Tyttökuumeilua

Nyt ei ole tarkoitus arvostella ja ymmärrän, että toiveet sukupuolta kohtaan voi olla hyvinkin tärkeitä, vaikka siihen asiaa ei olekaan mahdollisuutta vaikuttaa.



Kirjoituksestasi pisti kuitenkin pahasti silmään toteamuksesi, että et uskalla raskautua siinä pelossa että tuleva lapsi onkin poika. Mitä pelkäämistä siinä on? Millä tavalla teidän elämä menisi pilalle, jos tulisikin poika? Jos kerran olet valmis käymään koko rumban läpi vielä kertaalleen, miksi sinua pelottaa ajatus pojasta? Ihan samat systeemit raskaudessa, vauva-ajassa, taaperoiässä jne. lapsella on kuitenkin oli se kumpaa sukupuolta tahansa.



Sen ymmärrän hyvin, että voi olla toive tytöstä ja sen ymmärrän vielä paremmin, jos parin (tai sen ekankin) lapsen jälkeen mietityttää, jaksaako ryhtyä koko hommaan uudelleen, mutta sitä en oikein ymmärrä, mitä eroa tuo sukupuoli siihen tekee. Eihän sulla kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa lapsen sukupuoleen, joten kysymyshän ei kuulu, haluaako tytön vai pojan, vaan kysymys on siitä, haluaako vielä yhden lapsen.



A.A. rv 12+6 ja niin kypsänä raskaana olemiseen, että enää en halua tätä kokea uudelleen

2 poikaa on jo ja 3. lapsi toiveissa. Pojissa ei mitään vikaa tai muutakaan, aivan ihania pakkauksia. Mutta yhtä tyttölastakin toivoisin perheeseemme ja tämä 3. jos tulee on meidän viimeinen lapsemme siksi tahtoisin että olisi tyttö.

Olen aina ajatellut meidän lapsiluvuksi 4. Pääsyy on, että kaikilla on kaveri omasta takaa. Toisaalta mua on aina ottanut päähän sanat: sitten lopettivat kun saivat vihdoin tytön (tai pojan).



Meillä oli myös jo 2 poikaa, joten ajatus tytöstä kiehtoi, kun kolmatta ' teimme' . Lasta yritimme, joten poika oli yhtä hyvin tervetullut, olinhan jo tottunut poikia hoitamaan, eli toisaalta ajatus tytöstä hirvittikin. Rv 6 selvisi sitten, että tyttö oli tulossa, kun raskaus oli niin erilainen kuin poikien aikana, oli etovaa oloa ja huimausta ym. Ja tyttö tuli... Nyt on tulossa se neljäs, ja toinen tyttö olon perusteella.



Vaikka kaikkia ' konsteja' on kuullut miten saa pojan tai tytön, meillä on toiminut tämä: kuulemani mukaan siittiöt elävät 4-5 päivää, ja kerrotaan että ' pojat' ovat vikkelämpiä, mutta ' tytöt' kestävämpiä. Meillä on siis ollut tyttöjen aikanan toimintaa 2-3 päivää ennen ovulaatiota, kun asiaa näin jälkikäteen muistelen :)

Itselläni on kuvaamasi tilanne juuri menossa. Meillä on myös jo kaksi poikaa ja kolmas vauva saapuu maailmaan kuukauden sisällä. En kuitenkaan antanut " pelon" pojasta estää yritystä saada haluamamme lapsi luku täyteen. Olisihan se mukava jos " vihdoin" tulisi sitä toistakin sorttia ja pääsisi tekemään joskus niitä " tyttöjen juttuja" , mutta toisaalta olen jo niin tottunut poikien maailmaan ja hoitamiseen, että tytön saaminen aiheuttaa ehkä jopa enemmän " pelkoa" kun pojan... Olen " psyykannut" itseäni siihen, että poikahan sieltä tulee ja tyttö on vain erikois yllätys.



Jos tämä kolmaskin on poika, niin ehkä pojat sitten vuosien päästä suovat mummille joskus pikkuisia tyttöjä... =)

Meillä myös kaksi poikaa ja miehen mielestä se olis ollut siinä, mutta mulla olo että jotain jää elämästä puuttumaan jos en tytärtä saa. Itselläni ei ole kuin ollut veljiä¨.

Joku aika sitten sanoinkin kaverilleni että jos tietäisin että lapsi olisi tyttö, voisin tulla raskaaksi samantien, mutta jos olisi poika.. niin voi olla että tekemättä jäis.

Lapset ovat yhtä rakkaita sukupuoleen katsomatta, mutta sitä tytön kaipuuta ei osaa selittää, ja ulkopuolinen jolla ei samaa tilannetta ei sitä välttämättä ymmärrä ja kauhistelee.



No nyt kumminkin mennään rv 6+6 ja kovasti tyttöä odotan. Jos tuleva lapsi on poika niin kovaa tipahdan ja korkealta.

Siksi onkin pakko selvittää sukupuoli jo raskaudenaikana, koska en halua pilata syntymähetkeä sillä että petyn, vaan osaan iloita lapsesta olis hän sitten kumpi vaan!



Jonkun korvaan tämä kuulostaa kamalalta, mutta nämä tosiaan omia mielipiteiä ja toiveita ja ei niitä mun mielestä tartte kenenkään yrittää ymmärtää väkisin! =)



Toivottavasti rohkenette yrittämään kolmosta lopputuloksesta huolimata=) Meillä tosiaan pupuiltiin ennen ovista, jolloin tyttömahdollisuudet ovat korkeammalla.



mani rv 6+6

Anteeksi vain, en halua kenenkään mieltä pahoittaa, mutta en ymmärrä miten sukupuoli voi nousta noin tärkeäksi ja määrääväksi tekijäksi. Joskus musta tuntuu että näissä keskusteluissa unohdetaan kokonaan, että nyt puhutaan ihmisistä, lapsista. On hirveen surullista kun sukupuolesta nousee niin tärkeä asia, ettei sen yli oikein pystytä edes näkemään. Se että pettyy jos tuleekin taas tyttö/poika kuulostaa minusta kyllä aivan hirveältä! Hyvänen aika, perheeseen syntyy lapsi, pieni ihminen, ja ainut millä vaivataan päätä on se mitä jalkovälistä löytyy.



Itse odotan toista, ja esikoinen on tyttö. Jokaikinen " kai te nyt toivotte poikaa, toivottavasti se on poika" -kommentti saa karvat nousemaan pystyyn. Kun ei sillä oikeasti ole mitään väliä. Minä kannan sisälläni pientä, ihmeellistä elämänalkua, mitä merkitystä sillä sukupuolella on?! Onneksi meidän nykyisessä yhteiskunnassa miehet ja naiset ovat edes suunnilleen tasa-arvoisia, ja minä aion kasvattaa lapseni aivan samalla tavoin toivottavasti suvaitsevaisiksi ja elämää kunnioittaviksi ihmisiksi ja täysin riippumatta siitä minkälaiset vehkeet jalkovälistä löytyy.



Nämä vastaavat keskustelut saavat minut aina jotenkin surulliseksi. Kertovat kuitenkin paljon nykyihmisten ajattelutavasta.



Loviisa rv 19+2

meillä ihan sama tilanne, tosin 3:tta vasta yritetään. Tyttö ois tosi POP, mut eihän sitä pojanpalleroakaan tulis takaisin työnnettyä! =) Musta on ihan luonnollista ja normaalia toivoa eri " merkkisiä" lapsia, viime kädessähän se kuitenkin on ns. " herran haltuun" kumpi tulee. Olen kans todennu aiemmin, et jos varmasti tietäisin saavani tytön, tekisin heti! Kotva piti miettiä, et viitsiikö aloittaa kaiken alusta...Sit todettiin että antaa tulla jos on tullakseen, kumpi tahansa! =)

Eli meillä tilanne suunnilleen sama sikäli, että meillä kaksi aivan ihanaa poikaa. Esikoinen 3v2kk ja toinen 11kk. Nyt odottelemme pikku kolmosta syntyväksi maaliskuussa, viikkoja nyt 18.

Toista poikaa odottaessa kävi kyllä mielessä, että olisihan se ihanaa kun toinen olisi tyttö. Varmaan joka äidin haave olisi saada myös se tytär/poika. Mutta nyt kolmatta odotellessa en osaa muuta toivoa, kuin että vauva olisi terve! Toki olisi kerrassaan ihanaa saada se pieni tytärkin, mutta mielestäni pelkästään mahdollisuus saada lapsia on LAHJA! Toivoisin vain, että hyvät ihmiset miettisitte vaikka itsenne tilanteeseen, ettei teille suotaisi niitä omia lapsia. Vanhemmillani kävi niin, etteivät sitten minun jälkeeni voineet saada lapsia. Isä tietysti toivoi poikaakin ja ylipäätään heistä oli todella kurjaa kun minulle ei suotu sisaruksia. Mutta niinkuin äitini ja isäni ovat sanoneet ihanasti: Että sillä yhdellä tytölläkin saa monta poikaa :) Ja että ovat niin onnellisia siitä, että heille suotiin edes se yksi oma rakas tytär.

Toki ymmärrän, että saa olla haaveita, saa toki toivoa että saisi sekä tytön että pojan. Mutta mielestäni jos äiti pelkää maailman lyhistyvän tai ettei ole valmis ottamaan vastaan ns. " väärää" sukupuolta olevaa lasta, on ehkä viisaampaa jättää lapsien teko siihen lukumäärään mitä jo on.

En niinkään ihmettele sitä, että jos on jo poikia niin haluaa tyttölasta ja päinvastoin. Se on aivan luonnollista. :) Ja tuskinpa kukaan meistä toivojista oikeasti ajattelee, jos syntyvä lapsi sattuukin olemaan ns. ' väärää' sukupuolta, että olisipa jäänyt syntymättä.

Mutta tuota ihmettelen kovasti, että etukäteen päätetään montako lasta halutaan. Mielestäni se on myös sellainen asia, joka pitäisi jättää ' herran haltuun' .

En toki tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi lisääntyä kuin lestadiolaiset (ei millään pahalla heitä kohtaan) ja saada kymmeniä lapsia. Mutta itse olen ajatellut asian siten, että lapsia tulee niin monta kuin on tullakseen. Tai siis, että sitten kun tuntuu siltä ettei enää, niin ei sitten. Sitten ehkäistään. Mutta mielestäni on turhaa murehtia etukäteen, että tulisipa tyttö/poika kun tämä on sitten ehdottomasti viimeinen. Eikö se mieli muka voi muuttua enää sen jälkeen?

Tietysti jokainen toimii tavallaan ja ehkä olen itse kehittänyt tälläisen ajatusmallin, jotten sitten pety kun lapsia ei tulekaan juuri sitä toivottua määrää. Väenväkisin kun en halua ryhtyä yrittämään. Tosin minun on helppo sanoa, sillä odotan jo toista lastani.

Mutta on paljon ihmisiä, jotka toivoisivat saavansa edes yhden biologisen lapsen, eikä se silti välttämättä ole mahdollista. Ja paljon lapsiahan syntyy nykyään myös hedelmöityshoitojen ansiosta. Tietysti on myös niitä, joidenka kaikki lapset ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla ja niissä tapauksissa kyllä ymmärrän tuon pointin, että lapsien lukumäärää hieman etukäteen rajataan. Nuo hoidot kun eivät ihan ilmaisia taida olla.. Mutta miksi ihmisten, jotka saavat lapsia ihan luonnonmukaisin menetelmin, täytyy etukäteen päättää tuo lasten tuleva lukumäärä?



Taisi tulla nyt vähän aiheen vierestäkin tekstiä, pahoittelen! Mutta kovasti olen aina tälläista pohtinut..



