***ELOmassujen torstai***

Näinpä lastenlaulun sanoin , kepeästi, aloitamme torstaisen aamun. Sain yöllä nukuttua kohtuullisesti, joten nyt on olo aika virkeä. Päänsärkyä ei ole ollut pariin päivään (koputan puisevaa otsaani), jospa sekin alkaisi helppottaa. Kuis muilla päänsärystä kärsivillä kanssasisarilla?



Meillä tämä raskaus on osoittautunut suureksi voimavaraksi eräälle hyvin läheiselle rakkaalle ihmiselle, jolla todettiin syöpä hieman ennen joulua. Hän on siirtänyt ajatuksensa vauvaan ja saa siitä selvästi energiaa jaksaa hoidot. Minä, hormoneista johtuen, pillitän asiaa aina välillä itsekseni stressiä purkaakseni. On vaikea katsoa vain vierestä, kun ei voi auttaa muuten kuin olemalla läsnä. Onneksi läheiselläni on nyt jotain odotettavaa, kuten hän totesi. Hoitoennuste on onneksi hyvä ja siihen luotamme.



Minttumaria: Sinua ajattelin eilisessä pinossa ja toivon sinulle koko sydämestäni voimaa kestää läpi tutkimukset. Pidän peukkuja, että kaikki kääntyy parhain päin.



Ensikkoa odottaville: Toivottavasti en ole vain pahoittanut kenenkään mieltä...On ehdottoman mukavaa, kun mukana jutustelussa on erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Keskustelu on näin ollen paljon hedelmällisempää ja on ihana palata ajatuksissaan omaan ensimmäiseen raskauteen kysymystenne kautta. Joskus harmittaa, että tietää (tai on tietävinään) liikaa. Elämä tuntui suurelta seikkailulta ensimmäistä odottaessa, koskaan ei tiennyt mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu. Ei osannut oikein odottaa mitään, ainakaan pahaa. Kaikki oli jotenkin mutkattomampaa.



Pepper: Olipa mukava tapa vaatetuksella ilmaista asiansa , hyvin keksitty. Joten onnittelut siis " kaapista ulos tulon " johdosta ja tervetuloa julki-masujen alati pyöristyvään joukkoon. (Puhuu mamma, jonka maha on iltaisin yhtä suuri, kuin esikkoa loppusuoralla odottaessa...)



Kertokaahan mitä ihanaa teille on sanottu tai tehty raskausuutisen johdosta?



Opemamma ja vimpula rv 17+2

En ole runojen lurittelija, mutta kiva, että joku muu on :)



SIJAISEN REKRYTOINNISTA on ollut puhetta.. meillä aletaan kohta puoliin vasta etsimään mulle sijaista. Toivottavasti löytyy joku loisto tyyppi! Mä viihdyn täällä nykyisessä duunipaikassa todella hyvin, mutta silti mua välillä houkuttaa hakea uusia haasteita. (Taitaa olla tässä vauvassakin haastetta hetkeksi ainakin..) Nyt raskausaikana on ollut parikin erittäin mielenkiintoista työpaikkaa avoinna, joihin olisin ehdottomasti hakenut ellen olisi raskaana. Vähän jopa harmitti, kun näin ilmoituksen ja oli pakko vaan yrittää unohtaa. Mies lohdutteli, että voinhan mä sitten 1½vuoden päästä alkaa haikailee niitä uudestaan. Tuntuu niin ikuisuudelta. Mutta onneksi tulee muuta ajateltavaa vauvan myötä. Sitten, kun palaan töihin mammalomalta niin voin tsekata rauhassa mahdollisuuksia.



SUONENVEDOT pirulaiset mullakin alkaneet taas, ei vielä niin pahoja kuin mitä tulevat varmaan taas olemaan, mutta inhottavia. Viime raskaudessa se alkoi aina yöllä (n.rv28) ja oli kauheeta... ei muutakun sukat jalkaan yöksi taas ja oliko se magnesium vai mikä.. kun auttoi. Pitänee ottaa selvää.



OUDOT UNET jatkuvat täälläkin. Ihan kuin huonossa leffassa ois joka yö :) ja aamulle mietin, että olikohan se totta ja missä mennään. Yhtenä yönä synnyttelin ilman kivun häivääkään hymyillen kolme vauvaa, joista kaksi oli kaksosia ja keskosia ja yksi täysi-ikäinen ja -kokoinen. Kaikki tyttöjä... ja mies ilmoitti lähtevänsä pikkujouluja juhlimaan, kun tulin kotiin KOLMEN vauvan kanssa. Voi jessus mua. Mistä näitä pulppuaa..



KÄNKKÄRÄNKKÄ iski muhun pitkästä aikaa viikonloppuna ja siitä asti olen käyttäytynyt miehelle kuin pieni lapsi, jota on sorrettu. Olen pitänyt lähinnä mykkäkoulua (mun erikoinen), joka alkoi eilen illalla olemaan aika hölmöä jo itsenikin mielestä, mutta periksi en anna. Taitaa raskaushormonit tehdä tehtäviään. Mies varmaan naureskelee vaan mulle. Ehkäpä tänään olisi jo korkea aika luovuttaa. En ole tälläinen yleensä!



Paljon potkuja kaikille.. masuihin ja hymyä huuleen!



AuroraM 22+3

ja kerrankin minäkin täällä pinon alkupäässä!



Opemammalle: Inhottavia nuo päänsäryt. Mulla oli myös tuossa yks viikko, jolloin päätä särki joka päivä. Mikään ei oikein auttanut. Särky ei ole kovaa, mutta rasittavaa kuitenkin. Nyt on taas mennyt pari päivää paremmin. Toivottavasti sulla ja muilla päänsärkypotilailla alkaa jo helpottaa.



