Lasten ikäero 1,5 vuotta

Meillä siis lasten ikäero on vähän isompi muttei nyt paljoo. Tällä hetkellä ne on n. 3 ja 1½ ja leikkii tosi hienosti yhdessä vaikka onkin eri sukupuolta, tämä tietenkin on aina tapauskohtaista... Meillä oli päämääränä heti alusta että otetaan toinen lapsi mukaan kun hoidetaan vauvaa ja olemalla myös ihan yksin tän " isomman" kanssa koska vaikka hän on isompi niin on kummiskin niin pieni. Tämä ettei hän sais tunnetta että tämä uusi syrjäyttäis häntä. Hyviä puolia mun mielestä tässä ikäerossa on esim. se että isommalla ei luultavasti mitään pahaa uhmaa ole alkanut, leikit on suht samanlaisia (samanlaisia toheltajia kummatkin, tämä tietenkin vähän myöhemmin) ja kun vauva tulee siihen ikään että rupee liikkumaan lattialla niin pystyy jo jonkin verran kommunikoimaan vanhemman kanssa niin ettei kauheesti vaaratilanteita sattuisi...



Vaikka kuinka selitettiin että mun vatsassa on vauva niin ton ikäinen ei mun mielestä ymmärrä mitä se tarkoittaa ja sen takia se on sitten ekalla käynnillä vähän shokki. Tämän takia neiti sai sairaalassa " oman vauvan" (babybornin) jota hoitaa jolloin huomio kiinnittyi siihen. Tyttö itse meni ihan hiljaiseksi kun näki vauvan. Kun tultiin kotiin sairaalasta ja vieraita tuli kylään niin meillä oli käytäntö: mieluummin lahjoja isosiskolle ja huomiota isosiskolle. Jos halus tuoda lahjaa myös vauvalle niin siitä ei tehty mitään numeroa... ja jos vauva ois saanut huomiota niin eihän se ois sitä huomannut mutta isompi kyllä...



Rankka asia tais olla se että kun lapsi on vielä alle 2/2½ niin on mun mielestä vielä siinä iässä että saa mukavasti kaikki taudit ja meillä se sitten meni väkisinkin nuoremmalle. Mutta eiköhän tätä ongelmaa ois yhtä paljon joa vanhempi ois vaikka päiväkodissa...



Meille tämä ikäero on sopinut mainiosti ja huomaan jo että kun jään kahdestaan nuoremman kanssa niin en muista miten leikkiä, sen verran paljon toi isompi viihdyttää. Mun pitää useesti vaan muistuttaa itseeni nyt että vaikka toi toinen on jo isosisko niin on se kummiskin pieni eikä välttämättä aina ole " iso" .



No pitkä litania... nyt tulee meille seuraavaan ikäeroksi 2v1kk ja nyt pelkään sitä uhmaa... luultavasti joka ikäerossa on hyviä ja huonoja puolia ja kyllä siitä selviää kun siihen asennoituu :D Onnea odotukseen!



Nani2 rv 13+0

Omalla painollaan kaikki alkaa sujumaan.

Itse odotan nyt neljättä. Ekan ja tokan ikäero on melkein tuo 1,5v. sitten toisen ja kolmannnen on 1,7v ja nyt tulee vähän yli 2v.

Itse toivon nyt että tulee vauva joka nukkuu melko hyvin öisin. Jaksaa paljo paremmin kun saa nukkua levättyäkin välillä. Täytyy jättää kaikki ylimmääräinen siivoaminen vähemmälle. Kämppä näyttääkin välillä ihan kamalalta mutta laittelen paikkoja kuntoon silloin kun siltä tuntuu.

22+2

Minusta ollut todella hyvä ikäero. Esikoinen ei ollut yhtään mustasukkainen kuopuksen syntyessä, kun oli kuitenkin sen verran pieni, ja tykkäsi vauvasta heti. Hoiti omia pehmolelujaan matkien minua vauvaa hoitamassa:) Tietysti välillä oli rankkaa (ja on välillä edelleen;)), mutta yllätyksekseni helpompaa kuin moni pelotteli. Molemmat kyllä ovat olleet suht hyviä nukkumaan eikä ollut mitään koliikkeja, joten semmoiset varmasti olisivat tehneet alusta paljon vaikeampaa. Nyt tytöt ovat 2v5kk ja 1v2kk ja leikkivät paljon keskenään, tosin osaavat kyllä jo tapellakin. Esikoisen alkava uhma kiristää hermoja, kun välillä tahallaan kiusaa pienempää, mutta välillä taas hoitaa ihanasti. Että minä ainakin suosittelen pientä ikäeroa! Saa nähdä miten seuraavaksi meille käy, kun olisi kolmas tulossa 1v8-9kk ikäerolla kakkoseen.



