Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kesäkuun Nuppujen odottajat, Terhakkaa torstaita!

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
09.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma raskauteni on mennyt ihan mukavasti. Alkuraskaudessa oli kolme viikkoa kauheaa pahoinvointia, joka tasoittui sitten. Perustautini takia, joka todettiin vasta viime kesänä, olen tarkemmassa seurannassa. Eli minut ultrataan joka 4-6 viikko. Ihan rutiinin vuoksi, ei kuulemma aikaisemmin ole meidän sairaalassa ollut mitään ongelmia, mutta säännöt sanovat, että pitää olla tarkemmassa tarkkailussa.



Eilen on sitten ensimmäinen supparikauhupäivä. Supistuksia tuli kymmenen minuutin välein. Välillä kovettui vatsa ja se ei sattunut. Sitten alkoi kovat menkkasäryt, jotka jo tuntuivat ja lopulta tuntui, että munasarjat poksahtavat paineesta. Eli eilen meni makoillessa, ainakin loppuilta. Syynkin taidan tietää tähän: Väsymys painaa ja flunssa on karmea ja pahin vielä tähän päälle: Ukkini kuoli eilen. Odotimme sen tapahtuvan kaksi vuorokautta, joten piinaavia hetkiä on elette. Kaikki tapahtui yllättäen. Hän oli hoidossa lonkkamurtumansa vuoksi ja häneltä puhkesi yht´äkkiä suoli sairaalassa ollessaan. Se oli sitten menoa. Ei vieläkään voi uskoa tapahtunutta todeksi. Ukkihan oli vain kuntoutuksessa! Hänen piti päästä pian kotiin! Ukki eli hyvän elämän ja hän pääsi pois kivuistaan. Hänellä on varmasti parempi olla nyt!



Nyt eletään jännityksessä, kuinka mummi jaksaa tämän kaiken, mummi on jo 96-vuotias (ukki 80v.). Emme haluaisi menettää häntäkin.



Itse yritän jo keskittyä parhaani mukaan arkeen. Onhan minulla kaksi lasta (kesällä 2- ja 4-vuotiaat), jotka pitävät minut mukana arjen rytmissä. Samoin rakennushankkeemme, joka alkaa kesällä ja siihen on koko ajan keskityttävä: kilpailuttaminen, suunnittelu, työvoiman palkaaminen, messuilla käynti... Täksi illaksikin on viikko sitten sovittu kaksi palaveria, talokauppiaan ja pihasuunnittelijan kanssa. Tuntuu kuitenkin hyvältä ettei jää tumput suorina seisomaan vaan on pakko mennä eteenpäin.



Että tällainen purkaus aamuksi, lapset alkavat heräillä. Minä painunkin nyt laittamaan aamupalaa heille. Silitettävää tuossa vierellä on ihan tarpeeksi tälle aamulle=) Ulkon aon 18 astetta pakkasta. Ei ainakaan vielä mennä ulos!



Bebe ja Pikkuinen rv25+5, muistaakseni =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla