¤¤¤SYYSKUUN SYDÄMET vko 36¤¤¤ Ü

Niinpä. Lauantaina pitäisi lasketun ajan perusteella syntyä meidän pienen, vaan taitaa mennä yliajalle, niinkuin aiemmatkin. Supistelee kyllä ajoittain, mutta ei vielä pitkiä sarjoja. Vaikka kerranhan niiden kunnon supistusten vaan tarvii alkaa. :)



Itellä ei mitään uutta olossa. Päivä kerrallaan mennään.



Huomenna sitten jo siirrytään meidän syyskuulle ja jännitys kasvaa monessa kodissa. Oikein paljon onnea matkaan Angelmom - huomenna taisi olla teillä h-hetki! (Jollain muullakin taisi olla sektio huomiselle, en vaan muista nimimerkkiä. Onnea matkaan joka tapauksessa!)



Heleää syksyn ensimmäistä viikkoa kaikille!



Nurmeliini 39+2

Näin ne päivät vaan etenee ja alkaa meän masut poksumaan =)



Toi on totta, että sitä la:a ei kannata liikaa tuijottaa, kun voi mennä yli tai ali. Mullakin 3 eri la:a ja nyt on sitten semmoinen tieto, että 10 päivää mulla enää jäljellä, ko käynnistetään :) Oon niin valmis synnytykseen, ettei oo tosikaan. Mutta mikä ihaninta, niin ei tartte enää arvailla milloin jätkä syntyy.



Angelmomille peukutukset huomista varten =)

taas ollaan kärvistelty viikonlopun yli oudoissa tuntemuksissa. Tosiaan ensikertalaisena kun ei tiedä mitä ne tarkoittaa mutta perjantain saunan jälkeen alaselkää on poltellut koko ajan ja se kipu menee aaltoilevasti alavatsaan ja tuntuu välillä myös ikävästi häntäluussa :/ Eilisen päivän niitä tuli jo melkein tauotta! Ei siis sellaisia kuitenkaan että olisi olleet sietämättömiä kipuja mutta sellaisia kuitenkin että pisti pinnan kyllä kireelle! olin jo eilen illalla varma käydessäni nukkumaan että nytkö tästä pitää yöllä sitten herätä ja lähteä mutta eipä sittenkään.

Että voisiko joku viisaampi kertoa mitä ne aaltoilevat kivut sitten olivat?? :D

Alaselkää polttelee edelleen.



Rockprincess ja Pikku Möykky 38+3

Kyllä noi suppareilta kuulostaa, selkäpoltoilta =) Toivottavasti saat voimaa niihin, että ne tehoavatkin ja avaavat paikkoja.

Angelmom, tsemppiä huomiselle! Mahtavaa, kun saatte vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen vauvan syliin, kaikki menee varmasti hienosti! Kirjoitit myös aikasemmin peloista, joita vauvan saantiin liittyy, miten sen kans pärjää, jne. mulla ainakin on ihan samanlaisia mietteitä, ja varmasti jokaisella (etenkin ekakertalaisella). Yksi mun suurimmista stressauksen aiheista (joo, nyt saa nauraa...) on että miten osaan pukea vauvalle sopivasti päälle, kun lähetään ulos!?! Ja miljoona muutakin asiaa mietityttää kovasti, mutta kaipa sitä täytyy luottaa omaan itseensä ja äidinvaistoon..!?



Omassa olossa ei suuria muutoksia, liitoskipuja kävellessä tullut vähän enemmän. Ja olo on raskas, mutta siinäpä se. Kivuttomia harjoitussupistuksia tulee jatkuvalla syötöllä, mutta ei muuta (eikä nyt ihan vielä tarviskaan). Huomenna taas neuvola, nyt siellä joutuu ravata tosi usein, jo viikon välein.



myym 36+1

Täällä on 2 yötä ja aamua supistellut kunnolla, mutta päivällä sitten ei juuri mitään actionia. Aamuyöstä ajattelin jo että nyt on menoa, kun tuli säännöllisesti ja kovia suppareita. Mutta ei.

