***Eloisten torstai-turinat***

Keväisen laulun sanoin yritetään luoda pientä kevättunnelmaa...



Heti alkuun Mintulle lämpimät onnittelut koko sydämestä saamistasi uutisista! Toivottavasti Calathea saa sanoistasi uskoa omien tutkimustensa ajaksi.



Kaikille ultraan menijöille peukutuksia täältä,tulkaahan kertomaan kuulumisia.



Eilinen pino osoitti sen, kuinka positiiviseksi ja lämpimäksi henki voi muodostua netinkin kautta, hieno juttu!



Minä nukun öisin niin ryökäleen huonosti. Heräilen vähän väliä ja hormonien takia pyöriskelen edestakaisin. Vauva pyörii omiaan ja istukkaa nippaa...Kiva, kun se alkaa jo nyt...Hikeäkin pukkaa koko ajan...Hoitosukat ovat kyllä helpanneet paljon jalkojen tilannetta. Ajattelin varata ajan lymfaterapiaan, se rauhoittaa ja edesauttaa aineenvaihduntaa. Kävin edellisessä raskaudessa puolesta välistä loppuun asti lymfassa ja se vähensi turvotusta ja ummetusta ja helpotti suonikohjuja.



Mies on selvästi levotomampi, kun ultra-aika alkaa olla tulollaan. Eilen tuo totesi, että mitäs sitten jos kaikki ei olekaan ok. Samoja asioista tässä pyörittelee päässään, mutta ei kai sitä huonoihin uutisiin voi mitenkään valmistautua. Kai sitä jokainen uskoo parasta.



Kukas eilen totesi olevansa välillä niin poikki ettei tahdo jaksaa edes seistä...Minulla oli eilen sellainen fiilis, hyvä etten istualleen nukahtanut. Kieli ei edes tahtonut liikahtaa suussa.



Nyt on mentävä aamiaisen laittoon, koululaiset on saatava matkaan. Keväistä tunnelmaa kaikesta huolimatta toivottaa kaikille,



Opemamma ja vimpula rv 19+2

siis oon NIIN väsynyt.. tarttisin valohoitoa, lisäenergiaa ehdottomasti. Tässä pimeydessä ei paljon jaksa hymyillä. Olo on niin vetämätön täälläkin.



Eilen tein 10 tunnin työpäivän ja olin erittäin väsynyt, kun vihdoin palasin kotiin. Sitten mies ilmoitti, että toisen auton (hänen) korjaus maksoi n.850¿ (minun maksettavaksi ainakin alustavasti) ja sitten toinen ilmoitusluontoinen asia oli, että meiltä lähtee olkkarin telkkari viikonlopuksi, kun vasta tiistaina tulee uusi. No onhan noita telkkareita meidän huushollissa muitakin, mutta että pitää saada olkkariin TAAS uusi ja isompi taulutelkku (nykyinenkin on iso ja n.5kk " vanha" ). Mä tipahdin keittiön lattialle itkemään.. taisi purkautua kaikki paha olo siinä. Mies oli ihan ihmeissään.. mua vaan niin harmittaa, kun itse teen töitä hullun lailla ja toinen törsää multa kysymättä (mun mielestä) turhiin juttuihin opiskelijana. Ollaan ihan eri aaltopituudella näissä kodin elektroniikkajutuissa. Ehkä mun pitäisi hieman höllätä, mutta nyt tuntuu etten pysty. Kaiken huippu oli, että mies perusteli uutta telkkaria, sillä että hän tarvitsi jotain mikä piristää ja tuo hyvän mielen, kun auto temppuili. MIEHET!!!!! Argh!!!! Onneksi se on kuitenkin maailman ihanin, vaikka ärsyttääkin välillä aikalailla nuo periaatteet. Tulipa turinaa.. :( pakko avautua johonkin.



Eilen illalla vauva hytkyili erityisen paljon ja potki ihan mahottoman kovia potkuja kun makasin selällään ja yritin saada unenpäästä kiinni. Taisi stressi vaikuttaa pikkuseenkin...



D-VITAMIINI: Munkin terkkari sanoi, että D-vitskun voi nyt unohtaa huhtikuusta alkaen. No olen välillä ottanut pari tippaa pojan Devitolia silti.



IKARUS: Mä oon pessyt vauvan pyykit myös samassa koneessa, kuin meidän aikuistenkin ja hajustamattomilla (sensitive) pesuaineilla. Mutta jokainen löytää oman mieleisen tavan.



MASUN KOKO: Mun masua jotkut kauhistelee, kun kuulevat viikot. Mä en oikein osaa sanoa onko tää nyt niin kauhistuttavan iso. Sopivan pyöreä pallo mielestäni, toki tästä vielä päästään sinne valtavaan aika nopsasti.. Mä olen aika hoikka normisti, mitat 163 cm/ 52kg.



MAKKARIPUUHAT alkaneet kyllä vähentyä meillä, kun mua ei yksinkertasesti nappaa tän masun kanssa puuhailla. Vauva liikkuu kovasti ja mä en pysty keskittyä olennaiseen. Jotain ylimääräistä on mukana. Mä koen tän kropan olevan aika kaukana haluttavasta... toki pitää mies pitää tyytyväisenä, mutta itse olen luovuttanut. Kyllä ne halut taas palaa sitten elokuussa :)



CALATHEALLE täältä myös voimia kovasti!



AuroraM 23+3

Pääsin vasta äsken lukemaan eilistä pinoa ja huomasin nämä CALATHEAN synkät ultrakuulumiset :(. Voi että, miten pahoillani olen puolestanne! Niinkin iloinen tapahtuma, kuin ultra voikin kääntyä huoleksi ja murheeksi. Minulla itselläni ei ole lainkaan kokemuksia tästä kysta-asiasta, mutta Minttumarian juttuja olen lueskellut ja saanut sellaisen kuvan, että ne voivat olla täysin vaarattomia. Eli koittakaa pitää positiivinen henki päällä ennen jatkotutkimuksia (tiedän, on helpommin sanottu kuin tehty). Paljon voimia ja jaksamista!!!