Mä olen myös siitä samaa mieltä Opemamman kanssa, että se on vaan rikkaus, kun on keskustelussa erilaisia ja erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. " Jokainenhan" on joskus ensimmäistä kertaa raskaana. Itsekin olen sitä miettinyt, että ekalla kerralla pystyi NAUTTIMAAN aivan eri tavalla itse RASKAUDESTA ja kaikesta uudesta ja kaikesta siitä, mitä vartalossa tapahtui. Ehkäpä sitä vois itsekin ottaa oppia esikoisen odottajista ja nautiskella enemmän tästä raskaudestakin, eikä vain odottaa sitä vauvaa, kuten mä ainakin nyt vain teen.



Eilisen pinon Tähtinovalle pikaista paranemista.



Toivottavasti ilmat alkais jo muuttua keväisemmiksi. Rasittavaa tämä ainainen TALVI! Tahdon kesää ja lämpöä. Lasten toppavaatteetkin jäävät pieniksi, enkä raaski enää tätä kevättä varten uusia ostaa. GRRrr, nyt vain aurinkoa ja lämpöä tänne päin!



Pitänee alkaa pukea ja laittautua taas ihmisen näköiseksi. Luennot kutsuu. Palailen varmaan illemmalla vielä lueskelemaan.



Jamssa rv19+5

Kävin eilen pitkästä aikaa neuvolassa. Paino on noussut kolmisen kiloa, verenpaine pysynyt hyvällä tasolla, mutta hb laskenut (on nyt 107). Sf-mittakin otettiin ensimmäisen kerran ja se oli 17 cm eli ihan kohtuullisen kokoinen tuo pötsi alkaa jo olla. Voivottelin th:lle unettomista öistäni ja hän sanoi, että matala hb saattaa joillekin aiheuttaa unettomuutta. Tuo oli uusi tieto! Nyt pitäisi käydä hakemassa apteekista rauta-tabletit ja muistaa niitä ottaakin. Olen yleensä lääkkeiden suhteen tosi hajamielinen, otan silloin kun muistan. Aamuisin ehkä vielä muistaisin, mutta tuota rauta-tablettia en voi silloin ottaa, sillä kahvi, tee ja maito kuulemma saattavat heikentää sen imeytymistä (tämäkin oli uusi neuvolasta opittu tieto). Seuraava neuvola mulla on vasta toukokuun lopussa eli yli kahden kuukauden päästä!! Väliin mahtuu kyllä neuvolalääkärikäynti, mutta silti tuo väli on mielestäni erikoisen pitkä.



Sain eilen KELA-PAPERITKIN ja ne voisin laittaa eteenpäin ensi viikolla. Olen hakemassa äitiyspäivärahapäätöstä 6 kk:n työtulojen pohjalta, joten pitänee olla palkkakonttoriin yhteydessä. Ihan kiva saada tuokin asia pian pois päiväjärjestyksestä. Jännityksellä sitten odotan tietoa äitiyspäivärahani suuruudesta. Jonkinlainen käsitys mulla siitä jo onkin, mutta olisihan se mukava yllätys, jos olisin laskenut itse tuon alakanttiin.



Olen ihan neuvoton esikoiseni kanssa! En tiedä mikä poikaa vaivaa, hän on koko ajan tosi kärttyinen ja vastahakoinen. Joka toinen lause on " x ei tykkää" tai " x ei halua" . Aamut alkaa kitinällä ja illat päättyvät kitinään. Tänä aamuna suurimmat murheenaiheet olivat hoitoon lähteminen (x ei halua mennä hoitoon, kun siellä on tyhmää), väärä aamupala vaikka poika sai itse päättää, väärä vanhempi viemässä häntä hoitoon (x ei halua isin autolla vaan äidin). Täytyy myöntää, että olin onnellinen kun sain suljettua kotioven perästäni.



SUONENVEDOT. Ne vaivaavat minuakin. Kärsin suonenvedosta (varpaat) yleensä talvisin, mutta nyt herään joka yö siihen, että pohje kramppaa. Hittolainen, että sattuu. Magnesium' ko siihen auttoi?



SIJAISEN REKRYTOINNISTA. Mulla on tämän asian suhteen hieman ristiriitaiset fiilikset. Tunnustan olevani hieman mustasukkainen tästä omasta pallistani ja tulen kokemaan vaikeaksi työstä irtautumisen. Tuntuu kummalliselta ajatukselta, että joku toinen tulee tekemään MINUN töitäni. Luonnollisesti pelkään sitä, että sijainen hoitaisi työnsä jopa minua paremmin. Toisaalta taas on helpottavaa, jos rekrytointi aloitettaisiin hyvissä ajoin ja uusi ihminen voisi aloittaa nopeasti. Silloinhan minun työtaakkani vähenisi pikkuhiljaa ja voisin ottaa loppuajan hiukan rennommin.



Myös minä olen sitä mieltä, että keskustelumme on paljon rikkaampaa ja antoisampaa, kun joukossa on eri elämäntilanteissa olevia, eri ikäisiä ja eri puolella asuvia ihmisiä!! Eli toivottavasti kukaan esikoistaan odottava ei pahastu, vaikka välillä me toista, kolmatta tai neljättä odottavat innostummekin kirjoittelemaan muustakin kuin odotukseen liittyvistä asioista.



Eipä taas pää oikein leikkaa. Poistun palstalta ja palailen taas jossakin vaiheessa lukemaan.



