Paarua huhuilen...

Kiva kuulla kuulumisiasi! Hyvää tännekin kuuluu. Pahaa oloa tietysti riittää, mutta kun ei ole vielä oksennusjuhlaksi mennyt, niin kyllä tämän kanssa pystyy elämään. Ongelma vain on, kun sillä ei oikein ole logiikkaa. Tuntuu siis, ettei oikein ole väliä syökö vai ei ja mitä syö vai ei, kun paha olo joko tulee tai ei tule. Mutta kyllä mä tämän kärsin ihan ilomielin! Väsymyskin alkaa ehkä jo vähän helpottaa. Sain viikonloppuna siivottuakin, se on nimittäin ollu ihan paitsiossa tän alkuraskauden. :) Vai mikäköhän on ollu syynä.. :D *laiskamato*



Rentoudesta ei täällä ole vielä tietoakaan, tosin helpottamaan päin on panikoiminenkin. Äidilleni kerroin ilouutisen perjantaina, kun ihan kävi itkettämään äidin puhelun jälkeen että en oo vieläkään kertonut. Sit soitin perään ja kerroin. Olin haaveillut naamat vastakkain kertovani, mutta kun ei pääse nyt äidin luo ainakaan kuukauteen, niin en vain jaksanut enää odottaa. Muuten on kyllä tämä meidän odotus edelleen salaisuus.



Eka neuvola on takana ja mulle ainakin sattui tosi kiva neuvolaterkkari. Seuraava eli lääkärineuvola on lokakuun alussa ja sitä ennen on ultra. Alkuraskauden ultrassahan me käytiinkin jo rv 7+2, kun sellaista ihan kunnalliselta puolelta tarjottiin, kun oltiin vähän ehditty tutkimuksissa käydä. Kovasti siellä sydän sykki. <3 Niin ja ihan luomunahan tää meidän sitten lopulta alkoi. Tai no vyöhyketerapiassa kävin 4kk, mutta kuitenkin.



Vai että liikkeitä jos siellä! :) Mä niin odotan niitä, kun sitten saisi olla vähän rauhallisemmin mielin, kun tuntisi pienen liikkuvan. Mutta mullahan saattaa vielä mennä pari-kolme kuukautta ennen kuin mitään ymmärrän liikkeiksi tunnistaa, ekaa kun odotan. Malttia, malttia.. Mistäköhän sitä saisi..



En oo vielä uskaltautunut kk-pinoon, vaikka tuonne huhtikuisiin mä kuuluisin. La on 13.4. Laittoivat ultran mukaan tuon 2pv myöhäisemmän, kun sikiö vastasi kokoa 7+0 tuolloin rv 7+2. Jännää vain, kun mun nla-kortissa kulkee nuo kiekon mukaiset rv:t joten mun la on siis 40+2. :/ No, katsotaan jos se vielä vaikka vaihtuu toisessa ultrassa...



Tulipahan jaarittelut, kerrohan sinäkin lisää!



Paaru 9+2

Kaikki hyvin siellä siis ja kymmenes viikko jo! Upeaa!!



Kävin sekoilemassa tuolla Parmankinkku-keskustelussa ;).

Harmittaa kyllä ihan vietävästi, että piti sellaista mennä syömään!



Sun paha olo kuullostaa samalta kun mun. Siis sen suhteen, ettei siinä ollut logiikkaa, enkä myöskään oksentanut.

Herkut olis maistunut vaan. Onneksi ei niin paljoa syönyt kuitenkaan kerralla.



Nyt onkin herkut herkuteltu. Raskausdiabetesdiagnoosin sain ja mittailen kotona mittarilla sokereita. Aika moista salatiedettä. Kun ei todellakaan riitä, että syö terveellisesti. Vaikka se tietysti tärkeää onkin.

Yksi leivän pala saattaa olla liikaa tai yksi pieni peruna. Huoh...

Nyt vaan on sitten tällaista kokeilua. Hurjiakin lukemia oon saanut mitattua, tuntuu jo omassa olossa. Yleensä kuulemma RD ei juuri tunnu.



