***ELOihmeiden tiistai-turinat***

Alkaa ihan nolottaa, kun vallan täällä netissä pyörin...Miten niin koukussa tähän pinoon...:)



Karmiini: Minä laihdun imetyksen aikana vähintäänkin omiin mittoihini. Nuorempana kahden ensimmäisen kanssa paino putosi tuonne 50 kg , vaikka olen 170cm pitkä. Nyt vanhemmiten paino palaa noin 4kk imetyksellä normaaliksi (58kg) ja sitten saakin puputtaa aika reilusti ettei laihdu tolkuttomuuksia. Syön normaalistkin kuin hevonen, ihan hävettää välillä, kun katselee muiden pieniä linnunpojan annoksia. Täytynee alkaa ottaa huomioon, että elimistö laiskistuu iän myötä, joten kiloja saattaa alkaa tulla huomaamatta.



Olikos se Pubu, joka kertoi herkistelystään..Täällä ihan samat fiilikset. Ei parane katsella mitään tunteisiin vetoavaa tai tipa tulee heti linssiin.Miestä ihan naurattaa, kun istun vaikka lehteäkin lukiessa välillä kyynel silmässä.



Mistäs muusta oli puhetta, hmm...Joku oli jo rakenneultrassa ollut, ihanaa. Minulle ei ole varattu vielä edes aikaa kyseiseen toimenpiteeseen eli ei ole ihan heti edessä. Huomenna on vasta toinen neuvolakäyntikin.



Minä alan olla ihan pulassa, kun ei ole mitään päälle laitettavaa. Muutamat äitiyshousut ovat vielä aivan liian suuret ja sopivia on vain oikeastaan yhdet. Lasten kanssa ulkoiluun sopivia housuja ei ole tai sitten täytyy laittaa kuorihousut jalkaan, joiden vetoketjua on enää turhaa yrittää kiinni. Ei raaskisi ostaa talvivaatteita, kun kesää kohti ollaan menossa.



Miehellä on huomenna 35-vuotissynttärit, joten nyt lähden pukemaan ja yritän suoriutua kaupunkiin lahja- ja kakkuostoksille. Voikaahan hyvin ja antoisaa päivää kaikille toivottelee,



Opemamma ja vimpula rv 15 tasan

Minäkin myönnän olevani koukussa tähän pinoon. Töissä ensimmäisenä kirjoittelen nämä ensimmäiset turinat ja sitten päivän mittaa käyn lukemassa juttujanne. Illalla vielä, jos satun käymään koneella, vilkaiset tuoreimmat jutut. Tämä on hauska tapa jakaa raskausjuttuja toisten kanssa!!



Nyt se on sitten tapahtunut - nimittäin täydellinen pullahtaminen :). Näin taisi käydä esikoisenkin kanssa. Ensin ei minkäänlaista mahaa ja sitten se ilmestyy yhdessä yössä. Hassu juttu! Nyt on TOSI vaikeaa keksiä vaatteita aamuisin, kun en ole vieläkään töissä kertonut. Tänään on rakenneultra (ja viikon päästä 4D), joten viimeistään varmaan ensi viikolla tämän sitten töissäkin paljastan. Sitten voi ottaa taas vähän rennommin.



Ihon kunnosta taisi olla eilen puhetta. Mullakin on iho kuiva ja hilseilevä, vaikka yleensä ongelma on päinvastainen. Vartaloa saisi olla koko ajan rasvailemassa, vaikka normaalisti pistän rasvaa vain muutaman kerran viikossa. Kasvoissa iho on aivan hirveä. Poskipäät ja otsa ovat rutikuivat - leukaan taas ilmestyy koko ajan näppylöitä. Kävin reilu viikko sitten kasvohoidossa ja minusta tuntuu, että sen jälkeen tämä koko ongelma alkoi... Ihan perusvoiteilla olen vartaloani rasvaillut, silä minä en usko, että raskausarpia voisi voitelemalla estää.



Nyt ei tule muita juttuja mieleen. Taidanpa hakea kupin kahvia ja aloittaa työt! Tulen taas lukemaan/kommentoimaan myöhemmin.



