Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko olemassa jotain keskustelupalstaa sijaisvanhemmille?

14.11.2008 |

Me ollaan luopumassa adoptiohaaveesta ja harkitsemme ryhtymistä sijaisvanhemmiksi. Olis kiva vaihtaa ajatuksia toisten sijaisvanhempien kanssa?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
08.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heippa,



Saat hyvää tietoa ja vertaistukea Kirsikka Arkimiehen kirjasta Terveisiä sijaisperheestä. Itse luen kirjaa parhaillaan, ja aika koskettavia tarinat ovat sijaisperheiden arjesta. Mieheni ja minä harkitsemme sijaisperheeksi ryhtymistä pitkän lapsettomuuden jälkeen. Emme enää jaksa hoitoja, ja eikö toisenkin lasta voi rakastaa? Pitääkö sen olla biologisesti oma? Tuo lukemani kirja ainakin antaa toivoa. Hankipa käsiisi!

Vierailija
2/2 |
01.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuota edellisessä viestissä mainittua kirjaa lämpimästi, se on todella hyvä.

Sijaisperheiden on aika mahdoton osallistua keskustelupalstatyyppiseen kokemusten vaihtoon, kun lapsiin liittyviä asioita sitoo vaitiolovelvollisuus.



Sijaisperheet sensijaan tapaavat alueillaan yhdistysten kautta.

Kannattaa liittyä perhehoitoliittoon, sen jäsenlehti ja tapahtumat ovat hyviä.

Sitä kautta saa myös tietoa oman alueen yhdistysten toiminnasta.



Netistä löytää lähinnä kauhujuttuja sijaisperheistä/lapsista.

Tapauksia, joissa yksityiskohdat on revitty irti muusta tapahtumaketjusta tai loukkaantuneet tai asioista tietämättömät ihmiset haukkuvat viattomia.

Eli netti ei tosiaankaan ole paras paikka ottaa selvää asioista.



Pride-koulutus on oiva paikka löytää vertaistukea, jos sattuu kiva ryhmä ja voi sitä kautta tutustua ja pitää yhteyttä sijaisperheisiin.



Paljon on yhteisiä asioita adoptioon verrattuna mutta paljon myös asioita joihin ihan todella kannattaa perehtyä ja ottaa selvää eikä suostua mihin tahansa sinisilmäisesti.

Adoptoitu lapsikin voi olla traumatisoitunut, toisaalta sijaislapset ovat traumatisoituneita ja silti mukana kuvioissa on myös mahdolliset bio-vanhemmat ja sukulaiset omine traumoineen. Vaikkei sijaisperheen tehtävä olekaan olla terapeuttina biologisille vanhemmille, heidän kohtalonsa vaikuttavat siihen miten heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä.



Parhaimmillaankin asioiden sujuessa hyvin, on taustalla paljon työtä.

Aina asiat eivät myöskään suju hyvin.



Suositella voin tätä tietä lämpimästi, mutta mukaan pitää lähteä järjellä ja tunteella ja vankalla tiedolla ja realismilla. :)

Väistämättä on tilanteita jossa lapsi on otettava huostaan ja on todella surullista että monissa paikoissa Suomessa se tänä päivänä tarkoittaa että lapsi joutuu lastenkotiin tms. laitosmaiseen ympäristöön. Sijaisperheistä on suuri pula.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla