Ponnistusvaiheen kivunlievitys?

Ja oli todellinen onnenpotku minulle! Kipua ei tuntunut, ainoastaan ponnistustarve mahdottomana " kakkahädän" tunteena pepussa. Ponnistaminen oli helppoa ja poika tuli maailmaan 12 minuutissa ilman repeämiä.



Toka synnytys eteni nopeasti ja siinä sain spinaalin nimenomaan viimeisiä senttejä JA ponnistusvaihetta varten. Kätilö uskoi minun osaavan ponnistaa " puutuneenakin" ja näin myös kävi. Oli taas ihanaa punnertaa lapsensa maailmaan ilman mitään kaameaa kipua ja jälleen tyttö tuli maailmaan nopeasti ja täysin ilman vaurioita alapäässä :)



Minusta noissa puudutteissa parasta on ollut juuri se, että koska mitään kauheaa kipua ei tunnu, on kätilön ohjeita helppo noudattaa ja höllätä ponnistusta siinä tiukimmassa kohtaa. Tällöin väliliha on molemmilla kerroilla ehtinyt venyä luonnollisesti enkä siksi ole revennyt yhtään. Viime kerralla kätilö sanoikin, että oli todellinen nappiajoitus spinaalille.



Eli minun kokemukseni ovat tosi positiivisia. En halua myöskään mahdollisilla seuraavilla kerroilla kokea ponnistusvaiheessa kovaa kipua, jos ei ole pakko. Toisilla kait kuitenkin epiduraali (ja spinaali) voivat haitatakin ponnistamista - Taitaa siis olla ihan synnyttäjästä kiinni ja komplikaatioiden pelossa joka paikassa ei ponnistusvaiheeseen enää puudutetta anneta.



Ponnistusvaiheeseen on vissiin olemassa ihan oma puudutekin - pudendaalipuudutus - mutta siitä en tiedä muuta kuin että sekään ei kaikilla auta eikä sitä joka paikassa ja tilanteessa saa.

Itselleni kävi niin, jouduin odottelemaan puudutuksen vaikutuksen lakkaamista 1/2h. Usch, ponnistusvaihe olikin sitten karmeinta koko synnytyksessä.

Mutta hyvällä tuurilla näin ei käy :)

Tämän takia pitäisi kipulääkkeen vaikutus olla lakannut ponnistusvaiheessa, koska vastasyntyn yt itse ei pysty noita aineita tehokkaasti poistamaan elimistöstään. Ohessa lisätietoa......



http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…



Tavallisimmat synnytyksessä käytettävät kipulääkkeet



Happi-ilokaasu



Happi-ilokaasu- seoksessa on puolet happea ja puolet ilokaasua. Ilokaasu ei poista kipua kokonaan, mutta vie siltä huipun. Happi-ilokaasu- seosta käytetään avautumisvaiheen aikana ja sitä voi säännöstellä itse.



Kaasua hengitetään synnytyksen aikana kumisen naamarin kautta. Kaasun sisäänhengittäminen aloitetaan supistuksen alkaessa ja lopetetaan, kun supistus saavuttaa huippunsa. Lääkkeen teho voimistuu vähitellen ja sen vaikutus kestää noin 60 sekuntia.



Jotkut naiset tulevat ilokaasusta pahoinvointisiksi. Jotkut voivat tuntea olevansa ikään kuin tapahtumien ulkopuolella ja menettävänsä otteen synnytyksestä.



Petidiini



Petidiini on voimakas narkoottinen aine, morfiinin johdannainen, joka vaikuttaa hermosoluihin aivoissa ja selkärangassa. Petidiini annetaan ruiskeena reiteen tai pakaraan. Lääkkeen tavallisin annostus on 10 mg kymmentä painokiloa kohti. Annos voidaan yleensä uusia neljän tunnin kuluttua.



Lääke vaikuttaa kivun aistimukseen ja tajuntaan. Joillakin naisilla hyvänolontunne lisääntyy samalla kun kipu vähenee, jotkut tulevat pelokkaiksi ja tuntevat olevansa tapahtumien ulkopuolella.



Petidiini läpäisee istukan ja vaikuttaa lapsen vointiin. Kun petidiiniä annetaan synnytyksen varhaisessa vaiheessa, äidin verenkierto ehtii puhdistaa lapsen veren lääkkeestä ennen syntymää. Koska petidiinillä on lapsen hengitystä lamaava vaikutus, lääkettä ei anneta lähellä syntymää. Jos vauvan verenkierrossa on lääkeainetta jäljellä vielä syntymän hetkellä, saattaa puhdistumisprosessi kestää useita päiviä varsinkin keskosilla. Petidiini voi heikentää vauvan imemisrefleksia ja hidastaa imetyksen aloittamista.