Pepper (18+5)

Juu, aamu alkaa monesti täälläkin palstan vilkaisulla :) Tuo yahoo on toistaiseksi melko hiljainen verrattuna tähän ja täällä on kyllä helpompi lukea viestejä. Meillä on tosiaan vieläkin kasassa esikoisen " mammaryhmä" vm2003 - ollaankin vitsailtu, varmaan aikanaan vaihdellaan viestejä lastemme miniä- ja vävyehdokkaista. Saa nähdä, tuleeko Elohiiristä miten tiivis yhteisö.



YÖT: häiriintyy toisinaan täälläkin, vaikka nykyään jään enää harvemmin valvomaan pidemmäksi aikaa. Joka yö en herää edes vessaan, joten silloin saa hyvin nukuttua koko yön. Unen määrä tuntuu edelleen suurelta, 8 tuntia ei tahdo riittää ja kun normaalisti pinkaisen pirteänä ylös sängystä, nyt jään lojumaan vähintään vartiksi. Mahallaan en ole nukkunut enää aikoihin, mutta olen sillai puolimakuu/kylkiasennossa (ei vielä tyynyä käytössä). Monesti kyllä herään selältäni, mutta kohtahan sekin on out of question, kun alkaa vaavi painaa enemmän.



IHO: juu, näppylöitä ilmaantuu mullekin. Ärsyttävää! Esikoinen on siis tyttö, enkä muista että hänen odotusaikana olisi ollut mitään erikoisia iho-ongelmia. Mutta niinhän mulle mahan muodostakin veikattiin aina poikaa, eikä ollut pahoinvointia - ts. ei nuo tyttö/poikamerkit ole oikein paikkaansa pitäneet.



LIIKKEET: nyt voisin jo melkein olla varma, että viimein erotan nuo mahan murinat liikkeistä (mähän olin tuntevinani liikkeet jo viikolla 12, mikä ei varmaan ole pitänyt paikkaansa). Ei niitä vieläkään usein tule ja ovat aika hentoisia, mutta jotain liikettä kuitenkin. Ja istukka on siis edessä, joten ehkä se vaimentaa liikkeiden tuntemista.



HERKKYYS: en ole aiemmin tunnustautunut itkupilliksi, mutta nykyään tulee tippa silmään pienestäkin asiasta: jonkun urheilusuorituksesta, hyvästä biisistä tms. puhumattakaan jos lukee jotain vauvajuttuja!



Nyt kutsuu palaveri. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

KK ja Onni tänään tasan 16 viikkoa!

Minulla myös tulee heti aamusta luettua aamun ensimmäiset viestit, ja töissä päivän mittaan lisää. On niin kiva kuulla mitä muille kuuluu ja millainen vointi muilla on, kun kukaan kavereistanikaan ei ole tällä hetkellä raskaana. Nuorimman lapsemme syntymästäkin tulee kesällä jo 5 vuotta, niin tämä kaikki tuntuu jälleen niin uudelta ja ihmeelliseltä=)

Eilen jäi sitten sauvakävelylenkki tekemättä, mies kävi ostamassa ison jätskipaketin ja naapurin lapsi tuli meille myös syömään, eli ihan mässäilyksi meni koko ilta=( nyt harmittaa, mutta tänään otan itseäni niskasta kiinni ja painun töiden jälkeen ulkoilemaan!

Koitan nyt liikkua ja katsoa syömisiäni hieman tarkemmin, koska edellisissä raskauksissani minulle on alkanut puolen välin jälkeen kertyä painoa hirveästi - molemmissa raskauksissa muistaakseni n 25kg!! Vaikka en ole erityisesti herkkujakaan syönyt, mutta loppuajasta kertyi nesteitä ja turvotuksia oli siihen malliin, että loppuajan neuvoloissa saattoi viikossa olla +1500g. Eli koitan ainakin pitää huolen ettei tässä alussa nousisi paino, koska lopussa varmaan käy taas sama juttu. Täytyy varmaan varautua siihen, että jään kesälomalta suoraan äitiyslomalla heinäkuun puolenvälin paikkeilla, vaikka la onkin vasta 30.8., mutta minulla on lopussa verenpaine noussut ja tullut raskausmyrkytyksen oireet.



Seuraava eli kolmas neuvola minulla on vasta parin viikon päästä, ja rakenneultra 20+1 viikoilla eli monen viikon päästä. Ei malttaisi enää odottaa että pääsee näkemään pikkuisen uudelleen!



Aurinkoista päivää kaikille!



RTiina ja viuhti 14+6

neuvolasta kotiuduttu,kaikki hyvin sykkeet oli 155 et mites se nyt menikään kumpaa enteilis?!.

nyt pikaseen tulin piipahtaa ja nyt aamupalalle..

k.h.p ja tärppi 15+2

RTIINALLE: meillä on esikoisen ja toisen lapsen välillä ikäeroa 5 vuotta ja nyt toisen ja tämän kolmannen välille on tulossa 4 vuotta 8 kuukautta suunnilleen. Sitähän vois melkein tuntea itsensä uudelleensynnyttäjäksi joka kerta ;)



MAHALLAAN en pysty nukkumaan minäkään. En ole voinut enää moneen viikkoon. Selällään en myöskään pysty, mutta se taas johtuu iskiaksesta. Eli kyljellään köllötellään täällä, ja se on rasittavaa! Olkapäät särkee joka aamu ja rintakehä tuntuu olevan jumissa. Vielä pitäis kestää monen monta kuukautta. Eikä sitä heti synnytyksenkään jälkeen voi maata vatsallaan kun rinnat on " tiellä" . Höh.



Viikko neuvolaan ja kaksi viikkoa ultraan. Odottavan aika on pitkä.



LIIKKEITÄ olen tuntenut jonkin verran, vajaan viikon ajan. Harvakseltaan, eikä joka päivä. Mutta siis selkeitä liikkeitä kuitenkin. Vatsan päältä ne eivät vielä tunnu.



TUNTUUKO teistä muista, että maha joskus häviää? Mulla usein on aamulla sellainen olo, että maha on kadonnut tyystin. Sitten se päivän mittaan alkaa pullahtamaan ja illalla on " valtava" . Eikös vauvan asentokin vaikuta joskus siihen vatsan muotoon / kokoon?



Jamssa rv17+3

Täällä on taas lorvikatarri... johtuneeko siitä kun tietää et nyt pitäis tarttua luudanvarteen ja saada tää kämppä siivottua. Ei huvittais yhtään!!! Ulkona satelee lunta tällä hetkellä joten lumitöitäkin olis tiedossa, jos ei itelle niin sit ukolle kun tulee töistä ja sit se ei tietysti pääsee auttamaan siivoamisessa :( Ruokaakin pitäis alkaa kohta tekemään ja sekään ei huvittais. Mistähän sais nyt vähän energiaa tähän päivään?



Tuosta ihosta, mulla on aina talvisaikaan tosi kuiva iho. Eli sen suhteen ei tää ihon kuivuus ole mitään uutta. Mutta näppyjä mulla on. Otsa on sellaista pientä näppyä täynnä ja niskaan on ilmestyny kans finnejä. Yleensä ei ole ongelmia noista näppylöistä. Sanonpa nyt tähän vielä et tytöistä mulla on iho ollu aina ihan kunnossa ja viimeks tuota poikaa odottaessa on ollu samat ongelmat ihon kanssa. Mut poikkeus vahvistaa säännön ja voihan se olla nyt tyttökin vaikka näppyjä on naamassa :)



Mä oon kans tosi herkkis, ihan ilman mitään raskaushormonejakin. Tää raskaus vaan tekee mut jo ihan yliherkäks. Noloihin tilanteisiin olen joutunut monta kertaa kun esim. kahvilassa lehteä lukiessa on alkanu kyyneleet valumaan kun lukenu jotain liikuttavaa juttua. Tai junassa. Koulun juhlissa itken aina liikutuksesta kun lapset esittää niitä juttujaan ja joka kevät kun kutoset on saateltu yläastelle. Mitähköhän sit kun oma tyttö saatellaan kutoselta, silloin varmaan padot avautuu ;)



Eipä tule nyt mitään muuta mieleen... palaan myöhemmin kommentoimaan jos tarve vaatii ;) ja jos jää aikaa kun olen saanu sen siivousvimman....