Pepper (21+0)

En ole aikaisemmin kirjoitellut tänne, mutta nyt päätin uskaltautua.... Mulla on menossa ensimmäinen raskaus ja lasketun ajan pitäisi olla siellä elokuun puolenvälin jälkeen.. Mulla on jo kolme kertaa muuttunut raskausviikot, niin en uskalla mitään sen tarkempaa veikata =)



Tiistaina kävin rakenneultrassa, ja oli ihana kokemus. Aivan käsittämätöntä, mitä kaikkea sieltä ultrasta voikaan nähdä!! Kaikki rakentet tuntui olevan kunnossa, mikä oli helpotus, ja pienoinen yllätys myöskin, koska pelkään koko ajan pahinta ja näköjään alkanut jo itsenkin uskomaan siihen, etten voi olla niin onnekas, että kaikki menee heti ensiyrittämällä hienosti. Niskapoimuultra mulla jäi aikoinaan väliin, koska oli just noitten viikkojen kans häikkää, ja sitten se olikin jo liian myöhäistä. Toisaalta ihan hyvä, niin jos siellä olis ollut jotain turvotusta, niin eipähän tarvi tehdä sitä päätöstä, että meneekö jatkossa lapsivesiseulontoihin.



Kysymyksenä oli, että mitä kivaa olette kuulleet raskauden ajalla kun olette kertoneet asiasta, (tai jotain sinne päin) Mulle on ainakin ollut mieletön pettymys, miten ihmiset on reagoinut. Tuntuu että oma mies on ainoa joka jaksaa iloita kanssani tästä lapsesta ja on kiinnostunut kuulemaan mitä neuvolassa milläkin kerralla puhuttiin (on kyllä kovasti ollut mukanakin niissä) Mutta sekä omani, että anoppivanhemmat on olleet melkoinen pettymys, varsinkin jälkimmäiset. Eivät ole edes onnitelleet uutisesta. Samoiten siskoni on tuottanut pettymyksen, lähinnä siksi, että hän ei tunnu tajuavan ollenkaan, että raskaus voi mahdollisesti estää minua tekemästä jotakin asioita. Joten olen kyllä pettynyt ja pettymystäni puhissut miehelleni, että mikä niitä ihmisisä vaivaa!!! Toisaalta, jos hiukan menisin itseeni, niin taidan olla melkoisen hellyydenkipeä tällä hetkellä, liekö hormonit syynä... Mutta en ehdi kirjoitella enempää.. Toivottavasti mahdun tähän keskustelurinkiin, vaikka kesken tulinkin.



Ikarus rv 18+1

Ihanaa kun viimeyö meni jo vähän paremmin. Ensi yön mie olenkin töissä, mitenhän pysyn hereillä... Tyttö on kiukutellu koko aamun.. Kukas se kirjotti että ei lapselle mikään kelpaa??? (mulle ei jää nikit mieleen), meillä sama tilanne, tyttö vaan ei osaa sanallisesti ilmaista tyytymättömyytään kiljuu vaan, ARGH!



MÖMMELI kirjoitti eilises pinos että on tullu ajatuksia siitä et osaako sitä sitten olla hyvä äiti lapselleen (vai miten se nyt menikään). Mulla noita ajatuksia on ihan joka päivä! :) mie olen niin lyhyt pinnanen ja äkkipikanen suuttuessani että monta kertaa olen itsekin pelästynyt itseäni. Nytten sitä sitten surkuttelee jo esikoisen kohtaloa että jos sitä kakkosta rakastaakin enemmän??? Hassua :), mutta nämä ajatuksethan sitä meitä valmistaa tulevaan ja kertoo että ollaan hyviä äitejä kun niitä ajatuksia on ja ne myönnetään :).



Viimeyönä sitten VETI SUONTA pohkeesta, argh... purin vaan peittoa etten ala huutamaan ja heittäydy tytön päälle (se kun nukku vieressä...) Veto loppu siihe kun sain jalkapohjani lattiaa vasten (ja tämä kesti kauan!), jossain vaiheessa veto alko hellittään mut alko sit miltei samantien uudestaan... Joskus olen kuullu et kivennäisvesi ja banaani auttas tuohon vaivaan??? liekkö totta???



jaahas, se pitäs mennä kohta ulkoilemaan jos tuo kiukkukallekin vähän rauhottus.



hanneli

Mulle ei ole sanottu tai tehty mitään ihanaa raskausuutisen johdosta... ei niin käyny esikoisenkaan johdosta. kaikki on hirveen pidättyväisiä kun luulevat tietävänsä että ovat molemmat vahinko vauvoja (no niinhän ne onkin, mutta itse ei ajatella näin koska kuitenkin tiedetään riski jos ei ehkäisyä käytetä ja innolla odotetaan tulokasta vaikkei suunniteltukaan, vähän oudolta varmasti kuulostaa, mutta nää meidän raskaudet on ollu ikään kuin hiljaisia sopimuksia mun ja miehen välillä, niistä ei olla puhuttu/suunniteltu, ei vaan kumpikaan olla " yhteistuumin" hinguttu kuminkaan perään :), eli ei kai ne nyt kuitenkaan vahinkojakaan ole... heh, kukaan ei nyt ymmärrä mitä mie kirjottelen kun en tajua itsekään...).. Esikoisen kohdalta on jääny vaan mieleen mieheni äidin kommentti " Ei se mitään, vahinko se sinäkin olit (mies siis)" .. No hänelle annetaan tämä asia anteeksi, oli sillon laivalla ja hieman juovuksissa kun sai uutisen kuulla ja tiedetään että hän oli jo monta vuotta hinkunut mummoksi.



hanneli *jota naurattaa tuo oma sepustus josta ei mitään selvää saa*

Täällä nautin rauhallisesta aamusta, lapset olivat viime yön mummulassa. Oli ihana ottaa vähän yhteistä aikaa miehen kanssa ja syödä ihan rauhassa. Miehellä tosin riitti töitäkin, mutta ainakin vähän päästiin nautiskelemaan vapaaillasta.



