Miten kohentaa lapsen itsetuntoa?
Meidän tyttö 7v on aina ollut erittäin vaativa, liiankin vaativa itseään kohtaan. Hyvin moniin asioihin sanoo " en osaa" , ennen kuin on edes kokeillut. Myöskin vertaa itseään toisiin lapsiin, esim. " sekin tyttö osaa jo spagadin niin minä en opi ikinä" . Myöskin sotkee ja repii herkästi piirustuksen, jossa on pienikin " virhe" , vaikka todellisuudessa tyttö on taitava piirtämisessä. Joskus aiemmin päiväkodissa hoitaja selitti sitä niin, että tyttö näkee mielessään, millainen piirustuksesta pitäisi tulla, mutta kun lopputulos ei olekaan täysin mielikuvan näköinen, niin tyttö pettyy herkästi siitä.
Nyt kun tyttö aloitti ekaluokan, niin tietysti kaikki muut osaavat jo lukea ja laskea (vaikka todellisuudessa niin ei varmasti ole). Joka päiväisiin keskustelun aiheisiin kuuluu myös nämä perinteiset " miksi kaikki muut aina ja paljon ja joka kerta, mutta minä en koskaan enkä ikinä" -virret.
Eskarista onneksi laitettiin jo keväällä viestiä ekaluokan opettajalle, että tyttö vaatii kannustusta tehtävien suorittamiseen. Tyttö siis osaa tehdä tehtävät, mutta tarvitsee kannustusta ja erillisen varmistuksen, että kaikki menee hyvin, jatka samaan malliin.
Viimeksi tänä aamuna kävin tytön kanssa keskustelun siitä, että ei pidä verrata itseään toisiin lapsiin, vaan ainoastaan itseensä. Esim. voi miettiä, että mitä asioita ei osannut silloin kun eskari alkoi, ja mitä osaa nyt ekaluokan alkaessa. Ja että ei kaikkea tarvitse heti osata, vaan että pitää ajatella mieluummin niin, että " haluan oppia, ja haluan harjoitella" kuin että en osaa.
Vaikea tähän kirjoittaa asiaa niin, kuin se on, mutta saikohan joku selvää. Kuinka siis kannustaa lasta? Minun kehumisella ja kannustamisella ei tunnu oikein olevan vaikutusta, pikemminkin vain tuntuu lisäävän tuota negatiivista asennetta omia taitoja ja osaamisia kohtaan...
Kommentit (3)
Olen samaa mielta edellisen kanssa, etta eipa taida olla muuta keinoa kuin jatkaa kannustamista. Tuli mieleen, etta auttaisiko joku " harvinainen" harrastus, siis niin etta tytto osaisi jotain mita kaverit eivat osaa. Ei sen tarvitse mitaan hienoa olla esim. meidan 4v poika esittelee onnessaan kavereilleen taikatemppuja. Tytto taaas on onnessaan kun osaa luistella (asumme Englannissa ja tuo taito on harvinainen).
Muut kaverit koulusta tai pihasta eivät ole tuossa samassa voimistelu jutussa. Mutta aina kun siellä on joku uusi juttu, jota ei vielä osaa, niin kyllä on taas niiiin pettynyttä tyttöä että... " En tee sitä ikinä, ja kaikki muut nauraa kun minä en osaa!" Siinä taas keskusteltiin, että ei siellä vielä pidäkkään kaikkea osata, ja että sitä vartenhan siellä ollaan, että harjoitellaan, ja kyllä sinä joskus opit aivan varmasti. Ja myöskin keskustelut siitä, että aina löytyy joku joka on parempi tai huonompi jossain asiassa, mutta ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.
Kiitos Pähkinähiiri3 kannustuksesta, aina on mukava kuulla vastaavia kokemuksia, ja että joskus se helpottaa. Ehkä tämä varhaislapsuus ja koulun alut on niin suuria itsenäistymisen kausia, että kun vähän ikää tulee lisää, niin sitten taas helpottaa...kunnes tulee murrosikä...
Meillä oli jokunen vuosi sitten ihan vastaavia tilanteita pojan kanssa. Hän on ollut aina hyvin kriittinen omaa osaamistaan kohtaan, ja epävarmuus omista taidoista ollut tosi vahvasti näkyvissä. Nyt kymmenvuotiaana luottaa itseensä selvästi enemmän, kun on esim. huomannut pärjäävänsä koulussa ihan hyvin.
Monesti poika saattoi sanoa eka- ja tokaluokalla ollessaan, että " mä sain kokeesta vaan ysin ja X sai ysi puol.." , ikäänkuin oma suoritus ois ollut jotenkin huono! Lapset vertailee itseään herkästi juuri siihen " parempaan" kaveriin, eikä silloin huomaa olevansa itsekin ihan hyvä.
Meillä vanhempien kannustus ei myöskään alkuun vaikuttanut juuri mitenkään, tuntui, että sanot sitten mitä vaan niin poika senkun synkistelee. Mutta enpä osaa oikeen muuta neuvoa antaa, kuin että jatka kannustusta. Nyt se näyttäisi tuottavan meillä jo vähän tulosta, vaikka kyllä tässä on ollut turhautumisen hetkiä niin pojalla kuin äidilläkin..
Lapsen kasvaessa suhtautuminen omaan osaamiseenkin muuttuu, oppiminen helpottuu ja sitä kautta itsevarmuus lisääntyy. Kärsivällisyyttä näissä tilanteissa tietysti kysytään, ja vanhemmilta sitä vaan pitäisi löytyä. Ja kun on koululaisesta kyse, opettaja on myös tärkeässä roolissa, joten pitäkää yhteyttä myös siihen suuntaan.
Olikohan tästä nyt mitään apua..? Kovasti tsemppiä kuitenkin!!
Pähkis :)