Peeveli rv 16+4

Munkin tulee käytyä täällä aina mahdollisuuksien mukaan, joskus useasti päivässä ja toisinaan taas harvemmin. Aina ei tosin ehdi kirjoitella.



Mutta eilen olemme sitten saaneet lapsivesipunktion tulokset kirjeitse(näyte otettiin tasan 2 viikkoa sitten) ja normaalilta näyttää ne jutut mitä siellä tutkittiin. Helpottunut olo, ja tänään soitin vielä hoitajalle jotta saan tietää sukupuolen, ja selvisihän se, IHANAA! Itku tuli ihan odottamatta silmään siinä puhelimessa. Nyt voidaan sitten alkaa jo miettiä nimijuttuja ja ostella vaatetta jos tulee jotain kivaa vastaan.



Olemme lähdössä parin viikon päästä Kanarialle talvilomalle ja nyt kyllä pukkaa jo matkakuumetta ihan totaalisesti. En jaksaisi enää odottaa yhtään pääsyä lämpimänpään ilmanalaan.



Hyviä vointeja kaikille!

täällä myös yksi palstariippuvainen :) tunnustaudun. Luen päivittäin, usein heti aamusta ja pitkin päivää töiden ohessa. Minullakaan ei tiettävästi ole ystäviä raskaana nyt samaan aikaan, niin jään ihan paitsi niistä mukavista raskaushöpinöistä muuten ja ei sitä viitsi lapsettomille ystäville/työkavereille höpistä koko aikaa vauvasta jne. Kyllästyvät. Hyvä, että täällä saa turista.



Masullaan nukkuminen on mulle ollut jo kauan ihan mennyttä. Tuntuu pahalta, joten kyljellään pötköttelen yöt.



IHO: tsiisus mitä finnejä! En muista tälläistä esikoisen ajalta tai sitten olen lahjakkaasti unohtanut. Kasvoihin tulee (etenkin leukaan) ihme paikkoihin satunnaisia näppyjä ja yläselkä on ihan kauheassa kunnossa, vaikka yritän kuoria päivttäin jne. Ja nyt ne näpyt on jo levinneet olkapäihinkin. Hiukset eivät kyllä rasvoitu yhtä helposti, kuin ennen.



Mun masu ei kyllä enää katoa mihinkään, kunnon pallo jo. Ei saa vedettyä sisään, ei millään ;) Vahvasti raskaana ollaan siis.



Pitäisi tutustua taas noihin lapsivakuutuksiin, kun halutaan ottaa sellainen viim. 3 kk ennen la:aa otettava vakuutus, joka on sitten syntymästä alkaen voimassa. Esikoisella oli myös. Silloin tein vertailuja yritysten välillä ja päädyttiin Veritakseen. Ehkä eivät ole muuttuneet tässä parissa vuodessa juurikaan, mutta haluan tarkistaa taustat.



AuroraM 19+1

Haluatko paljastaa meille muillekin, kumpi teille on tulossa :)??

Minun pitäisi vielä jännätä sukupuolitietoa viikon verran, enkä malttaisi millään odottaa!! Palan halusta alkaa pohtimaan nimiä oikein kunnolla (vaihtoehtoja on jo monta) ja toisaalta saattaa tuo lastenhuone valmiiksi.



Niin, ja ihanaa tulevaa etelänmatkaa omppupompulle! Olisi se ihanaa, kun tähän aikaan vuodesta pääsisi hetkeksi lämpöön ja aurinkoon.



Täällä on tainnut useampi kertoa, ettei heillä ole tiettävästi ystäviä raskaana tällä hetkellä. Mulla on sama tilanne. Valtaosalla ystävistäni on lapsia, mutta mulla on käynyt aina vähän huono tuuri ajoitusten suhteen. Kun jäin esikoisesta äitiyslomalle, siirtyi samoihin aikoihin neljä ä-lomalla/hoitovapaalla ollutta ystävääni takaisin työelämään. Nyt taas on sellainen tilanne, että paras ystäväni on parhaillaan äitiyslomalla, mutta palailee töihin elokuussa. Vähän tylsää, nimittäin olisihan se kivaa, jos joku kaveri olisi samaan aikaan ä-lomalla.