Liikkeet tosiaan tunsin selvästi viime torstaina, mutta sen jälkeen ne on ollut pienempiä eikä niin selviä. Mutta jotain pientä kuitenkin.

Ekassa raskaudessa oli muistaakseni rv 18-19 , kun tunsin liikkeet.



Onnellisia ja levollisia massunkasvatuspäiviä! Kerrohan välillä kuulumisiasi.



AnniHelena rv 15+2

Mullahan oli paastosokeri keväällä ihan rajalla eli 6. Silloin lääkäri sanoi, että jos raskautuminen onnistuu, pitäisi mennä r-diabetestutkimuksiin aikaisessa vaiheessa. Mulla on eka lääkärineuvola 2.10. eli pitää silloin kysyä mitä on mieltä kokeesta. Pelottaa, että mullekin puskee tuo rd-diagnoosi... Mä oon nähny niitä ruokavalioita ja on kyllä tosiaan aikamoista tiedettä se.



Mites sun paino? Onko pysynyt vielä kontrollissa? Mulla on jo vähän noussut... No alle kilon, mutta kuitenkin. Ärsyttää sekin, mutta kun mun tekee nimenomaan suolaista mieli, pahoinvointiin auttaa vain kunnon ruoka, jos sekään.



Mun piti siitä parmankinkusta soittaa tänään terkkarille, mutta muistin asian klo 11.45 ja 13.05. Arvannet, että puhelinaika on klo 12-13. Är ja mur! Huomenna sit, jos lahopää sallii.

sokerirasitustesti jo ajoissa, kun oli arvot hiukan kohollaan edellis raskaudessa.

Olen puhunut koko ajan vaan korkealla olevista arvoista, mutta neuvolassa juuri sanoi, että se on sama kun RD.

En vaan oikein mieltänyt RD:ksi, kun oli niin lievä tapaus ja sokerit oli kohdillaan. Ei ollut mittareita kotona, ei mitään. Vältin makeaa, mutta en täysin kieltäytynyt.

Nyt sitten onkin eri juttu. Mietin joka ksylitolipastilliakin tarkkaan =(.



Paino on pudonnut kilon. Mulla on jonkin verran ylipainoa, että se ei haittaa. Mutta en usko, että jaksan näillä syömisillä maaliskuulle.

Ensi viikolla on neuvola. Siellä sitten katsotaan mun syömiset ja mittaamani arvot.



Mietityttää tuleeko tästä rutiinia vai tuntuuko nää syömiset loppuun asti yhtä vaikealta. Ei tahdo aika riittää tähän pohtimiseen ja muuhun.



Sulle ei tarvi lisätä, että kärsin vaikka tuplasti kaikkea vaivaa, on tätä niin odotettu ;). Mutta saahan sitä vähän marista!



Pitkään avasin vauvakuumesivut ensimmäisenä, ennenkuin muistin, että saankin kirjoitella odotus-puolelle :).



Kerrohan parmankinkku-uutiset mullekin, jos sellaisia saat.



AH

jos satut lukemaan tätä, olisi kiva kuulla sunkin kuulumiset ja voinnit. Onko kaikki mennyt hyvin?



AH 15+3

En jaksa niitä toistaa tänne.



Aika hurjalta kuulostaa tuo syömisten laskeminen... Mitäs sit, jos et jaksa maaliskuulle asti noin? Onko vaihtoehtoa? Toivottavasti arvot paranee, jos sit saisit vaikka jotain myönnytyksiä. Ja varmasti siihen tulee rutiiniakin kun vain vähän sisäistää asioita. Vaikeaa tietysti alussa, kun on ihan outo aihe.



Niin ja joo, saa rutista, vaikka sun tavoin oon kyllä ihan valmis kärsimään melkein mitä vain oireita tässä raskauden aikana. Niin pitkään kun vauvalla on kaikki hyvin ei oo niin väliä vaik itseä kolottaakin. Tai hyvä tietty nyt sanoa, kun on omat oireet ollu suht minimaliset.. Saas nähdä miten mieli muuttuisi, jos kovin kurjaksi olo menisi.. :)



Ja Koralli tosiaan, jos luet niin olisi kiva kuulla kuulumisia!