Anemone rv 15+0

Tässä tekstiä, jonka kopioin tuolta vauvakuumepuolelta. Mun kokemukset siis olivat tosi hyvät. Sieltä löytyi kyllä toisenlaistakin tarinaa...:(



Mulla on kaksi lasta 1v3kk ikäerolla. Nyt lapset ovat jo " isoja" , 2v8kk ja 1v5kk. Meille tämä sopi tosi hyvin, ja tulee joskus ihan tippa linssiin, kun katselee nuiden kahden mekastusta keskenään;) Toisen lapsen ensimmäinen vuosi oli tietty aikaa, jolloin molemmat lapset tarvitsevat paljon hoivaa ja huomiota, ja itsellä ei ole paljon tekemisenpuutetta! Mutta toisaalta kun siihen asennoituu sillä tavoin, ei se tunnu edes hankalalta. Ensimmäisen lapsen kohdalla oli enemmän sopeutuminen lapsen sitovuuteen ainakin mulla.



Ainakaan 1v3kk ikäinen lapsi ei vielä osaa oikein kyseenalaistaa tai ymmärtää vauvan tuloa taloon. Sitä ei voi edes ennakoida, kun toinen parka ei ymmärrä, mutta kaikki meni tosi luontevasti. Alun ihmettelyn jälkeen unohti, että oli edes ollut aikaa ilman vauvaa. Reagoi kummalliseen tilanteeseen sitten äidille, mutta vauvaa kohtaan ei ollut mitään. Vasta kun pikkuveli alkoi kävellä, isosisko tajusi saaneensa kilpailijan ja työntelee pientä kumoon ym. Toisesta on tullut kyllä jo sen verran kova vastus, että ovat ilmeisesti selvitelleet välit keskenään, koska tappelut ovat vähentyneet.



Pienempi ihailee valtavasti isosiskoa. Jo pienenä vauvana viihtyi pitkät ajat seurailemalla isomman leikkejä ja höpötystä. Ja tämä taasen nautti tietysti saatuaan kerrankin fanin, joka kuuntelee ja katselee;D



Lapset ovat nyt hoidossa, ja hoitajan mukaan tukeutuvat paljon toisiinsa. Itsestänikin tuntuu helpommalta jättää heidät hoiton, kun eivät jää " yksin" , vaan jotain tuttua on paikalla.



Äidille alkuajat voivat olla tietty rankempia varsinkin jos koliikit, korvatulehdukset ja uhmaiät pukkaa päälle yhtäaikaa. Toisen raskausajan koin myös paljon rankempana kuin ensimmäisen, johon ehkä osasyynä lyhyt väli ja se, että imetin melkein puoliväliin raskautta.



Siskoni on minua 1v1kk nuorempi, ja koen, että olen saanut tästä sisarussuhteesta valtavan paljon! Meillä on muitakin sisaruksia, mutta siskon kanssa ollaan oltu aina lähimmät. Välillä ollaan tapeltu ja välillä vedetty yhtä köyttä. Lukioiässä kuljimme samoissa kaveriporukoissa ja meille kannatti kuulemma aina tulla:) Vieläkin tuntuu, että siskoni ymmärtää minua parhaiten, vaikka elämä on välillä vienyt eri reittejä. Meillä on takanamme historia, jota kukaan toinen ei yhtä hyvin tiedä.

Esikoisen ja kakkosen ikäero on meillä 1v8kk. Esikoinen otettiin jo odotukseen mukaan, vaikka ei tietenkään ihan täysin varmaan asiaa ymmärtänytkään. Yhtä lailla otettiin mukaan vauvan hoitoon niin kuin pystyi. Samoin vieraille esitettiin toivomus, että huomioisivat esikoista vaikka enemmän kuin vauvaa. Esikoinen on ensihetkestä asti ollut ylpeä isoveli =)



Hyvin on mennyt =) Esikoinen on taitojensa mukaan hoivannut ja huolehtinut pienemmästään. Toki mustasukkaisuuttakin on, mutta se ilmenee ehkä enemmän levottomuutena ja riehumisena, jos me vanhemmat emme huomioi riittävän nopeasti myös esikoista. Pienempi toki välillä saa rajuja rutistuksia tms. mutta oikeasti ei isompi ole pienempäänsä halunnut vahingoittaa. Ei vain aina ymmärrä, mitä pienempi osaa tai pystyy. Nyt, kun ovat lähes 3v ja 1v3kk, ovat yhteiset leikit välillä rajuja ja vauhtia piisaa. Ovat ehdottomasti toistensa parhaat ystävät ja huolehtivat toisistaan. Nyt tulee kolmas ja ikäeroksi tulee noin 1v5kk/6kk.



