hih, poika keksi masuvauvalle tekonimen:) 17+4

Luin juuri tuon tekstini ja kamala miten negatiivinen tuosta äitienpäiväosiosta on tullut!



Toivottavasti kukaan ei siitä loukkaannu! Minulla vaan on kamalan negatiiviset muistot äitienpäivästä. Yhtenä vuonna äitini esimerkiksi suuttui siitä, kun leskenlehtiä ei vielä löytynyt eikä hän näin ollen saanut niistä kerättyä kimppua. Toisena vuonna minä olin ääliö, kun olin kirjoittanut korttiin " Äitille" eli siinä oli kirjoitusvirhe. Äidillä oli silloin, kuten nytkin masennus ja me lapset oltiin ne jotka muka pilasi hänen elämänsä, ja minä eritoten kun uskalsinkin syntyä tyttönä enkä poikana niin kuin minun piti.



En ole huomannutkaan aiemmin että tunnen suoranaista vihaa koko päivää kohtaan!



Täytyy rueta työstämään tätä vihaisuutta, kuten olen joutunut työstämään jo joulun, juhannuksen yms. iloiset perhejuhlat.



Vielä kerran, anteeksi, älkää suuttuko!

Yritän tästä lähtien suodattaa negatiiviset tunteeni pois tekstistäni ja yritän olla syyttämättä muita omista ongelmistani!

Taas viikonlopun palstatauon jälkeen palaan eetterille :)



Ihana äitienpäivä vietettiin eilen! Mun on kyllä pakko kommentoida tuota lupicaian kommenttia, että mun mielestä se, että mies muistaa omaa vaimoaan jotenkin äitienpäivänä, kuuluu todellakin asiaan (ainakin tässä huushollissa) ainakin siihen asti kun lapset ovat pieniä ja eivät itse kykene/osaa asiasta huolehtia. Ja kyse ei todellakaan ole mistään naisen ahneudesta, koska minä en ainakaan odottanut enkä saanutkaan mitään varsinaista ostettua lahjaa vaan huomioimista/muistamista. Meillä tämä tarkoitti luksusaamiaista, miehen tekemää kakkua, ja mieheltä sain lahjaksi sellaisen siivouslahjakortin, eli lupasi siivota juhannukseen asti kanien häkit kun yleensä tehdään se vuorotellen. Lisäksi olivat tytön 1v10kk kanssa käyneet retkellä, jossa tyttö oli kerännyt sellaiseen nättiin rasiaan aarteita äidille (muutama leskenlehti ja ihmeellisiä kiviä). Ja yhdessä olivat väsänneet kortin ja tyttö vielä tarhassa tehnyt kortin ja pikku lahjan. Muutenkin mies piti huolta, että sain juhlapäivänä enemmän lepäillä ja hän hoiti kotityöt suurimmaksi osaksi. Aivan mahtava päivä oli :) Minusta kuulostaa vaan surulliselta, jos mies ei mitenkään huomioi (mikäli vaimo muistamista haluaisi), mutta kukin perhe taaplaa tyylillään. Meitä on niin moneen junaan ;)



ON: Väsymys on taas iskenyt päälle, saas nähdä onko seuraavassa neuvolassa hb laskenut vai mikä nyt oikein vaivaa. Nytkin haluisin vaan mennä nukkumaan, muta pakko jaksaa täällä yliopistolla kuuteen asti. Mun pitää tänään esitellä mun gradutyöpaperiani seminaarissa, aiks! Jänskättää! Vauva potkii taas ja paljon potkiikin ;)



Olen muuten päässyt yli viimeviikkoisen ultran pettymyksestä ja päätettiin, ettei mennä yksityiselle, koska rahat on muutenkin vähissä. Joten ainakin sukupuoli jää nyt varmasti yllätykseksi.



Mukavaa viikkoa lokamasuille,

S-I ja Lumikukka 19+6

Ultra-ajan vaihdoin täksi perjantaiksi kun en ensi viikolla olisi päässyt.

Joten suoraan töistä sitten sinne perjantaiaamuna =)



Äitienpäivä meni leppoisasti,sain aamulla kakkua ja kahvia ja mies teki ruuan illalla(tekee kyllä muutenkin).Lahjoja emme osta toisillemme kuin todella harvoin.



Vauveli potkiskelee jo tuntuvasti välillä,ihanaa!



Wades & Natika 17+6

Mä ehdin jo tuossa välissä kommentoimaan tuota Lupiacaian ekaa kommenttia, sorry! Se vaan pisti silmään, mutta nyt kun kerroit tuosta taustastasi, niin ymmärrän kyllä hyvin tunteesi. No, ei muuta tähän asiaan :)

Huomenta,



kiva äitienpäivä oli meilläkin, ja ihanaa oli viettää viikonloppu mökillä. Sain valkovuokkoja varmaan kuusi kimppua lapsilta pitkin päivää, lyhyine ja katkenneine varsineen, kun niitä oli pienissä hikisissä nyrkeissä puristettu metsäretkellä. Tytär 4 v. oli tehnyt huippuhienon tyynyliinan päiväkodissa: se oli tekstiiliväreillä maalannut siihen ison uunin, kaikkine nappuloineen ja luukkuineen. Siis kaikista maailman asioista juuri uunin. Mies vähän nauroi, että missähän se äidin paikka on. Uunin vieressä oli hymyilevä lapsi, koska " uuni ei oo kuuma ni sen ei tartte pelätä" . Onkohan sillä joku uunitrauma kun olen varoitellut siitä niin paljon :-) Mies antoi aikaa mulle olla vain ja lukea romaania, kun tietää, että se on mulle kaikkein tärkeintä, jos vain saan omaa aikaa.



Lupicaian kaksi viestiä ovat aika koskettavia. Kaikkiin näihin juhlapäiviin latautuu niin paljon odotuksia ja tunteita, kun pitäisi olla niin onnellista ja harmonista, ja elämä kuitenkin on mitä on, kaikissa perheissä tilanteet vaihtelee. Ymmärrän hyvin, että se ahdistaa, mutta hyvä, että tulet ajatelleeksi sitä itsekin. Eihän kukaan muu voi tietää, mitä kenelläkin on taustalla. Toivottavasti löydät vielä kivan tavan viettää äitienpäivää ja muitakin juhlapyhiä niin, ettei tarvitse kantaa kovin painavaa lastia aina mielessä.



Minä olen vähän huolissani, kun en vieläkään tunne liikkeitä ollenkaan. Ei kai pitäisi hätäillä, mutta olen ihan varma, että aiemmin olen tuntenut ne jo selvästi tässä vaiheessa. Ja olen sitä paitsi 10 kg hoikempi kuin ed. raskaudessa, eikä istukkakaan ole edessä. Hmm. Ylihuomenna on neuvola, kyllä kai jaksan siihen asti odottaa. Viimeinen tieto on niskapoimu-ultrasta yli kuukauden takaa, silloin oli kyllä kaikki hyvin. Toivon vain päivästä toiseen, että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Tämä on meille kolmas ja viimeinen vauva. Sitten ei tarvitse tehdä tätä enää. Menisi vain kesä nopeasti. Hyvää oloa kaikille!



Marisol, 16+5

Nyt kun ajattelin asiaa niin muistin käyttäytyneeni eilen huonosti miehen sukulaisille... Voi rassukat, ja ihan vain siksi kun inhoan omaa äitiäni!



Anteeksi vielä ihan kamalasti! Minun täytyy purkaa tämä asia ihan muualle kuin toisiin, viattomiin ihmisiin!



Huomasin tuolta " Mies ei muistanut äitienpäivänä" -ketjusta, etten taidakaan olla ainoa jota koko päivä nyppii, se nyt onneksi jo vähän lohduttaa!

Hyvää äitienpäivää vielä näin myöhässä, toivottavasti oli hyvä päivä teillä kaikilla ja miehet ja lapset muisti teitä!

