**Jyväs-mammojen (eka) lokakuinen viikko**

Meidän tietokone oli " lääkärissä" joten olen ollut nettipimennossa muutaman päivän. Teki kyllä ihan hyvää, rupes jo lähentelee riippuvuutta!

Ai mamma21 on saanut pojan, oikein kovasti ONNITTELUJA!



Virve1979; Kyselit siitä sektiosta.

No mullehan ei tehty suunniteltua vaan erittäin hätäinen joka päättyi erittäin ikävästi :(

Mutta kerrompa nyt jotain.

Ennen synnytystä oli kovat pelot sektiosta ja varsinkin hätäsektioon joutumisesta. Minun kohdalla mietittiin ja arvottiin raskauden 33.viikosta lähtien että kumpi synnytystapa olisi se oikea, minulla kun oli marginaalinen etinen istukka. Eli joka viikko oltiin sairaalassa eri mieltä, ja se oli tosi stressaavaa. Just kun olin psyykannut itseni sektioon niin sitten taas vaihdettiin alatiesynnytykseen. Tuosta erittäin paljon risuja K-SKs:lle. Mielestäni lääkäreillä pitäisi olla yhteneväinen linja eikä joka lääkärillä eriävää mielipidettä.

Suunniteltu sektio olisi pitänyt tehdä.

Sektioon lähtö oli ihan painajaismainen kokemus, sinne mentiin juosten ja sänky ovenpieliin kolisten. Lääkärin hädän näki liian selvästi ja muutenkin kaikki oli kaaosmaista.

Sektiosta/nukutuksesta kun heräsin, kivut oli aika kauheat. Jo ennenkuin tajusin kuka olen ja mitä on tapahtunut, tultiin kertomaan että pieni tyttäremme on menehtynyt. Se oli aika kauheaa koska olin niin pihalla etten edes tajunnut että olin ollut raskaanakaan. Sitten vasta tajusin kuka olen ja mitä on tapahtunut kun mieheni tuli paikalle.

Kivut oli kovat mutta sain useasti kipulääkettä suoraan suoneen. Heräämössä olin aivan pihalla kivusta ja surusta. Kauheinta oli vasta avatun ja kokoon kursitun masun paineleminen että kohtu tyhjentyisi ja supistelisi. Näin jälkeenpäin muisteltuna sen kuitenkin kesti sen kivun. Eli sietämätöntä se ei ollut.

Osastolla sain hyvää kohtelua. Sain yksityisen huoneen osastolta 5 ja kaikki olivat tosi ihania. En tiedä oliko kohtelu ihanaa vaan sen takia mitä oli tapahtunut mutta kun olin useasti ollut aiemminkin osastolla verenvuotojen takia, kohtelu oli hyvää silloinkin. Tästä ruusuja osasto 5:lle.

Parannuin sektiosta ihan mielettömän hyvin ja nopeasti. En osaa sanoa oliko henkinen suru niin suurta että fyysinen toipuminen meni ikäänkuin siinä sivussa. Mutta mielestäni toivuin nopeasti. Hemoglobiini oli tippunut 64:ään joten minun piti pysyä sängyssä. 4 veripussillisen jälkeen sain nousta vessaan, eikä se ollut kauheaa, vähän ikävältä tuntui haavassa mutta hyvin se meni kun sain tehdä sen omaan tahtiin. Tosin huimaus oli aika kovaa (alhaisesta hemoglobiinista johtuen)ja mieheni piti vahtia minua etten pyörry.

5:n sairaalassaolopäivän jälkeen tikit poistettiin ja pääsin kotiin. Tuosta ajasta en muista juuri mitään. Kävely oli hidasta köpöttelyä.



Tämä minun kokemani sektio on ihan erilainen kuin suunniteltu, mutta tässä nyt oli pieni kertomus hätäsektiosta. Kysy jotain jos on kysyttävää, en osaa oikein muuta yhtäkkiä kertoa. Toivottavasti tästä on jotain apua. Toivottavasti joku kertoisi vähän kivemman sektiotarinan! Se kiinnostaisi minuakin koska en tiedä joudunko suunniteltuun sektioon vai miten.



