Ekaluokkalaisen yksinäiset välitunnit
Olisko jollakulla jotain vinkkiä, mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?
Tyttö on ekaluokkalainen ja samalla luokalla on tyttökolmikko (tyttöni yksi näistä kolmesta), joka on hyvin kiinteästi jo tarhasta asti leikkinyt yhdessä. Tyttöni pitää yhtä näistä tytöistä bestiksenään, mutta tämän toisen tytön tunteista en ole enää niinkään varma. Nyt tällä kolmikolla on kovaa valtataistelua, että kuka leikkii minäkin päivänä kahdestaan, kolmatta ei leikkiin mukaan mahdu. Tytön ns. bestis tuntuu olevan " vahvoilla" , hän on aina toinen tästä parista, mutta nyt jo useamman viikon tyttöni tuntuu olevan pääpiirteissään se, joka ryhmästä jää ulkopuolelle. Ja äidin sydän särkyy, kun kuvittelee tämän reppanan yksin seisomaan välitunneille...
Olen yrittänyt sanoa, että eikös kivempia leikkejä saa aikaan, kun on vähän isompi porukka ja tätä tyttöni oli yrittänyt viime viikollakin, kun hänellä olisi ollut kaveri (olisi siis ottanut muitakin mukaan leikkiin) - mutta sillä seurauksella, että jäi taas yksin. Tyttöjen kesken käytäntö on kuulemma se, että edellisenä päivänä " varataan" kaveri, jonka kanssa leikitään KAHDESTAAN. Ihan järkkyä! Ja korostan, että tiedän kyllä omankin tyttöni osallistuneen tähän samaan leikistä ulos jättämiseen ajallaan - tästä asiasta olemmekin nyt puhuneet melko perusteellisesti ja toivoa sopii, että viesti olisi mennyt edes jollakin tasolla perille.
Olen koittanut myös ehdottaa, että pyrkisi muiden tyttöjen mukaan - mutta tässä tulee sellainen ongelma, että tytöllä on jokin " pakkomielle" , että sen kaverin täytyy ollatämä " bestis" . Tämäkin on sinällään jännää, että esim. vapaa-ajalla heillä ei tämän tytön kanssa ole oikein mitään tekemistä kun jomman kumman kotona ovat; oma tyttöni haluaisi leikkiä ja tämä toinen tyttö ei ymmärtääkseni edes osaa leikkiä. Tämä on vain jokin päähänpinttymä, tuttua ja turvallista.
Ja tietysti nämä muut smanluokkalaiset ovat sitten jo vähän tottuneertkin, että oma tyttöni kärkkyy siihen " tiettyyn" porukkaan, eivätkä sitten välttämättä hekään enää ota leikkiin mukaan.
Mitään henkilökohtaista en usko tämän " syrkinnän" olevan, koska meillä kuitenkin ihan ahkeraan soi puhelimet ja tyttöä pyydetään luokkakavereille leikkimään (kotiin) ja olen nyt koittanut itsekin melko ahkerasti pyydellä meille vähän näitä " oudompiakin" samanluokkalaisia. Ja ihan kivasti on mennyt. Tuntuu, rettä siellä koulussa on vaan se tietty " malli" , että kenen kanssa voi " leikkiä' ja siihen ei auta sitten mikään.
Kuullostaa vaan tosi julmalta, että juostaan vaikka karkuun iltismatkalla eikä voida mennä yhtämatkaa. Varsinkin kun tämä ns. bestis on todellinen " äidin kulta" , jota oma tyttöni velvotettiin " taluttamaan" iltapäiväkerhoon koulun alussa, ettei vain yksin tarvitse mennä. Ja nytkin seuraa kelpaa, jos ei muita seuralaisia ole.