Eilen siivosin ja pesin lattiat ja vessat (eikä siis auttanut) tänään ravistin verhot, pesin ikkunat ja ripustin takaisin, toistaiseksi ei mitään apuja. Lähdetään pojan kanssa pururadalle kävelemään vielä, on sen verran hieno ja lämmin ilma. Sitten annan periksi ja kaadun soffalle odottelemaan...

Pe pääsin ultraankin kun ei ollut maha kasvanut kurvilla, mutta kaikki ok, paino arvio 3,3kg ja vettä normaalisti. Tiedä sitten mihin 18kg on piiloutunut, kun maha ei ole järkyttävän iso, enkä ole kenenkään mielestä pyöristynyt,nlatäti tykkäsi että olen varmasti ollut superlaiha ennen raskautta (not!)...sanoi vaan että ei sinusta kyllä yhtään huomaa :-) Erilaiset käytännöt näköjään neuvoloissa, esikoisesta sain vähän sanomista vastavasta painonnoususta!

Lauantaina ois la, mutta saattaahan tuo mennä ylikin...en tiiä. Ärsyttävän malttamaton olo, tulee suorastaan hermostuneeksi.

Angelmom, ajatellaan sua huomenna, kaikki menee varmasti hyvin. Tulehan kertomaan kun maltat irrottaa näppisi vaavista :p



Syysbebis 39+2

Tänään kävin sitten tarkistuttamassa vaavin tarjonnan äippäpolilla, ja ihan niinkuin aattelinkin, vaavi oli kauniisti pää alaspäin. Joten nyt odotellaan sitten rauhassa normaalia synnytystä.



En muistanut kysyä painoarviota kun ultrattiin, mutta kätilö tuumi jälkeenpäin, että semmoinen kolmikiloinen käsituntumalla. Eli aikas samoilla linjolla meidän edellisten lasten kanssa. (syntyessään 3600 ja 3800) Vielä kun tuolla masussa vajaan kuukauden köllii, on vauvalla painoa varmaan se vajaa 4000g



Kivuttomia suppareita on paljon, mutta ne kivuliaat ja säännölliset on kadonneet jonnekkin. Vihlomista alapäähän on riittävästi, ja nukkuminen on hankalaa kun vatsan sivuja repii niin kamalasta. Välillä mies joutuu nostamaan mut yöllä sängystä ylös, kun en itse tuskissani pysty liikkumaan. Pystyasento auttaa tuohon alavatsan repimiseen, pitäis kai nukkua seisaaltaan..



Keskiviikkona neuvolalääkäri. Sitten tiedetään kohdunsuun tilanne. Kohdunkaula oli lyhentynyt jo rv 24, joten oletan että olis lyhentynyt siitä entisestään.



Tsemppiä Angelmom huomiseen, ja kaikkia ristiriitaisia tunteita on täälläkin mitä lähemmän synnytys tulee. Vaikka onkin jo kolmas muksu, kaikkea sitä miettiin ja pelkää.

Syntymän ihme on vaan niin suuri mysteeri. Mutta samalla kun syntyy lapsi, syntyvät myös äiti ja isä, jotka varmasti ovat juuri parhaita omille lapsilleen. Näin olen ainakin itseäni tsempannut, myös silloin kun en jaksa olla niin "täydellinen" äiti.



Harakkahuttu 36+5

Heippa!



Tsemppiä Angelmomille! mä tosin kyllä muistelin, että ois ollut tänään jo aika.

Mulla oli ja muutama viikko sitten ja on vieläkin ajoittain ahdistusta miten osaan vauvaa hoitaa, esikoisen odotuksesta on kuitenkin pitkä aika. Mutta eiköhän se tule jotenkin taas luonnostaan sitten.



Vauvan pukeminen on vaikeinta varmaan mitä voi olla, mutta eiköhän se luonnistu, jokainen kuitenkin tuntee oman vauvansa parhaiten.



Mun vointi on ihan ok, ottaen huomioon että Tänään on laskettu aika, mä vain jo alusta asti olen ollut varma, että yli menee ja niin näyttää menevän.

kipeitä supistuksia ei ole, hieman harjoitussuppareita on tullut. Mutta esikoisenkin kanssa mulla tuli vasta laitoksella ekat kivuliaat supistukset.

Hieman mietityttää, että osaa sitten ajoissa lähteä sairaalaan, mutta kait sen jotenkin tietää koska on sen aika.



Tää loppuraskaus on kyllä musta raskauden parhainta aikaa, niin oli esikoisestakin. Ainoastaan ärsyttää kun kaikki utelee koko ajan, koska olen menossa synnyttämään...

Nyt voi tehdä oman jaksamisen mukaan kaikkea, käydä kunnon lenkillä. Vauva on sen verran laskeutunut, että ei närästäkään niin pahasti. Jotenkin oma olo on niin seesteinen ja rauhallinen, sitä odottaa pienen ihmeen tapahtumista.

Yötkin on tullut nukuttua harvinaisen hyvin, välillä en edes herää pissalle öisin. päivisin ja iltaisin sitten senkin edestä vessasta ravaamista.



Tämä vauveli ei ainakaan siivoamalla synny, saatika lenkkeilemällä. On tullut kaappeja siivottua oikein urakalla ja reippaita lenkkejä tehtyä, mutta ei supistuksista tietoakaan.



Ninnu 40+0

Täällä on alkanut ilmeisesti sitten kipeiden harjotussuppareiden kausi, eilen kävelytytti oikein kunnolla illalla, poltteli ja olo oli jo aika tukala. En pystynyt istumaan juuri ollenkaan. Mietin vaan koko ajan ettei se nyt vielä 36 + 2 synny... niinpä se olo meni ohi parin tunnin jälkeen. Tänään ei ole sitten tuntunutkaan mitään, mutta katotaanpa taas illalla.



Etsin vähän erääseen koulutyöhön lähteitä ja hoidin paperihommia pois. Niin ja nyt ollaan ukon kans päätetty, että millainen talo meille tulee! Vihdoinkin... eri asia onkin sitten se, milloin päästään rakentamaan. Lupaa pitäisi hakea jo ennen joulua.



Mutta ei se auta, kansio kiinni ja muksut hakemaan hoidosta.



Jaksamista kaikille, ei tarvitse mahdottoman kauaa enää kenenkään odotella...



Sabine & Kaiveli 36 + 3

Uskomatonta, huomenna alkaa "meidän" kuukausi! Ihmeellistä, ettei ole kuin yksi elokuun puolella syntynyt syysvauva vasta, vaan ehkä emme vielä tiedä ketkä kaikki ovat jo olleet tositoimissa!



Mulla oli viime yönä ekan kerran kunnon kivuliaita supistuksia (miten olin voinut unohtaa, että kipu on todellakin kuin satakertaiset kuukautiskivut...) ja olin jo varma, että nyt tulee lähtö. Mutta ei, suppareita tuli harvakseltaan ja aamuneljän jälkeen ei enää lainkaan, joten täällä vielä täysissä voimissa. Mutta huomenna on kuitenkin se 40viikkoa täynnä ja toiveet alkaa olla entistä korkeammalla.



Varmaan kaikki miettii, miten osaa hoitaa omaa vauvaansa. Vaikeaa se onkin, kun ei tule käyttöohjeita mukana. En minä ainakaan oppinut kahden lapsen kohdalla tulkitsemaan itkuista, milloin oli mikäkin hätä jne. Sitten tuli syötettyä liikaa ja vauva oksensi kaaressa ne kolmannet maidot ulos...Ja tosiaan: vauvan pukeminen on hankalaa ja varmaan tulee usein ylipuettua. Mutta silloinkin seurauksena on korkeintaan se, että vauva herää ennenaikojaan unilta - ei siis mitään vakavaa :)



Mä mietin eniten sitä, miten hermo kestää näiden isompien lasten kanssa, jotka tulevat varmasti kerjäämään huomiota tavalla tai toisella - luonnollista tietysti sekin ja anteeksiannettavaa. Mutta vauvaparka joutuu sitten kuuntelemaan äiskän karjumista pienestä pitäen :o Niin on erilainen kohtalo kuopuksella vrt esikoinen, jolloin ei kotona ääntä tarvinnut korottaa! Mutta ennen tätä synnytys pyörii kovasti mielessä ja sitä toivoo vain, että kaikki menisi hyvin, olkoon ne kivut miten kovia tahansa.



