Tyttökuumeilua
Eli meillä haaveissa 3. lapsi ja poikien jälkeen toivoisin hänen olevan tyttö. Tyhmä ajatus toisten mielestä, mutta ei nyt kiinnitetä siihen huomiota.
Ongelma on se etten uskalla raskautua siinä pelossa että tuleva lapsi olisikin poika, vaikka yhtä rakas tietty, mutta koska viimeinen lapsi kyseessä niin haluaisin molempia sukupuolia lapsikseni.
Onko kenelläkään samanlaista toivetta ja miten kuitenkin " rohkenitte" raskautua? Vai muuttuiko mieli jossain vaiheessa?
Kiitos jos joku vastaa =)
Kommentit (23)
Juuri tuota ajoin takaa. Että itsekin tiedostaisi, miksi ajattelee sukupuolella olevan väliä ja yrittäisi ajatella, mikä niissä omissa ajatuskuvioissa ehkä mättää tai mitä se toivottu sukupuoli _edustaa_.
Mä olen esim. ajatellut niin, että tyttö olisi jotenkin läheisempi, koska tyttö jatkaa sitä sukupolvien naisten ketjua. Isästä ei koskaan voi olla varma, äidistä taas yleensä ollaan. Toisaalta, mistäs sitä tietää, saako/haluaako tyttäreni koskaan lapsia. Ja entä sitten, jos mun perimäni matka tyssääkin tähän? Kyllä tässä maailmassa geenejä riittää ;)
tiukkis76:
Sukupuolesta vielä: Toivon, kuten joku muukin, että ne, jotka hurjasti toivovat tiettyä sukupuolta, todella miettisivät, miksi niin on. Ymmärrän, että olisi kiva saada sekä tyttö että poika, mutta en sitä, että kaksi jompaa kumpaa tuottaa valtavan pettymyksen, josta on vaikea päästä yli. Siinä on eroa, ajatteleeko, että " vaihtelun vuoksi tyttö/poika olisi kiva" vai kokeeko, että jää jostain paitsi, jos ei sitä tiettyä saa. Haluan muistuttaa, että sukupuoli ei määritä lapsen kaikkia ominaisuuksia. Myös poika saattaa olla kiinnostunut tulemaan äidin teatteri- tai shoppailukaveriksi, kun taas tyttö saattaa olla se poikatyttö, vaikka aivan äitinsä vastakohta.
niin naidaan useasti edestä ja takaa, sivulta ja toiselta ja eikun taas uudestaan.... Harvakseltaan naivat tekevät poikia! Ja mies kuumaan suihkuun tai saunaan ennen SITÄ!
Ja sitten, naisella ei mitään vitamiinilisiä (foolihappo ja e-v. lisää poikia) ja karpaloa muodossa jos toisessa pari kk ennen sitä hetkeä (puuroa, kapseleita, mehua).
Eiköhän se friidu sieltä putkahda näillä opeilla!
Lasten lukumäärästä: Luulen, että monella parilla kyse on kompromissista.
Minäkin tiesin, että mieheni haluaa lapsia. Hiukan yllätyin, kun hänelle olisi aivan hyvin riittänyt yksi, esikoisemme. Onnekseni suuria keskusteluja toisesta ei tarvinnut käydä, ja nyt odotan toista. Itse olen jollain tasolla aina haaveillut kolmesta, mutta taidan tyytyä kahteen lapseen. Arvostan sitä, että mies tavallaan myöntyi toiveeseeni, vaikka siis yhtä lailla on innoissaan nyt tästä kakkosesta kuin minä. Eniten olen onnellinen siitä, että olen saanut jo yhden lapsen ja toivottavasti saan pian myös tämän toisen. En halua päättää lapsilukua vielä lopullisesti, mutta haluan myös kunnioittaa mieheni mielipiteitä. Välillä tuntuu, että yhdenkin äitinä on riittämättömyydentunnetta tarpeeksi, niin ajattelen, että olen mieluummin vähän jaksavampi ja ns. parempi äiti kahdelle kuin väsyneempi kolmelle.
Lapsilukuun vaikuttavat varmasti muillakin kuin meillä myös taloudelliset seikat. Kaksi lasta mahtuu juuri tähän nykyiseen asuntoomme, kolmen kanssa menisi tosi ahtaaksi. Tahdon hoitaa lapsiani kotona n. 2-vuotiaaksi, joten aukko tuloissa on aika iso, varsinkin, kun molemmista saan minimikorvauksen (olin opiskelija ekasta jäädessäni ä-lomalle ja vasta valmistunut nyt toisesta). Miehelle erityisesti on tärkeää, että voimme mahdollistaa myöhemmin lasten harrastamisen ja jonkin verran myös matkustaa. Ja että jaksamme osallistua aktiivisesti lastemme koulunkäyntiin ym. Vaikka joku tuossa sanoi, ettei kolmannen hoitomaksu ole kuin murto-osa kakkosen maksusta, niin kyllähän niitä kuluja lapsesta on muitakin. Tämäkin on tietysti arvokysymys: toiset hankkivat kaikille lapsilleen vain uusia vaatteita ja harrastusvälineitä, toiset haluavat ostaa kaiken mahdollisimman halvalla ja käytettynä. Summissa on iso ero.
Sukupuolesta vielä: Toivon, kuten joku muukin, että ne, jotka hurjasti toivovat tiettyä sukupuolta, todella miettisivät, miksi niin on. Ymmärrän, että olisi kiva saada sekä tyttö että poika, mutta en sitä, että kaksi jompaa kumpaa tuottaa valtavan pettymyksen, josta on vaikea päästä yli. Siinä on eroa, ajatteleeko, että " vaihtelun vuoksi tyttö/poika olisi kiva" vai kokeeko, että jää jostain paitsi, jos ei sitä tiettyä saa. Haluan muistuttaa, että sukupuoli ei määritä lapsen kaikkia ominaisuuksia. Myös poika saattaa olla kiinnostunut tulemaan äidin teatteri- tai shoppailukaveriksi, kun taas tyttö saattaa olla se poikatyttö, vaikka aivan äitinsä vastakohta.
- tiukkis