Töistä ei meinaa enää tulla yhtään mitään. Olen tunnin kuluttua lähdössä rakenneultraan ja vähän jännittää.



Pepper

Onnittelut Omppupompulle hyvistä uutisista! Saako udella, oliko teillä jotain riskitekijöitä, miksi näyte otettiin?



Hyvää ultraa Pepperille! Tule kertomaan kuulumiset ultran jälkeen. Kättärillekö menet? Minäkin olin siellä eilen. Eka ultra oli sikäli kivempi kokemus, että ultrattiin paljon kauemmin ja ultraaja jutusteli niitä näitä. Eilinen oli tehokas ja nopea käynti, mutta tärkeintä toki oli, että kaikki oli kunnossa! Oletko Pepper ajattelut ilmoittautua Haikaranpesään tai onko täällä muita, jotka sinne menoa miettivät? Itse ajattelin sinne ilmoittaa meidät huomenna, kun rakenneultran jälkeenhän se on " sallittua" . Jos jollain on aiempaa kokemusta, niin kertokaa millaista siellä olo oli ja onko järkevää ottaa esikoinen mukaan perhehuoneeseen?



Nimistä: En uskalla miettiä vielä nimiä, sillä huomasin ekan kohdalla, että kulutimme miehen kanssa ne loppuun raskausaikana. Kun vauva syntyi, niin ne mielessä olleet kivat nimet tuntuivatkin jo jotenkin vanhoilta ja kuluneilta. Hassua! Nyt päätettiin miehen kanssa, ettei mietitä nimiä ennen vauvan syntymää. Mutta onhan niitä toki mulla mielessä :) ja Hesarista luen kasteilmoituksia tutka päällä. Mutta kovasti en niitä pohdi.



En tiedä, olenko taikauskoinen, mutta kovasti en myöskään uskalla vauvalle mitään suunnitella. Hankintoja teemme varmaan vasta ihan loppumetreillä. Muutenkin tuntuu, että vauvan syntymään on vielä tosi pitkä aika. Synnytystäkään en viitsi vielä yhtään ajatella, sitä ehtii tarpeeksi vatvoa sit viimeisillään, kun jo haluaisi vauvan pois masusta.



Pantteri 19+3

juu, Kätilöopistolle menen. Meilläkin oli np-ultrassa tosi kiva kätilö, jonka kanssa ehdittiin jutella kaikenlaista. Toivottavasti tämänpäiväinenkin on yhtä mukava.



HAIKARANPESÄSTÄ. Olen kyllä ajatellut ilmoittautua sinne, jollen ole joutunut heidän " mustalle listalleen" . Nimittäin meillä kävi esikoisen kanssa siten, että vauva oli saanut B-streptokokkitartunnan lapsivedestä ja meille sanottiin synnytyksen jälkeen, että Haikaranpesään ei ole asiaa. Pyysimme sitten miehen kanssa, että saisimme kuitenkin tavallisen perhehuoneen, mutta kun niitä ei ollut vapaana ja Pesässä taas oli tilaa, ystävällinen kätilö sanoi ottavansa meidän sinne. Niinpä me sitten Pesään pääsimme, mutta sairaalamatkamme ei tosiaankaan ollut mitenkään helppo, vaan vauva reissasi pesän ja lastenosaston väliä edes takaisin viikon verran. Ja me miehen kanssa asuimme Haikaranpesässä tämän ajan, vaikka meiltä hienovaraisesti välillä kysyttiin, että eikö kotiin kannattaisi jo lähteä. Olen siis miettinyt, että suostuvatkohan ne meitä enää sinne toistamiseen ottamaan :).



Voin kyllä Haikaranpesää suositella lämpimästi. Ihanat kätilöt/hoitajat ja kodinomainen, rauhallinen tunnelma. Juuri sen vuoksi Pesään haluaisimme, että voisimme ottaa esikoisen sinne mukaan.