-frog2

Eli siis kun mietit, miksi päätetään etukäteen montako lasta hankitaan ja sanoit ettet sellaista ymmärrä. Haluaisin vain omaa näkökantaa tuoda ilmi. Eli meille siis kolmas ja viimeinen tulossa. Ja voin sanoa, että puhtaasti taloudellisista syistä. Varmalla jos rahaa olisi rutkasti haluaisin enemmänkin lapsia, mutta meillä molemmilla miehen kanssa keskituloiset työt. Minullakin odottaa se vakipaikka siellä. Ja sitten tuleekin se vastaan kun on lapset pienillä ikäeroilla montako lasta on kertakaikkiaan varaa laittaa hoitoon?! Sillä sen 3 vuotta vaan saa olla pois töistä ja sitten sinne on palattava... Ja kolmen lapsen hoitoon laittaminen on kallista! Vaikkakin meillä todennäköisesti vanhin silloin tarvitsee ainoastaan puolipäiväistä hoitoa, muttei silti ilmaista touhua.

Myöskään en halua tinkiä lapsieni kohdalla siitä, että heiltä puuttuisi mitään mitä he tarvitseevat. Kaikkea haluamaansa he eivät saa, mutta tarvittavat vaatteet ja muut on heidän saatava silloin kun niitä tarvitseevat. Mukavaa olisi myös antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus harrastaa jotain ja sekään nykyisin ei ole ilmaista.

Tämä siis ihan vain minun kantani asiaan.

Eli lähinnä tuohon lukumäärä kysymykseen mutta sivuuttaen tyttökuumeilua. Meillä odotetaan nyt kolmatta. Kaksi ihanaa poikaa on jo. Mieheni oli aikoja sitten kertonut että hän haluaa kaksi lasta, ei enempää. Kuitenkin kakkosen jälkeen kun minulla oli kova vauvakuume päällä, yritin " pehmittää" miestä ajatukselle mahdollisesta kolmannesta. Usean kuukauden päästä uskalsin sitten nostaa kissan pöydälle ja kysyin että voisimmeko yrittää kolmatta. Mies hetken harkittuaan onnekseni sanoi että mikäs siinä, yritetään vaan. Jatkoi kuitenkin että tämä on sitten viimeinen. Eli hän on jo joustanut päätöksestään enkä usko hänen ikinä enää suostuvan lisää lapsia hankkimaan (on itse isosta perheestä eikä halua sitä omille lapsilleen). Itse voisin vielä pari ottaa vastaan :).



Eli tämä kolmas on myös meidän viimeinen ja kieltämättä olisi positiivinen yllätys jos olisi tällä kertaa tyttö. En kuitenkaan haaveile tytöstä vaan vauvasta/lapsesta mutta ymmärrän myös jos jollekin se voi olla isompi asia kuin minulle. Ahdistuneena kuitenkin valmistaudun niihin " ai tyttöä vielä yritätte" kommentteihin...

Meidän kohdalla 3 on maksimi lapsiluku, ihan terveydellisistä syistä. 2 sektiota takana ja kohdun kunto se mikä on. Eli yksi enää tänne. Mielelläni ottaisin vaikka 10 :(

Kiva, että olette kommentoineet tuota lapsien lukumääräasiaa..:) Tosiaan olette hyviä pointteja esittäneet ja nyt ymmärränkin asiaa paremmin. Monesti vain kun lukee näitä viestejä ja niin monessa paikassa sanotaan, että tämä on viimeinen lapsi joka meille tulee eikä kerrota sen tarkemmin syitä miksi tämä ko. lapsi on juuri se viimeinen, niin jää itseäni mietityttämään että mikä saa jonkun sanomaan asian noin vahvasti.:) Mutta tosiaan, jos puheenaiheena ei ole ollut lasten lukumäärä, niin tuskinpa sitä välttämättä itsekään lähtisi sen tarkemmin omia motiiveja selittämään. ;) Kiva kuitenkin välistä kuulla niitä perustelujakin!=)

eli tyttö toiveissa myös poikien jälkeen.

Tyttövauvakuume on kova mutta vielä en ala " hommiin" , odotan että tulee pelkkä vauvakuume! Sitä en tiedä muuttuuko se ikinä sellaiseksi.

