**Jouluntähtien torstai**
Aloitetaanpa taas uusi pino, sillä en nähnyt uutta pinoa tälle päivälle.
Alla pitäisi olla linkki eiliseen keskusteluun:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7951208&p=&mpage=1&tmode=…
Tuo linkin liittäminen oli hyvä idea (en muista keltä). Jatkossa edellisen päivän linkin myötä näkyy myös yhtä päivää aiempikin, eikö?
Kommentit (19)
Omaan aamuun ei nyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, paitsi että vähän on vatsa kuralla! Ei nyt varsinaisesti ripulilla, mutta vessassa olen jo kolmasti tänäaamuna käynyt. Liekö sekin jotain stressin taustailmiöitä!? Tytöt mennä viipottaa jo ulkona ja täällä yksikseni koitan saada aikaa kulumaan. Ulkona olisi kaunis ilma, joten jospa sitä menisi hetkeksi vaikka pihalle lukemaan tai jotain.
SENNA kiva kuulla näitä positiivisiakin kätilökokemuksia! Joskus on kuullut niin kauheita kauhutaroinoita että oikein hirvittää. Kiva jos olet itsekin saanut mielenrauhan :)
Jahans, nyt voisi mennä hakemaan jääkaapista Geisha-levyn ja kupposen kuuma teetä! Ainakin voi hyvällä omalla tunnolla syödä namia, kun ei tarvitse pelätä painonnousua! Kiitos vielä PÄIVIKILLEKIN myötäelämisestä tässä asiassa. Se kyllä lohduttaa että se lapsi tosiaan ottaa ravintonsa ja että ainakin toistaiseksi kasvanut normaalisti!
Mutta nyt siis suklaan, teen ja kirjan kimppuun....
Kultsi 21+6 ja tytöt 12/99
Tyttö meni päiväkotiin ilolla!!!! Ihanaa!!! Reippaasti pesi kädet ja tarttui puurolusikkaan. Alkuviikosta ei ole enään itkenyt, ainostaan alahuuli on ollut mutrulla kun äiti tai isi on lähtenyt, tänään ei sitäkään! Ihan huippufiilis jättää neiti sinne kun tietää, että viihtyy!
KULTIKUTRILLE ja toki muillekin painon kanssa painiville... Mieheni äiti on odotusaikana sairastanut sekä bulimiaa että anoreksiaa. Paino ei noussut kuin juuri ja juuri koko odotusaikana, mutta silloin häntä ja lohduteltiin sillä, että kyllä vauva ottaa kaiken tarvitsemansa. Jos joku vähäisestä painonnoususta kärsii niin se on sitten äiti, joka väsyy helpommin yms... Naisen elimistö taitaa olla rakennettu niin, että vauva menee kaiken edelle ja saa tarvitsemansa, syntyyhän köyhissäkin maissa terveitä lapsia... Anoppini muistelee ainoastaan sitä, että synnyttäminen oli erittäin rankkaa kun oli niin vähän voimia. Mutta eiköhän teillä kaikki mene ihan hyvin, kaikilla ei paino vaan nouse käyrällä. Samahan se sitten on niiden pikkuvauvojen kanssa, me ainakin käymme esikon kanssa painokontrollissa jatkuvasti, sillä paino ei nouse sillä keskikäyrällä. Hyvähän se vaan on, että pidetään huolta! Ja Kultikutri, kiitos kysymästä, häät meni mukavasti. Käytiin maistraatissa ja sen jälkeen pienellä porukalla syömässä. Esikko hoitoon ja miehen kanssa Turun uusimman hotellin pääsuiteen lököilemään ja syömään liikaa ja liian epäterveellisesti! Ihanaa!
Eilinen jomotus on tiessään. Nukuin pitkän ja rauhallisen yön ja kummasti tuo uni auttaa kaiken maailman kolotuksiin. Vauva potkiskelee edelleen tasaisesti ja masu on kuta kuinkin valtaisa, muttei vielä tiellä. Tämä on kiva vaihe odotuksessa. Neuvola vasta kahden viikon päästä, sitte katsotaan kelan asiat ja verikokeet reesustekijästä...
Hauskaa päivää kaikille!
Tiina 22+0 (tänään olen siis kelankin mukaan raskaana!!!)
Huh huh...tulipas kiire aamulla. Heräsin vasta puol kahdeksan ja silloin olis pitänyt jo viedä lapsia hoitoon. Niin, meillä pojat aloitti päiväkodin tiistaina. Ihan jees on alku mennyt, hyvin ovat näinä kolmena päivänä sinne jääneet ja tykkäävät omien sanojensa mukaan olla siellä. Hoitajatkin ovat kehuneet poikia reippaiksi. No, eilen kun heitä sitten hain, niin kauhea itku ja kiukutteli alkoi heti mut nähtyään portilla ainakin pinemmän osalta, no isompikin osoitti siinä vähän mieltänsä. Hoidossa olivat eilen jo pidemmän aikaa, toivottavasti tänään ovat paremmalla tuulella.
Painonnoususta myös, että tässä raskaudessa mulla on toistaiseksi yllättävän vähän noussut paino, kun edellisissä sitä tuli enemmän kuin tarpeeksi. Supistuksia ei onneksi vielä ole, enkä pahemmin vielä tunne liikkeitäkään (odottelen edelleen niitä kunnon myllerryksiä ja kunnon potkuja, enkä niitä suunnilleen joka toinen päivä tuntuvia hipaisuja ja sitten pitää vielä erikseen miettiä, että olikohan se tää vauva vai jotain muuta mahan ääntä).
Neuvola olisi siinä kahden viikon päästä, silloin varmaan saa Kelan paperit...
Tuli vähän omaa napaa, mutten ole kunnolla ehtinyt lukaisemaan edellisiä parin päivän pinoja. Kivaa kuitenkin, että porukkaa on lisääntynyt pinoihin...
mj ja Omppu rv 19+6
Rakenneultrassa käytiin, ja selvisi, että meille tulee POIKA!
Samalla saatiin aika shokeeraava uutinen, tai siis minulle shokki: Joudun sektioon.
Istukka peittää kohdunsuun, joten alatiesynnytys ei tule kysymykseenkään. Minähän parahdin itkemään siellä polilla kesken ultran, enkä oikein voinut keskittyä koko vauvan katsomiseen.. Onneksi sain monia kuvia mukaan.
Sektio siis edessä, ja minä kauhuissani. Sektio on yksi pahimmista peloistani koko raskauden ja synnytyksen suhteen. Olen aina ollut leikkauskammoinen, ja nyt tiedän tasan tarkkaan sinne joutuvani!
Onkohan olemassa pelkopolia, jonne otetaan myös sektiokammoiset vastaan? ..täytyykin kysyä siitä tänään neuvolassa.
Onneksi on aikaa vielä sulatella asiaa.
-mm- ja poikavauva 20+1
Kiitos Iitulille myötätunnosta (ja ei, en tietenkään pahoittanut mieltäni kysymyksestä). Kyse on veljestäni, ja nyt siis odotellaan lisätietoa kasvaimen/kasvainten laadusta. Olen kyllä välillä itkeskellyt, mutta yrittänyt olla turhaan etukäteen sureksimatta. Edetään tilanteen mukaan ja toivotaan parasta...