PEPPER, kanainho on edelleen aika voimakas. AInoa, mitä ostan lapsille ja miehelle, on hunajamarinoitu kana ja sitä pystyn itsekin syömään jonkun verran. Toinen kanaruoka, mikä on maistunut, on Saarioisten valmiskanakeitto, jossa ei ole kananpaloja vaan keitto on sosemaisen paksu. Sitä ostin täksikin päiväksi evääksi, kun menen taas töihin.



JA voimia sulle esikoisen pahantuulisuuden kanssa. On varmaan jotain ohimenevää vaihetta vaan, mutta rasittavaahan jatkuva kiukuttelu on.



KELA-PAPERIT sain minäkin neuvolasta mukaan ja nyt niitä pitäis alkaa täyttelemään. En ollut itse asiassa vielä osannut niitä odottaakaan, joten iloinen yllätyshän tuo oli. Pakkauksen ajattelin tällä kertaa ottaa.



Mustakin on hienoa, että meidän joukossa on niin esikoisen odottajia kuin jo ennestään " lapsellisia" . Tulee monesti oma esikoisen odotus mieleen tekstejä lukiessa, kun kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä. Muistin tässä kerran, kuinka tärkeää aina oli, että mieskin olisi mukana neuvolassa ja tietää kaikki raskauden kulusta. Tämän kolmannen raskauden aikana hän ei ole käynyt kertaakaan kanssani neuvolassa enkä aina muista käynneistä raportoidakaan, ellei nyt ole jotain todella erityistä, joka jää omissa ajatuksissakin pinnalle. Neuvolantäti ei edes koko tyyppiä ole nähnyt. No, onhan tuo ymmärrettävää, täytyyhän jonkun olla lasten kanssa kotonakin.



POTTAILUSTA oli eilen puhetta. Meillä ei ole kumpikaan suostunut potalle, vaan esikoinen oppi suoraan pöntölle 1v9kk ikäisenä ihan yhtäkkiä. Taisi olla joku herkkä vaihe, kun opettelu tosiaan meni ihan ongelmitta. Vielä ollaan pidetty yövaippaa (poika nyt 2v6kk) ja esim. vieraammissa paikoissa kyläillessä poika ujostelee vessa-asioita. Kuopuksenkin ajattelin suoraan pöntölle opettaa, mutta vielä ei olla aloitettu.



KOMMENTEISTA oli puhetta. Itse olen tämän raskauden aikana kuullut, että oikein hehkun raskauden myötä. Onhan noita muutamia ollut, jotka lapsentekotahtiamme ovat päivitelleet, mutta lähimmät kaveritkin tietävät kyllä meidän haluavan monta lasta. Toisaalta meidän perhe on lisääntynyt lähes joka vuosi vuodesta 2001 (eli 2001 ja 2002 tulivat koirat, 2003 ja 2004 lapset ja 2005 ostettiin tämä talo, nyt taas 2006 lapsi), joten eipä tuo enää ketään läheistä ole suuremin ihmetyttänyt. Tällä kertaa omalle siskolleni kertominen oli vaikeaa, sillä hänellä on ollut valtava vauvakuume, mutta miehensä ei halua. no, siskollani on ikääkin jo 44 vuotta, joten onhan hän jo suht iäkäs odottamaan esikoista. Hänen kommenttinsa olikin, että " on se hyvä, että jotkut niitä lapsia tekee, kun meille niitä ei tule" .



Uudelle kirjoittajalle (anteeksi, etten muista nikkiäsi) neuvoisin, että ihmiset voivat kommentoida kaikenlaista eivätkä välttämättä osaa ajatella, miltä kommentit tuntuvat. Meillä appivanhemmat vetivät pohjat, kun kerroimme toisen lapsen olevan tulossa pienellä ikäerolla. Appiukko totesi, että " voi itku" , minkä muistan ikuisesti, ja anoppi sanoi, ettei vielä onnittele, kun saattaa mennä kesken. Tuota keskenmenoa ja " voi kun kaikki nyt menisi hyvin" hän hoki lähes koko odotuksen, varsinkin kun työkaverinsa synnytti ennenaikaisena vauvan, joka menehtyi. Se oli kamala tapahtuma, mutta en halua ajtella, että juuri meille kävisi niin, joten jatkuva hokeminen tuntui ahdistavalta. Tämän komannen odotuksen he ottivat taas hyvin vastaan, oli kuulemma paras joululahja. Ja anteeksi muille, että kerron nämä jutut taas kerran...Eli nauti omasta odotuksesta ja iloitse, vaikka muut eivät samaa tunnetta tavoittaisikaan!



Eiköhän tässä taas ollut tälle päivälle turinoita, joten siirryn makoilemaan sohvalle enne töihin lähtöä ;-)



Pumpuli 21+1

Ihana aurinko paistaa.

Mulla päätä särki toista viikkoa joka päivä kun tulin töistä, söin ja lähdin puolen tunnin kävelylle, jona aikana päänsärky lähti joka kerta. Ilmeinen hapenpuute siis taisi olla.



