synnytys ilman synnytystapa-arviota/suunnitelmaa?
Hei!
Onko näin, että Suomessa synnyttäville tehdään kaikille synnytystapasuunnitelma? Siis tsekataan loppuvaiheessa, onko vauvalle ylipäänsä mahdollista syntyä normaalisti?
Mulle ei ole semmoista täällä Saksassa tehty ja kun kätilöltä kysyin, sanoi, ettei semmosta tarvita. Joulun jälkeen ei ole muuta kun vatsan päältä kokeiltu ja sydänääniä kuunneltu, eli en tiedä mitään kohdunkaulan tilanteesta tai muusta. Näinkö sitä sitten uskallaudun kylmiltäni synnyttämään? (viikolla 39 olen)
Pitäisikö lähteä itse sairaalaan näytille ja " vaatia" semmosta arvioita? Olen kuullut kauhukertomuksia siitä, että ollaan jouduttu päätymään
hätäsektioon kun arviota ei ole tehty.
Stressaanko ihan turhasta?
Kiitos vastanneille! :)
Kommentit (10)
minulle ainakaan tehty. Esikoista odottaessani viimeisessä lääkärineuvolassa kysyin itse lääkäriltä että mahtuuko tulemaan kun oli arvioitu isohko vauva ja itse olen aika pieni nainen. Lääkäri vastasi että mahtuu, ja siinä se. No mahtuihan se sitten, mutta imukupilla piti lopulta auttaa ulos kun en itse loppuun asti jaksanut. Jäi aika paha mieli koko synnytyksestä. Toista alkaessani odottamaan sanoin heti ekassa neuvolassa että alatiesynnytys pelottaa paljon. N vk 30 kävin keskussairaalassa ns pelkopolilla jossa tehtiin sitten synnytyssuunnitelma. Toinen synnytys sujuikin huomattavasti miellyttävämmin vaikkei ihan sen suunnitelman mukaan mennytkään. Suunnitelmaa kuitenkin seurattiin ja pyrittiin toimimaan sen mukaisesti.
Eli jos raskaus on edennyt ihan normaalisti, eikä mitään ongelmia ole ilmaantunut, niin synnytystapa-arviota ei tehdä. Ei siis ole rutiinitutkimus. Itselleni tehtiin esikoisen syntyessä kiireellinen sektio, kun lapsi ei mahtunutkaan alakautta. Tämän vuoksi sitten toisen lapsen kanssa pääsin synnytystapa-arvioon, jonne nytkin olen loppuraskaudessa menossa.
Rv 18+1
Mulla nyt synnytyksestä tasan viikko (RV 42+0, poika 52 cm ja 3740 g) ja synnytys päätyi hätäsektioon kolmen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Voin kertoa, että ei ollut mukavaa. Joko vauva ei kuitenkaan mahtunut tai sen pää oli väärässä asennossa. Lääkäri sanoi aiemmin kun kysyin, että normaalin kokoinen äiti, normaalin kokoinen vauva, ei ole syytä epäillä miksei mahtuisi.......... =(
Synnytyksen jälkeen lääkärit sanoi, et seuraavassa raskaudessa täytyy MITATA lantionluut, että onko alakautta mun edes mahdollista synnyttää. En siis halua pelotella, mutta omat muistikuvat vielä elävinä mielessä....
Kuitenkin POSITIIVISIN MIELIN mene synnyttämään! Luultavasti kaikki menee täysin ok! Tsemppiä ja onnea. Kohta sulla on maailman ihanin käärö sylissä!!!! =) Maarge ja täydellinen terve poika 1 vko
Luulen että riippuu myös asiunkunnasta. Meidän paikkakunnalla kaikki ENSIsynnyttäjät pääsevät vkolla 36 synnytystapa-arvioon, jossa vauva ultrataan ja lääkäri tutkii lantion mahtuuko syntymään.
Tosin kun esikoista odottaessani vielä lähtiessäni kysyin lääkäriltä että ' siis mahtuu varmasti tulemaan?' (olen tosi kapealanteinen), oli lääkärin vastaus että ' Siitä lähdetään että tulee normaali alatiesynnytys, MUTTA kaikki ensisynnytykset ovat koesynnytyksiä!!!'