Kaikki avut ja keinot tytöntekoon otetaan vastaan =o)

Osoitan otsikkoni niille, jotka täällä kauhistelevat ja arvostelevat toisten toiveita tytöstä (tai pojasta). Minä uskon että kaikki nämä " toivojatkin" kyllä ymmärtävät että jokainen lapsi on lahja (sukupuolesta riippumatta) ja varmasti kaikki toivovat ensisijaisesti tervettä lasta, mutta silti toiveet ovat minusta aivan luonnollisia, eikä niitä aina ole niin helppo vaientaa. Itselläni on tyttö, ja odotan toista lastani. Toivon hirveästi taas tyttöä, vaikka tunnen toiveestani hirvittävää syyllisyyttä ja yritän tukahduttaa sitä. Omalla kohdallani syy lienee siitä, että olen elänyt koko elämäni äitini ja siskoni kanssa pelkässä " naisten maailmassa" . Isään minulla ei ollut juuri mitään välejä ja veljiä minulla ei ollut, äidilläkään ei ollut koskaan uutta miestä. Olen aina tämän vuoksi kokenut pojat ja miehet aika vieraiksi ja hieman pelännytkin heidän maailmaansa. (En tietenkään toivoisi olevani tällainen, mutta taustani on minuun näin vaikuttanut!) Ja vaikka minulla nyt onkin ihana oma mies, jota en tietystikään koe " pelottavana" , niin minua pelottaa osaisinko sittenkään kohdata pienen pojan maailmaa ja suhtautuisinko siihen tahtomattani jotenkin negatiivisesti. Pelkään etten osaisi olla niin hyvä äiti pojalle kuin tytölle.



Tämä nyt ei ihan vastannut alkuperäiseen viestiin, mutta kävi vaan harmittamaan, kun jotkut niin kovasanaisesti kauhistelevat tyttö- tai poikatoiveita. Emme me sentään elä Kiinassa, tuskin kukaan täällä alkaisi abortoida sukupuolen perusteella. Sitä paitsi feministinä minusta on joskus pelkästään makeeta, että jossain päin mailmaa toivotaan tyttöjäkin. Suurimmassa osassa maailmaa kun poika on edelleen jotakin hienompaa.

Aiemminkin raskauden aikana olen tästä keskustellut ja esitin silloin saman vertailukohdan jonka esitän nyt:



Toivoin aina pitkää, tummaa ja vähän kesytöntä miestä. Mutta sainkin vaaleatukkaisen, silmälasipäisen dippainssin, joka on aivan varmasti minulle ollut heti alusta pitäen rakkaampi ja ihanampi kuin se pitkä ja tumma kesytön mielikuvitukseni tuote olisi koskaan ollut, enkä todellakaan enää voisi kuvitella että olisin ottanut kenetkään toisen.



Meille siis on tulossa toinen lapsi. Toivon ja olen koko raskauden ajan toivonut, että lapsi on tyttö kuten esikoinenkin, koska olen itse aina toivonut itselleni siskoa. Jos tulee kuitenkin poika, niin ihan takuulla hän on rakkaampi kuin minkäänlainen muu lapsi.



Coe rv 37+4

Esikoisemme syntyi keskosena. Tästä toisesta raskaudesta toivomme tulokseksi ensisijaisesti elävää vauvaa ja vauvan itsensä takia mahdollisimman tervettä. Helposti ajattelen, että koska esikoinen on tyttö, poika olisi kivaa vaihtelua. Mutta en ota asiasta stressiä: vauvan sukupuoli on jo määräytynyt hedelmöitymisessä. Ja kyseessä on asia, johon ei Suomen oloissa (onneksi) voi juuri vaikuttaa, ellei sitten adoptoi.