Aamulla sängyssä maatessani olin tuntevani jotain pientä liikettä, mutta sitten kun sitä rupesin ajattelemaan ja odottelemaan uudelleen, ei mitään tuntunutkaan,plääh.



Mulle on ollut tosi positiivinen yllätys, miten ihmiset on halailleet ja onnitelleet, ehkä tieto pitkästä lapsettomuushoitojaksosta ja lukuisista epäonnistumisista on sittenkin puskaradiossa kiertänyt. Saavat olla onnellisia rauhassa, koska niin me itsekin ollaan, onnemme kukkuloilla.

Mieskin aina välillä sekoaa, se tulee ihan kiinni ja ihmettelee, että tuleekse vauva tosiaan meille? Itekkin vähän vielä ihmettelen, niinkö olis totta jo tämä raskaus!?

Vielä pelkoa riittää kuitenkin, onhan yksi enkeli tuolla jossain, joka aina saa muistamaan, että ei ole mitään merkitystä onko poika vai tyttö vai 2-vai 4 kiloinen, vain terveys on tärkeää.



Nyt pitää lähteä ostamaan parit äippähousut, joita en viimeksi löytänyt mistään sopivia.



Lilli rv 17+3

On ihana aloittaa täällä töissä päivä, kun OPEMAMMA on tuttuun tapaan avannut pinon aamuvarhaisella :) Kiitos sinulle, kun jaksat lukea viestejä ahkerasti ja kommentoida kaikille! Ja älä epäröi " jakaa tietämystäsi" raskauksien, synnytysten tai lasten hoidon suhteen. Kokemusta nimittäin sinulla on ja vinkkejä varmasti jokainen ottaa mielellään vastaan.



IKARUKSELLE tervetuloa mukaan!



HANNELI kyseli suonenvedoista (ja muutama muukin). Banaani auttaa magnesiumin takia eli magnesiumia kannattaisi syödä myös ihan tabuina, jos suonenvedot vaivaat. Toinen asia on nestetasapaino eli paljon pitäisi juoda vettä ja etenkin kivennäisvettä, sillä siitä taas saisi suoloja. Sukat myös auttavat ja sitten tietysti krampin iskiessä lihaksen venytys eli kramppaava lihas pitää saada auki. Yöllä tämän tajuaminen tosin voi kestää uskomattoman kauan... Toivottavasti näistä vinekistä on jotain apua.



PEPPERille voimia esikoisen kanssa. Näitä vaiheita tulee ja uhmalta hiukan kuulostaa. On tosi rankkaa, kun kaikki tökkii ja koko ajan otetaan yhteen. Yleensä mun mielestä siihen tulee vielä sellainen kierre, että itse hermostuu kaikesta ja lapsi vaistoaa senkin ja kaikki ruokkivat pahaa oloa. Olen huomannut, että meillä auttaa ongelmakausina tiukka sääntöihin ja rajoihin palaaminen (välillä meinaa mulla lipsua...). Etenkin mies on näissä kurinpitoasioissa aivan loistava. Hän jotenkin saa kaiken toimimaan niin helposti tytön kanssa ja minä ihmettelen vieressä. Olisikohan jotain tekemistä sukupuoliasian kanssa? Jos jotenkin isän ja tyttären suhde on jo tässä vaiheessa helpompi kuin äiti-tytär suhde? Mutta sen olen todennut, että mitä selvemmät rajat ja mitä paremmin niistä pidetään kiinni & käyttäydytään johdonmukaisesti, niin sitä helpompaa on. Mutta tosi helppoa..., eikös niin :)



OMA NAPA: Univaikeuksia on edelleen. Täytyy toivoa, että Pepperin vinkki raudasta auttaisi. Mullakin Hb huono, 106, mutta raudan imeytyminen ja Hb:n nousu vie kyllä aikansa. Nytkin jo kuukauden olen rautaa tankannut, mutta vaikutus ei vielä näkynyt missään.



Meillä jatkuu vielä sairaalaelämä ja pakko on ollut sopeutua ajatukseen, että mies on oikeasti vakavasti sairas. Olen koko ajan vaan muokannut mieltäni, että pääsee pian kotiin ja on ihan kunnossa. Miehellä on siis verenmyrkytys ja veressä oleva bakteeri on tosi sitkeää tyyppiä. Paranee kyllä, mutta aikaa tämä vie. Ja aikamoisena Duracelina on pitänyt itse jaksaa.



Pantteri 21+5

Pikainen viesti, kokeilkaa juoda Hartwallin Fenix juomaa painonhallintaan jossa on sitriiniä ja magnesiumia.Vihreetä limsaa jossa on vähän kaloreita ja maistuu ihan hyvälle. Mulle auttoi se ja banaani päivässä.



Ihana lukea että joku muukin on känkkäränkkä, musta onkin tullut sen alan ekspertti :) Joskus sapettaa ihan ilman syytä niin että hävettää.Sääliä kaikille niille jotka raskaana olevan känkän kanssa joutuvat työskentelemään :)mikään ei siis mene niinkun mä sanoin että se hoidetaan.



Pepper: raudasta.Kysy apteekista sitä mehua, Kräuterblu saftia.Mulle tuli niin karmean paha olo tablettiraudoista ja se mehu menee ja pysyy alhalla paremmin.Ehkä muut kestätte rautaa paremmin mutta mulle tuli olo viikon käytön jälkeen kun olisin saanut uudestaan raskauspahoinvoinnin.Siis ottaa raudan oikein ja tyhjään mahaan.