Niin se vaan uusi viikko taas pyörähti käyntiin. Kylmää on täälläkin, alle 10 astetta mutta aurinko paistaa. Lapset jo ulkona touhuilemassa ja mulla kakkupohja paistettuna. Huomenna vietellään keskimmäisen 6v-synttäreitä. Niitä juhlittiin jo etukäteen osan vieraiden kanssa eilenkin! =)



Tuosta äitienpäivästä, tosiaan tapoja on joka perheellä omansa ja jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin silloinhan se on oikea tapa viettää päivää! Meillä tuli kahvit aamulla sänkyyn ja lapset lauloivat ja sain ihania itsetekemiä kortteja ja omin pikkukätösin kangasväreillä painetun pöytäliinan, ihan meinasi tippa tulla silmään. Mieheltäni sain toivomani kirjan, mistä oli ollutkin jo etukäteen puhetta!



Meillä aikanaan äitini oli negatiivinen äitienpäivän suhteen eikä halunnut mitään lahjoja, kortit kuulema riitti. Jotenkin se tuntui joskus kurjalta, kun olisi itse kuitenkin halunnut jollainlailla muistaa äitiään ja toinen vaan sanoi, että jos ei muulloin muista niin ei tarvitse äitienpäivänäkään! Jotain traumoja ilmeisesti hänelläkin lapsuudestaan jäänyt. Mutta meillä kyllä tosiaan lahjoja saa ja " pitää" antaa kaikille ja kaikkina mahdollisina päivinä!!! Muistaminen ja juhliminen on ihanaa!!! Siitäpä pääsinkin asiaan, eli täytynee siirtyä tuonne keittiön puolelle takaisin leipomusten pariin, niin ei tule kaikkien kerhojen ja uimakoulujen kanssa kiire tänään lapsen huomisia syntymäpäiviä järjestellessä.



Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille masukkaille!!



Neljäs 17+2

meillä äitienpäivä oli taas aivan turha.. tietenkin lapset olivat askarrelleet päiväkodissa ihanat lahjat mutta tuo mies ei kyllä muistanut milläänlailla.. odotin häntä kotiin hyvissä ajoin eilen mökiltä mutta herrapa päätti tulla vasta klo 18 :( välillä tuntuu et olen aivan kypsä tähän suhteseen kun tuntuu et miehen menot on vain tärkeitä ja mun pitäis vaan kotona istua :(



eilen kirjoittelin tuosta sukupuoliarviosta ultrassa kun sanoivat että meille olis tulossa poika 90% varmuudella ni uskallankohan tuohon nyt luottaa? Olis meinaan sit laitettava tyttöjen vaatteita PALJON myyntiin et saatais tilaa..



(.) nyt olen ihan varma että se on hikka mikä vauvalla vähän väliä on! tulee sellaista nykimistä niin säännöllisesti :) potkut kun tuntuvat erilaiselta :)



Tänään muistin taas vaihteeks rautaa syödä :D ehkä tästä joskus piristyy..



T:Hexu ja onni-ilona rv 20 tasan!!!!

Tuun sitten myöhemmin lukemaan & kommentoimaan muuta :)



Elikäs aamulla oli neuvola. Painoa tullut 200g/vko (jee, ei sen enempää, nyt yhteensä siis paini noussu tammikuusta 4kg mikä on th:n mielestä oikein hyvä määrä). Verenpaine 120/70 ja hb 132. Eli ok nuokin. Rautaa ei kehottanut syömään, enkä oo kyllä syönytkään. Sanoi, että vkolla 28-32 vois sitten ottaa 1 tabl/pvä, jos menee hemppa alle 125:n.

Syke kuului pienen etsinnän jälkeen. Oli 150 luokkaa, mikä taas vahvistaa minun tyttöoloa.