Hyvää sunnuntaita kaikille, lähden katsomaan Hiidenvirtaa, hui!



Ghia rv20 ,tasan!

en löydä oikeita sanoja... kyyneleet tuli silmiin, kun tuota tekstiä luin!

Olet kyllä kokenut kovia. Ja toivon, että tässä raskaudessa sinulla menee kaikki hyvin, loppuun saakka.

-Kaisa-

Huomenia!



Alkaapa tämä viesti ristiriitaisesti: Mamma21:lle lämpimät onnittelut poikavauvan syntymän johdosta ja ghialle osanottoni edellisen vauvan menetymisen takia; toivottavasti nyt kaikki menee hyvin...



Täällä elämä on muutontäyteistä. Eilen alettiin urakalla pakkaamaan ja kohta lähden Kuokkalaan siivoilemaan uutta kotia; se on helpompaa tyhjässä asunnossa. Illalla aletaan sit roudata tavaroita. Jotenkin on ihan kivaakin,kun tää rumba viimeinkin alkoi, niin tietää, että on se sitten joskus ohikin.



Nyt vaan huolettaa ihan hemmetin paljon, kun en oo sitten viime perjantain tuntenut vauvan liikkeitä. Saattaa olla vielä näillä viikoilla ihan normaalia, mutta tuun hulluks, ellen ainakin soita neuvolaan. Nyt vaan pitäis päättää, että otanko yhteyden jo Kuokkalaan vai vieläkö vaivaisi keskustan tätiä.



Eipä tänne muuta, kuulumisiin!



SolAngel & masuaarre 23+4

Mamma21:lle onnittelut pojasta!



Ja Ghialle syvä osanottoni vauvan kuoleman johdosta, en löydä minäkään sanoja...Kokemuksesi on varmasti ollut hirivttävä.



Mulla oli kiireellinen sektio, ei siis hätä mutta ei suunniteltukaan. Sille päivälle oli suunniteltuja sektioita, jotka siiryivät meidän kiireellisen takia. Suunnitellussahan leikkaushaava tulee vaakatasoon bikinirajaan, kiireellisessä ja hätäsektiossa on sen verran kiire, että viilto tehdään pystyyn ja jälki on siis näkyvämpää. No, sen varmaan moni tietääkin. Itse sektiosta ei ole mitään epämiellyttävää kerrottavaa, mutta sen jälkeisestä olosta sitäkin enemmän. Sain leikkauksen yhteydessä morfiinia, minkä takia en saanut panadolia vahvempaa kipulääkettä ennen kuin 12h leikkauksesta. Tai olisi pitänyt saada, vaan en harjoittelijan kämmin takia saanut. Olin jo päivän todella kipeä, kun puudutus alkoi häipyä, ja kun en sitten saanut asianmukaista lääkitystä, tai mitään lääkitystä, olin sen ekan yön todella kipeä, ja halusin kuolla. Tuohon tunteeseen vaikutti varmaan sekin, että vauva oli teho-osastolla, tuntui että toiset ne hoitaa vauvankin, en saa ees nähdä vauvaa joten eiköhän se siellä pärjää, äiti joutaa kuolla pois...Aamulla kun virhe huomattiin, sain heti kipupiikin, olo parani heti huomattavasti ja tuli kova kiire päästä vauvaa katsomaan. Sen päivän kuljin vielä pyörätuolissa, vessaaan piti mennä kävellen. Kun pääsin liikkeelle, innostuin liikaa kävelystä (kävelin osasto 5:n ja tehon väliä ihan liikaa) ja toipumisessa tuli takapakkia. Kaikkiaan meni kyllä ainakin 2kk että siitä toipui. Välillä unohti varoa haavaa ja se sitten aristeli.



Kiva viikonloppu takana, oltiin häissä, tyttö mummolassa hoidossa. Tai oltiin siis koko porukka mummolassa, ja ihanaa kun sai nukkua sitten aamulla pitkääään....Tyttö kun herää kuudelta joka aamu, ja häistä kotiuduttiin 2 jälkeen yöllä....En tiiä häätkö ne miehen herkisti vai mikä, mutta oli eilisen päivän niin ihana, että kerta kaikkiaan...Vähän väliä halaili ja pussaili, jutteli masulle, illalla halusi hieroa oikein öljyn kanssa mut päästä varpaisiin jne. Oikein ekstra-hellyyspäivä, mikä vain passas meikäläiselle =)



Mun selkä on jo parempi, vaikka en uskokaan että se enää täysin kuntoon tulee ja jalkakin on ihan tönkkö vielä, välillä epäilyttää että se pettää kesken kävelyn...Palasin kuitenkin tänään töihin ja heti soitin palkanlaskijalle äitiyslomista ja sairaslomista ja huonoja uutisia oli. Äitiyslomahan alkaa 12.12. ja nyt oon ollu sen verran sairaslomalla, että voin olla enää 25 kalenteripäivää (sunnuntait ym. siis mukaan luettuna) pois, sen jälkeen tipahtaa Kelan päivärahoille. Mitkä on 2/3 palkasta. Laskin tuossa että 16.11. asti pitäis siis sitkutella töissä, ettei niin käy. Jos siis ajattelee että siitä asti on loppuajan pois. Täytyy siis toivoa, että selkä kestää, en tule flussaan, supistukset ei ala ym. ennen tuota marraskuun puoliväliä...Tokihan ei raha ole tässä kaikkein tärkentä vaan oma ja vauvan hyvinvointi, jonka mukaan ilman muuta eteenpäin mennään. Täytyy siis ajatella niin, että jokainen päivä töissä on plussaa ja lyhentää sitä mahdollista päiväraha-aikaa, mikä on edessä. Ja onhan tämä töissä käynti ihan kivaakin välillä, kun ollaan mietitty että sitten olisin sen kolme vuotta kotona.

Että tämmösiä mietteitä täällä. Nyt täytyy jatkaa töitä, niitä onkin kertynyt ihan kiitettävästi reilun kuukauden poissaolon aikana....



Kölli rv 24+5

kiitos teille kauniista sanoistanne.



RAKENNEULTRAssa käyty! Eli K-SKS:ssa äitipolilla. Jännitti ihan mielettömästi se istukan paikka, mutta luojan kiitos se on takaseinässä ja korkealla, kaukana kohdunsuulta! Vauvan rakenteet oli kaikki ok, ja vauveli oli oikein virkeä ja kaikki näytti niin hyvältä että oikein itku pääsi. Uudestaan ultraan varmuuden vuoksi vielä rv28. Nyt ne seuraa erittäin tarkasti tätä raskautta vaikka kaikki vaikuttaakin normaalilta, mutta hyvä niin. Kyllä se säikäytti sairaalaakin se viimekertainen. Ja hyvä että ovatkin nyt varpaillaan, toivon että ottavat vakavammin muiden odottajien mahdolliset etiset istukat ja marginaalisetkin sellaiset ja olisivat ottaneet nyt jonkin yhteneväisen linjan sellaisten varalle.



Nyt sitten uskaltaa vähän vapaammin hengittää kun tietää ettei ainakaan mitään takuuvarmoja verenvuotoja ole odotettavissa. Sinne uimaankin nyt ehkä uskaltautuu, se on kiva juttu. Viime raskaudessa kun ei saanut tehdä juuri mitään muuta kuin käppäillä kotona.



Vauvan liikkeet tuntuu napakoina myllerryksinä ja potkuina ihan säännöllisiin aikoihin päivästä.

Närästys ei ole enää niin pahaa kuin aiemmin. Nivuset on edelleen kipeät ja nyt ilmaantui sellaista pistoskipua pakarassa, voi olla että johtuu lievästä välilevyn pullistumasta. Viime raskaudessa selkä ei vaivannut yhtään...



Kivan oloinen ilma ulkona, taidan lähteä pikku kävelylenkille tuohon metsään.

Hauskaa viikon alkua!



Ghia rv20+1

menee hyvin. Itsellä mahdollisesti suunniteltu sektio edessä, asiasta ylimalkaisesti keskusteltu mutta kyllähän tuo alatiesynnytyksen ensisijaisuuden korostaminen on tässäkin sairaanhoitopiirissä voimakasta. Ja aina se ei todellakaan johda parhaaseen lopputulokseen.



odottajien vesijumppa oli yllättävän reipasta, odotin loppuun rentoutus ym. juttuja ehkä enemmän. Pitänee kuitenkin yrittää tuota kuntoakin ylläpitää vaikka väsyttää vieläkin armottomasti.

Mun leikkaushaava on vaakasuorassa(pieni, tosi siisti ja ihan alavatsalla), ei pystyssä vaikka olikin hätäsektio. Se tehtiin jollain uudella tekniikalla (älä edes kysy, en tiedä itsekkään!) jossa ihoon tehdään suora viilto ja loput kerrokset avataan " repimällä" ....Juu, kuulostaa kauheelta mutta paranee kuulemma nopeasti, ja siltä mun fyysinen toipuminen tuntuikin, nopealta.

En tiedä käytetäänkö tuota tekniikkaa kuinka yleisesti, ja onko se liian rajua suunnitellussa/kiireellisessä sektiossa (joissa ei siis nukuteta). Kiinnostaisi tietää siitä enemmän jos jollain on jotain kokemusta.

Moi,

tänään jo toistamiseen!



Soitin sitten Kuokkalan neuvolaan. Terkkari-Paula komensi mut sinne heti ultraan ja sykkeiden kuunteluun, kun ei oo kuulemma normaalia etteivät tunnu. Eläissäni en oo pelännyt niin paljon, mutta onneksi turhaan. Sykkeet oli hyvät ja vauva NIIN ihanan ja täydellisen näköinen <3. Säikähdyksellä siis selvittiin.



Nyt on olo ihan sekava, vsynyt ja energinen yhtä aikaa. Taidan lähteä vakuutusyhtiöön käymään ja sitten takaisin Kuokkalaan, hakemaan uuden kodin avaimia ja siivoilemaan vähän.



Mukavaa viikkoa kaikille!



:) SolAngel & masuaarre 23+4

Että arvatkaapa, olinko äimistynyt lauantaina....siellä häissä tavattiin tietysti paljon tuttuja/ystäviä, myös pari, joka asuu toisella puolen Suomea. Tällä naisella on muutenkin ihan omat käsitykset imetyksestä, synnytyksestä, laspten kasvatuksesta jne. Ollaan oltu paljon tekemisissä, mutta nyt kesällä tuli jotenkin mitta täyteen ja oon ottanu vähän etäisyyttä..mikä onneks helppoa kun niin kaukana asuvat. Mutta meinasin ihan sanattomaks mennä, kun kysyi sitten siinä multa, että " meinasitko nyt synnyttää normaalisti?" Sanoin, että pakkohan se on, eihän se vauva sinne voi jäädä. " Niin mutta meinaatko nyt mennä sektioon?" Mies jo siihen puuttui sitten ja sanoi että " Toivotaan, että nyt menee kaikki hyvin ja saadaan terve vauva" ja mä jatkoin jotain että niin, lähtökohtahan on aina alatiesynnytys jos ei ole äitillä tai vauvalla mitään hätää...Jotain se siinä vielä jankkas normaalista synnytyksestä, mutta en jaksanut enää kuunnella...Uskomatonta, vaikka näkeehän näitä tuolla av:llakin näitä äitejä, joiden mielestä sektioidut ei ole synnnyttänyt lastaan jne. En jaksa muuten näistä mielipiteistä välittää, mutta oon aika pöyristynyt, että ystävä, joka tietää miten meillä kävi, että vauvan voinnin takia oli kiireellinen sektio ja kaikki se teho-osastolla olo ym. niin kehtaa vielä kysyä että meinaanko synnyttää tällä kertaa NORMAALISTI!!! Todellakin tää mun etäisyydenotto vaan lisääntyy tästä, en jaksa kuunnella tota soopaa yhtään enää...

Anopilleni kun esim. kertoo jonkun lapsen syntyneen niin aina ensimmäinen kysymys on oliko synnytys van leikkaus. Varsinkin kun leikkaukseen on AINA jokin syy (oli se sitten miten hyväksyttävä muiden mielestä), niin tällaiset laukomiset tuntuu käsittämättömiltä!!

...saisin edes joskus aikaiseksi kirjoitella. Viikot mennään tukka putkella töissä, opiskelutkin ovat ihan hunningolla. Onneksi työt vähenee tämän viikon jälkeen ja pientä valoa opiskeluidenkin etenemisessä näyttää olevan: Vihdoin ja viimein oli tenttitulostaululla tieto maturiteettini hyväksymisestä. Jospa siis lähiaikoina saisin nuo kandin paperit. =)



Onkos täällä muuten ketään, jolla viikkoja olisi kasassa vasta reilut 10? Vaikutatte kaikki olevan jo tuolla 20 paremmalla puolella. Itselläni viikkoja on vasta reilut 12 kasassa.



Hyvin ollaan kyllä jakseltu, tosin tämä väsymys ei näytä hellittävää yhtään. Ehkä jo iltaisin jaksaa valvoa jo puoli yhteentoista, mutta aamulla nukuttaisi.



Mukavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä erityisesti kaikille remppaajille ja muuttajille. Meillä on koko kesä tehty remonttia eikä remontti vieläkään ole valmis... =)

loppukevään äitejä kerry tänne ajan kanssa.



Karpalo

Onpas täällä aktiivisia jo maanantaina. Hyvä vaan.



Tehdäänkö joskus tässä treffit? Tai voisi tehdä ihan puistotreffejäkin kun on noita esikoisia jo monella. Me ollaan yleensä aamupäivät Kuokkalassa puistossa, Suurunpäässä mutta voitaisiin joskus Yrttisuollekin tulla jos seuraa saadaan, kiinnostaako? (Oksaska ja muut Kuokkalan asukit?)



Niin ja Oksaskalle piti vielä neuvolantädistä sanoa, että vaikka kovasti sitä kehunkin niin ei sitten ole mikään päivänsäde luonteeltaan. Ja siksi hänestä tykkään kun on asiallisen ystävällinen. Ekana kun näin niin olin vähän kauhuissani, kun luulin ettei yhtään tultais juttuun. Onneksi erehdyin pahasti :)



Täällä ei mitään muutoksia omassa tai vauvan olossa. Edelleen köllöttelee perätilassa ja sektio mietityttää, etenkin teidän kertomusten jälkeen. Elämässä kun ei ole takuita mistään, vaikka turha on surra etukäteen. Nyt olen jo sopeutunut ajatukseen sektiosta, aluksi tuntui tosi pelottavalle. Hirveän moni oikeasti tuntuu ajattelevan ettei sektio ole synnytys, yksi hätäsektion itse kokenut äiti itse sanoi mulle monesti kun kyselin hänen synnytyksestään ettei ole synnyttänyt vaan tehtiin sektio, surullisena asiasta. Ihan samahan se on miten vauva tulee masusta ulos, ei siitä kunnia pisteitä jaeta, tai ainakaan pitäisi. Ghialle pahoittelut pikkuisen menettämisestä!



Pitäisi levätä nyt kun poika nukkuu, kiinnikkeet ja liitokset on kipeytyneet näin loppua kohti mennessä ja huomaa heti jos ei lepää päivällä. Viime yö olikin tosi tuskainen. Loppuraskaus tuntuu todella alkaneen...



vauveli79, poika kohta 1,5v ja Mini 32+6

Ghialle pahoittelut vauvan menettämisestä täältäkin suunnalta. Ikävä homma. :( Saako vielä kysyä, että oliko se vauvan kuolemisen syy se synnyttäminen ja kaikki ne kommervenkit vai oliko vauvalla esim kehityshäiriö tms? Kaikkea hyvää tähän uuteen raskauteen. :)



Vauveli kyseli treffien teosta. Me tosiaan Mamma21:n kanssa puhuttiin, että voitaisiin ihan hyvin tehdä tärskyt joskus tuonne Kuokkalan konditoriaankin, kun täältä niin moni on. Ja jos esim yrttisuolle menette niin yritän päästä mukaan mikäli vain yhdessä koossa oon vielä silloin. :) Tai sitten tulen sinne sen esikoisen kanssa... ;-)