Päivän jatkoja kaikille!

minik rv 21

PÄÄNSÄRKY: Mulla on kanssa ollut nyt pari päänsärytöntä päivää - on kuin olisi uuden elämän saanut! Toivottavasti jatkuukin näin sekä täällä että kaikilla muilla elokuisilla, kopkopkop.



LÄHEISTEN SAIRASTAMISET: Opemammalle jaksamista läheisen syövän kanssa. Mulla on sama tilanne - omalla äidillä todettiin syöpä nyt tammikuussa. Mutta nyt hänkin odottaa näitä kahta ekaa lastenlastaan (minun ja veljen lokakuista) innolla ja tuntuu saavan niistä voimaa hoitoihin. Itse en ole tässä elämäntilansteessa uskaltanut ajatellakaan mahdollisuutta, että hoidot eivät auttaisi. Niiden on *pakko* tehota.



ENSIKOT: Minä taas olen paremmin kotiutunut tänne elokuisiin kuin ensikoihin, kun en alkuun tuota ensikoiden pinoa huomannutkaan. Tuntuu turvalliselta, kun täällä on niin paljon kokeneita äitejä mukana! Mitä vaan kysyy, niin joku on jo kokenut sellaista ja tietää, ettei se ole ainakaan vaarallista... Ja lasten kanssa elämisestä iloineen ja hankaluuksineen on aina kiva lukea, kun minulla ei ole juurikaan pikkuihmisiä tuttavapiirissä. Ei pelota niin se oma yhden lapsen kanssa selviäminenkään, kun monet pärjäävät useammankin muksun kanssa tuosta vaan.



TYÖKAVERIEN INFORMOINTI: Läheisimmälle työkaverille kerroin itse, kun olin heillä kylässä ja tarjottiin alkoholia. Pomon kautta lähti sitten kehityskeskustelun jälkeen tieto leviämään, ja on ollut metka seurata, miten juoru kulkee talossa (meillä n. 100 hlöä). Kaikki eivät tiedä vieläkään, vaikka maha näkyy omasta mielestä kilometrin päähän! Joissakin palavereissa olen itse huomauttanut, että en ole sitten syksyllä täällä. Ja sitten on tultu utelemaan, että mitä sitten aion ensi syksynä tehdä, niin kuin olisin työpaikkaa vaihtamassa.



MITÄ IHANAA SANOTTU, kyseli Opemamma. Mulle ei kyllä mitään ihanaa, vaan vain ainoastaan: " Voi ei!" Näillä romanttisilla sanoilla avasivat pelin siis sekä oma mies että pomo, kun heille kerroin raskaudesta. Ja kuten aiemminkin todettu, miehelle tämän ei pitänyt olla Voi ei -asia 2,5 vuoden yhteisen yrittämisen jälkeen... Mutta kaipa se oli jo elätellyt toivoa, ettei niitä lapsia ehkä tulekaan ja huolettomat nuoruuspäivät jatkuvat ikuisesti! Ja kyllä se pomokin sitten herkistyi muistelemaan omaa synnytystään parinkymmenen vuoden takaa, kun toipui ensijärkytyksestä.



Topakkaa torstaita!



t. Picapica ja Peukaloinen matkalla puoliväliin 19+1 - liikkeitä on tuntunut nyt kahtena iltana niin, että tyhmempikin äiti tajuaa, mistä on mahassa kyse! Ihanaa!

Moi,



Tänään taas uusi päivä ja työtä sekä odotusta yksi päivä vähemmän

jäljellä!



Meidän koira on alkanut käyttäytymään huonosti eli

yöllä taas oli kussut tyynyllensä ilman syytä ja itkemättä ulos

ja nyt itkee kun telkesin

sen olemaan yksin toiseen kerrokseen.

Pitääpi laittaa se pian häkkiin nukkumaan,

jos on unohtanut että omaa pesää ei saa liata jätöksillä.

Mitenköhän se meidän vauvaankin suhtautuu. Yritän nyt kouluttaa

sitä tosi paljon ettei tulisi sitten ongelmia.



Mitä ihanaa sanottu/tehty raskauden johdosta:

- mies on tuonut ruusun ja suklaata kotia töistä tullessaan

- kaikki on muutenkin olleet todella iloisia,

koska takana on muutama

keskenmenokin ja piiiitkä aika.



Pia

Ikävää, että koira temppuilee. En halua loukata ohjeellaani, mutta muistathan, että koira ei ymmärrä rangaistusta, ellei se tapahdu heti pahanteon jälkeen. Oli jos on pissannut yöllä, ei koira ymmärrä yläkertaan telkemisen olevan rangaistus pissaamisesta vaan siitä, mitä hän teki juuri ennen yläkertaan menoa. Meilläkin joskus toinen koira keksii jotain kolttosia, mutta viemme hänet siihen viereen ja torumme, toivoen, että tajuaisi kyseessä olevan silmien edessä oleva tihutyö. Jäähyjä tulee kyllä, jos saamme verekseltään kiinni pahanteosta.



Ja nyt kiire töihin....

Toivottavasti saisin tosiaan pitää tän ja huomisen vapaata. Meidän työpaikalla on kamala sijaispula ja tähän aikaan vuodesta on paljon flunssaa ja mahatautia liikkeellä. Oikein pelottaa mennä katsomaan,jos puhelin soi...ettei vaan ois työmaalta. Paljon ois tekemistäkii eli siivousta,pyykinpesua,kaupassa käyntiä ym. Lisäks oon luvannu tehdä lasten kanssa virpomavitsoja, laittaa rairuohot kasvamaan ja leipoa. Oonkohan luvannu liikoja? Illalla mennään rotinoille. Ihanaa päästä ihailemaan pientä vaavia!