Mistäs muusta olikaan juttua eilen. IKARUS oli kysellyt VAUVAN VAATTEIDEN PESEMISESTÄ. Me pesemme vauvanvaatteet kaiken muun pyykin joukossa, mutta pesemme pyykin hajusteettomalla pesuaineella. Siirryimme esikoisen vauva-aikana hajusteettomiin ja nyt en enää pystyisi palaamaan hajusteellisiin tuotteisiin. Eli jatkamme pyykinpesua samoin kuin tähänkin asti.



MRSKOLE kyseli VOIMATTOMUUDESTA. Mulla on aina välillä sellainen tunne, että jalat menevät maitohapoille, vaikken mitään raskasta teekään. Usein tämä vaivaa silloin, kun kiipeän rappusia ylös.



HUONOSTI NUKUTUT YÖT vaivaavaat myös minua. Herään monta kertaa yössä ja uudelleen nukahtaminen on todella vaikeaa. Maha painaa ja muutenkin on vaikea löytää mukavaa uniasentoa. Sitten vielä tuo meidän esikko on jostain syystä nukkunut levottomasti ja pari kertaa yössä huutelee huoneestaan isiä tai äitiä.



Kävin eilen NEUVOLAN odottavien äitien FYSIOTERAPIASSA. Oli ihan mielenkiintoinen käynti, vaikka homma keskittykin kyllä lähinnä lantiopohjanlihasten ja syvimpien vatsalihasten harjoituksiin. Täytyy kyllä sanoa, että olen surkea lantiopohjanlihasten harjoitteluissa. Minun on tosi vaikea hahmottaa näitä mielikuvaharjoituksia. Esikoista odottaessani laiminlöin koko harjoittelun ja nyt tuntuu siltä, että jos en nyt ala näitä harjoittelemaan, menetän lopullisesti virtsanpidättämiskykyni. Kertokaapas muut, treenaatteko te näitä lihaksia jo aktiivisesti ja olisiko teillä jotain " idioottivarmaa" harjoitusvinkkiä?



Ja eilen ostimme PINNASÄNGYN, joka nyt nököttää nätisti vauvanhuoneessa. Voi, kun saisin sinne sen pikkuruisen asukkaankin pian. Aina välillä mulle tulee niin malttamaton olo ja haluaisin saada vauvan jo pois mahasta. Sitten taas välillä olen ihan tyytyväinen, että meitä on toistaiseksi perheessa vain kolme. Eräs tuttava juuri eilen tokaisi, että " nauttikaa nyt olostanne oikein kunnolla, sillä toisen lapsen myötä kaikki on potenssiin 2" . Niinkai se menee, vaikka itse olen miettinyt, että suurempi elämänmuutos se esikoisen syntymä aikanaan oli kuin mitä tämän kakkosen syntymä. Olen ajatellut, että toinen menee siinä missä yksikin. Kertokaapa te, joilla useampia lapsia, olenko täysin väärässä mielikuvani kanssa?



Pepper (23+0)

Minun täytyy sanoa, että saan neljän lapsen kanssa enemmän aikaiseksi kuin yhden kanssa aikanaan. Enää en murehdi jonninjoutavia enkä hermostu pienistä, joten energiaa on vapautunut muuhun. Olen lakannut myös itseni syyllistämisen, teen parhaani ja uskon sen riittävän. Lapsista on paljon seuraa toisilleen ja isommat pitävät huolta pienimmistä. Esikko totesi juuri kymmenen vuotiaan elämänkokemuksella, että elämä olisi todella tylsää ilman pikkuveljiä. Ne kun ovat kaikesta huolimatta niin ihania.



En tietenkään kiellä etteivätkö lapset toisi myös työtä mukanaan. Kyllä neljässä riittää puuhaa, mutta en koe sitä enää raskaana. Ensimmäisen kanssa joutui läpikäymään paljon suurempia muutoksia, kuten omasta ajasta luopumisen ja äitiyteen tottuminen. Kakkosen synnyttyä ei tällaisia asioita enää ollut, joten piti totutella vain siihen arjen pyörittämiseen kahden kanssa.



Tämä on tietenkin vain minun henkilökohtaista tuntumaani asiaan, joku toinen voi kokea asian ihan eritavalla.



Opemamma

tässä kun mietin tota eilistä kirjotustani vielä niin lisäisin siihen vielä että meillähän sydäntä katsottiin ja tosi tarkkaan ja vauva´liikkui ...itseasiassa menikarkuun sitä tätiä ja sen etsintöjä....meillä ei saatu jotain sydämen virtauksia näkymään takaisin päin ollenkaan..... ja sitten se että vauva ei vastaa viikkoja...ei ne kaikki vastaakkaan, sehän riippuu kuukautiskierron pituudesta mulla esim: kierto oli 36kp ja nyt tämä vauveli tulee n.4-5 päivää jälessä lasketusta ajasta...ja se viikkojen täys lukumäärä ei sitte ihan täsmää, mutta kuitenkin eletään tässä 13.8 kokoajan!!!! sanoiko se lääkäri että miten paljon pienempi se sitten olisi???? mulla eka lapseni oli 7päivää jälessä lasketusta ajasta mutta syntyi silti tasan laskettuna aikana.....ja ihan isona miehenä. ei ne siis oikeesti pidä paikkaansa aina...eikä vastaa viikkoja. joten nyt siis menet huomenna sinne jonnekin lisä tutkimuksiin!!!!! siellä sitten tiedät taas enemmän mutten nyt usko että mitään on....se 18-trisomia on erittäin harvinainen. meitin kätilö sanoi ettei niitä enää tänä päivänä pitäs edes katsoa onko niitä siellä vai ei koska ne kuuluvat kehitykseen....

tsemppiä sulle

MINTTU

Tunnin päästä olis ultra aika. Rupee oleen perhosia vatsassa. No toivotaan että kaikki on hyvin. kyllä mä oon varautunut kaikkein pahimpaan. varsinkin kun nyt on pinossa pariin kertaa lukenut niitä huonojakin uutisia. En mä aikasemmin oo tällee pelännyt ultraa. No siihen voi olla sekin syy että oon vasta näitten kahden viimeisen lapsen kohdalla palstaillut täällä ja ollut autuaan tietämätön vastoin käymisistä ja huonoista uutisista.