Minä olin esikoisen osalta tosi taikauskoinen, enkä uskaltanut tehdä hankintoja kovinkaan aikaisin. Mutta jotenkin tämän toisen suhteen kaikki on erilaista. Olen ehkä liiankin luottavainen sen suhteen, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Mies on oikeastaan samanlainen. Esikoista odottaessamme, hän ei suostunut puhumaan juuri mitään vauvasta, mutta nyt juttelemme tästä tyypistä aivan kuin hän olisi jo perheenjäsen. Hassua.

Poitsu on päiväunilla ja minä tässä salmiakkia mussutan, vaikka parempi vaihtoehto olisi varmasti syödä kunnon ruokaa...



Tänään jätettiin aamu-ulkoilut kovan pakkasen vuoksi väliin. Sen vuoksi tuntuukin, että olen saannut tänään jo paljon aikaseksi täällä kotona. Yleensä kun meidän aamut menee jokseenkin niin, että heti vaan kun ollaan aamutoimet saatu hoidettua lähdetään ulkoilemaan. Pitäisköhän joskus toistekin jäädä sisälle aamuksi...? Mites te muut kotona lapsen/lapsien kanssa olevat, ulkoiletteko aina aamusta? Meillä kyllä poika nauttii aivan valtavasti ulkoilusta ja saahan siinä itsekin raitista ilmaa.



Eilen tunsin ekaa kertaa liikkeet oikein kunnolla. Parin viikon ajan olen tuntenut " pikkuliikkeitä" , mutta eilinen oli ihan erilaista. Ei enää mitään kuplia tai muutakaan, vaan mielestäni pikkupotkuja ja niitä kesti aika kauan. :)



Täällä on ollut puhetta, että onko ystäväpiirissä raskaana olevia. Just eilen laskin, että tiedän 12 raskaana olevaa. No, muutama niistä on kaverin kavereita (jotka siis kuitenkin tiedän ja tunnen), muutama serkku, muutama " mammakerhostamme" , mutta joukossa muutama tosi hyväkin ystävä. :) Kuulumisten vaihto muiden raskaana olevien kanssa on kyllä tosi tärkeetä, kun tuntuu ettei toi mies aina ymmärrä näitä raskausajan juttuja.



Olette myös kommentoineet ihon kunnosta. Mulla ei yleensäkään ole mikään hirmu hyvä iho, mutta kyllä tämä raskaus on lisännyt ihon epäpuhtautta, erityisesti selkään on tullut finnejä. Esikoista odottaessa mulle puhkes tosi paha atooppinen iho, joka kyllä laantui synnytyksen jälkeen, mutta pois ei mennyt koskaan. Nyt kauhulla odottelen miten nyt käy. Kasvojen iho tosiaan oli silloin kirkkaanpunainen kuin tomaatti ja aivan karrella. Kävin valohoidot ym, mutta tuloksetta. :(



Melkein kaikki ovat jättäneet mahalla nukkumisen. Mä vetelen edelleen sikeitä mahallaan, vähän jalka koukussa, joten sanoisko " puolimahallaan" . Niin nukuin esikoistakin odottaessa tosi pitkään ja vaikka yritin nukkua muussa asennossa niin herättyäni huomasin olevan mahallaan. Terkka onneksi sanoin, että mahalla nukkuminen ok, kun itestä tuntuu hyvälle.



Nyt pitää mennää itekin vähän huilaileen, ennen kuin poitsu herää...



Aurinkoista tiistaita kaikille!



emine rv 17

Omppupompulle onnittelut hyvistä uutisista. Ajattelitko pitää meitä loppuun asti jännityksessä ;) aurinkoista lomaa sinulle kera poika/tyttötulokkaan.



Olin eilen töissä kun kännykkään alkoi tulla mieheltä viestejä. " poika oksensi." " Taas tuli ylös tavaraa." " Apua, meiltä loppuu yövaatteet!!" Niinpä niin, kauan siltä säästyttiinkin. Pojalla ikää 1v7kk ja ensimmäinen oksennustauti. Illalla kun kotiuduin niin sekä poika että mies olivat kalpeina mua vastassa. pikku mies nukahti helposti yöunilleen. mies tuumasi, että oli ollut raskas ilta. En uskaltanut kiusata, että ajattele sama kaksin tai kolmin kertaisena... Ei olisi huumorintaju tainnut kestää.



