¤¤¤¤NELIAPILOIDEN HEINÄKUU¤¤¤¤

Ja saattaa olla viimeinen minun tekemenä. Tai siten ei. Mutta tuntuu nettiaika olevan niin kortilla, että joku muu voisi olla paremmin paikalla, ja enhän minä enää edes kuulu tänne!



KIITOS KAIKILLE ONNITTELUISTA!



Meille siis syntyi ihana poika muutaman päivän ennen laskettua aikaa, mihin en ollut ollenkaan varautunut. Edellisenä päivänä sentään sain sängyn laitettua vauvalle ja vaatteetkin olivat, niin ei ihan lakanaan tarvinnut pukea. Vauva on ollut minun mittapuullani ihanan kiltti edelllisiin tyttöihin verrattuna, tyyntyy kantamiseen ja nukkuu ihan syömättä yli kahdenkin tunnin unia =) Pikkuneiti oli vain kipeä, kun kotiuduttiin ja valvotti lisänä öitä, niin univelka ehtikertyä aika pahaksi, sitä on nyt yritetty nukkua pois joka välissä.



Nani, käyt kuitenkin täällä, kiitos onnitteluista!!! Edelleen teidän kuulumisia käyn lukemassa vauvakuumeisissa ja kovasti positiivisia tuulia joka mielessä sinne puhaltelen!



Sani, kiitos onnentoivotuksista synnytykseen, osuit ajallisesti aika kohdalleen, kun juuri silloin oltiin synnytysreissulla, kun tänne kirjoittelit =D Nyt ne alkavat kohta olla h-hetket sinulla käsillä ja vastahan me molemmat plussattiin!



Mammariini, ei ne supistukset välttämättä mitään tee, älä huoli :-) Välillä jopa tuntuu, että neuvolassa kiinnitetään niihin liikaa huomiota, aika monillahan niitä on luonnostaan. Toisaalta seuranta on tietty ok, kun joillakin tapahtuukin jotain. Mullakin aina supistellut noilta viikoilta, kaks ja puoli raskautta kytättiin ja sitten en enää jaksanut, minulla ne nyt vain tulevat.



Mihin Maalaisomppu on kadonnut, tietääkö joku jotain?!?



Joman, Sanin ja Nelkun oloa ja kuulumisia saa alkaa pikku hiljaa jännäämään, käyn teitä kyllä kurkkimassa!



Kopsaan tähän perään synnytyskertomusta tuolta heinäkuisista, jos joku haluaa päästä tunnelmaan!



Sunnuntaina oli vasemmalla alamahassa välillä tosi kipeä kohta, sitä päivällä vähän mietin. Käytiin lasten kanssa iltapäivällä pyörillä uimarannalla, minäkin sujuvasti pienimmäinen kyydissä istuimessa. Illalla mahakivut tihentyivät ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että liittyvät supistuksiin, vaikkei koko maha olekaan kipeänä. Lapset meni nukkumaan ja supistuksia tuli muutaman minuutin välein, parhaimmillaan 3-4min välein, ja olivat selvästi erilaisia kuin aiemmin, polttivat ikävämmin, mutta eivät vielä "oikeita". Ennen puoltayötä alkoivat välit venyä reiluun kymmeneen minuuttiin ja helpottivat muutenkin, lähetin sitten miehelle viestin töihin, että saa huokaista. Itse tosin ajattelin, etteivät liity synnytykseen vielä mitenkään, mutta kai se vaihtoehto täytyi pitää mielessä...



Nukuin yön ihan hyvin, maanantaiaamuna seitsemän maissa heräsin taas supistuksiin, kun alkoivat uudestaan vähän tuntua. Kun nousin ylös, väli lyheni 7 minuuttiin. Mies ei päässyt töistä lähtemään, tuli vasta pari tuntia normaalia myöhemmin ja silloin sanoin, ettei voi lähteä raksalle, kun oma hermo ei kestä enää lapsia supistusten kanssa. Koko päivä menikin sitten suunnilleen samanlaisilla supistuksilla, kuopuksen kanssa nukuin tunnin päiväuniakin ja supistusväli piteni silloin, siksi en edelleenkään oikein tiennyt missä mennään. Lapsenvahdit hoputtivat puhelimessa lähtemään, mutta koitin itse kohdunsuun tilanteen ja mielestäni mitään ei ollut tapahtunut, niin kotona pyörittiin.



Koska supparit eivät laantuneetkaan, niin ajateltiin lähteä Jyväskylään edes ostoksille :), että ollaan lähempänä, kun tuo tunnin automatka ei välttämättä ole kiva kipeänä. Lähdettiin viiden maissa, matka meni ihan hyvin, väli 8 min. Reilu tunti sitten tehtiin ostoksia ja mies kävi syömässä, supistukset kipeytyivät koko ajan ja piti ihan keskittyä pitämään naama peruslukemilla. Kaupassa oli pakko päästä sitten vessaan, jossa koitin samalla kohdunsuuntilanteen, oli auennut ehkä sentin lisää, mikä varmisti minulle, että synnytys on oikeasti käynnissä. Kun taapersin autolle supistukset tuli 4 min välein.