- Paaru

on saada ruokavalio kuntoon tai sitten insuliini.



Olen tänäänkin marissut ja manannut asiaa yhdelle sun toiselle ja tullut vaan kiukkuiseksi lukuisista "ohjeista". Kaipaisin hyviä vinkkejä kohtalotovereilta.

Päätin kyllä tänään lopettaa asiasta valituksen ja tsempata sinne ensi viikon neuvolaan. Saan sitten toivottavasti apua asiaan.



Muutamia oivalluksia on jo tullutkin, tämän päivän anti oli, että kun lisää kaurapuuroon runsaskuituisia leseitä, saa arvot sillä rajoihin. Askel kerrallaan.



Liikuntaa pitäisi lisätä ja vähän olenkin. Mutta siinä olisi parantamisen varaa.



Muuten on ollut ihanaa. Esikoinen on ihan hullaantunut vauvajuttuihin. Hain tänään kirjastosta kirjan tyyliin "Meille tulee vauva". Otin vielä aika kesyn version ja jätin peiton alla peuhaavien ihmisten kuvat odottamaan mahdollisia vaikeampia kysymyksiä ;).



Ihania, aurinkoisia odotuspäiviä! Voidaan hyvin =)



AnniHelena

Olenkin miettinyt teidän kuulumisia. Aika harvoin olen tällä palstalla enää käynyt sen palstauudistuksen jälkeen. Nyt päätin vilkaista, ja olikin kiva nähdä teidän juttuja! Paarullaki jo mukavasti viikkoja kasassa. Ja AnniHelenako jo tuntee liikkeitä, vau!



Täällä on kans jonkinasteinen raskausdiabetes. Ekas raskaudes ei ollu. Nyt narahdin rasitustestissä paastoarvosta, joka oli 5,5. Kotona olen kans sokereita nyt mittaillut. Muutama arvo on menny yli sallitun, joten parin viikon päästä on aika äitipolille tarkempaan syyniin. Ultrataan kai vauva, minkä kokoinen on jne. Saas nähdä laittavatko mua insuliinille vai mitä sanovat.



Mä oon omavaltaisesti karpannu eli ollu vähähiilihydraattisella dietillä siitä narahduksesta asti. Mua ei innosta se virallinen radi-ruokavalio, mut saa nähdä mitä tuolla äitipolilla sit sanovat. Neuvolasta sain karppaukselle kyl "siunauksen". Mä oon ainaki itelläni huomannu, että jo ruisleipä nostaa aamupalan jälkeisen arvon korkealle. Karppauksella on pysyny kurissa.



Mulla on kans paino nyt pudonnu, mut ei ollut neuvolatäti moksiskaan, sano että johtuu ruokavalion muutoksesta. Olen kyl tarkkaan pitäny ruokapäiväkirjaa etten söis liian vähän. Kesällä kyl herkuttelin ja paino nousi aika hurjasti. Kokonaispainonnousu tähän mennessä 7,5 kg, mut mullahan on siis alla n. 10 kiloa ylipainoa, joten ei tarttis kyl kauheesti tulla lisää enää.



Tänään on mulla jo 29+0! Eli viikkoja on tosi kivasti jo kasassa. Nukun tosi huonosti, alkoi oikeastaan jo kesällä ja pahenee koko ajan. Heräilen pitkin yötä ja oon ku haamu päivät. Töissä yritän vielä sinnitellä, vaikka nyt neuvolasta jo sanoivat, että pitäs ehkä jäädä sairaslomalle. Mut toisaalta ei olis enää ku kuukausi töitä. Eihän mun työ fyysisesti oo raskasta (opettaja), mut tosiaan tuo huonosti nukkuminen kyl verottaa voimia. Supistelee jonkin verran, mut ei mitenkään mahdottomasti, eivätkä ole lainkaan kipeitä, joten en osaa vielä olla kovin huolissani. Mut ei tietty oo kiva olla koko ajan väsynyt.



