koululaisen uniongelmat/nukahtamisvaikeudet!
Meidän 7v. poika on viime viikkoina kärsinyt nukahtamisvaikeuksista, ei malta alkaa nukkumaan. Huutelee meille sängystään, juoksentelee meidän makkarin ovella, eikä kummempaa asiaa ole. Ollaan keskusteltu hyvällä ja pahalla, eikä millään usko, että hiljaa pitäisi olla. En tiedä käykö hän jotenkin kierroksilla, ettei pysty rauhoittumaan nukkumaan. Tätä on nyt kestänyt 3-4 viikkoa ja hermothan tässä alkaa mennä. Ollaan käytetty lahjontaa ja kiristystä, ei auta. Ollaan rauhoitettu illat, että ehdittäisi hyvin puhua asiat ennen nukkumaan menoa, ollaan vietetty aikaa lähekkäin yms..
Ehkä historiaa voisi vähän valottaa.. Pojalla on myös pikkusisko, vajaa 2v. Aloitin työt neljä viikkoa sitten hoitovapaan jälkeen, joten pikkusisko joutui aloittamaan päivähoidon ja poika iltapäivähoidon kerhossa. Pikkusisko sopeutui hyvin, mutta pojalla oli huono alku ip-hoidossa. Siellä oli tosi levotonta, kiusaamistakin esiintyi päivittäin. Sekin asia on nyt selvitetty, saatiin pojalle toinen kerhopaikka.
Olen keskustellut illoista koulukuraattorin kanssa, koulupsykologin kanssa, mutta heiltä ei mitään uutta ideaa tullut. Lähinnä neuvoivat rauhoittamaan illat, lisäämään läheisyyttä jne.
Ongelma on nyt se, että kukaan ei saa nukuttua ja pojan yöunet jäävät aivan liian lyhyiksi. Alkaa vaikuttaa jo koulunkäyntiin:(
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Ilmeisesti poika ei mahda käytökselleen mitään ja me vanhemmat alamme olla ihmeissämme. Pitäisikö ottaa yhteys omaan lääkäriin, jotta saataisiin lähete jatkotutkimuksiin tms.? Kysehän voi olla jonkinlaisesta ylivilkkaudesta tai elimellisestä viasta.. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta ongelmasta? Ideoita?
Kommentit (4)
Mielestäni pojalle on annettava aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Ja on muistettava että koulun aloittanut lapsi on vielä aika pieni. Voi olla rasittavaa koko perheelle että äiti on palannut työhön. Minusta se olisi epä luonnollista jos asia ei mitenkään vaikuttaisi.
Kysynkin Kuinka kauan ennen vietitte yhteistä aikaa ko. pojan kanssa? Kuinka paljon nyt työhön mentyäsi vietätte yhteistä aikaa? Voisitko ehkä ajatella ottaa poika mukaan illalla kotona ruoan laittoon samalla opettaa miten mikin tehdään ja siten poika voisi saada tunteen ettei häntäkään ole hylätty vaikka äiti työssä käykin.
Meidän ekaluokkalaisella on ajoittain ongelmana pomppia pois sängystä ja kun minua alkaa tarpeeksi potuttamaan kuten eilen ...siitä seuraa että tänään me valmistamme lounaan yhdessä poikani kanssa. Saattaa olla että joudun vielä huomenissa tekemään jotain muuta vastaavaa hänen kanssaan ja tietty juttelemaan mutta aiemmilla kerroilla tilanne on rauennut em.tavalla.
Vielä minusta ei kuulosta solle ollenkaan että poikaasi tarvitsisi kiikuttaa minnekään korkeintaan häntä voisi leikillisesti sanottuna kiikuttaa antamalla enemmän aikaa ja yhdessä oloa.
Meillä on jälleen vaihe, että 9-vuotiaamme on aika tavalla meissä aikuisissa kiinni. Nyt hän on useana päivänä halunnut laittaa yhdessä ruokaa, ehdottaa leipomista yms. Siinähän todella saa jakamatonta huomiota, äiti todella keskittyy häneen ja tuntee itsensä tarpeelliseksi. Kiitos:)
Jatkuvaa riitelyä ja kiukkua, mutta sitten taas suuri halu olla yhdessä. Koulunkäynti, kehitysvaiheet todellakin koettelevat lasta. Ja mitä siellä takana voi aina ollakaan. Yhdessä puuhastelu on rentouttavaa, ja siinä voi avautumistakin tapahtua.
on joskus pelokas; olemme nukkuneet samassa huoneessa koko hänen ikänsä.