No mutta, sitten se tärkein: Se sukupuoli selvinnee mun syntymäpäivänä! Rakenneultra-aika varmistettiin ja se on nyt 5.6. eli mulla vkoja sillon 20+2 ja ultraaja on vanha tuttu lääkäri, joka ainakin ennen on ihan mielellään sanonut sukupuolen ja aina oikein ;) Onpahan jännä syntymäpäivä sitten mulla :)



Äitienpäivä oli ja meni, ihanasti mies huomioi ja poika oli tehny mahtavan lahjan eskarissa. Mummut kierrettiin jne. Nyt pakko laittaa kuopus päikkäreille, palailen myöhemmin!



Mianni 17+2

Porista palattu ja äidillä kaikki loistavasti, seuraava kontrolli 2 vuoden päästä*iso huokaus*

Mun täytyy kyllä häpeäkseni tunnustaa, etten ole IKINÄ tunnustellut rintojani...joo joo, kyllä tiedän, että tarvisi, mutta en USKALLA??!!! Pelkään todella paljon, että sieltä löytyy jotain ;( Todella ristiriitaista sinänsä, että kun mitä pikemmin sieltä jotain löytyy (siis JOS) niin sen parempi on aina ennuste. En vaan tiedä miksen siihen kykene:( Jos kuitenkin tunnustelen väärään aikaan niin siellä voi olla jotain ihan vaarattomia hormonimöykkyjä ja nyt raskausaikanahan siellä voi olla vaarattomia kyhmyjä...! On siis mulle ihan kauhea paikka ruveta tunnustelemaan rintoja..Ennemmin vaikka maksaisin lääkärille joka kuukausi 50¿ siitä, että tekisi sen mun puolestani :( Tarvis varmaan hakee apua :D



Ja noista retrovaatteista...En mä taida kehdata ruveta niitä myymään, kun anoppi on niitä noinkin kauan jaksanut säilytellä...Olen huomannut, että ovat kyllä esim. huuto netissä " kuuminta hottia" :D Siinä huomaa sen, että makuja on todella monia...eikä se kivaa oliskaan, että kaikki tykkäis samanlaisista vaatteista!



Lupicaialle äitienpäivästä....Mun mielestä on täysin ymmärrettävää sun suhtautumisesi äitienpäivään! Sun ei _todellakaan_tarvii pyytää sitä anteeksi mitä mieltä olet asiasta :) Jos joku ei ymmärrä, niin sille ei sitten voi mitään! Onhan se ihan selvääkin, että jos lapsuudesta jää kielteinen kuva jotain esim. juhlapäivää kohtaan niin se tulee todennäköisesti pysymäänkin niin eikä siitä tarvii tuntee syyllisyyttä.

Meillä äitiä on aina muistettu ja äiti on pitänyt siitä, että muistetaan:) Ja odotan kyllä, että minuakin muistetaan kun äidiksi asti pääsen.



Ööööö.....eipäs kait tässä tällä erää taas muuta :) Pidetään lippu korkealla ja rinta rottingilla ;)



T: Je_Ni 19+1....kuinkas ollakaan:D

ÄITIENPÄIVÄSTÄ: Itse olen myös sitä mieltä, että mieheni pitäisi ensisijaisesti muistaa OMAA äitiään, eikä minua. No, mies ei eilen edes toivottanut omalle äidilleen hyvää äitienpäivää saati kukkaa tms ostanu. Minulle kaikkein paras lahja oli se pojan tekemä ihana kulho. Se olikin eka ihan oikea äitienpäivälahja, meillä kun on lapset olleet lähinnä kotihoidossa niin ei oo tullu tarhalahjoja. Mutta, tuo huomioiminen tuntuu minusta kivalle! Syynä siihen, että minä kuitenkin hoidan tämän talon ja lapset miltei 24/7, niin minusta oli ihanaa, kun mies eilen sitten esim. siivoili tavarat paikalleen, pesi pyykkiä ja vei minut ravintolaan syömään. Tällainen ei kuulu meidän arkeen, itseasiassa mies ei edes osannut käyttää meidän uutta pyykkikonetta, vaan kysyi eilen neuvoa ;) Oma äitini on aina sanonut, että on tekopyhää lahjoa vaimoaan yhtenä päivänä vuodessa, jos muulloin ei sitä huomioi. Tuo on mun mielestä totta. Ja itsekään en todellakaan odottanut tai toivonut mitään lahjaa mieheltä, vaan tuo huomioiminen oli se tärkein juttu! Ennen mies on käynyt lasten kanssa ostamassa mulle kukan, mutta nyt sanoinki ettei kannata, kun poika tosiaan oli sen lahjan tehnyt.