Näkisin tärkeänä, että jos niin kovasti toivoo jompaakumpaa sukupuolta, että arvelee " väärän" sukupuolen vetävän maton jalkojen alta, kannattaisi ensisijaisesti selvittää itselleen, miksi tietty sukupuoli on niin tärkeä - sen sijaan, että ryntäisi kokeilemaan kaiken maailman huuhaa-juttuja vauvan sukupuolen määräämiseen. Eli ei annettaisi niin helposti periksi toiveille ja haaveille vaan käytettäisiin tilaisuus hyväksi ja mietittäisiin, mistä tietyn sukupuolen kaipuu johtuu. Sukupuoli on kuitenkin vain yksi lapsen monista ominaisuuksista.

nunnun:

Osoitan otsikkoni niille, jotka täällä kauhistelevat ja arvostelevat toisten toiveita tytöstä (tai pojasta). Minä uskon että kaikki nämä " toivojatkin" kyllä ymmärtävät että jokainen lapsi on lahja (sukupuolesta riippumatta) ja varmasti kaikki toivovat ensisijaisesti tervettä lasta, mutta silti toiveet ovat minusta aivan luonnollisia, eikä niitä aina ole niin helppo vaientaa.

että ei kolmen lapsen hoitoon vieminen ole sen kalliimpaa kuin kahdenkaan. Kolmannen lapsen hoitomaksu on vain murto-osa esikoisen maksusta. Olisko ollut niin, että esim. esikoinen on 200¿, toinen lapsi 170¿ ja kolmas 45¿.

nunnun:

Osoitan otsikkoni niille, jotka täällä kauhistelevat ja arvostelevat toisten toiveita tytöstä (tai pojasta). Minä uskon että kaikki nämä " toivojatkin" kyllä ymmärtävät että jokainen lapsi on lahja (sukupuolesta riippumatta) ja varmasti kaikki toivovat ensisijaisesti tervettä lasta, mutta silti toiveet ovat minusta aivan luonnollisia, eikä niitä aina ole niin helppo vaientaa.





Kiitos tästä!

Ehkä nämä kauhistelijat tajuisivat sinun tekstistä että jokaisella saa olla toiveita ja haaveita, mikä ei kumminkaan tarkoita sitä ettemme rakastaisi lapsiamme sukupuoleen katsomatta...

Oli lapsi tyttö tai poika niin yhtä rakas hän on.

Pääasia on että lapsi on terve ja jokainen lapsi on lahja!

Mutta silti ihminen saa toivoa lapsensa sukupuolta, on se sitten eri asia toteutuuko toive.

Minun mielestä kenenkään ei tarvitse ymmärtää ajatuksiani tai sitä miksi tyttöä toivon, mutta tiedän että en ole yksin ajatusten tai toiveiden kanssa!



mani rv 7

Koska uskon todella, että kun vauva syntyy, niin sillä hetkellä sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä.



Mutta, yksi asia minua on jo kauan ihmetyttänyt näissä sukupuolitoiveissa. Nimittäin miksi (naisten mielestä) tuntuu olevan täysin ymmärrettävää, että nainen toivoo tyttöä, mutta jos sitten (ehkä jo tytön / tyttöjen isä) mies toivoo poikaa, niin hyvin monesti ainakin mun tuttavapiirissä miestä jotenkin halveksitaan. Arvostellaan siitä, ettei arvosta tyttöjä tai on vanhanaikainen tai jopa sovinisti.

Liekö muilla samoja kokemuksia, mutta ainakin minä olen asian huomannut. Esim. kolmen pojan äitiä ei kukaan tuomitse, jos toivoo tyttöä, mutta kun kahden tytön isä sanoi toivovansa kolmannesta poikaa, niin jo oli akkalauma kimpussa, että mitäs, etkö tajua että tytöt on yhtä arvokkaita jne.



Itse omalta kohdaltani voin sanoa, että toivoin kahdesta ensimmäisesta lapsesta poikaa. Ajattelin, etten ikinä osais olla tytölle äiti. Mutta, kun toinen lapsi sitten syntyi ja olikin tyttö, niin asia tuntuikin aivan luonnolliselle ja sen jälkeen asialla ei ole ollut mitään merkitystä. Esikoinen on siis poika ja 2 seuraava tyttöä. Nyt odotan ultran mukaan poikaa ja en kiellä, etteikö tuntus mukavalta saada " pitkästä aikaa" poika, mutta tyttökin olisi ollut aivan yhtä tervetullut.



Mianni kera pojan, kahden tytön ja masupoitsun rv 37+6