Useammasta lapsesta. Mulle on pahin aika ollut esikoisen aikana. Hänellä oli koliikki ym muutenkin tosi vaativa vauva. Ei viihtynyt yhtään yksin. Kyllä se kaksi menee siinä missä yksikin. Kolme menee siinä missä kaksikin ym. Esikoisen ollessa pieni mä en saanut mitään tehtyä. En edes kunnolla laitettua ruokaa kun toinen itki lohduttomasti aina sen ajan kun ei ollut sylissä. Silloin ei ollut mulla ainakaan tietoa mistään kantoliinoista. Mun piti tehdä kaikki hommat aina kun esikoinen nukkui päiväunia jolloin ei jäänyt itselle mitään huili aikaa. Nyt taas 4 isompaa leikittävät keskenään tosi nätisti ja kuopus leikkii heidän kanssaa omia leikkejä samassa huoneessa. Seura taitaa kuopukselle olla se tärkein juttu. No onhan se totta että lapset tekevät pyykkiä sun muuta enemmän kun niitä on enempi mutta se on taas niin vähäistä kun pyykkiä joutuisi pesemään kuitenkin. Sama se on ruuankin kanssa ruokaa on pakko tehdä ja sama se kuoriiko perunoita taas muutaman enempi.



Nyt tarvii mennä juomaan kahvit ja lähtee sinne ultraan. Palailen jossain välissä.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masukirppu 21+0

PERHEEN HANKINNAT: AuroraM:n kertoma telkkuostojuttu kuulosti mun korvaan järkylle¿ Meillä tehdään yhdessä päätökset kaikista isommista hankinnoista, yleensä jos rahaa menee yli 100¿.



VAUVAN PYYKINPESU:Mä olen pessyt aina aika pitkään vauvan vaatteet mut nykyään menee jo samassa. Pyykinpesuaineena meillä on sensitiveä, vaihtelee Miniriskistä omoon. Mulla on kyllä sit huuhteluaineitakin sekä hajusteetonta (minirisk) että hajusteellista jos haluaa joskus pientä tuoksua petivaatteisiin tai pyyhkeisiin.



USEAMMASTA LAPSESTA: No se ero tietysti siinä kakkosen saamisessa on et enää et pääse rauhassa olemaan vauvan kanssa, vaan ympärillä pyörii toinen huomiota kerjäävä naskali. Mut yllättävän nopeasti sisaruksista on toisilleen seuraa mikä taas helpottaa arkea. Meillä nämä kolme on kaikki aika pitkillä ikäeroilla ja nyt tulee sit 1v7kk ikäeroks¿ Ite olen siinä mielessä hyvässä asemassa että tuo kohta 12v esikoinen on myös iso apua kotona sekä näiden nuorimpien kanssa 



Onnea kaikille ultraan menijöille! Tulkaahan sitten kertomaan niitä ultrakuulumisia!



Peeveli rv 20+6

vaikka taitaa aurinko olla suurimman osan ajasta pilvessä, niin nyt ainakin hetken paistaa!



Paljon voimia ja jaksamista huonoja ultra-uutisia saaneille (Calatheako se oli). Toivotaan että se on vaaratonta. Mieheni on lääkäri, ja voisin häntä muuten " konsultoida" mutta hän on töissä huomiseen saakka. Mutta katson jos löytäisin jotain noista lääkärikirjoista.

Meillä kuopus kuumeessa joten olen tämän päivän kotona lasten kanssa.



MIEHEN KANSSA RIITELYSTÄ Joo on tosiaan ainakin minulla pinna kireällä. Olemme (minä siis lähinnä) puhumatta mitään noin sunnuntaista saakka. Eilen sitten jo jotain välttämättömiä keskusteltiin, niin eikös mies sitten heti pamauttanut taas sellaisen uutisen josta aivan varmasti taas suutun. Hän on minulta kysymättä päättänyt, että kesälläpä muutetaankin pois tästä vuokralle reiluksi vuodeksi johonkin muualle, niin säästetään rahaa rakentamiseen kun maksetaan siinä välissä kaikki lainat pois! Ja minä kun olen jo pyytänyt esikoisellekin eskaripaikkaa tuosta läheltä että on helppo kävellen kahden pienemmän kanssa saattaa ja hakea.

No, hän ei tätä kyllä pysty yksinään myymään koska asunto on kokonaan minun nimissäni, mutta kyllä suututtaa tuollainen!!! Koittaisi itse joskus hoitaa lapset aamulla AJOISSA hoitoon ym. niin tietäisi että kaikki ei ihan sormia napsauttamalla käy. Silloin harvoin (kerran puolessa vuodessa) kun hän vie lapset hoitoon, ovat koko sakki puoli tuntia myöhässä. Ei todellakaan huvittaisi ruveta viimeisillään raskaana muuttamaan. Ai että nuo miehet voi olla idiootteja joskus!



OMASTA OLOSTA Kävin eilen neuvolassa mittauttamassa hb:n kun olen ollut kamalan väsynyt. Se olikin 141 eli ei pitäisi siitä ainakaan johtua- Neuvolan täti käski ottaa rauhallisemmin ja yrittää pitää ylimääräisiä vapaapäiviä.. Sanoin jo että turha toivo, minulla on oma yritys ja lisäksi käyn vanhempien yrityksessä töissä pari kertaa viikossa. Eikä ole kyllä mahdollista ottaa ylimääräistä vapaata, sitten on eri asia jos joutuu ihan täysin lepoon ja sairaslomalle.