Kerttukasperi rv 39+6

Ja luja luottamus siihe, että kaikki menee hyvin.

Mietityttää ne asiat vielä viidennelläkin kerralla. Ei ehkä niinkään se, että miten vauvan kanssa sitten pärjää, mutta se, miten pärjää vauvan ja neljän muun kanssa. Ja synnytys mietityttää. Kun siitä on jo neljä kertaa kunnialla selvinnyr, miettii, voiko kaikki mennä tälläkin kerralla vielä yhtä hyvin..?



Oma olo suht hyvä. Perjantaina seuraava neuvola. Jouduin viime viikon ajan perumaan, joten edellisestä tulee kaksi ja puoli viikkoa, vaikka viikottain pitäisi käydä minunkin jo. Vauva liikkuu kuitenkin hyvin, joten ei ole huolettanut mikään tässä välillä! Liikkua en juuri jaksa kotia ja kauppaa kauemmaksi. Pienet on piirit, mutta niin ne mun mielestä vähän kuuluukin pienentyä tässä vaiheessa. :)



Jaksamista kaikille! Huomenna tosiaan pyörähtää käyntii meidän oma kuukausi. Mun lask.aika puolivälissä kuuta, 15.pvä.



Unnika 37+6

Angelmom, tsemppiä huomiseen! Äidit on aina äitejä, ja meitä kaikki pelottaa, joskus jopa ihan älyttömiä juttuja pelkää... Ja voin vaan kuvitella sun fiilikset ja se pelko, kun olet käynyt läpi mitä oot. Lupaan sulle, että kun vauva syntyy ja saat sen rinnallesi, tiedät, että kaikki tämä oli sen arvoista! Tiedän myös, että sen jälkeenkin pelottaa että jotain sattuu vauvalle, tai ettei osaa hoitaa sitä oikein. Mutta niin kuin jo joku sanoi, sinä olet se paras äiti sun lapsellesi =)



Käynnistyksistä haluisin vielä kysyä, mistä syistä te ootte saanet käynnistysajan? Jollakin oli selkä niin huonossa kunnossa, mutta entä muut?



Huomenna ä-polille, kasvuseurantaan. Muuten kaikki on ok, toivois tietty että syntyis vauva kohta! Mut yli varmaan mennään... Kassi pitäis kohta pakata, ettei mee siihen että säntäilen ympäriini siinä vaiheessa kun supistaa =)



Zoya 36+6

Piti tulla vielä koneelle ja kurkkimaan uusimmat kuulumiset :)



Tosta vauvan pukemisesta - yks hyvä sääntö on, että niskasta kun kokeilee vauvan lämpöä, nii sen mukaan on helppo sitten lisätä/vähentää vaatetusta, mutta ite suosittelisin käyttämään peittoja esmes talvella vaunuissa, niin on helppo säätää lämpöä eikä tartte alkaa vekslaan vaatteiden kans.



Zoya: Mulla käynnistyksen syy on vauvan hyvä koko jo näillä viikoilla, tosin mullahan on tää ootus pitemmällä, mitä viikot kertoo. Siis rakenne/yksityisen ultra antaa eri la:n, mitä menkat/np-ultra.



Itellä tänään ollu menkkamaista jomotusta alapäässä ja muutenkin erilainen olotila. Toisaalta on sellanen olo, että taitaa tää ipanainen syntyä ennen käynnistystä, mutta katotaan. Yks uus "oire" on se, että oon melkosen pahalla päällä, lapsille, miehelle ja kaikki jotenkin ottaa päähän, mutta on aivan normaalia tässä vaiheessa jo - onneksi. Hih!



Vointeja kaikille, supparituulia niitä haluaville ja Angelmom - et varmaan pääse nyt lukemaan viestejä, mutta olet huomenna mielessä kovasti :)

Lukemassa olen käynyt säännöllisesti, mutta aina on ollut jotain kiirettä tai muuten vaan tasaisen tylsää omassa olossa, etten ole jaksanut kirjoittaa.



Neuvola-aika olisi vielä torstaille, perjantaina edellisessä neuvolassa kätilö oli sitä mieltä, etten sen jälkeen enää neuvolaan yksin tule. :) Jo pari viikkoa sitten oli lääkärikäynnillä kohdunkaula lyhentynyt ja pehmentynyt. Eli epäili, ettei ainakaan yliaikaiseksi tämä vauva mene. Ja kokoarvion teki vain vatsan päältä, 3,7 kiloista ennusti. ;)



Alapäässä vähän väliä puukko iskee, mutta mitään kivuliaita supistuksia en ole merkille pannut. Vauva melskaa minkä ehtii, ja nuo kantapäät ovat milloin kylkiluissa milloin vain jostain muusta kohdasta mahaa tunkemassa ulos. Ja noita menkkamaisia kipuja on ollut jo jonkun aikaa. Plus nyt sitten kahdella edellisellä neuvolakäynnillä on pissassa ollut proteiinia.



Ja nyt olen sitten joutunut minäkin luopumaan vihkisormuksista ja ottamaan tukisukat käyttöön. Tosin turvotus on vielä aika pientä, mutta vasen lonkka jumittaa kävellessä..



En tiedä mistä johtuu, mutta mä en ole oikeastaan miettinyt tuota vauvan kanssa pärjäämistä. Onko syynä nuoremmat veljet tai sitten nuo miehen kaksi tenavaa, mutta siis vauvankäsittely on tuttua juttua. Toki tuo pukeminen vähän mietityttää, että milloin on oikea määrä vaatetta.. Ite kun olen vilukissa ja mies kuumakalle, että osaako siinä sitten tuon vauvan sopivasti pukea.



Tulipas taas omaa napaa.. Niin ja samoja oireita on AJ:n kanssa, pinna tuntuu olevan kireellä hela tiden. Ihan sama, mihin mies kommentoi ja miten, aina menee hermot. ;) Ja vielä enemmän ottaa päähän, kun ite tiedostaa tuon oman pahan tuulen. :) No ehkä se synnytyksen myötä häviää, toivottavasti!!



Anis 38+1

ihmetyttää miksi jollain synnytys käynnistetään, tai pikemminkin ärsyttää kun omalla kohdalla ei ole puhuttu käynnistämisestä mitään vaikka vauva on isokokoinen nyt viikkoihin nähden! Sanottiin vaan viime lääkärikerralla että tule seuraavan kerran parin viikon päästä (eli rv 39+4!) ja katsotaan miten se on kasvanut! Omasta mielestä synnytyksen voisi samalla kyllä jo käynnistää kun kerta niin viime tippaan menee se käynti sinne!

Ja itselläkin vauvan LA on ollut eri yksityisellä rakenneultrassa (7.9) ja alkuraskauden ultrassa (11.9).

Käks, olipa taas apkko avaututua! :D Tosiaan taitaa olla pinna kireällä. Haluaa vaan jo uls tämän pienokaisen

Hermot on olleet koetuksella täälläkin. Jo pitkin odotusaikaa on masu-vauvakin valitettavasti joutunut tottumaan äidin karjuntoihin, kun vaan välillä on pinna palanut miehen tai lasten tekemisten/tekemättömyyksien takia. Eli ei ollenkaan niin seesteistä ja rauhallista odotusta kuin ensimmäisen kohdalla.



Samoin olen minäkin pohtinut - en niinkään, miten osaan hoitaa vauvaa ja pärjään sen kanssa - vaan miten jaksan hoitaa ja helliä noita vanhempia. Eihän nekään nyt vielä niin isoja kummiskaan ole ja tarvitsevat äidin syliä ja huomiota. Niin miten sitä sitten riittää kaikille... Väkisinkin tulee mieleen, että mies siinä sitten kärsii taas kaikkein eniten. Jos lapsille jaksaa vielä olla rakas, niin miehen päälle tulee helposti vyörytettyä kaikki kökkö ja paha olo. Sitä on raukka saanut tuta tänäänkin. Samalla koko ajan tiedostan olevani hirveä, mutta silti vaan jatkan. Välillä tunnen itseni ihan monsteri-vaimoksi. Toivottavasti edes osa johtuu hormonimyllerryksestä.