Hyvin varmasti menee, kun ei aseta liian kovia vaatimuksia itselleen ja lapsilleen, muistaa huolehtia levosta ja rakastaa tasapuolisesti. Lapset ovat vauvasta asti yksilöitä. Yhtä lailla perheet. Toki, kuten jo sanottu, asiaan vaikuttaa paljon muutkin seikat, onko koliikkia, sairasteluja, kumppanin läsnäolo, lähiyhteisö jne. Mutta positiivisesti suhtautumalla voi vaikuttaa paljon. Ja jos mahdollista, on muistettava ajoissa pyytää apua, jos siltä tuntuu. Hyvinvoivat vanhemmat ovat lapselle parasta =)

Esikoiseni täytti 4kk kun aloin odottaa toista.Ikäeroksi tuli siis vuosi ja 11 päivää.En muista tuon ajan olleen mitenkään erityisen rankkaa,vaikka esikoinen ei vielä edes kävellyt toisen syntyessä.Ihmeen hyvin sitä jaksoi.Kammoa ei jäännyt ja nyt odotan kolmatta syntyväksi ens huhtikuussa..

laitan sen tänne :-)



" Olen ennenkin vastannut täällä samaan aiheeseen :-)



Meillä on tyttö ja poika 1,2v ikäerolla. Nyt ikää on jo 8 ja 7v, eli reippaita koululaisia ovat.



En välttämättä enää ryhtyisi yrittämään sisaruksia ihan niin lyhyellä ikäerolla. Toki pakon edessä ihminen selviytyy vaikka mistä :-)



Vauvan synnyttyä tämä meidän esikoinen muuttui äidin mielessä isoksi ja äidin vaatimukset myös, vaikka totta kai hänkin oli lähes vauva vielä. Sitä vain sokaistui jotenkin lasten kokoeroa katsellessa kun toinen oli ihan avuton vauva ja toinen sentään käveli ja söi itse ;-)



Aluksi esikoinen ei ymmärtänyt kuopuksesta yhtikäs mitään, mutta nyt kun ovat jo isoja, osaavat tapella ja vaatia itselleen sen mitä toinenkin saa. Välillä tuntuu, että ovat vähän liiankin tarkkoja ja mustasukkaisia toisen saamasta huomiosta.



Alkuajoista en muista yhtikäs mitään. Molemmat vaativat ihan hirveästi. Ei ainoastaan perushoitoa, vaan myös sairastelivat hirmuisesti. Esikoisella oli raju infektiokierre, joka jatkuu yhä liimakorvatautina ja kuulonalentumakin taitaa olla kohta jo pysyvää luokkaa putkituksista huolimatta. Kuopuksella puolestaan oli ensimmäiset kaksi vuotta todella tiukka maidoton ja viljaton ruokavalio. Kumpikaan ei ole nukkunut öisin ekoihin kolmeen vuoteen. Molemmille tuli useita sairaalajaksoja, mikä tietenkin rassasi koko perhettä.



Parisuhde tulee varmasti olemaan koetuksella, sillä kaikki aika menee kahteen todella pieneen lapseen. Välillä ei tunnu löytyvän aikaa edes vanhemmalle lapselle, jos kuopuksen hoitaminen on vaativaa.



Olen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnellinen molemmista lapsistani. Uskalsimme antaa luvan kolmoselle tulla vasta nyt kun nuo kaksi on saatu kouluun.



Päiväkotiin laitettaessa suositeltiin laittamaan sisarukset eri ryhmiin, jotta molemmille muodostuisi oma elämä ja omat kaverit...muuten olisivat luultavasti kyhjöttäneet siellä kahdestaan ja dominoiva isosisko olisi vienyt pikkuveljeään kuin pässiä narussa. Tuo eri ryhmissä oleminen on osoitautunut meidän kohdallamme loistavaksi ratkaisuksi.



Kirjoituksestani saa varmaan sellaisen kuvan, etten suosittele sisrauksia lyhyellä ikäerolla. Olen varmaan kokenut kaiken pahimman kautta, mutta mielestäni on hyvä tuoda julki myös negatiivisia asioita.



Tämä meidän kolmas saa tilaisuuden olla lapsi sanan varsinaisessa merkityksessä. Nelonen saa tulla jos on tullakseen 2-3 vuoden vällillä. Sekin tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, mutta minulta loppuu vuodet kohta kesken ;-) "



Kanelisokeri 24+6

Meillä ikäero on n 1v 4 kk, ja ovat ylimmät ystävykset (ja toisinaan pahimmat vihamiehet - luonnollisesti). Mitään haittaa ei myöskään oo siitä, että ovat tyttö ja poika, leikit sujuu ihan luonnostaan. Nuoremmalla on ehkä vähän ongelmia leikkiä yksin, kun ei koskaan ole ollut " yksin" , mutta sekin on alkanut helpottaa iän kertyessä.



Onnea oikein isosti, ja nauti raskaudestasi! Alkuaika on raskasta kahden vaippaikäisen kanssa, mutta kun siitä - eikä muusta elämästä - ota hirveää stressiä, niin kaikki sujuu omalla painollaan. Itse olin välillä ihan loppu, mutta mitään en kuitenkaan tekisi toisin (voisin jopa tehdä uudestaankin :)

Olo on vaan parantunut, kun olen lukenut kokemuksistanne ja olen paljon luottavaisemmalla mielellä.



Hyvää kesän jatkoa kaikille! :)



Sarza78