Sukupuolesta: Kuten jo aimmein kirjoitin, niin minä luotan sukupuoleen, jos lääkäri sanoo sen selvästi näkevänsä. Tuo " 90% varmuudella..." on vähän hankala.. Ehkä minä luottasin, en tiedä. Saa nähdä mitä lääkäri sanoo meille sitten kesäkuussa.



Syövästä: Täällä myös yks, joka ei oo koskaan rintojaan tutkinut. Mies kyllä on tissifriikki ja olenki sanonut hälle, että kertoo jos möykkyjä havaitsee :D No mutta, minä en jotenki osaa koko asiaa pelätä. Tulee jos tulee. Mun pappa ja isomummu ovat kuolleet syöpään, mutta molemmat oli jo aika iäkkäitä. Anoppi sairasti syövän alle viiskymppisenä ja se kyllä kosketti, mutta onneksi selvisi siitä hyvin.



Jeps, mutta enköhän oo saanu jo tekstiä tarpeeksi. Nyt pelaamaan isomman tytön kans muistipeliä ...

Kylläpä noita pojan pieneksi käyneitä vaatteita sai taas laittaa ison laatikollisen varastoon..

Harmittaa kyllä kun ehdin myymään suurimman osan vauvan vaatteista silloin kun päätettiin ettei toista lasta lähdetä hoitojen kautta yrittämään...Nyt sitten täytyy/saa ostaa kaiken uudestaan..Toki joitain ihanimpia/rakkaimpia säästin mutta silti...



Lupicaia ei tarvitse pahoitella ollenkaan, jokainen taaplaa tyylillään :)



Pitäisköhän vielä käydä tuon oman vaatekaapin kimppuun, laittais kaikki vaatteet joita ei raskauden aikana pysty käyttämän sivuun. Jääköhän sinne enää mitään, ikävästi paidat jää lyhyeksi ja saa olla koko ajan nykimässä alaspäin. Maha tuli ihan yht´äkkiä tuohon eteen =O



Mianni: Mites ne sykeveikkaukset menikään? Kun muistaakseni mulla oli ekassa raskaudessa pojalla sykkeet aina jotain 140-150 ja kaikki sanoi että tytön sykkeet =) Nyt oli viime viikolla vauvan sykkeet 150 paikkeilla, eli oiskohan taas poika tulossa? ;)

Hjuumorilla, tietenkin ;)

Meillä ei vietetty äitienpäivää, kun koira on vielä ainoa " lapsi" , mutta kun soitin äidille Suomeen, hänkin toivotti minulle hyvää äitienpäivää. Oltiin eilen rakenneultrassa ja nyt on sellanen olo, että minusta on todellakin tulossa äiti! Sekin selvisi, että pieni tyttö on odotettavissa. Lääkäri tietenkin sanoi, ettei hän voi olla ihan 100 % varma, mutta häpyhuulet näkyvät ihan selvästi. Eli ei paljon jää miettimisen varaa! Olin ollut ihan varma, että poika olisi tulossa. Kaikki nämä uskomuksetkin mahan muodosta ja suolaisen syömisestä tukivat mun poikaajattelua. Mies taas toisaalta koko ajan sanoi, että tyttö se on. Joka tapauksessa, kummallakaan ei ollut väliä, kumpi tulee, kunhan vain saadaan tietää kumpi se on.

En tiennyt etukäteen, että ultra on myös 4D, joten oli iso yllätys, kun yhtäkkiä tuli vauvan kasvot eteemme! Hyvä, etten alkanut itkemään, pari liikutuksen kyyneltä kyllä vierähti, mutta eihän siellä pimeässä huoneessa kukaan nähnyt mitään.