Välillä närästi kovasti mut se meni ohi. Voipi olla että tulee viime metreillä taas takaisin tosin. Selkä kipeytyy pitkästä paikalla olosta. Suonenvedot alkoivat mut sain ne lisämagnesiumilla kuriin. Liitoskipuja alkaa olla. Niin ja kesällä oli taas sitä hengenahdistusta, jota oli ekassaki raskaudessa. En tiedä johtuko alhaisesta hempasta, ainaki helpottui kun lisäsin rauta-annostusta. Joten onhan täs kaikkea ollut, mut ei kumminkaan mitään täysin invalidisoivaa. Alkuraskauden pahoinvointiki oli siedettävää, eikä tarvinnu pönttöä halailla kertaakaan.



Vauva liikkuu tosi kovasti. Pojaksi veikkasivat rakenneultrassa, saapa nähdä pitääkö paikkansa. Pojan nimiä täs nyt on miehen kans ainaki pyöritelty.



Meillä esikoinen täyttää vuodenvaihteessa 5 vuotta. Ymmärtää siis hyvinki raskauden ja oottaa vauvaa kovasti. Pussailee ja halailee mahaani joka päivä ja on innoissaan, kun tuntee vauvan potkuja. Esikoisen nimiehdotus vauvalle on muuten Paavo Jalmari Pesusieni :D



Mutta nyt on mentävä nukkumaan ja yritettävä saada ees muutama rikkonainen tunti yöunta kaaliin.



Oikein mukavaa odotusta teille molemmille! Kirjotellaanhan muulloinkin kuulumisia? Mukava kuulla vanhoista tutuista! Ja oon niin iloinen, että tekin ootte nyt raskaana!



Koralli & Aarre 29+0

Sä oot jo noin pitkällä! Kolmaskymmenes viikko menossa. Toivottavasti itselläkin kuluu aika yhtä nopsaan.



Muistinkin, että meillä oli melkein saman ikäiset esikoiset. On se ihanaa seurata pienen iloa tulevasta sisaruksesta. Paavo Jalmari Pesusieni, sehän kuullostaa hyvälle :D.



Tunsin tosiaan viime viikolla aivan selviä liikkeitä yhtenä päivänä. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, muutamia muljahduksia olen tuntenut, mutten mitään viime viikkoon verrattavaa.

Tuttuja juttuja siis sullekin nää diabetekset ja syömiset. Kuullostaa järkevältä se karppaaminen, vaikken nyt ihan täysin siihen olekaan perehtynyt.



Sulla on varmaan aika samaa, kun mulla viime raskaudessa. Lievempi tapaus siis. Melko tarkkaan silloin seurailin syömisiä, mutta herkuttelin kyllä välillä hiilihydraattipitoisilla jutuilla. Vältin enimmäkseen makeaa. Painoa tuli 10,5 kg ja lapsi painoi 3710g.



Voi sun nukkumisias... Mä peesaan ehdottomasti sun neuvolantätiä sen sairasloman kanssa. Miten sitä sitten myöhemmin jaksaa, jos on jo kuukausien univelat alla?

Jäin esikoisesta n. kk ennen äippälomaa kotiin ja muutaman päivän oli ihan syyllinen olo. Hölmöä!



Vauvakuumepuolelle oli kovempi tarve kirjoittaa, kun ei ollut ketään kelle sellaisia olisi voinut jutella. Tuli tutummaksi ne ihmiset siellä. Mutta oltiinhan siellä kyllä melko kauan...

Nyt kun tämä odotus on julkista ja voi puhua kavereidenkin kanssa, on erilaista.

Mutta ihanaa, että saa seurata samassa tilanteessa olevien tuntemuksia.



Nyt pitää rientää. Leppoisia odotuspäiviä ja hyviä yöunia!!



AnniHelena 15+5

Mukavaa, Anni Helena että sulla alkaa jo tulla oivalluksia tuon ruokavalion suhteen. Ehkä se siitä helpottaa..



Korallilla on tosiaan jo iso läjä viikkoja takana. Viimeinen kymppi lähtee ihan just. :) Kaikenlaista vaivaakin löytyy, mutta niihän sitä kai pitääkin. Kurja juttu vain tuo sunkin raskausdiabetes. Vai että karppaamalla sitä hoidat.. Hyvä tietää, että sellainenkin onnistuu. Kuten sanottua, mua pelottaa, että mä narahdan kanssa sokeriarvoista.. 2.10. on lääkärineuvola ja mä epäilen että pian sen jälkeen joudun siihen sokerirasitukseen.



Painoani mä ihmettelen, kun tuntuu että olisi paino noussut, mutta vaaka ei sitä vielä näytä. Että ehkä mulla vain on turvonneempi olo. Ihmekös tuo olisi. :) Mulla on tavoitteena pysytellä mahdollisimman pienellä painonnousulla, kun mun bmi oli jo lähtötilanteessa jotain 32.. Ei hyvä. Herkut valitettavasti maistuu taas muutaman ensiviikon jälkeen. Alussa ei mikään karkki, leivonnainen tms mennyt alas, nyt kyllä, mutta ei onneks ihan siinä määrin kuin mitä ennen raskautta olisi maistunut. Ihan kieltäydyin miehen tarjoamasta suklaasta tuossa pari iltaa sitten, kun ei vain voinut ottaa suuhun sellaista. Ihan ennenkuulumatonta!



Ehkä sun pitäisi alkaa miettiä myös sitä, että jäisit saikulle. Ei tosiaan taida olla järkeä raataa itseään puolikuoliaaksi nyt, kun vieläkin valvottavammat ajat on tulossa. Mulla on sellainen tilanne, että mun työsopimus päättyy vuoden loppuun eikä varmaan uutta tule, kun on tää mun tila jo silloin selvillä johtoportaallakin. Varmaan siis jään siinä vaiheessa jo kotiin, ensin siis 3kk työttömänä ja sit äitiyslomalle. No, ainakin saa huilia ja laittaa kotia! :)



Paavo Jalmari Pesusieni on muuten erityisen hieno nimi! :D Repesin kyllä kun sen luin. Vähän antaa vihjettä esikon ihanteista. :)



Paaru 10+1

Tulee tosiaan aika vähän kirjoiteltua tänne vauva-palstalle nykyään. Kyllä mä tuota av-palstaa lueskelen kun on töissä tylsää, mutta en oo vieläkään ilmoittautunut esim. kk-pinoon tänne odotuspuolelle.



Mut se mistä mulla on vähän huono omatunto on se, että mä en saa oikein aikaiseksi edes kirjoittaa päiväkirjaa tästä elosta nyt. Aina kuulee, miten ihmiset esikoisestaan kirjoittavat jos vaikka mitä ylös ja odotusaika on tarkkaan ylöskirjattuna. Toisen ja kolmannen jne kohdalla tietysti ymmärrettävästi jää vähemmälle, mutta kun mä en edes tämän esikoisen aikana saa aikaiseksi.. :( Kyllä mulla on päiväkirja ostettuna ja kerran siihen jo kirjoitinkin alkuraskauden ultran jälkeen, mutta sitten on jäänyt dokumentoimatta. Harmittaa, mutta kun jotenkin sitä on aina ilta ja onkin käymässä jo nukkumaan. Ei tule edes siihen neuvolasta saatuun kirjaseen kirjoitettua. Sääli.



Ehkä se johtuu osittain siitäkin, että edelleen tää odotus tuntuu jotenkin epätodelliselta. Jos nyt vähän välillä etoo tai tissit kipuilee, niin mitä sitten! Onhan mulla ollu pahoinvointia ilman raskauttakin. Ei siis ole vielä mun mielessä oikein konkretisoitunut koko asia. Saas nähdä alkaako kirjoittelu sit kun jotenkin itse tajuaa tämän asian.



Ja vielä mä oon kuitenkin vähän varpaillani, että mitä jos ... Ei uskalla vielä ihan rennoin mielin olla.



Paaru, edelleen