MIEHESTÄ pitää lisätä: minulla on tänään syntymäpäivä, niin arvatkaapa miten ihanan henkilökohtaisen ja romanttisen lahjan sain mieheltäni?! KATTILAN!! Joo, luitte oikein. Olin kyllä sanonut että tarvitaan uusi teflonkattila ja minä haluan kylpytakin, niin eikös hän sitten käytännöllisenä ja omaa vatsaa ajatellen ostanut sen kattilan, JOKA EI OLE EDES TEFLON!!!!



Nyt lähden laittamaan keittiöä kuntoon ja tekemään kakkupohjaa esikoisen synttäreille. Palailen vähän myöhemmin!



RTiina ja viuhti 19+1 ja pojat

AURORAM: Kyllä uskon, että otti eilen vihaksi. Minua ainakin suututtaisi, jos mies tekisi ihan itsenäisesti isoja hankintoja (ja etenkin minun rahoillani...). Joskus miehet vaan osaavat olla melkoisia putkiaivoja. Meilläkin kyllä miehen elektroniikkatarpeet ovat ihan eri sfääreissä kuin minulla. Osti tällä viikolla digiboksin ja tallentavan dvd:n, enkä halunnut edes tietää, mitä maksoivat... Olin kyllä hankkeille antanut " lupani" , mutta hänen pussistaan menivät ja kun tiedän, ettei hankinta meitä vararikkoon vie ja oli ylimääräistä, niin menköön sitten. Yritän ajatella, että minäkin itseeni törsään käymällä säännöllisesti kampaajalla ym. ja tällaiseen miehellä ei mene yhtään rahaa. Lyhyen tukkansa on ajellut jo armeijasta lähtien itse. Onhan siinäkin säästetty :)



VÄSYMYS: Juuri kun alkuviikolla kehui omaa energistä oloani, niin eilen iski uusi väsymysaalto. Kiukuttelin tytölle ihan turhaan illalla ja vielä tänä aamunakin. Tuli kyllä paha mieli ja pyytelin anteeksi moneen kertaan käytöstäni. Mutta kun voimat ovat menneet, niin ärsyyntymiskynnys on tosi alhaalla. Ja kaiken kukkuraksi miehen sairaudet jatkuvat. Eilen punkteerattiin poskiontelot ja juoksi koko illan lääkärissä ja lisäksi tytöllä ollut kaksi päivää kuumetta. Huh! Menipäs valituksen puolelle.



ULTRAAN MENEVILLE: Tsemppiä kaikille ultriin! Uskotaan, että kaikki on hyvin ihan jokaisella! Ja Calathealle ekstramyötätuntoajatus. Voimia!



PAINONNOUSU JA AHDISTUS: Onko täällä muita, joilla olo tuntuu tukalalta? Mulla paino noussut 6,5 kg ja olo on tullut ahdistavaksi. Kohtu on varmaan noussut painamaan sisäelimiä ja mahalaukkua ja se saa aikaan ähkyjä, kun syö liikaa. Ja sit tuntuu, että ruoka maistuu ihan liian hyvin ja tulee syötyä liikaa. Ei saisi tällä stressata, mutta minkäs teet, kun jo lapsesta asti on iskostettu päähän tällainen kehon tarkkailu. Mulla nimittäin vahva kilpaurheilutausta lajissa, jossa painoa tarkkailtiin ihan liikaa. Nyt tosiaan kaipaisi hierontaa ja rentoutusta omalle keholle ja mielelle joka suhteessa.



OPEMAMMA: Kerropa hiukan lisää siitä lymfahoidosta. mitä oikein pitää sisällään?



Pantteri 23+5

Mintulle: Onnea mukavista uutisista :)

Calathealle: Tsemppiä!

Puuhapetet: Onnea Ultraan!

Ja kaikille, jotka eivät vielä ole käyneet ultrassa: Jaksamista odotteluun! taisi olla ainakin opemamma ja vielä joku muukin.



Oma olo: mulla on ollut viimeyön ja tän päivää masu ja selkä tuolta alhaalta aikas kipeänä ja olenkin arponut, että tarviikohan tästä jonnekin lähteä sitä asiaa näyttämään vaiko ei? Sitä kun ei voi ihan varmana sanoa, etteikö olis vaan rasittunut, niiku koko mamma.



Mukavaa torstaita kaikille uudesta lumikerroksesta huolimatta.

Muistaakseni sitä sanotaan, että uusilumi on vanhan surma! :)



eri & taateli rv. 21

Alkuun CALATHEALLE voimia, RTIINALLE synttärionnea, MINTULLE onnea hyvistä ultrauutisista ja onnea ultraan sitä vielä odotteleville.



Mahan kokoja mittailtu, piti sitten itsekin jättimaha mitata. 104 cm! Kaksi vaavia vetää mahan aika isoksi, etenkin kun lähtötilannekin on ties mitä kun olen vain 160 cm pitkä ja ylipainoakin löytyy.



ARKI USEAN LAPSEN KANSSA, jännä nähdä minkälaiseksi muodostuu. Toivottavasti helpottaa kun kaksosten vauva-arki alkaa rullaamaan ja jospa 4 -vuotiaasta esikoisestakin olisi jotain apua. On lupautunut jo mm. vaipanvaihtoavuksi :)



UNET on tääläkin huonolla tolalla, yskä ja lima edelleen valvottaa, ja esikoinen on nyt pari yötä juossut vieressä jne. Ja hyvää asentoa ei meinaa enää löytyä, mahallaan nukkumista on jo kova ikävä.



ULTRAa tässä jo itekin vähän odottelen, viikko pääsiäisen jälkeen on ensimmäinen kontrollikäynti äitipolilla, jossa katsotaan onko kaksosilla kaikki hyvin. Ja saman viikon lopulla on sitten edessä 4d ultra. Puhuuko BRUNO muuten hyvää suomea? (tyhmä kysymys, mutta tuli vaan mieleen :)



Varmaan jotain muutakin piti kommentoimani, mutta nyt ei enää muistu mieleen. Hyvää Torstain jatkoa!