Supistuksista vielä tuli mieleen, että parina päivänä niitä on liikunnan/touhuilun lisäksi aiheuttanut pelkkä syöminen! Varmaan sitten vatsalaukun täyttyminen aiheuttaa jotain painetta ja supistuksen sitä kautta. Samahan on, jos virtsarakko on kovin täynnä. Mutta joo, levollisia unia kaikille!



Nurmeliini

Mun ymmärtääkseni se on ihan synnäri/lääkärikohtaista, joka kattoo käynnistämisen tarpeen ja jokaisellahan on tieten omat kriteerit sen suhteen. Toiset käynnistää yliaikasuuden vuoksi, toiset vauvan ison koon takia, toiset toksemian mahollisuuden takia, toiset vauvan/äidin hyvinvoinnin takia ja syitähän on vielä monia muitakin. Meän synnärin ylilääkäri kun ei anna vauvan kasvaa yli nelikiloseksi, nii aika monta oottavaa äitiä on käynnistetty sen takia.



Nyt jos iskis koneen kii ja kattois unikuvia...

Kohta se on meidän kuukausi :) Alkaa jo jännittään millon se pikkunen päättää tulla.



Meillä oli tänään neuvolalääkäri, vauva oli jo ihan alhaalla ja pää kiinnittyny. Kohdunsuu oli lyhentyny ja pehmentyny, että onneksi jotain oli jo tapahtunu. Kauhuissaan oli raskausarvista joita mulle on tullu ihan kauheasti.. Polvista ylöspäin pelkkää arpea, vaikka rasvannu koko raskauden ajan.. Meinas että iho on sellanen että siihen helposti tulee.. Onko kellään kokemusta? Olis kiva tietää miten pääsee tän jälkeen eroon nuista..



Täälläki kammottaa miten sitä pientä osaa hoitaa.. En ole ikinä uskaltanu ottaa pientä vauvaa edes syliin. Päässä pyörii vaan ajatus, että jos se menee rikki. Kaikki onneksi kannustaa kovasti.:)



Angelmomille kovasti onnea huomiselle!



Jenni ja möykky 36+6

Jennni: Ne raskausarvet valitettavasti on ja pysyy, mutta ne vaalenee kyllä ajan myötä. Eli ikuiset muistot ne on :/

Moikka kaikille pitkästä aikaa.

Olen kyllä ahkerasti kuulumisianne lukenut, mutta ei ole tullut kirjoiteltua itse mitään.

Meillä on huomenna edessä kääntöyritys OYS:ssa. Saa nähdä miten siellä sit käy. Eipä ole kokemusta moisesta toimenpiteestä ku edelliset lapset olleet jo hyvissä ajoin oikein päin.



Kuinka monella aikaisemmin synnyttäneellä synnytystä on edeltänyt suolen tyhjentyminen? Itsellä ollut vatsa todella omituinen muutaman päivän. Tottunut jo tässä raskauden aikana, et se kakkoshätä tulee harvoin niin nyt saa juosta monta kertaa päivässä vessaan. Ei kai tämän vielä pitäis kyl syntyä ku viikkoja kasassa vasta 36+6. Mut kuka tietää :)



Eilen sain jopa katseltua vauvalle kotiintulovaatteet lipastoon valmiiksi yhteen pinoon. Vielä ei ole aavistustakaan mitä sitä itselle pakkais mukaan tai milloin olisi hyvä laukku pakata. Jospa se olo tulis tässä pian et sais motivaatiota pakkailla. Jotenki en haluais olla liian hätäinen.



Vointeja kaikille ja tsemppiä synnytyksiin niille joilla se on jo ajankohtaista!