Ekaluokkalaisen koulumatka ym. järjestelyt

Meillä on ekaluokkalainen esikoistyttö. Hänellä on koulumatkaa noin 1- 1,5km. Osan matkaa joutuu kävelemään tien reunaa, erillistä kävelytietä ei ole koko matkalla. Yksi isomman tien ylitys on matkalla, jossa kyllä onneksi keskisaareke eli ei tarvitse kerralla päästä tien yli.



Tytär kävelee 2-4 kertaa viikossa (vaihdellen meidän vanhempien työvuoroista riippuen) itse kotiin koulusta. Välillä tulee kaverien kanssa, välillä yksin. Joskus olen kotona, kun hän tulee koulusta, yleensä on tunnin - puolitoista (maksimissaan kaksi tuntia) yksin. Kun hän pääsee kotiin, hän soittaa heti joko minulle tai isille töihin, että on jo kotona. Hän osaa ottaa itse välipalaa, syö siis sen ja tekee läksyt. Tyttärellä on paikka myös iltapäivähoidossa, jota hän käyttää alle 10 kymmenen kertaa kuukaudessa. IP:hen hän menee silloin, kun me molemmat vanhemmat olemme kotona vasta neljän-viiden maissa.



Aamulla viemme hänet autolla kouluun, jos aikataulut osuvat yhteen. Harvakseltaan, alle 5 kertaa kuukaudessa, hän menee aamupäivähoitoon. Muutaman kerran hän on kävellyt itse kouluun aamulla, mutta vain niin, että jompikumpi meistä vanhemmista on kotosalla lähettämässä hänet. Vielä ei ole lähtenyt ns. tyhjästä kodista itse, sen verran on vielä epävarmaa, milloin täytyy lähteä jne. Kunhan kevät alkaa tulla ja hieman valoa lisää aamuihin, jospa tuota kotoa yksin lähtemistä sitten yritetään. Tyttö haluaisi jo kovasti sitäkin kokeilla.



Usko pois, kahdessa vuodessa tapahtuu hirmuisesti kasvua, niin fyysistä kuin henkistäkin. Meillä on tyttöä kaksi vuotta nuorempi pikkuveli enkä voisi kuvitellakaan laittavani häntä yksin kävelemään tuota matkaa.

Matka on turvallinen, kävelytie kulkee osittain metsän läpi ja muutenkin rauhallisen asuinalueen laidalla. Yksi tien ylitys on aivan koulun vieressä, ja siinäkin on korotettu suojatie.



Poika kulkee matkan kävellen. Mies lähettää hänet aamulla kotoa tai soittaa työmatkalta koska on aika lähteä. Yhtenä aamuna viikossa pojan koulu alkaa vasta 10.15, niinä aamuina hän menee iltapäiväkerholle aamuksi. Iltapäivisin poika on iltapäiväkerhossa 15.00 asti, sitten hän kävelee itsekseen kotiin. Voisin aivan hyvin hakea hänet ohiajaessani, mutta poika itse toivoi saavansa kävellä kaverin kanssa kotiin.



Silloin tällöin poika tulee kotiin noin 1-1½ tuntia ennen vanhempia, silloin poika tekee läksyt ja ottaa vähän välipalaa kaapista. Usein hän haluaa näille päiville pinaattilättyjä, joita hän voi lämmittää itse mikrossa. Poika pärjäisi ihna hyvin iltapäivät yksinkin, mutta kaverin kanssa on paljon hauskempaa käydä kerholla touhamassa, ja minä ainakin olen paljon rauhallisemmin töissä, kun tiedän missä ekaluokkalainen luuraa...

Meillä on esikoispoika menossa syksyllä kouluun, ja en voisi kyllä ajatellakaan, että lähtisi aamulla yksin ja odottelisi sitten yksin kotona iltapäivän, että vanhemmat tulee kotiin. Poika on aika arka ja pelokas, eikä ole halukas edes yrittämään yksin kotona oloa edes pikku hetkeä, vaikka mielestäni olisi hyvä vähän asiaa treenailla. Koulumatkan kulkeminenkaan tuskin sujuu yksin heti alkusyksystä (tai ainakin itseäni pelottaisi), matkaa n. 1,5 km ja yksi vilkkaan tien ylitys valoristeyksestä on matkalla. Aikeissa on hakea iltapäiväkerhopaikkaa, josta sitten poika haetaan töiden jälkeen ja aamuisin jos koulu alkaa esim. 8-9 aikoihin niin varmaa saatan itse hänet kouluun, mutta jos on tuollaisia 10.15 aamuja niin olemme kyllä pulassa... Kovasti jännittää jo nyt ainakin äitiä tämä uusi elämänvaihe.

Meillä nyt yksi lapsi toisella ja toinen eskarissa- siis syksyllä tuleva ekaluokkalainen.



En tiedä olisivatko pärjänneet yksin, mutta en kyllä periaatteessa ajattele vielä ekaluokkalaisen tarvitsevan lähteä yksin kotoa tai tulevan yksin koulusta kotiin, jos vanhemmat ovat vielä töissä.



Tuo teidän matka kuulostaa aika pitkältä ja minusta riippuisi myös teistä (ovatko pimeitä, mutkaisia, autoilla suuria nopeuksia yms.).



Iltapäiväkerhot ovat hyödynnettäviä pienten koululaisten kanssa, jos sellaisia on tai niihin mahtuu. Eniten ongelmia voi tuottaa aamut, jossei iltapäiväkerhoja ole aamuisin (meidän koulussa ei ainakaan ole).



Meillä tuon nykyisen tokaluokkalaisen kanssa oli helppoa, kun oli ekalla, niin olin kotona hoitovapaalla. Nyt tulevan ekaluokkalaisen osalta teen sitten lyhennettyä työaikaa, että olen ajoissa kotona ja mies menee myöhemmin töihin, että saa aamut hoidettua. Toisaalta naapuri on luvannut ottaa tyttöä hoitoon iltapäivisin ja tarvittaessa aamuisinkin (heillä sitten tytön luokkakaveri). Toivomme myös että meillä isoveljen lukujärjestys antaa aamuisin myöden olla siskon kanssa ennen kouluun lähtöä. Pahimmassa tapauksessa täytynee sopia tytön toisen tulevan luokkakaverin vanhempien kanssa että tytöt voivat edes olla kaksistaan aamuisin ennen kouluun lähtöä (jos se 10aamu osuu kohdalle tms.).



Sen verran tokaluokkalaisemme kaverien kohdalla oli että jokainen jolla vanhemmat eivät olleet kotona, kävivät ekaluokkalaisena siellä iltapäiväkerhossa. Pikkuhiljaa ensimmäisen luokan lopulla saattoivat sitten lyhentää iltapäiväkerhoaikaa ja tulla hitusen ennen vanhempia kotiin. Tokaluokalla sitten moni oli jo lopettanut sen iltapäiväkerhon, moni toisaalta kuitenkin jatkoi.



Itsekin suhtaudun siten että jo tokaluokkalaisen kohdalla voisi lyhyet 0,5-1/1,5h yksinolot jo olla ok. Tosin silloinkin voi pelottaa varsinkin aamuisin tai jos lapsi ei ole valmis, niin sitten ei ole. Mutta ekaluokkalaisen kohdalla en niin osaa suhtautua. Eivätkä minun fiilikseni ole lapsikohtaisia, vaan pikemminkin sitä että ekaluokan alkaminen on iso mullistus. Se jo itsestään riittää ja lisää haasteita ei enää tarvita. Yksinolo on myös minusta todella iso asia lapselle.