No nyt jo elämä voittaa ja tulipas tänään sitten urakalla pestyä pyykkiä ja siivottua (jep, se oli pakkorako. Vapaaehtoisuus oli siitä kaukana).

Nyt odottelen isäntää kotiin jotta pääsen lähtemään töihin.



pubu ja Unski rv16+4

Sukupuolta en taida täälläkään paljastaa, kun miehen kanssa olemme sopineet että pidämme salaisuutena=) Riskitekijänä mulla oli ainoastaan ikä ja jonka vuoksi kunta tarjosi minulle punktion mahdollisuutta. Kun olen niitä kuuskytluvulla syntyineitä...=)

Voi voi, pidä nyt hulluja jännityksessä moisella asialla!;) Onnittelut kuitenkin tulokkaasta, kumpi ikinä se sitten onkin!



Aivan ihana aurinkoinen päivä ulkona, kumpa ei tarvitsisi istua täällä sisällä... Aurinkoa tässä tarvitaankin, sillä niin monella läheisellä tuntuu olevan kaikenlaisia huolia elämässään tällä hetkellä. Rupeaa pian käymään liian rankaksi tämä jatkuva lohduttaminen ja muiden asioiden murehtiminen itsellekin. Kamalaa... toivottavasti kevät tuo lohtua tullessaan että kaikkien näiden elämäntilanteetkin alkaisivat näyttää vähän valoisammilta



Oma ).( Vauva potkiskelee tai lähinnä venyttelee jo ihan selkein liikkein, varsinkin iltaisin kun itse rauhoittuu sohvalle telkkarin ääreen niin liikkeet tuntuvat hyvin. Maha on jo kunnon vauvamaha, mutta painoa tullut ihmeekseni edelleen vajaa kilo. Eilen kävin vielä spinningissä kunnon treenissä, näkyi siellä olevan joku muukin pallomaha. Ei voi enää vetää ihan täysillä, mutta ajattelin kuntoilla niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä.



Ihosta: Mulla on kans aivan rutikuiva iho kropassa ja yöllä raavin itseni unissani ihan verille, kutittaa niin hirveästi, varsinkin reisistä ja sääristä. Olen nyt yrittänyt rasvata ihoa aamuin illoin, mutta siltikin kutina vaivaa. Joskus on pakko käyttää hydrokortisonia kutinaa hillitsemään, mutta onneksi aika harvoin. Kasvoissa iho sen sijaan on erinomaisessa kunnossa.



Ja sitten taas takaisin töiden ääreen...

Pantoufle 19+1

Pepper: Hienoa, että olet nyt kakkosen kohdalla luottavainen. helpottaa varmasti elämää, kun uskaltaa rohekammin suunnitella ja järjestellä tulevaa. Kyllä mekin vauvasta puhutaan, mutta silti en uskalla mitään erityisiä järjestelyjä tehdä. Ja kiitos Kättärikokemuksistasi! Esikoinen syntyi Jyväskylässä ja nyt valintani osui kättäriin ja sinne pesään haluaisimme. Huomenna aikomuksissa on ilmoittautua sinne. Onko siellä muuten " uusijoille" vielä jotain valmennusta? Olisi kiva kerrata sitten lähempänä vielä noita synnytysjuttuja, etenkin, kun sairaala on meille uusi.



Oma napa: huomenna saan tämän päivän verikokeiden tulokset. Hiukan jännittää tuo hemppa, mihin on laskenut/noussut. Mutta hyvä, kun tutkivat. Hengästyn niin helposti nykyisin ja huippailee. Jos saisi apuja tähän!



Pantteri

Vapaapäivä on mennyt mukavasti mm. perhekerhossa käydessä. Tosin väsyttää aikalailla yövuorojen jäliltä, vaikka nukuinkin viime yönä 10 tuntia ja aamulla vielä tunnin torkuin. Eilisen sinnittelin nukkumatta iltapäivään asti ja sit otin kahden tunnin torkut..ja sen jälkeen olin tietty entistä unisempi ja kärttynen koko illan. Tänään on parempi fiilis,mut kotihommat saa oottaa huomiseen.



