en jaksa enää

..liekö tämä sitä kuuluisaa isäksi tulemisen kriisiä..

Onko sinulla vanhempia tai sisaruksia joilta voisit hakea tukea näin aluksi?

Älä jää odottelemaan liikoja ja elä haaveissa. Nyt on sinun aikasi ottaa ohjat käsiin ja pitää huolta itsestäsi sekä tulevasta pienokaisesta. Se mitä sisälläsi kasvaa, on suurinta mitä sinulle on ikinä suotu.

Pohdit sitä, ettei sinulla ole mitään, jos lähdet..ja mainitsit materian. Älä niistä huoli, eipä niistä ole juuri iloa sinulle tälläkään hetkellä. Läheisiä sinä tarvitset tai sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa.

Neuvola on yksi hyvä paikka ottaa asia esille. Sieltä saat tukea ja neuvoja, vinkkejä. Tämä yhteiskunta ei jätä taivasalle äitiä ja lasta, usko minua.

Vaikka nyt asiat tuntuvat suurilta ja epäoikeudenmukaisilta, ota itse itseäsi niskasta kiinni ja laita asiat alulle itsellesi sopivaan suuntaan. Alku voi tuntua hankalalta, mutta aika parantaa haavat ja lopulta aurinko paistaa risukasaankin.



Älä jää paikallesi odottamaan, pieni muutos voi olla yhden suuren alku. Tsemppiä ja jaksuja raskauden kanssa. Pidä huoli itsestäsi!



Elisa ja Typy 35+4

Minun mieheni oli samanlainen raskaana ollessani eli viisi vuotta sitten, toisaalta ymmärrettävää, koska olimme nuoria ja raskaus oli yllätys meille molemmille. Hänkin lupasi rauhoittua lapsen synnyttyä, mutta kuinkas sitten kävikään?



Näin jälkeen päin ajatellen minun olisi kannattanut olla lujempi omaa elämääni ja lapsemme elämää koskevissa linjan vedoissa ihan vain oman jaksamiseni kannalta. Vanhemmaksi (ja viisaammaksi) kasvaessaan mieheni on muuttunut huomattavasti kypsemmäksi ja vastuuntuntoisemmaksi. Silti olen sitä mieltä, että oli äärimmäisen raskasta kantaa vastuu melkein yksin se pari ensimmäistä vuotta ja tein mielestäni ehdottomasti väärin, etenkin itseäni ja sitä kautta lastamme kohtaan, etten laittanut mieheäni tiukemmalle jo silloin raskaana ollessani. Kulutin liian paljon energiaa mieheni tekojen pohtimiseen ja se kaikki oli tietysti lapselta pois, toisin sanoen en osannut nauttia kovinkaan paljon lapsesta. Huolenpitoa ja rakkautta lapsi kyllä sai, mutta itse en ollut tilanteeseen tyytyväinen ja se varjosti negatiivisella tavalla koko elämää.



Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja perheemme on tasapainoinen ja onnellinen. Kovan työn takana se kuitenkin oli. Syy miksi kirjoitin on se, että uskon että kohdallani asiat olisivat voineet mennä kivuttomamminkin, niin varmasti myös sinun ja lapsesi kohdalla, jos vain rohkenet ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistasi. Tein mielestäni tyhmästi, kun en aiemmin ajatellut " itsekkäämmin" eli omaa jaksamistani ja vanhemmuuttani sekä lapsemme parasta. Nyt olen tyytyväinen, mutta harmittaa, että olisin voinut olla sitä ehkä aiemminkin.



Toivon sinulle voimia ja viisautta vastuulliseen vanhemmuuteen. Niitä varmasti tarvitset, oli tilanne sitten mikä tahansa.

Jos olet jo pitkään katsonut miehesi kännäämistä, niin lähde hyvä ihminen eteenpäin. Tuota tilannetta ahdistavampaa tuskin onkaan. Selviät ihan varmasti ja uskoisin, että vanhemmat ystävät ja varmasti myös sosiaalihuolto auttavat sinua saamaan perustoimeentuloon tarvittavat tavarat. Keltaisesta pörssistä ja huuto.net:stä (www.huuto.net joka on siis nettihuutokauppa) saa todella edullisesti hyviä käytettyjä huonekaluja. Tuossa tilanteessa pääset asuntojonon etunenään kunnassa kuin kunnassa! On ihana tunne, kun huomaat, että omassa kodissa voi olla niin kuin tykkää ja itsekseenkin pärjää tosi hienosti.