Pubu kyseli perhekoosta. Meilläkin tää on varmaan viimeinen raskaus. Miehelle ois kakskin lasta riittäny mainiosti,mutta mie oon aina haaveillu kolmesta. Vaikka tää raskaus on ollu henkisesti tosi rankkaa,niin silti on vähän haikee olo, että onko tää tosiaan viimonen kerta.



Sf-mitta miulta otetaan ekan kerran seuraavassa neuvolassa,joka on parin viikon päästä. Saas nähdä minkälaisia tuloksia sieltä saadaan. Edellisessä raskaudessa menin lähes koko ajan käyrien yläpuolella.



Liikkeet on nyt alkanu tuntua tosi selvästi ja usein,mikä on huojentavaa. Eilen jopa esikoinen tuns potkun suoraan korvaansa köllötellessään pää miun masun päällä! Kristallia lohduttaisin,että miekään en eikoista oottaessani tuntenu tuossa vaiheessa liikeitä ja miullakin oli sillon vielä aika pieni masu eikä juurikaan painonnousua. Kyllä ne liikkeet sieltä muutaman viikon sisään alkaa tuntumaan ja painoakin tulee loppuraskaudessa ihan varmasti lisää.



Jamssa haaveili lämpimistä ilmoista (kuten taatusti moni muukin!). Meillä ei lasten toppavaatteet jää vielä pieniks,mutta ne alkaa hajota ihan käsiin! Tänä aamuna heitin jo pojan rukkaset roskiin ja kauhulla katoin,että kohta on haalarin polvissa reiät.



Lopuks vielä lämpimiä ajatuksia Pantterille (pikaista paranemista miehelle), Tähtinovalle ( pikaista paranemista ja hyviä ultranäkymiä), Minttumarialle (paljon voimia ja uskoa siihen siihen,että tää vauva selviää ja on terve) ja vielä Opemammalle (voimia tukea sairasta läheistä).



Kotihommat kutsuu...blääh.

Hipsuhiiri ja Pipana 20+4

Ihanan paljon tullut viestejä taas. Eilen en ehtinyt kirjoittaa mitään, mut kävin kyllä lukemassa pinon.



Voimia kaikille, joilla on nyt vastoinkäymisiä! Toivotaan, että kaikki muuttuu vielä hyväksi!



Esikoista odottelen myös minä, mutta mielestäni on vain parempi, että palstalla on paljon jo kokeneita äitejä. He osaavat vastata moniin kysymyksiin ja ovat tukena odotuksessa. Lisäksi heiltä saa tietoa lasten hoidostakin, kun välillä on muutakin kuin odotuskeskustelua.



Neuvolassa kävin eilen. Oli helpottavaa kuulla sydämensyke, joka oli 145. Hemppari on pysynyt hyvänä, oli 136. Tosin normaalisti miulla se on yli 150 eli onhan se tietty laskenu. SF-mitta otettiin myös eilen ja se oli 14 cm. Pelkäsin jo, ettei voi mitenkään olla noin iso, kun masu näyttää viela aika pieneltä. Liikkeitä on myös alkanut tuntua päivittäin, mutta miulla istukka on takana ja hirveästi ei ole ylimäärästä rasvaa ympärillä.



Magnesiumia ja nestettä suonenvetoihin! Niiden pitäisi auttaa aika hyvin, kun vain magnesiumia muistaa ottaa joka päivä.



Työmotivaatio on huono täälläkin. Mieluiten vain keskittyisi kaikkeen muuhun, paitsi työasioihin. Ja tyhmempi olo tuntuu myös olevan. Ajatus jotenkin pätkii jatkuvasti ja tuntuu, ettei ymmärrä mitään, vain tuijottaa tyhmänä muiden juttuja.



Hanneli kirjoitteli oudoista unista. Miekin oon varmaan jo useemman viikon nähny ihan järettömiä unia. Sit aamusin tulee mietittyy, mitä ne vois tarkottaa, mut kai ne heijastaa vaan pientä stressiä ja tekemättömiä asioita.



Miten reagoitu raskausuutiseen? Onnitteluja on tullut. Sukulaiset ovat kai pääosin innoissaan uudesta tulokkaasta ja yrittävät rauhoitella, kun itse aina pelkään pahinta, oli sitten kyseessä mikä asia tahansa. Mitenhän sitä oppisi rentoutumaan ja nauttimaan enemmän? Äiti ja sisko ovat erityisen innoissaan ja ovat jo katselleet vauvalle vaatetta ja tilanneetkin jo jotain. Tosin yksi ystäväni on suhtautunut asiaan mielestäni ihmeellisesti. Hän ei esim. kysele koskaan vointia tai neuvolakuulumisia tai muutakaan. Se on vähän ihmetyttänyt.



KYSYMYKSIÄ: Oletteko syöneet minkä verran vitamiineja ja mitä? Koko ajan tuntuu, ettei muista syösä tarpeeksi monipuolisesti ja pikemminkin herkut maistuvat turhan hyvin. Oletteko muut huomanneet uutta tuoksua iholla? Kyse on kai jostain hormonaalisesta tuoksusta, mutta tuntuu, että se vaan voimistuu koko ajan.

Nipistelyä tuntuu päivittäin alamasulla? Onko normaalia, että nipistely jatkuu näinkin kauan vai onko pahimmat nipistelyt vasta tulossa?