Epiduraalipuudutus



Epiduraalipuudutus, tehokas kivunlievityskeino, kehitettiin Ranskassa vuonna 1901 kokaiinista.



Epiduraalipuudutuksen käyttö vaatii nukutuslääkäriä ja tehostettua synnytyksen seurantaa. Epiduraalipuudutus pistetään selkänikamien välistä selkäydinkanavassa olevaan epiduraalitilaan. Puudutus laitetaan, kun synnytys on varmasti käynnissä ja kohdunsuu 3-5 cm auki. Toimenpiteen aikana nainen makaa kyljellään tai istuu eteenpäin kumartuneena. Nukutuslääkäri puuduttaa ensin ihon ja vie tämän jälkeen neulan epiduraalitilaan. Puudutuksen pistämisen jälkeen neula poistetaan, mutta neulaa ympäröivä ohut muovikatetri jätetään yleensä paikoilleen, jotta puudutetta voitaisi tarvittaessa lisätä. Puudutteena käytetään nykyisin bupivakaiinia, myös opiaatteja voidaan käyttää, jolloin puudutetta tarvitaan vähemmän. Kerta-annos kestää noin kaksi tuntia.



Epiduraalipuudutuksen ansioista äiti voi olla hereillä keisarileikkauksen aikana. Puudutuksesta voi olla hyötyä myös pitkittyneen synnytyksen aikana, kun kivut ovat kestämättömät ja synnyttäjä on uupunut.



Epiduraalipuudutus alentaa verenpainetta. Äidin verenpaine saattaa kuitenkin laskea niin alas, että se haittaa istukan verenkiertoa ja tätä kautta lapsen vointia. Siksi epiduraalipuudutuksen yhteydessä laitetaan aina suonensisäinen tiputus. Istukan verenkierrolle on eduksi, jos äiti makaa kyljellään eikä selällään.



Epiduraalipuudutus puuduttaa lantionpohjan lihakset ja tämä vaikeuttaa sekä ponnisturefleksiä että lapsen kiertoliikettä lantiossa. Nämä seikat lisäävät imukupin käytön ja keisarileikkauksen tarvetta. Usein äiti ei tunne virtsaamisen tarvetta ja virtsarakko joudutaan tyhjentämään katetrilla.



Synnytyksen jälkeen, kun puudutuksen teho vähitellen lakkaa, voi välilihaleikkauksen haava tai keisarileikkaushaava tuntua erittäin kivuliaalta.



Epiduraalipuudutus on suuri edistysaskel synnytyksen hoidossa, mutta sitä tulee käyttää harkitusti. Puudutuksen antama kivunlieivitys voi tehdä synnytyksestä myönteisen kokemuksen, kuitenkin jotkut naiset ovat kokeneet ikäänkuin menettäneensä synnytystapahtuman. Jos puudutuksen vaikutus ehtii loppua ennen ponnistusvaiheen alkua, äiti voi itse ponnistaa lapsensa maailmaan esimerkiksi tuetussa pystyasennossa.



Epiduraalipuudutuksen pitkäaikaisvaikutuksia äitiin tai lapseen ei ole tutkittu.



Parakervikaalipuudutus



Parakervikaalipuudutus tehdään ruiskuttamalla puudutusainetta kohdunkaulan molemmin puolin. Puudutus estää kohdusta lähtevien kipuärsykkeiden kulun aivoihin. Puudutus vaatii äidin ja vauvan tehostettua valvontaa, äidille laitetaan useimmiten suonensisäinen tiputus. Puudutetta saattaa kulkeutua lapseen enemmän kuin epiduraalipuudutuksessa, joten lapsen vointia on seurattava tarkoin, usein kohdun sisäisellä, lapsen päähän kiinnitetyllä rekisteröintilaitteella.



Patricia Siljama

mutta tuota mietin itsekin. Sairaalassa ei annettu mitään kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen, joka kesti mulla 1 h 40min. Oli kyllä yhtä tuskaa ja todellakin hirveintä koko synnytyksessä. Mulla supistukset oli niin sanoin kuvaamattoman hirveitä juuri ponnistuksessa, ja sitä piti vaan kärsiä. Vauvan tulo ei sattunut, vaan ne pirun supistukset :(

Muta kyllä sitä vaan selvittiin ja nyt toinen lapsi mielessä. Synnytyksessä saa ihme voimia omasta kehosta ja luonto tekee tehtävänsä, että siitä selviää. Nyt hyvillä mielin, vaikka oma synntys olikin tuska ja pärjäsin hyvin näin jälkikäteen miettien

sain koko synnytyksen ajan myös ponnistusvaiheessa sain naukkailla henkosia,muuta kivunlievitystä ei sitten ollutkaan,ei ehditty laittaa.mutta meni se ilokaasullakin.