On tämä, kun muutenkin on itku ja nauru herkässä ja elämässä tapahtuu niin isoja asioita. Pian on muutto uuteen kotiin, pakkaaminenkin on aloitettu. Esikoinen aloitti päivähoidon ja minun pitäisi tehdä opintoni loppuun, äidillä on syksyllä 70-vuotispäivät joiden järjestelyissä on myös puuhaa ja nyt epätietoisuus ja pelko rakkaan isoveljeni ja hänen perheensä puolesta. Minulla on 3 isoveljeä, jotka ovat itseäni huomattavasti vanhempia (olen iltatähti ;D), ja välimme ovat läheiset. Oikea klaani :)
Mammavaatteista: En ole hankkinut vielä ensimmäistäkään " oikeaa" mammavaatetta, sillä olen muutenkin sen verran isoa kokoa, että nykyisissä vaatteissa on vallan hyvin venymävaraa. Talveksi täytyy ehkä hankkia väljempi takki että masun saa mahtumaan. Joitakin imetyspaitoja sen sijaan ajattelin hankkia ja viime kerrasta viisastuneena hankin kunnolliset, tuetut imetysliivit, tai itse asiassa useammat. Oli nimittäin ihan kamalaa se synnytyksen jälkeinen hikoilu, ihan rupesi puistattamaan kun muistelin...
Liikunnasta: En ole ikinä ollut mikään kauhea " himokuntoilija" , mutta olen pitänyt huolta peruskunnosta liikkumalla paljon ihan hyötyliikuntana. Pitkien kävelylenkkien lisäksi kuntoa on tullut ylläpidettyä uinnilla ja joogalla. Joogaharrastuksesta oli hyötyä edellisessä synnytyksessä, hengitystekniikoiden ja rentoutumiskyvyn ansiosta.
Tunnustaudun joulukuisten viralliseksi " hörhöksi" , vaikka olenkin analyyttinen ja kriittinen ;D. Olen ajatellut käyttää loppuraskauden ja synnytyksen aikana erilaisia " pehmeitä" hoitomuotoja kuten vyöhyketerapiaa, fytoterapiaa ja homeopatiaa. Kaikista näistä on positiivisia kokemuksia.
Ja kun tunnustusten alkuun päästiin, täällä kyseltiin jossain vaiheessa imettämisestä. Imetin esikoista yli 2-vuotiaaksi kunnes hän vieroittui luonnollisesti. Esikoisen moniallergisuuden huomioon ottaen toivon voivani täysimettää tulevaa vauvaa mahdollisimman pitkään, ehkä jopa pidempään kuin sen 6 kuukautta ja jatkaa sen jälkeenkin imetystä. En kuitenkaan suhtaudu imetykseen mitenkään fanaattisesti (kuten en mihinkään muuhunkaan), jokainen löytää oman parhaan tapansa hoivata vauvaansa. Imetys ei ole äitiyden mittari, mutta imetysmyönteisenä toivoisin, ettei kenenkään imetys tyssäisi ainakaan tiedon puutteeseen ja siihen, ettei imetystukea ole saatavilla.
Huh, vuodatti Tinuri ja Itu rv 20+5
Uskon, että varmasti pääset keskustelemaan pelostasi jonkun kanssa kun otat asian puheeksi neuvolassa. Minullakin on istukka todella alhaalla ja synnytystapa-arviossa sen sijainti tarkistetaan. Ylimääräiseen ultraan ei täällä anneta maksusitoumuksia, joten joudun jännittämään sinne rv:lle 36!
Minä pääsen onneksi seuraavaan ultraan rv 28.
Sen jälkeen en tiedä, pääsenkö vielä myöhemmin ultraan vai tuleeko silloin lopullinen tuomio sektiosta.
Synnytystapa-arviota ei meillä taas tehdä uudelleensynnyttäjille (tämä on neljäs lapseni).
No, hyviä puolia jos etsitään, niin ainakaan tämä raskaus ei mene yliaikaiseksi.. ja olen varmasti kotona jouluna!
Meillä on kuulemma sellainen käytäntö, että leikkaus tehdään viikkoa ennen laskettua aikaa, joten tämä tarkoittaisi, että meidän poju syntyisi viimeistään 13.12. Saisin siis olla joulun kotona muiden lapsosteni kanssa.