Mukavaa torstain jatkoa kaikille hiirulaisille!



babyperhonen, rv 17+4

teekupponen ja rahkapiirakkaa, nam nam... tyttö siis tainnutettu unille niin saa ite vähän levätä.



babyperhonen: mie oon huono syömään mitään vitskuja, lähinnä otan sillon kun muistan ja mun ruokavalio on ekstra epäterveellinen, *herkkupeppu siis täälläkin*. Lähinnä yritän muistaa syödä kalkkia koska maitotuotteita käytän hyvin vähän. Nippailut varmaan johtuu ihan kohdun kasvusta ja siitä että lihakset joutuu antaan periks ja kyllä ne pahemmat oireet ovat vasta edessä päin (ei tietysti kaikilla) eli liitoskivut sun muut ihanuudet kun masuasukilla alkaa käydä olo ahtaaksi ja puskee alemmas ja alemmas....



Kyllä muuten on täällä meillä päin ainaski ihana ilma ulkona! Käytiin jo tytön kaa puistossa keinumassa ja liukumäkee laskemassa, vois tyttö jo oppia nouseen ite portaat ni helpottas mun hommia huomattavasti alkaa kantaminen olla vaikeeta kun toinen on kasvanu niin huimasti ja samaa tahtii mun maha :)...



hanneli *siirtyy pullinensa takavasemmalle*

Täältä löytyy kans yks känkkäränkkä! Mies nykyään tosin jo vaan naureskelee, kun alan yht' äkkiä jostain turhanpäiväsestä kiukuttelemaan! =) Joten hän on onneksi ainakin ymmärtänyt, että tämä kaikki johtuu hormooneista, koska en minäkään sentään ihan syyttä suotta yleensä kiukuttele! =)



Päänsärystä olen kanssa kärsinyt! Välillä särkee niin lujaa, ettei oikein tiä mitä pitäis tehdä... =( Mutta onneksi ei ole joka päiväistä!



Ihmisten reaktioita kuultuaan uudesta tulokkaasta... Oma isäni luuli ensin että vain vitsailen, kun hän (taas kerran) kyseli että koskas meille on tulossa perheenlisäystä (ei tiennyt meidän edes yrittävän) ja siihen sitten hänelle vastasin että 4. elokuuta ois laskettu aika! =) Isän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun sitten lopulta tajusi että olen tosissani! Sitten hän vain sanoi että hänestä ei tule mikään pappa vaan hän on vaari! =)

Ikävämpi suhtautuminen oli sitten " anopilta" (vaikkakin hänkin oli selkeästi ilmoittanut odottavansa mummoksi tulemista)... Hän kyllä onnitteli, mutta sen jälkeen oli pitkään sanomassa, että älkää nyt liikaa innostuko koska voihan se mennä keskenkin... Ja muisti monesti minulle kertoa kuinka hänelle oli yksi keskenmeno tullut! =( Mutta nyt hänkin alkaa jo olla innoissaan asiasta, kun viikkoja on jo kertynyt 20+6! Itse sitä vaan alko siinä alussa sitten koko ajan miettiin, että mitä jos nyt tuleekin keskenmeno tai jos lapsi onkin vakavasti sairas yms... Varsinkin kun tätä lasta oli melkein jo vuosi ehditty odottaan! =)

Muuten on kyllä sitten kaverit ollu oikein innoissaan asiasta ja onnitelleet oikein kovasti! =)



Mutta eipä kai tässä taas tällä erää muuta! =) Aurinkoista päivän jatkoa kaikille! =)



-Mömmeli06 rv20+6-

Upea keli! Alkaa pian uskomaan, että kyllä se kesä sieltä...



Hormooneista: Kyllähän ne taitaa heitellä, tälläkin iski hirveä pullanleipomisvimma äsken, joka on kyllä ihan ennenkuulumatonta :) mie kunen osaa :D Onneksi munat oli menny vanhaksi, eikä rasvaakan ole, että se niistä pullista, olisivat vaan lihottaneet enempi.



Sijaisista: Minä en tiedä onko tuo ukkokulta miulle ketään sijaista tänne kotia hommannu, vaikka olen kyllä sitä useasti ja hartaasti mankunut ;D Keskustelu yleensä loppuu siihen, kun siippana ehdottaa nätin ja nuoren au-pairin palkkaamista... :b

Ei vaan mulla kävi niin ikävästi/onnellisesti, että halusivat tehdä minusta tuotannollisen ja taloudellisen syyn tuossa keväällä, että eipä huolta sijaisten pärjäämisestä, eikä toisaalta kiiru töihin äippäloman jälkeen (tietty haikeus kyllä mielessä) Vaan mitäpä näistä :)



Ikarukselle piti jotain sanoman, mutta unehtui tuossa, ja tässä kohtaa vetoan eiliseen kommenttiini ihmisen " tyhmistymisestä" raskausaikana ja tällä en tietenkään tarkoita muita, kön ihan vaan itteäni :D



Olikohan miulla muuta...eikai..muutakun päivänjatkoja :)



eri & taateli rv. 19 tasan!

http://www.geocities.com/huuhaat/



Käykees testaamassa että kumpaa sukupuolta ois tulossa. Mulla nuo piti pelottavan hyvin paikkaa esikoista odotellessa ja nytten ois tulossa sitten poitsu (ihan niiku minä sen pippelinki siel ultras olevinaan näin)... Tosin tuo vanhankansan juttu on semmonen et kannattaa tehdä vähän suuremmilla viikoilla, mut nyt siitä silti tuli mulle poika muttei mitenkään selvällä erolla kun vertaa miten ekas raskaudes oli... Jännä juttu jo se pissin värikin, tyttöä kun odotin niin se oli ihan neon-keltasta, nytten on sameeta :), jäädään innolla odottamaan lopputulosta...