Pips rv 36+1

Anteeksi kauheasti, että pyysin tietämättäni sinua kertomaan sinulle noin vaikeasta aiheesta. Olen hyvin pahoillani. Todella tuli itku silmään itsellänikin lukiessani kirjoitustasi. Ihailen kovasti vahvuutasi ja itse voin vain hatarasti yrittää kuvitella sellaista sanoinkuvaamatonta tuskaa.. Ihana kuitenkin kuulla, että tämä uusi raskautesi vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä, sinä jos kuka olisit ansainnut onnistumisen! Koko sydämestäni toivotan onnea!



Oli lohduttavaa kuulla, että täällä on muitakin turvonneita kanssasisaria, itse kun rupean myöskin jo erehdyttävästi näyttämään kuivalle maalle eksyneeltä valaskalalta, ja olokin on sen mukainen..



No, eihän tässä enäá ole kuin korkeintaan 2 viikkoa ja 4 päivää jäljellä, joten ei parane valittaa, pian se on ohi tämäkin lysti..



Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille Jyväsmammoille!

Minä pinoilen tuolla taaperopuolella ahkerasti syysmammat 04 porukassa ja olen harmitellut ettei meidän mahtavaan sysmammaporukkaan ole eksynyt yhtään Jyväskyläläistä.



Me asumme nimittäin (minä 31v, mies 30v ja esikoispoika 1 v ) Kangasalla mutta kovasti on suunnitelmissa muutta Jyväskylään vuodenvaihteen aikoihin kun vaan saisimme asunto ja työasiat järjestymään. Olen vielä kotona pojun kanssa ja kovasti etuovi.comissa vierailen päivittäin, tarkoitus olisi kahden viikon kuluttua tulla sinne J-kylään asuntoja ja alueita muutoinkin katsastamaan.



Itse olen asunut lapsuuteni Jyväskylässä heinälammella ja palokassa, mies on Lahdesta joten hänelle muutto olisi ihan uuteen kaupunkiin, joten kyllä tämä asia on vielä prosessointiasteella. minulla on siellä kuitenkin ystäviä ja sukulaisia ja sieltä mummolamatka (nykyään 300 km) lyhentyisi puolella.



Lueskelin teidän pinoa ja huomioin että vaikka olette raskautettuja : ), niin useilla on jo useampia lapsia. Oisinkin kysellyt mitkä alueet ovan mukavia lapsiperheelle Jyväskylässä?? KOska meillä ei ole paljoa sosiaalista piiriä siellä, on mietitty että voitais asuntoa katsella sellaiselta alueelta jossa asuisi paljon lapsiperheitä joilla nimenomaan pieniä lapsia. Rivitaloja ollan katseltu Kuokkalasta, palokasta ja nenäinniemestä. etsitään sellaista johon ei tarvitsisi kauheasti remonttia tehdä, kun täältä matkan päästä se on vähän hankalaa.



Elikkäs jos ehditte kertokaa vähän vinkkejä Jyväskylään muuttoa harkitseville!!



tiivii ja taaperoinen 1v+1 viikko

Täällä ollaan keskusteltu siitä onko sektio synnyttämistä vai ei. Itse sanon synnyttäneeni sektiolla, eli mielestäni kaikki tavat millä lapsi ulos tulee on synnyttämistä. Eikä kumpikaan tapa niistä kahdesta ole toistaan parempi koska sektioon tosiaan on aina jokin syy. Eikä alatiesynnytys tee äidistä parempaa.



Pips; Esikoisemme oli täysin terve ja täysiaikainen tyttö, syntyi rv 40+5 54cm:n pituisena ja 3,8kg:n painoisena ja menehtyi veren vähyyteen (vuosin verta yli tunnin ajan, ja runsaasti),kalvokiinnitteisen napanuoran ja sen marginaalisen etisen istukan takia. Kun lähdimme synnyttämään, ja olisi heti lähdetty sektioon, kaikki olisi päättynyt hyvin. Mutta siinä tilanteessa tapahtui niin paljon kaikkia virheitä. Ei auta jossitella. Ja olen päässyt niistä asioista yli ja saanut jonkinlaisen mielenrauhan.



Virve1979; Ei tarvitse olla pahoillaan! Olisinhan voinut jättää kertomattakin! Puhuminen aiheesta on auttanut eteenpäin.

Ja kerron asian niinkuin se on, jos joku kysyy ja haluaa tietää enemmän.



Haluan nyt vielä muistuttaa kaikkia että tuo tapahtunut on erittäin harvinaista! Kalvokiinnitteinen napanuora on (en muista prosenttilukuja) niin harvinainen että minä olen täyttänyt jo sen tilaston Jyväskylässä. Vauvan kuolemia tapahtuu erittäin harvoin, tilastollisesti 1/kk K-SKS:ssa. Vaikka nyt on kritisoitu paljonkin meidän sairaalaa, lääkäreitä ja kätilöitä, mieleni on kuitenkin suht`rauhallinen. Haluan uskoa parasta ja antaa sairaalalle vielä mahdollisuuden olla luottamuksen arvoinen, uskallan kuitenkin mennä sinne vielä synnyttämään ja antautua heidän käsiinsä.

Ehkä tuo tapahtunut säikäytti sairaalankin, ja toivon että siitä olisi jotain hyötyä muille synnyttäjille.



Aurinkoista syysmieltä jokaiselle!



Ghia rv20+2

Tosi surullinen tarina esikoisesi kohdalla, jollen väärin muista nimimerkkiäsi kirjoitit tarrinan synnytyksen jälkeen ja sait valtaisasi osaanottoja. silloin tuli tippa linssin kun luin tarinasi ja samoin nytkin! Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle pienokaiselle!!!!! Kaikki menee toivottavasti nyt hyvin!



tiivii

Ghia: Kiitoksia lisäselvityksestä. Varmasti ikävää kaivella sitä asiaa vielä meidän uteliaiden vuoksi... :/ Mutta varmasti tapahtuma oli todella vaikea hyväksyäkin, koska tyttö olisi ollut ihan terve ja ilman virheitä hän olisi luonanne. :( Tosi kurjaa. Mutta hurjat peukutukset täältä, että tämä raskaus päätyisi onnellisesti. :)



Pips rv 36+2

Kukaan ei saa oloani huonommaksi kyselemällä tuosta asiasta, ole huoleti! Ja tosiaan, voisinhan olla vastaamattakin! Jos olisin keväällä käpertynyt itseeni ja sulkenut kaiken sisälleni, en olisi näin hyvin asiasta selvinnyt. Se on ollut minun tapani käsitellä asiaa, ja minulle oikea ja onnistunut tapa. Jos joku muu olisi tehnyt toisin, se olisi ollut hänen tapansa, ja ihan yhtä oikea kuin minunkin tapani.



Tiivii; Kyselit vinkkejä näihin asuinalueisiin. Jos teillä on mahdollisuutta ajella autolla eri alueilla, tehkää se, koska se antaa jotain käsitystä. Itse tykkäsin Nenäinniemestä joskus, siellä on paljon lapsiperheitä, mutta alue on liian täyteen rakennettu, MINUN mielestäni. Keljonkangas on kivan väljä ja sopivan lähellä/kaukana niinkuin Nenäinniemikin, mutta vaikuttaa ankealta jos ajaa vain tuosta keljonkankaantietä pitkin läpi. Mutta tykkään asua täällä! Lapsiperheitä on paljon.

Palokka vaikuttaa kivalta, samoin Heinälampi. Kuokkalaan taas en tahtoisi, enkä Pupuhuhtaan(tai Huhtasuolle yleensä), Myllyjärvelle tai Keltinmäkeen. Mutta nuokin on vaan makuasioita, eikä niissä voi olla oikeaa tai väärää mielipidettä! Jokaisessa alueessa on hyvät ja huonot puolensa. Toivottavasti saat muitakin mielipiteitä!



Ghia rv20+2