Muita hyviä puolia en sitten sektiosta keksikään =/
-mm-
Mulla ihan sama juttu eli rakenneultrassa viikko sitten selvisi, että istukka on ihan kohdunsuun edessä. Mutta ihmettelen vain sitä, että sulle oli heti sanottu, että joudut sectioon. Minulle sanottiin niin, että kohdun kasvaessa istukka voi nousta ylemmän tai ainakin osittain pois kohdunsuulta ja sen takia joudun vielä menemään istukkatutkimuksiin rv 29. Toivottavasti istukka on liikkunut edes jonkinverran pois kohdunsuulta siihen mennessä, nimittäin myös itse pelkään suuresti leikkausta ja enkä missään nimessä sitä haluaisi. Aion ottaa asian puheeksi neuvolassa ja toivoisin pääseväni juttelemaan ns. pelkopolille tai ylipäänsä mahdollisuudesta jutella jonkun kanssa mahdollisesta tulevasta leikkauksesta.
mj ja Omppu rv 19+6
Ihanaa että vastasit! Tietysti harmi, että sinullakin on sama tilanne.. toivotaan siis että tilanne vielä korjaantuisi.
Joo.. minulle ei annettu juuri mitään toiveita istukan nousemisesta. On kuulemma lähes täydellisesti kohdunsuun päällä, joten luultavimmin pysyy koko ajan paikoillaan vaikka kohtu kasvaisi kuinka.
Laitoinkin uuden avauksen tästä aiheesta. Toivottavasti sinnekin tulee vastauksia saman asian jo kokeneilta. Toivottavasti saisimme sinne kertomuksia saman jo kokeneilta.
Tinuri. Voi, olen todella pahoillani, että kyse on sinulle noin läheisestä ihmisestä. Itsekin olen läheinen oman veljeni kanssa. Pelkkä ajatus, että hänellä todettaisiin jotain, saa kyllä kauhun valtaan. Sinulla on kyllä niin sanotusti paljon lautasella nyt. Toivotan sinulle kovasti voimia käsitellä noita kaikkia asioita! Toivon hartaasti, että kasvain ei ole pahanlaatuinen tai ainakaan pahimmista päästä.
Mutter-mommy. Onnittelut ensinnäkin poikauutisesta. (Itse olen vähän alkanut kärvistellä, sillä me emme saaneet tietää sukupuolta. Yritän olla rauhallisin mielin, mutta kärsimättömänä luonteena olisi varsinainen ihme, jos sukupuolen selviäminen jäisi synnytykseen.)
On kyllä ikävää, että joudut sektioon " vastoin tahtoasi" . Onneksi löysit siitä jo hyviäkin puolia eli tuon, että vauva syntyy sitten ennen joulua.
Toivottavasti pääset pelkopolikeskusteluun. En tiedä, missä päin asustat, mutta meillä päin polikeskusteluajan sai helposti. Uskon ja toivon, että sinäkin pääset, koska aikaa synnytykseen kuitenkin vielä on. Ehkä yksi hyvä puoli on se, että nyt saa valmistautumisaikaa asiaan. Toivottavasti tiedon lisääntyminen vähentää pelkoja ja jännitystä. Ei muuta kuin kovasti tsemppiä sinulle!
Mutter-Mommylle ja marijohannalle tsemppiä istukkauutisen kanssa. Minullekin sektio on asia, jota pelkään. Toivottavasti saatte hyviä eväitä ennen synnytystä tuohon asiaan ja se pelko lievenee kun asiaan saa valmistautua hyvissä ajoin ja ehtii hankkia tarpeeksi tietoa asiasta. Vaihtoehtoja ei taida olla tarjolla enempää kuin: 1) leikataan 2) pelätään ja leikataan. Kammottavan kuuloista minusta itsestäni!
Tinurille myös jaksamista tuohon kasvain asiaan. Tuo epätietoisuus on paha tilanne. Toivottavasti saatte lopulta yhä vain parempia uutisia siitä.