Lääkäri koko ajan selitti havainnoistaan ja kyseli, mitä pidämme. Hyvä, että sain sanaa suustani! Laitteet oli juuri vaihdettu ja vauva näkyi todella selvästi, siis yhtä hyvin, kuin siinä ohjelmassa, joka tuli Suomessa vähän aikaa sitten ykköseltä. Lääkäri laski yhdessä meidän kanssa sormet ja varmaat ja esitteli sydämen ja eri elimet ja jopa sieraimet.

Kyllä nauratti, kun näin vauvan profiilin. Sillä oli samanlainen pystynenä, kuin mullakin. Kysyin, onko kaikilla vauvoilla tässä vaiheessa saman näköinen nenä ja lääkäri vastasi, että kyllä se on jo se, mitä on peritty vanhemmilta. Hänkin sanoi, että on tosiaan samanlainen, kuin äidillä. Ja että onneksi nykyään voi mennä plastiikkakirurgille, jos liikaa haittaa!! Se oli sellainen huumorintajuinen tyyppi. Joku ois voinut loukkaantuakin... Sanoin, että ei mun nenä ihan niin huono ole, vaikka vähän erikoinen onkin.

Mies oli tyytyväinen, että tulee äidistä pieni kopio! Hyvä niin...

Kaikki oli kunnossa, sehän tässä se tärkein asia on. Painoa oli n. 370 g. Pituutta en muistanut kysyä, löytyisiköhän se noista papereista...

Raskauden kesto lyheni parilla päivällä.

Oli kyllä ihana kokemus tuo ja saatiin sekä kaksiulotteisia, että kolmiulotteisia kuvia mukaamme yhteensä 6 kpl. DVD:tä ei valitettavasti voinut saada, laitteet oli kuulema juuri tulleet, eivätkä he olleet ottaneet vielä nauhotusta käyttöön. Mutta noi kuvathan riittää myös. Niitä sitten tiirailtiinkin ahkerasti. Kaiken lisäksi oli juuri joku tarjous, että sai tuon " laajemman" rakenneultran 9 eurolla n. 40 euron sijaan. Sehän kelpasi, vaikka oltiin päätetty, että otetaan se laajempi, vaikka maksaisikin.



Mentiin suoraan ultrasta katsomaan Mission impossible 3 ja se oli tosi jännä, paljon jännempi kuin ekat kaksi. Mä en pystynyt katsomaan kaikkia kohtauksia ja mies pelkäsi, että pian saan keskenmenon.

Eilen törmäsin yhteen tuttuun poikaan siellä ostoskeskuksessa ja se sanoi heti ensimmäiseksi, että " sua kai saa onnitella" . Se on eka, joka on huomannut mun raskauden! Tuntui, että nyt oon sitten oikeasti ihan " kunnolla" raskaana, kun muutkin huomaavat. Itseni mielestä mun maha on kyllä niin suuri, että ei voi enää laittaa syömisen piikkiin, mutta monet tajuavat sen kasvaneen, vasta kun kerron raskaudesta. Täällä meillä päin ihmiset kyllä uskaltavat kysyä. Mahaa myös kosketetaan, siis monet toivottavat onnea ja silittävät. Suomessa tuskin puolitutut silittelevät raskausmahoja? No tuo silitys on vielä ihan ok. Etelä-Amerikassahan pussataan odottavien äitejen mahaa. Siitä en ehkä enää tykkäis.. sen verran puolustan jo omaa reviiriä!



Liikkeet on tuntuneet tosi selkeästi nyt parin päivän ajan, siis niin, että mieskin on tuntenut ne jo monta kertaa. Ja nyt kun luin teidän pinoa läpi, oli siellä masussa sellanen nykytys, ihan kuin hikka olisi ja kun katsoin mahaa, se liikkui liikkeiden mukaan.