Huomista rakenneultraa vartun jännityksellä. Jotenkin oon vieläkin aika arka puhumaan ja suunnittelemaan tulevaa syksyä vauvan kanssa. Edelleen pelottaa, et joku menee pieleen. Sen verran epävarmuutta viime vuoden ikävät kokemukset on jättäneet. Onneks tää raskaus on menny tähän asti fyysisesti helposti,koska henkisesti tää on ollu huomattavasti rankempaa kuin aiemmat raskaudet. Nyt on kyllä nivus- ja selkäkivut alkanu vaivata ja vähänkään pidempi seisominen töissä aiheuttaa heikotusta ja pyörryttävän tunteen eli pakko on alkaa varautua näihin fyysisiinkin vaivoihin.



Nyt pitää lähteä viemään kuopus yökylään mummolaan, tyhjentämään kirpparipöytä ja kuskata esikoinen telinejumppaan. Sillä aikaa pääsen ite rauhassa uimaan. Saas nähdä aiheuttaako se tuntemuksia jo valmiiks vähän kipeissä nivusissa.



Hipsuhiiri ja Pipana 18+2

Piti vielä tulla kertomaan meidän ihanasta rakenneultrastamme! Meillä oli aivan ihana kätilö, joka ultrasi oikein perusteellisesti ja selitti meille kaiken juurta jaksaen. Meillä sattui olemaan päivän viimeinen aika, joten ilmeisesti kätilöllä ei ollut mihinkään kiire. Vauva esitteli itseään oikein mallikkaasti. Kätilön mukaan on oikein pitkäsäärinen ja sutjakka vauveli ja koko vastasi viikkoja :). Mies yritti vaivihkaa kysyä sukupuolesta, mutta kätilö sanoi, etteivät he saa antaa mitään arvailuja. Lupasi kuitenkin kuvata haaraväliä oikein kunnolla, jotta saisimme sitten kotona analysoida. Ja kuvia sitten saatiinkin parikymmentä, joista ainakin neljä oli kuvauksia vauvan haaravälistä. Miehen kanssa niitä äsken katseltiin ja todettiin, ettei niissä mitään ylimääräistä näy, olisiko siis tyttö tulossa :). Esikoisen ultrakuvista mies oli näkevinään pienen pippelin...

No, ensi viikolla meillä on 4d-ultra, joten sitten varmaan saamme parempaa tietoa asiasta.



Pantterille vielä, että minäkin aion soittaa Haikaranpesään huomenna heti aamukahdeksalta! Kerro sitten, miten sinulle kävi. Kun esikoista odottaessani soitin heti rakenneultran jälkeen Pesään, kerrottiin minulle, että sen kuukauden osalta paikat olivat jo täynnä (ottavat aina vain tietyn määrän odottavia tietylle jaksolle). Jouduin aikalailla vääntämään, että ottivat meidän jonoon. Ja pääsimme sitten kuitenkin heidän valmennukseen ja lopulta myös sinne synnyttämään. En ole aivan varma, onko Pesässä valmennusta uudelleensynnyttäjille. Toivottavasti jokin tapaaminen ainakin olisi.

Voi kun pääsis itsekin jo rakenneultraan mutta sinne on vielä matkaa. Kuun lopussa vasta ultraillaan. Jaahas, vaikuttaa siltä, että ne on sitten Kättärilla tosiaankin päättäneet olla veikkaamatta sukupuolta. Eipähän sitten tarvikaan miettiä, että halutaanko nyt tietää vai ei. Vielä 04 meille ainakin kerrottiin.



Yksi ärsyttävän ärsyttävä raskausvaiva on alkanut tulla pinnalle: nimittäin pinna on hemmetin kireällä. Tämä on tosiaan ainakin miehen mielestä aivan kammottavaa, kun ei ollut osannut edes varautua (esikoiselta olin ihan leppoisa itseni). Ja kieltämättä melkein itseänikin hirvittää, kun oikein tunnen että nyt kiehahtaa ja en voi sille yhtikäs mitään. Ja nämä kiehahdukset tupsahtaa ihan varoittamatta ja aivan kummallisista asioista. Toivottavasti tämä on ohimenevää tai mulla ei oo kohta miestä eikä ystäviä...



Tämä tällä kertaa raskausviikoilta 16 tasan.