Babybel ja muksut rv 21+6

Ensinnäkin, oikein hyvää syntymäpäivää! Sympatiat on puolellasi näissä miesasioissa.



MIEHISTÄ VIELÄ:

Meillä on myös miehen kanssa ollut sunnuntaista lähtien aika hiljaista. Emme puhu toisillemme kuin välttämättömimmät asiat. Hommahan lähti siitä, että mies oikein ärsyttämällä mua ärsytti sunnuntaina ja minä vedin herneet nenään ja sain raivarit. Esikoinen sitten pelästyi minun ärhentelyäni ja siitä mies sai sitten syyn alkaa moralisoimaan siitä, miten pienen lapsen aikana ei saisi riidellä. Päätin, että ollaan sitten hiljaa ja nyt mies on mulle loukkaantunut, kun olen hiljaa... Huokaus. Eilen yritin avata vähän keskustelua kotona ja kysyin, mikä häntä vaivasi. Mies vain vastasi, että häntä jurppii. Pyysin häntä hiukan tarkemmin kertomaan, mikä erityisesti, mutta hän vain sanoi, että moni asia. Minä sitten sanoin, että jos työasiat ottaa päähän, niin turhaan hän niitä minulle ja pojalle purkaa. Me olemme niihin syyttömiä. Jos häntä taas harmittaa se, että on joutunut tällä viikolla ottamaan isompaa vastuuta pojan vienneistä ja hauista, niin tervetuloa minun arkeeni. Jos minä taas häntä jotenkin ärsytän, niin sitten hän voisi sen mulle suoraan kertoa. Mies murisi jotain vastaukseksi ja totesin, että jatketaan sitten tällä samalla linjalla.



Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään tuo mies jaksaa olla tuollainen ärripurri. Yleensä se olen minä, joka alan jossakin vaiheessa sovittelemaan ja sitten asiat vain loksahtavat kohdalleen. Nyt ei huvita alkaa myötäilemään. Minusta tuntuu, että mies on itsekin ihmeissään, kun tämä " mykkäkoulu" ei ole lauennut samalla tavoin kuin normaalisti.



Tylsäähän tällainen vihoittelu on ja kuluttaa energiaa valtavasti. Tyhmintähän tässä on se, ettei meillä oikeasti ole mistään asiasta riitaa vaan tämä on tällaista lapsellista mielenosoitusta.

Bruno puhuu oikein hyvää suomea. Vähän murtaen tosin, mutta oikein ymmärrettävästi :).

Calathealle:



Minulla on tässä edessäni lääkärimieheni Lastentaudit-kirja. Tässä sanotaan näin:



Eteisväliseinän aukko eli ASD

Eteisväliseinän aukko sijaitsee YLEISIMMIN fossa ovaliksen pohjassa (ASD secundum). Reikä voi sijaita myös eteisseinämän yläosassa (ASD sinus venosum) tai alaosassa (ASD primum). Noin kymmenesosa kaikista lasten sydänvioista on eteisväliseinän aukkoja.

ASD:lle tyypillisintä on oireettomuus.Suurin osa eteisväliseinän aukoista löydetään sattumalta. Ainoana lapsuusiän oireena voi ilmetä toistuvia ylähengitysteiden tulehduksia. Hoitamattomana ASD johtaa sydämen vajaatoimintaan vasta myöhäisellä aikuisiällä. ASD:n löydöksen ovat myös vähäiset. Luonteenomaista on pysyvä toisen sydänäänen jakautuminen. Mahdollinen sivuääni aiheutuu lisääntyneestä virtauksesta keuhkovaltimoläpän läpi. Thorax-kuvassa sydän on vähän suurentunut, ja oikea eteinen, oikea kammio sekä keuhkovaltimon runko voivat korostua. Keuhkoverekkyys on lisääntynyt, ja oikovirtaus on runsas.

PUOLET ALLE 5mm LÄPIMITTAISISTA ASD-SECUNDUMEISTA SULKEUTUU ITSESTÄÄN, tätä suuremmat hyvin harvoin, kuten myös muut eteisväliseinän aukot (siis jos aukko on jossain muussa kohti kuin tuossa fossa ovaliksen pohjassa). Eteisväliseinän aukko suljetaan leikkausessa 1-5 vuoden iässä.



Tässä myöskin on kerrottu oireyhtymiä, joihin VOI liittyä sydänvika.

Downin oireyhtymä Trisomia 21 --> Eteiskammiokanaali (AVSD)

Trisomia 18 --> Double outlet right ventricle (VSD)

Trisomia 13 --> Kammioväliseinän aukko (VSD)

Holt-Oramin oireyhtymä --> Eteiväliseinän aukko (ASD)

ym.



Ja huom, nuo on mihin VOI liittyä, ei tarkoita että on todennäköistä.



Kummitytöllemme (7v) on tehty sydänleikkaus vuoden ikäisenä, koska hänellä on Turnerin oireyhtymä, johon liittyy olennaisesti sydänvika. Leikkaus meni hyvin ja tyttö on iloinen ja pirteä.



Tiedän, että jos tässä kysyisin mieheni mielipidettä sikiön löydöksestä, jota teillä epäillään, hän sanoisi varmasti että ei kannata vielä murehtia. Jos diagnoosi on vieläpä kysymysmerkillä varustettu, niin se ei ole varmaa, ja jos vauva vielä liikkunut runsaasti, ei diagnoosi voi todellakaan olla varma ilman lisätutkimuksia.

Pystyisitkö soittamaan tutkimuksen tehneelle lääkärille ja pyytämään asiasta lisätietoa? Vai milloinkas sinulla oli se jatkotutkimus?



Kystasta en valitettavasti löytänyt tietoa.



Paljon jaksamista ja voimia, ja toivottavasti saat hyviä uutisia jatkotutkimuksista!!



Toivoo RTiina

Vaikka tässä vaiheessa (vaikka olenkin alle 30) ei oikein enää noita syntymäpäiviä jaksa juhlia ja muistella, niin aina mieltä lämmittää muistaminen. Äsken minulle soittivat omat mummoni ja ukkini (75-80v), joista toinen on pyörätuolissa ja toinen muutoin huonossa kunnossa. Tuli niin iloinen olo, mutta samalla huono omatunto kun en koskaan heillä käy edes tervehtimässä vaikka asuvatkin suht lähellä (20km päässä). Lupasin mennä pääsiäisenä käymään ja viemään heille pääsiäisleivonnaisia. Myös äitini tulee kuulema käymään ja anoppi myös illalla. Mies juhlikoon töissään nimipäiväänsä yksin, en kyllä edes soita tuon (omasta mielestää varmaan tosi hyvän) kattilalahjan jälkeen.. Taidan olla vähän ilkeä minäkin.



Nyt lopetan terrorisoinnin täällä ja jätän tilaa muillekin.



Rtiina

Vielä ihan hirveesti kiitoksia kaikille!



Ja RTiina, oikein hyvää syntymäpäivää! Oon aamun taas itkeskellyt, on vielä pahempi olo huonosti nukutun yön jälkeen. Ja ekan kerran nauroin kun luin sun syntymäpäivälahjasta. Anteeksi vaan.. :) Voisin itse hyvin kuvitella saavani kattilan lahjaksi mieheltä!



Huomenna on siis NKL:lla lisä tutkimuksia.

Niin ja sydäntä ei siis tämän lääkärin mukaan, joka kyllä on ihan perinatologi ja varmasti kokenut lääkäri, Felicitaksessa, Tapio Kurki) saanut kunnolla katsottua kun vauva liikkui niin paljon. Minä ajattelin nyt että varmaan vaan sanoo ettei nähny, oikeesti jotain pahasti vikana, ei vaan halunnu itse meille kertoa ja antaa naikkarilla jonkun kertoo.. ym. tosi viisasta ajattelua..

Ja sit vielä kun lähtiessä sanoi et saadaan halvemmalla kun tuli huonoja uutisia!! Paljonpa lohduttaa.. Sitä oon miettinyt kans, et aika huono merkki kun noin sanoo. Sillonhan jotain ON huonosti.



Vauvan koosta vielä, kateltiin illalla taas näitä papereita, ja todettiin että tää meidän liian pieni vauva on 4 päivää liian pieni. Papruissa siis on et vastaa viikkoja 18+4, pitäisi olla 19+2.Siis eikö silloin oo sen 4 päivää pieni? Ja onko sillä oikeesti sit merkitystä, muutamalla päivällä??



Vaihtelee mieli vähän väliä, toisena hetkenä uskon et on vaan väärä hälyytys ja kaikki on hyvin, hetket päästä oon aivan varma että kaikki merkit viittaa siihen että varmasti menetetään tää ja kaikkee..

Ihmismieli on omituinen!



Huomenna varmaan selviää sit lisää, ei vaan voi olla miettimättä. Ja jos ottavat lapsivesinäytteen, miten ihmeessä voin odottaa sen 2-3 vk??!!



RTiinako siitä puhui et jos liikkuu vauva hyvin niin voiko olla pahasti vikana? Sitä nimittäin oon kans miettiny et maalaisjärjellä ajateltuna, voiko se olla pahasti sairas kun liikkuu niin paljon?? En tiiä kuvittelenko, mutta musta tuntuu et tää liikkuu enemmän kun esikoinen tässä vaiheessa.



Ja vielä tuhannennet kiitokset jos joku vielä jaksaa lukee näitä mun jankutuksia.. Sitähän tää alkaa olemaan, mutta ei juuri muuta päässä pyöri tällä hetkellä..



Calathea

Hei Calathea ja muut elokuiset!



Olen ollut palstalla sivustaseuraajana, mutta kirjoittaminen on tähän mennessä jäänyt....



Nyt täytyy kumminkin osallistua, kun kystat on olleet itselläkin huolenaiheena. Meilläkin löytyi kysta vauvan aivoista viime perjantaina rakenneultrassa Naistenklinikalla. Tilanne oli tietenkin aivan kammottava! Ultrannut kätilö koitti kuitenkin lohduttaa, että näitähän kyllä löytyy, eikä se yksistään välttämättä tarkoita yhtään mitään. Kaikki muu on näytti hänen mielestään olevan kunnossa. Ohjeiden mukaan kuitenkin täytyy ohjata jatkotutkimuksiin sikiötutkimusyksikköön, jonne onneksi päästiin heti tiistaina. Vaikka kyllä voi viikonloppu tuntuakin pitkältä siinä välissä! Saatiin ultrasta mukaan yhden A4:n verran tietoa asiasta - liiankin pelotteleva lappunen mielestäni. Varsinkin kun liitteenä on papereita lapsivesitutkimuksesta.



Kauhuissamme haimme tietysti lisää tietoa netistä; ja sitten alkoikin olo vähän huojentua. Kystoja löytyy, ja ne tuntuvat kuuluvan usein ihan normaaliin kehitykseen. Ja niiden perusteella riski kromosomihäiriöön kasvaa tilastollisesti hiukan, mutta aika vähän kuitenkin! Ja pitää siis löytyä muutakin isoa häiriötä ja pienikasvuisuutta. Ja useimmiten ongelmia on voitu havaita jo np-ultrassa! Rakenneultrassa ei varmaan tuo muutaman päivän heitto sikiön koossa ole kovin merkittävä, koska kyllähähän siinä jo geenitkin vaikuttaa. Aydin Tekayn nettisivuilta löytyi asiallista tietoa, " asiantuntija vastaa" -keskustelusta. Muutamia vastauksia löytyi, ja ne rauhoittivat mieltä kummasti. Mm. se, että lapsivesipunktion keskenmenoriski on paljon suurempi kuin riski 18-trisomiaan kystoista huolimatta. Ja että keskenmenon riski ylipäätään tässä vaiheessa raskautta on myös kai noin nelinkertainen tuohon verrattuna. Ja että yli puolet 18-trisomia-sikiöistä on jo menehtynyt rv20 mennessä. Eli jo vauveli nyt liikkuu ja vaikuttaa hyvinvoivalta, niin vaikea kuvitella, että jotain noin fataalia vauriota voisi olla!