Mutta, onko hyviä neuvoja - pitääkö nyt vaan antaa lasten itse setviä suhteensa vai olla johonkin yhteydessä vai miten???! Jotenkin en vaan olisi ikinä osannut kuvitella tällaista ongelmaa, kun oma tyttö on jotenkin ollut aina tosi avoin ja sosiaalinen luonteeltaan. Tai ehkä tässä nyt sitten onkin omalle tytölle jotain kantapään kautta opittavaa, että " pakon edessä" pohjautuu yös muiden ryhmään?!
Kommentit (6)
Ainakin meillä olen huomannut että pojalla ei samanlaisia ongelmia ole ollut. Tytöllä kylläkin oli ja on vielä toisinaakin. Eka ja toka luokka oli yhtä vääntöä ja itkua kavereista tai niiden puutteesta juuri kuvaamallasi tavalla. Opettaja oli myös tästä kuviosta perillä ja usein muistutti tyttöjä että kaikkien kanssa leikitään ja ketään ei jätetä yksin. Välillä tämä toiminkin hyvin, mutta sitten oli taas näitä huonompia aikoja. Muuta en osaa neuvoa kun jutella tyttöjen kanssa ja pyytää myös opettajaa puhumaan aiheesta. Lisäksi myös on näyttänyt aika auttavan. Nyt kolmannella on sujunut jo paremmin!
Mulla on kokemusta vaan poikien välisistä suhteista, tyttö vasta menossa syksyllä ekalle. Mutta mä olen huomannut, että opettaja ei yksinkertaisesti ehdi valvoa kaikkea ja puuttua joka asiaan, vaikka se niin toivottavaa olisikin. Opettaja kyllä tietää esim. poikien riidoista, härnäämisestä ym. (ollaan häneen paljon yhteydessä) mutta silti sitä tapahtuu edelleen aika ajoin.
Huomattavasti parempia tuloksia olen saanut juttelemalla luokkakavereiden vanhempien kanssa. He ovat sitten ottaneet asian puheeksi oman lapsensa kanssa ja näin olemme tavallaan sopineet yhteiset pelisäännöt kavereiden kesken. Näitä keskustelutuokioita voisi olla vaikka useamminkin, jolloin " päivitettäisiin" lasten keskinäiset suhteet aikuisten tietoon. Kannattaa ainakin kokeilla!
Ihan pakko vastata kun juttu on aivan samanlainen kuin meillä viimevuonna!!
Tyttöni oli/on yksi kolmikosta jotka on olleet eskarista asti yhdessä. Yksi tytöistä on ns yh-äidin silmäterä ja lähes vuotta vanhempi kuin lapseni. Arvatkaapa kuka siinä ryhmässä määrää? Eskarissa kaikki meni vielä suht ok mutta ekalla alkoi syrjintä joka paheni tokalla jolloin lapsellani oli jo muita ystäviä, onneksi. Koulumatkat he kulkevat yhä yhdessä mutta pakoon juoksemista yms tapahtuu edelleen. Välitunnit tyttöni sai pääosin olla yksin kun kaikilla on tosiaan se oma kaveri...voinette arvata äidin huolen määrän :(.
Onneksi lapseni on saanut viisaan ja kokeneen open joka keskusteli kanssani ja päätyi " yhdistämään" kaksi samanhenkistä tyttöä :). Nyt lapsellani on myös oma kaveri jolla on samat mielenkiinnon kohteet ja leikit. Aikaisemin kun vain " hengailtiin" eikä oikein mistään tekemisestä tullut mitään näiden eskaristatuttujen kavereiden kanssa.
Se on minustakin kummallista, etä lapseni jotenkin " ihailee" tai on tavan vuoksi vielä roikkumassa näissä tytöissä. Hän on aina yhtä iloinen kun kaveri soittaa ja pyytää heille. Vaikka koko viikkona ei olisi kelvannut kaveriksi ja kelpaa nytkin vain korvikekaveriksi. Olemme puhuneet asiasta mutta en tiedä miten tokaluokkalaisen saisi ymmärtämään asian - siis sen, että kaikkea ilkeilyä ei kannata niellä ja on ihmisiä joiden kanssa ei kannata kaveerata. Vai olenko ihan hakoteillä? Ärsyttää vaan kun lapsi antaa kaiken " anteeksi" ja sama meno jatkuisi jollei kukaan aikuinen puuttuisi asiaan.
Hyvä juttu on se, että uuden kaverin myötä lapseni on saanut uutta itseluottamusta ja ystävän jonka kanssa voi leikkiä pehmoleluilla eikä tarvi olla vielä kiinnostunut pojista tai meikeistä! Onneksi opella on vaikutusvaltaa tällaisiin asioihin.
Eli mulla myös tyttö on ekalla ja nyt on alkanu entisten eskarilaisten syrjintä koulussa. Monesti myös tyttöni kertoo olevansa yksin välitunnilla kun ei ole kavereita. Olen puhunut hänen kuin opettajankin kanssa ja tilanne on hyvä hetken sen jälkeen kun opettaja on muistuttanut ettei oman luokan tyttöjä saa jättää yksin vaan kaikki on otettava mukaan. Nämä ns. syrjivät kaverit kuitenkin pyytävät päästä meille vapaa-aikan kylään tsai tyttöäni niille ja aina tyttö on iloinen kun näin käy. Äidillä on tosi paha mieli kun kuulee tytön joutuneen olemaan yksin.. Nyt on löytynyt onneksi kavereita ylemmilta luokilta, vanhin kaveri on nelosluokalla. Tosin välillä mietin onko tuo nelosluokkalainen liian vanha kaveriksi, mutta hyvin nuo leikit näyttää sujuvan.:) Toivottavasti aika tosiaan auttaa ja meidän kaikkien tytöt saavat hyviä ystäviä eivätkä jää enää yksin. ensi syksynä mulla on poika menossa ekalle, mutta en usko että hänellä on samoja ongelmia kavereiden kanssa, koska tämä näyttää todella olevan tyttöjen ongelma.
Aurinkoista kevättä,
-marrasmamma-
Olen tuossa nyt keskustellut näiden muutaman tytön äidin kanssa ihan hyvässä hengessä :) ja nyt on muutaman päivän ajan menneet leikit ilmeisesti ihan suhtkoht ok. Ja näiden äitien kanssa sovittiin, että ollaan jatkossakin puheissa, jos jotain samantapaisia ongelmia ilmenee. Opettajalle soitto on sitten tietty yksi mahdollisuus, mutta kuitenkin tuntuu, että tämä koti-väylä saattaisi ainakin näin alkuun olla tehokkain, kun kumminkin näiden äitien kanssa ihan puheväleissä ollaan.
Lisäksi tyttö on nyt ottanut neuvoistani vaarin (tai sitten pakon edessä :), kun muuta seuraa ei ollut, ihan miten vaan...) ja tutustunut nyt ihan " uuteen" samanluokkalaiseen tyttöön, josta pitää tosi kovasti. Joten jos tästä tilanteesta nyt jotain positiivista pitää hakea, niin ainakin sen, että nyt on pitänyt hiukan keskittyä myös muihin eikä vain niihin tuttuihin ja turvallisiin ja on jo huomattu, että muutkin on ihan kivoja. Lisäksi oli eilenkin, nyt kun tuntuu näiden eskarikavereidenkin porukkaan välillä mahtuvan, sanonut, että tämä " uusi" tyttö pitää myös ottaa mukaan leikkimään. Ja tällöin äiti sai vähän röyhistellä rintaansa :) - ainakin jotain on ihan pikkuisen mennyt perille sinne pääkoppaaan...
Toivottavasti kevät jatukuu samaan tapaan!
Olen kuulostellut, että tokaluokkalaisen poikamme opettaja on valvojavuorossaan ollut mukana lasten ulkoleikeissä. Samoin opettajahan voisi luokassa yleisesti jutella, miten tärkeää on ottaa kaikki leikkiin tms.