sektio syy unihäiriöihin??
Meidän nyt 2.5 vuotias ihana poika syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan ja ison koon vuoksi. Kun leikkausta odoteltiin, en tuntenut mitään liikettä ja yritin kovasti herätellä tyyppiä mutta leikkaukseen mennessä tiesin että hän nukkuu. Leikkaus sujui hyvin ja paranin hyvin mutta pieni poikamme ( jota mutka-martiksi kutsuttiin koska linkkuveitsi oli voimakas vielä 3vk syntymästä) ei nukkunut kuin lyhyitä pätkiä.. Ja herätessä kirkui henkensä hädässä. Siis oikeasti! Kyselin jossain vaiheessa neuvolasta että näkeekö hän pahoja unia mutta siellä oltiin sitä mieltä että ei niin pienet vielä unia näe, yrittäkää unikoulua vaan.. Yritimme, mutta se tuntui kidutukselta. Siis lapsen. Joten olemme vaan yrittäneet kestää. Nyt tilanne tuntuu rauhoittuneen, saattaa mennä jopa kaksi yötä putkeen unia mutta sitten se taas alkaa: poika herää kirkumaan ja itkemään vähintään kahden tunnin välein. En koskaan kokenut ,hänen ollessaan pieni, tilaannetta jossa hän olisi jokellellut ihanasti omassa sängyssään ja antanut äidin pitää silmiä kiinni vielä hetken. Hän on repinyt meitä ylös yhtä väkivaltaisesti kuin lääkärit keskeyttivät hänen unensa lokakuussa 2003..
Onko ihan perusteetonta ajatella että uniongelmat johtuisivat syntymistilanteesta??? Onko muita??
JA miksi en ole nukkumassa nyt kun kellokin on jo puoli yksi? Siksi, että kohta hän taas herää....
Kommentit (2)
Luin viestit jo eilen, mutta vastaan nyt vasta. Mietin nimittäin tätä asiaa eilen illalla nukkumaan mennessäni :)
Pienet vauvat tosiaan näkevät unia - jo kohdussa, mutta kovin kauaa vauva ei tapahtumia muista. Toisaalta, jos joku asia toistuu tarpeeksi usein ja tarpeeksi monta kertaa, siitä alkaa jäädä muistijälki aivoihin. En siis väitä että vauva heräisi keskellä yötä siihen, että hän pelkää sektion toistuvan, vaan että hän alkaa pelätä koko nukkumista koska on oppinut, että herääminen on pelottavaa - ja heräämistä edeltää aina nukkuminen, joten nukkuminenkin on pelottavaa.
Eli mitä jos " opettaisit" vauvalle, että nukkuminen ja herääminen onkin mukavaa? Tämä tosin vaatii pitkäjänteisyyttä. Eli herätät vauvan ennen kuin se ehtii itse herätä pelkoonsa. Laita ensin soittorasia soimaan, nosta sitten vauva syliin, juttele iloisesti ja silitä hänen otsaansa tai poskiansa, tai voit vaikka imettää. Mutta aina niin, että vauva herää (sinä siis herätät hänet!) ja saa siitä palkinnoksi jotain tosi ihanaa. Kun teet tätä tarpeeksi monta kertaa (1 tai 2 ei riitä!) monena yönä, vauva alkaa hiljalleen oppia/muistaa kaksi asiaa: nukkumisesta seuraa aina soittorasian kuuleminen, ja herääminen on tosi kivaa. Lopulta jos vauva vielä herää ikävään tunteeseen, voit kokeilla minkälaisia ihmeitä pelkkä soittorasian kuunteleminen saa aikaan - joskus jopa pelkkä narun vetämisen ääni laukaisee hyvänolon tunteen. Tämä äitini neuvo toimi kauhukohtauksia saaneelle 2-vuotiaalleni.
Toivottavasti näistä on apua.
Meidän tyttö täytti juuri 3v. ja nyt pari kuukautta meillä on pääsääntöisesti nukuttu (kop,kop). Nyt ehkä pari kertaa kuussa tyttö on herännyt huutamaan yöllä muutaman kerran. Vuoden vaihteeseen asti hän heräili pääsääntöisesti joka yö ja useamman kerran yön aikana (4-8 x) ja aina kävi huutamaan, eikä millään meinannut rauhoittua. Ajattelin olevan yöllisiä kauhukohtauksia, mutta tätä on siis jatkunut aivan syntymästä asti, rankkaa on siis ollut! Vuoden vaihteeseen mennessä olin saanut nukuttua ehkä parikymmmentä kokonaista yötä hänen syntymänsä jälkeen... Tyttö syntyi 11 päivää yli la:n sectiolla 2/2003, kun käynnistyksestä huolimatta ei meinannut alkaa syntymään ja lopulta sydänäänet laskivat.