Niin kuin Jeni sanoi, on tää keskiraskaus ihanaa aikaa! Mitä nyt pientä närästystä ym. vessassa juoksua, mutta pientä verrattuna alkuajan laattaamiseen ja tähän iloon odotuksesta. Meilläkin osataan arvostaa tätä tulokasta, vaikkei ikinä hoitoihin saakka kerettykään. Monen vuoden jälkeen mentiin tutkimuksiin ja siellä ilmoitettiin, että heti aloitettava hoidot ja lähete inseminaatioon. Kuukauden kuluttua olin kuitenkin raskaana ja välillä vieläkin tuntuu, että miten MINÄ olen voinut plussata ja raskaus on sujunut vielä hyvin kaiken päälliseksi!

Täytyy muistaa sitten tätä, jos tulee erityisen vaikea koliikki/uhmaikä/murrosikä ja haluaisi antaa lapsen ensimmäiselle vastaantulijalle!



Kiitos kaksikielisten kommenteista muutama päivä sitten! Kyllä minäkin olen ehdottomasti päättänyt puhua suomea. Mies ei osaa kunnolla, kun äiti ei ikinä puhunut sitä ja on joutunut tekemään hirveästi töitä, että edes auttavasti ymmärtää.



Vielä sellainen juttu, että sain tulokset sikiön valkuaisainetestistä (vai mikäköhän on suomeksi?), AFP-testi kuitenkin. Iän puolesta pitäisi olla 1:864 mahdollisuus saada downlapsi, mutta tämän tutkimuksen mukaan vain 1:9435. Vähän jännitti toi testi, ajattelin, että hermostutanko itseäni vain turhaan, mutta kun ilmainen oli ja lääkäri halusi, että menen, niin kannoinpahan korteni kekoon, kun etsitään tilastollisesti riskiryhmiä. Tehdäänköhän Suomessa tuota testiä ollenkaan? Täällä kaikki joutuvat esim. sokerirasitukseen. Ihan hyvähän se on, että kunnolla tutkitaan, mutta tuntuu, että juoksen ihan päätoimisesti raskaustutkimuksissa!!



Tulipahan pitkä selostus... onnittelut, jos joku jaksoi lukea!

Hauskaa päivää kaikille pallomahoille!

Nyt oli pakko vielä kirjoittaa tänne, kun kuulosti kyllä aivan ihanalta tuo 4D-ultra ja kertomuksesi vauvan kasvoista ja muutenkin. Aivan ihanaa, onnittelut tytöstä myöskin! Ihan haikeana luin tuota sun tarinaa, mutta toisaalta nopsaan nämä kuukaudet menevät ja sitten minäkin pääsen näkemään meidän vauvan kasvonpiirteet lokakuussa tai toivottavasti jo syyskuussa.



mahan silittelystä: eipä mua ole vielä kukaan tässä raskaudessa silitellyt mahasta, mutta kokemuksella voin kertoa, että loppuraskaudessa sitä lääppimistä tapahtuu ;) Vähän se on ärsyttävää, etenkin jos koskija on känninen masunihailija, mutta kai ne ihmiset on vaan innoissaan. Siis kyseessä on olleet läheiset ja puolitutut. Musta on vielä ok, jos nainen koskee, mutta miesten koskettelusta en tykkää kun jotenkin tää maha on mun reviiriä. No, joo, ei ole suuri murhe!



Nyt vessaan ja sitten esittelee mun graduaikaansaannosta. Pitäkää peukkuja, ettei mua ihan teilata!

S-I

Pakko oli vielä tulla laittamaan viestiä kun olit niin ihanasti kuvannut teidän ultraa. Tuntui kun olis itsekin ollut siinä vierellä katsomassa sitä vauvan " pystynenää" =)

Varmasti ihana kokemus!



Meillekin on ihan yks ja sama että kumpi tulee, hauska vaan verrata näitä kahta raskautta että meneekö samanlailla ;o)



Mahan koskijoista: Mua ei haittaa jos joku tuttu hipaisee mahaa, mutta kun ekassa raskaudessa tuntematon mummo LÖI mua mahaan ja jatkoi matkaansa niin se oli jo liikaa =/



Nyt heräs pieni nukkuja, täytyy antaa vähän hellyyttä :o)