Sikiötutkimusyksikössä tutkimus oli minusta tosi tarkan tuntuinen -- vakuuttavaa ja asiantuntevaa, eikä mitenkään maalailtu kauhukuvia. Lääkäri kävi vauvan tarkasti läpi ja tutki juuri niitä sydämen virtauksia " värillisellä ultralla" ... Ns. kystakin näkyi " tarkemmin" näillä laitteilla, ja lääkäri selitti siitäkin enemmän, ei sitten edes oikeastaan nimittänyt löydöstä kystaksi vaan huokoiseksi osaksi verisuonikimppua ja on ihan normaali löydös, kunhan muu näyttää normaalilta. Oli todellakin helpottavaa kuulla asiantuntijan lausunto -- terveeltä näyttää, eikä hänen mielestä mitään syytä punktioon (joka olisi halutessamme tehty siinä samantien). Eikä tarvitse seurata mitenkään. Jatkamme " terveillä papereilla" siis.



Eikä nyt enää huoleta lainkaan, niin perusteellinen tuo tutkimus oli. Onneksi. Jäi vain harmittamaan se rakenneultra -- vähän tässä tuntuu ylireagointia. Kuulemma on uusia ohjeita ainakin tulollaan, ja niiden mukaan eii sitten reagoidakaan, ellei ole muutakin selvää ongelmaa. On tietenkin hyvä, että tutkitaan ja ollaan tarkkoja, mutta helposti aiheutuu niin suorta huolta ihan turhaan. Tai vähintäänkin pitäisi kertoa löydöksestä ja sen merkityksestä paljon enemmän heti, eikä vain laittaa eteenpäin lisätutkimuksiin.



Voimia sinulle, Calathea -- yritä suhtautua rauhallisesti. Todennäköisyys vaurioihin on kuitenkin jokseenkin olematon. Onneksi pääset tutkimuksiin jo huomenna, niin saat mitä todennäköisimmin heti hyviä uutisia! Itselläkin mielialat heitteli hurjasti tutkimuksia odotellessa - järjellä ajatellen saattoi koko riskin pyyhkiä pois, niin pienihän se on, mutta silti välillä ryöpsähtää pintaa kamala epävarmuus...



Ja onnittelut Minttumaarialle hyvistä uutisista samaisissa tutkimuksissa! Kurjaa, että jouduitte odottamaan pari viikkoa! Ihan piinallista. Meillä tuo viikonloppukin oli jo niin karmea.



Tällainen pitkänpuoleinen aloitus minun palstailulleni... Oma esikoisen odotukseni jatkuu nyt entistäkin onnellisemmissa merkeissä. Kauhuviikonlopun jälkeen riemuitsen ehkä entistäkin enemmän pikkuiseni reippaista liikkeistä :-)

Pitkään jatkunut flunssakin alkaa viimein hellittää ja olo on energisempi.



Hyvää vointia ja jaksamista kaikille!



Peppi 20+2

Mulla sanoivat ultrassa kun kysyin noista viikoista et jos heittoa tulee alkuperäiseen LA:han yli kaksi viikkoa niin vasta silloin he laittavat jatkotutkimuksiin, sitä pienemmällä heitolla ei kuulemma tässä vaiheessa ole merkitystä. Minusta siis tuo 4 päivän heitto ei ole ollenkaan mikään merkittävä eikä sen puoleen siis pitäisi olla huolissaan. Positiivista mieltä vaan nyt ja onneksi pääset huomenna ja tarkempaan syyniin! TOivottavasti tulee (niinkuin varmasti tuleekin) hyviä uutisia ja ette tarvitse edes sitä lapsivesipunktiota! Niin ja onnittelut tyttövauvasta :)



Pepille tervetuloa mukaan joukkoon!



Peeveli rv 20+6

Heti alkuun Rtiinalle hyvää syntymäpäivää! Minun mieheni osti myös enemmän tai vähemmän järkeviä lahjoja, kunnes sain väännettyä sille rautalangasta että ei naiset halua mitään käytännöllistä!!! Tuskin miehenikään riemastuisi jos ostaisin sille vasaran lahjaksi. Meni perille ja nyt esim. viimejouluna sain hemmotteluloman kylpylään, mikä oli mulle ihan omiaan ku tykkään reissata ja hemmottelusta =)



Ja AURORA tai nicky jotain sinne päin, myötätunnon hali sulle. Miehet osaa joskus olla todella ääliöitä!!! Meillä on hiukan samantyyppistä riitaa aikoinaan ollut siitä kun mieheni on intohimoinen hifisti. Hermo meni, kun piti saada videotykki ja monta metriä iso valkokangas -olohuoneeseen!!! Sit piti koko kämppä pimentää, kun mies alkoi katsomaan elokuvia ja yöt makkariin kuunnella basson jytinää. Itse kun en ole intohimoinen elokuva friikki ja voin katsoa ihan normi tv:stä sen mitä katson. Noh, asia ratkesi, kun yksi nurkkahuone pyhitettiin miehelleni elokuvateatteriksi. Onneksi huoneita aika paljon meillä, et kaks lastenhuonettakin jäi viel jäljelle =) Mua ei niinkään haitannut se, että kaikki raha (ja vapaa-aika meni rahojen tienaamiseen, ylityöt) kului siihen vaan se, että se oli sitten niin kokonaisvaltaista. nyt ku se tuol nurkkakamarissa saa itse rauhassa katsoa, niin on helpottunut arki kummasti. Mutta kauan meni, että sain sentajuamaan, ettei minun mielestäni hifijutut ole yhteinen harrastus ikinä ollutkaan.... Mutta siis tällä sepustuksella yritän osoittaa, että luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Miehet on välillä mahottomia ton tekniikan kans!