Kieltämättä ei kauheasti lieventänyt kommentti synnytykseen liittyvää jännitystä! Mutta mahtui tulemaan, ja nyt kun toista odotan ei arvioita ole tehty.
Lala76 39 tasan
Ei ainakaan missään vaiheessa minulle tehty enkä kyllä kaivannutkaan. Riitti kun tiesin että on oikein päin.
Ja mitä synnytyksen suunnitelmallisuuteen tulee niin synnytys on asia jota ei minusta todellakaan voi suunnitella etukäteen. Ilmeisesti näin kuitenkin moni tekee ja tulee synnyttämään kirjalliset ohjeet mukanaan.
Muistan hyvin kun synnyttämään mennessäni kätilö sanoi minulle suoraan että onpas ihanaa kun et ole listaa laatinut etukäteen. Minä kun kirjoitin lappuun suunnitelman kohdalle etukäteen että ei tällaisia asioita voi suunnitella ja piste! Antaa luonnon hoitaa tehtävänsä.
ainakaan tehty esikoista odottaessa (synt 04) eikä ole tehty nytkään..molemmat raskaudet on edennyt normaalisti, masu siellä yläkäyrän tuntumassa tasaisesti, hyvin mahtui ainakin ensimmäinen alakautta (ja siis todennäk.tämä toinenkin)..
t.anni37+
kummassakaan raskaudessa (99 ja 02) eli ei ilmeisesti ole mikään tapa pk-seudulla ainakaan. Esikoisesta kävin Jorvissa ultrassa rv 37 jossa tarkistettiin vain että vauva on pää alaspäin (viihtyi pitkään peppu alhaalla) enkä muista että siellä olisi mitään muuta mitattu.
Sen sijaan toisen synnytin Haikaranpesässä jossa tehdään automaattisesti kaikille synnyttäjille ns synnytyssuunnitelma eli kirjataan toiveita synnytyksen suhteen. En ymmärrä miksi tätä toiset pitää niin pahana, itse koin todella postiivisena sen että esim kivunlievitystoiveeni oli kirjattu paperille, ei tarvinnut niitä sitten kerrata kätilölle siinä vaiheessa kun oli " tois kyseessä. Synnytssuunnitelmahan ei tosiaan tarkoita sitä, että tunti tunnilta kirjoitettaisiin valmis kässäri tapahtumille, sehän on mahdotonta :)
koko raskauden epäiltiin perätilaa,sitten jouduin 36+6 ulkokäännös yritykseen ,siinä samalla kait kattoi kaikki ja kun oon pikkanen niin missään nimessä ei aleta alakautta perätilavaavia synnäämään. nytten joudun automaattisesti synnytystapa arvioon sektion takia,muuten sitä ei musta ees ole, ellei oo jotakin epäilyy et ois megavaavi tulossa tai muuta.. voihan sitä aina kysästä jos sua painaa:)
Sattui vielä niin somasti, että neuvolalääkäri oli kesälomalla viimeisen neuvolalääkärikerran aikana, ja siellä oli joku vastavalmistunut tuuraaja.
Se tuuraaja sitten siinä paineli mahaa ja voivotteli sitä kun ei ole erikoistunut näihin ettei osaa yhtään sanoa mitenpäin vauva on! Neuvolantäti oli merkannut korttiin että on raivotarjonnassa niin lääkäri päätti sen perusteella että kyllä se sitten on niin.
Kyllähän tuo vähän pelotti mennä synnyttämään!
Onneksi se kätilö siinä painelee mahaa kun menee synnyttämään ja ne on melkoisen taitavia tätejä!
Eräässä lähikunnassa täällä on se arvio, epäreilua...
Synnytys käynnistyi vesien menolla rv 35+3. Synnyttäjien vastaanotossa tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin, jotta saataisiin arvio vauvan tilanteesta ja koosta. Alatiesynnytys meni muuten OK, mutta lopussa jouduttiin hieman avittamaan imukupilla, kun vauva oli alkanut väsyä ja sydänäänet laskivat.