Sairaalassa oltiin puoli kahdeksalta, kohdunsuu auki vain 2 cm (tiesin) ja kaulaa sentti jäljellä. Käyrälle ei tullut yhtään supistusta. Väli venyi parin supistuksen ajaksi ja olivat makuulla hetken muutenkin lievempiä, mutta eivät olleet kyllä anturitkaan kohdallaan. Vähän ajan päästä ne korjattiin ja lieviä supistuksiakin näkyi, mutta eivät olleet edelleenkään kunnolla; mies sanoi aina, ettei sinuun satu nyt, ei ole supistusta ja minä sihisin olemaan hiljaa, kun supistukset vain jatkuivat, kestivät tosi pitkään =)



Kätilö kysyi kahdeksan jälkeen mitä halutaan, mutta oli sitä mieltä, että omat vaatteet päälle, ettei saliin kannata vielä mennä. Jätti meidät miettimään, koska rauhallinen ilta loppui ja yhtä aikaa tuli sisään neljä synnyttäjää lisää. Puin vaatteet, supistukset koveni koko ajan, ensin halusin suihkua, sitten muutakin ja lopulta olin jo valmis vaikka siihen Oxynormiin, jonka olin kieltänyt esitietolomakkeessa. Kun kätilö tuli takaisin, mies toimi puhemiehenä, itse vain kestin supistuksia. Suunnitelma oli sairaalakamppeet ja peräruiske, saliin ja spinaali heti, jos tilanne tarpeeksi kypsä.



Loppu menikin sitten tosi vauhdilla. Vaihdoin vaatteet, supistuksia tuli varmaan parin minuutin välein ja aina useampi peräkkäin ilman taukoa. Kohdunsuu auki 6-7 senttiä, ei enää peräruisketta, suoraan saliin. Salissa oltiin varttia vaille yhdeksän, kätilö alkoi heti valmistelemaan spinaalia, kestää kuulemma reilun kymmenen minuuttia. Olin tosi kipeä, kun sägyllä laitettiin tipat, maharemmit (äänet kuuluivat kuulemma 10 cm alempaa kuin tavallisesti, sen olisi voinut jo ymmärtää tarkoittavan jotain...) ja muut valmiiksi. Lääkäri putsasi selän, kätilö oli vetämässä jalkoja koukkuun ja odotettiin, että supistus menisi ohi. Tunsin kun vesi-ilmapallo kasvoi ja puhkesi ja samantien tuntui, että on pakko ponnistaa. Kätilö tarkisti tilanteen, täysin auki.



Vesi oli vihreää, se siitä puudutuksesta (kiroilin kyllä asiasta kovasti :-), vauva piti saada kohtuu ajassa pihalle ja puudutus olisi voinut hidastaa. Tärisin ja kiemurtelin, kun yritin jostain syystä pyristellä ponnistuspakkoa vastaan, mutta eihän se onnistunut. Ponnistaminen onneksi helpotti repivään ja polttavaan supistukippuun, toisaalta toi tullessaan viiltävän venymiskivun, mutta sitä oli silti helpompi kestää. Pari supistusta meni ennen kuin pääsin puoli-istuvaan asentoon ja sitten vauvan pää syntyikin seuraavalla. Tuntui, että kätilö imi vauvasta lapsivettä vaikka kuinka kauan, oli ihan hirveää olla ponnistamatta, kun vauva oli puoliksi pihalla. Sitten kun sain luvan ponnistaa taas, ei tullut edes supistusta, mutta ajattelin, että pääsen siitä eroon jos ponnistan, ja niin ihana poika syntyi sitten ilman supistusta loppuun 21.19.



Vauvaa imettiin lisää, mutta kaikki oli ihan ok, pisteitä tuli 9. Olin ihan poikki ja maitohapoilla ja odotin vielä kauhulla istukan syntymistä, aina on joudutta leipomaan kohtua kovasti, mikä on yhtä tuskaa. Ylläty yllätys, istukka irtosikin nyt heti itsestään ja sain huokaista =D Kohtu supistui hyvin, mutta vuotoa oli silti aika paljon, joten sain sekä tippaan, että alapäähän kohtua supistavaa lääkettä, aika lystiä, kun jälkisupistukset ovat muutenkin kaameita. Vauva painoi 3690g ja oli 51 cm pitkä, pää 34,5cm. Osastolla oltiin vajaa kaksi vuorokautta kunnes kotiuduttiin.



Miksu, jonka maha ei tosiaankaan jäänyt enää laitokselle, kuten ekalla kerralla ja poikanen 8pv