eli ne supistukset ei ollut kipeitä, mutta paikkojen venyminen kyllä sattui. ei silti tullut repeämiä eikä tehty epparia. mut se kipu oli aika nopsaan ohi.



jos vielä kerkeet niin kannattaa hieroa välilihaa öljyllä joka päivä, auttoi ainakin mulla siihen, että väliliha oli joustavampi synnytyksessä.



yksi kivulievitys ponnistusvaiheeseen on, että kätilö pitää välilihaa vasten lämmintä ja kosteaa käärettä.



mut ei kannata lukea liikaa muiden kokemuksia, synnytys etenee omalla painollaan ja siitä kyllä selviää. kuuntelet kätilöiden neuvoja, niin kaikki menee hyvin. ainakin omalla kohdalla synnytys oli jo seuraavana aamuna ihana kokemus, vaikka oli se aika tuskaisa. mut se kipu on niiin erilaista kuin esim. joku murtumakipu. synnytyskipu on niin odotettua ja se on tosi palkitsevaa. yleensä se tosi tosi paha kipu kestää vain hetken, kyllä niillä puudutteilla saadaan ihmeitä aikaan. itsellä tosin superkivulias vaihe kesti pitkälti yli 10 tuntia (synnytys 27h), koska epiduraali ei pelittänyt. mut sit kun sain tuon kohdunkaulan puudutteen, niin nukuin tunnin. ja sit pääskin jo ponnistamaa.



ponistusvaiheessa on jo niin lähellä maalia, että kyllä se menee ihan apinanraivolla.



tytteli-83 ja ella 2kk

Mä sain tokan lapsen synnytyksessä ponnistusvaiheessa puudutuksen(pudendaalin) ja auttoi tosi hyvin.Vei kivut hyvin pois.

Nyt kolmannen kans en saanu mitää muuta kun epiduraalin ja sattu niin hemmetisti.



Kyllä ponnistusvaiheeseen löytyy kivunlievitystä.

ja tunsin silti ponnistuksen tarpeen. Näin on ollut myös muutamalla tutullani, eli epiduraali on ' toiminut' vielä ponnistaessakin. Kyllä silti sattui, mutta varmasti olisi enemmän sattunut jos puudute ei olisi siinä vaiheessa enää toiminut. Epiduraaliahan ei voida enää ponnistusvaiheessa laittaa, mutta niin siis voi hyvinkin käydä että se (aiemmin laitettu epiduraali) vielä ponnistaessa vaikuttaa. Minulla espiduraalipuudutus toimi loistavasti, kohdunsuu lähti avautumaan kunnolla vasta kun sen sain, ilmeisesti siksi koska pystyin rentoutumaan. Suosittelen!

näin siis kirjoitin toivomuslistaan, jonka laitoin esitietolomakkeen mukana menemään synnytyssairaalaan. Esikoista synnyttäessäni nääs koko 45 minuutin ponnistusvaihe oli täysin kivuton, kiitos epiduraalin, enkä, jänishousu kun olen, halunnut tietää toisellakaan kertaa miltä sen ponnistusvaiheen OIKEASTI kuuluisi tuntua ;)



Kätilö sitten antoi mulle ennen ponnistamisen aloittamista piikin välilihaan, kuulemma ihan tavallista paikallispuudutetta, samaa mitä käytetään synnytyksen jälkeen jos joudutaan tikkaamaan. Se auttoi ainakin minulla, 30 min ponnistaminen ei sattunut ollenkaan. Tosin epiduraalikin saattoi jonkin verran vielä vaikuttaa siinä vaiheessa, kätilö tosin väitti että ei enää vaikuta, mutta mun mielestä vaikutti.



Mulla ei muuten kummassakaan synnytyksessä ole käynyt niin kuin usein peloitellaan, että epiduraali veisi ponnistamisen tarpeen pois, tai vaikeuttaisi ponnistamista. Kyllä mä olen ihan selkeästi tuntenut milloin tarvitsee ponnistaa, ja mihin suuntaan kuuluu ponnistaa, mutta kivuliaalta se ei ole tuntunut, vaan lähinnä kovana painon tunteena alapäässä. Esikoista pusersin ulos aika kauan, on kuulemma piukat paikat (tai ainakin OLI vielä silloin....), pikkukakkonen sitten syntyikin kasvot edellä napanuora kaulan ympärillä ja sikiökalvot naaman edessä " huppuna" , ja se venytti ponnistusvaihetta.