PYYKISTÄ: Kiitos vielä kaikille vinkkejä antaneille, vielä pitää tiedustella huuhteluaineista.. Siis niitä saa normisti käyttää? Onkohan mulle jäänyt sitten tosta kestovaippainfosta mielikuva ettei mihinkään vauvanvaatteisiin saisi huuhteluainetta käyttää, kun niissähän ei saa. Ehkä mä nyt jo rohkenen pyykätä ekat vaatteet, mitä ostin tällä viikolla =)



PAINOSTA: Joku mainitsi että on painoa tullut ja ahdistaa. Itselleni on tullut painoa koko raskauden ajalta 3,4 kg, mutta neuvolassa ehätettiin jo neuvomaan, et pitäis enempi tarkkailla syömisiään!!! Musta oli aika asiatonta, koska omasta mielestä painoa olis saanut tulla enemmänkin ja kun en oo muutenkaan ylipainoinen. Mutta ollaan tässä nyt tarkkailtu sitten. Mulla on kyllä nuo ruoka-annosten koot kasvaneet, ei niinkään siks et olis nälkä, vaan ehkä siks, ku kerrankin muka on hyvä syy syödä (kahden edestä, vaikka tiiän, ettei se pidä paikkaansa) Mutta ku naisen elämä tahtoo aina olla sitä kaloreiden tarkkailua, niin antaa mennä. Johonkin se kuitenkin näyttää katoavan , ku ei kuitenkaan painokaan nouse.



Mutta lopetan jo nää jaarittelut. Alkaa pikkuhiljaa masentamaa nuo ilmat, mutta toivotaan että kohta puoliin aurinkoa näkyilee ja lumet sulais!



Ikarus 20+2

En ole tällä viikolla ennättänyt seuramaan palstaa ollenkaan ¿ olen keskusteluista ihan ulkona.



Huomasin ainakin, että on paikallaan antaa CALATHEAlle myötätuntohalaus ja toivottaa voimia jatkotutkimuksiin ja kirjoittele vain niin paljon kuin hyvältä tuntuu, kyllä me luemme!



RTiinalle synttärionnittelut! Ja kattilalahja on kyllä tökerö! Meillä mies ostaa itse kattilat itselleen (=meille), kun tuon ruokapuolen myös hoitaa. Minä tietysti aina välillä myös laitan ruokaa (viime aikoina vähemmän), mutta tilanne varmaan hiukan muuttuu, kun kesällä jään kotiin. Mies onkin itse saanut päättää millaisilla kattiloilla ja muilla välineillä tuo homma parhaiten hoituu, ja näin ollen eivät kattilat ole sieltä edullisimmasta päästä. Nyt suunnitellaan grillin hankintaa ensi kesäksi. Myös meillä aina silloin tällöin mies intoutuu tekniikasta kiinnostuneena suunnittelemaan tuon viihde-elektroniikan uudistamista, mutta isot hankinnat kyllä päätämme yhdessä, koska olemme yhteisessä taloudessa. Vaikka käymmekin molemmat töissä, meillä on yhteiset raha-asiat. Ei ole sinun ja minun rahoja, joten ei voi näitä hankintoja tehdä omista rahoistaan. Kuten en minäkään omia, vaan yhdessä päätetään. Tämä on toiminut meillä hyvin.



RIITELYSTÄ: meillä on niin, että kun mua joku asia nyppii, jankutan siitä, kun taas mies on hiljaa eli tämä tyypillinen nais-mies-asetelma. Yleensä kun saan oman kiukun laantumaan ja asia on tavallaan jo mielestäni käsitelty, olen saanut miehen ¿suuttumaan¿ jankutuksellani. Näen aina milloin häntä joku asia jurppii ja jos yritän kysellä sitä silloin kun se jurppii, en yleensä saa mitään suoraa vastausta, vaan vasta hiukan myöhemmin, kun kumpaakaan ei jurpi, voimme keskustella asiasta järkevästi. Summa summarum: minä leimahdan ja lepyn nopeasti, kun taas mies syttyy riitaan hitaasti ja leppyykin hitaammin. Tämän tiedostaminen auttaa riitojen sovittelussa ja osaan antaa miehelle aikaa leppyä ennen kuin alan kyselemään. Olemme molemmat aika jääräpäisiä ja näitä riitoja on ollut, viime vuosina toki vähemmän. Kaipa tuo lapsen ilmaantuminen on vienyt energiaa riitelyltä ;-) ja pahimmat särmät alkavat olla hioutuneet.



MAHAA en ole mitannut, mutta ihan mielenkiinnosta aion illalla kaivaa mittanauhan käteen ja katsoa. Tuntuu tuo maha jo niin isolta, vaikka puoliväli vasta täynnä! Alkaa muutenkin mielestäni aiemmin tässä toisessa raskaudessa kaiken maailman vaivat, jotka liitän enemmänkin sinne loppupuolelle. Esim. parin tunnin palaverissa istuminen ottaa voimille ja paikat on ihan jumissa. Kaikenlaisia kolotuksia on jo tässä vaiheessa enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa.



PAINONNOUSUsta omalta kohdaltani ei ole tietoa, mutta kyllä sitä on täytynyt tulla, sen verran " muhkea" olo tämän vatsan kanssa jo on. Illalla kaivan myös vaa' an esiin ja punnitukselle. Viime neuvolasta on jo kohta kuukausi aikaa ja tuolloin paino oli laskenut, johtuen vatsataudista.



Kolotuksia ja väsymystä lukuun ottamatta vointi on mainio ja mielikin alkaa piristyä mikäli tuo säätila muuttuisi hiukan keväisemmäksi.



D-VITAMIINI: olen käsittänyt, että suositusten mukaan D-vitamiinia tulisi raskaana ollessa syödä vuodenajasta riippumatta, vai olenko väärässä. Itse syön raskaus- ja imetysaikaan tarkoitettua monivitamiinia, jossa myös D mukana ja ajattelin jatkaa kyllä vaikka huhtikuu jo onkin.



emali 20+1