Minusta Pikkusiskolla oli hauska loppukommentti: Raskausviikkoja 22 eli Kelan mukaan myös raskaana. Minulla kun tuo pikkuinen heittelee voltteja kohdussa niin on vaikea edes ajatella ettei olisi raskaana, vaikka Kela ei asiaa noteeraa vielä viikkoon. Kohtu on oikeastaan koko ajan ajatuksissa. Sitä joko supistelee tai sitten vauva on vauhdissa. Parhaimmat viikot menossa koska vauva ei vielä potki kipeästi tai virtsarakkoon.
Minulla on muuten lepo auttanut suppareihin. Ne pahimmat ovat melkein kokonaan poissa. Tänään on aamusta tullut vain kaksi epämiellyttävää supparia. Toivottavasti enempää ei tulekaan. Mitään tulehdusta ei labrassa löytynyt eli sellaista syytä suppareihin ei ole. Taitaa olla stressi ja rasitus mun suppareiden syynä.
Mutter-mommy, ikävää että kuulit tuollaisia uutisia! Itsellenikin sektio olisi pelon paikka, pari kertaa muista syistä leikattuna tiedän, että toipuminen on inhottavaa. Ja vielä kun sektion jälkeen pitäisi jaksaa vauvaakin hoitaa eikä voi keskittyä viikkokaupalla omaan toipumiseen. Naureskelin työkavereille, että yleensä puhutaan pelkosektioista, mutta minä puhuisin pelkoalatiesynnytyksestä (ehkä siksi, että on esikko tulossa enkä tiedä kuinka kauheaa synnyttäminen oikeasti on). Mulla on istukka edessä ja alas asti, mutta ei ilmeisesti ihan kohdunsuulla asti vaan loppuu siihen viereen, joten ei pitäisi estää alatiesynnytystä. Tsemppia mutter-mommylle tilanteeseen ja toivottavasti sopeudut ajatukseen sektiosta.
Liikunnasta. Olen yrittänyt liikkua edes jotenkin riittävästi eli kävelen töihin (tulee hurjat 2 km päivässä), sen lisäksi teen odottajan selkäjumppaa ja käyn kävelylenkeillä. En ole mikään himoliikkuja yleensäkään, joten tuo on ihan sopiva tahti. Nyt vain ärsyttää, kun selkä on alkanut kipeytyä lenkillä ihan kunnolla. Olisin kuvitellut, että se olisi voinut suuttua ennemminkin tästä istumatyöstä, mutta että liikunnasta... Sain terveyskeskuksesta tukivyön (sellaisen tavallisen selkävaivoihin käytettävän) lainaksi, toivottavasti siitä on apua. Olen kyllä osannut varautua, että selkä pettää jossain kohtaa odotusta, mutta vielä ei huvittaisi kovin rammaksi joutua. Ehkä se tästä vielä vetreytyy edes muutamaksi viikoksi!
Supistuksista. En ole onneksi niistä juuri kärsinyt. Muutama viikko sitten taisi olla muutamia (ja sitten oli " supistuksia" joita luulin suppareiksi mutta eivät terkan mukaan niitä ollutkaan), mutta sen jälkeen olen kieltäytynyt kovin tarkasta itsetarkkailusta. Saattaa tulla edelleen, mutta ei ainakaan mitään kipeitä kun en juuri itse huomaa. Luotan, että jos olisivat vaarallisen kovia niin varmasti sitten huomaisinkin ne kunnolla.
Jepulis. Huomenna on perjantai, joten tässähän alkaa olla taas viikko kohta pulkassa! :)
Justiinaa 21+3
mulle tuli toisen alatien jälkeen synnytyspelko, halusin lapsia, mutta en synnyttää. sektiota pelkäsin kuin syötävä. mitään apukeskustelua meilläpäin ei saanut ja kohtelukin oli että no sitten leikataan kun ei muuten mitään tule. nyt menossa noin puoliväli odotusta ja oletettavasti leikataan jouluviikon alussa.
pelkäsin sektiossa eniten sitä miltä se tuntuu siinä leikkauspöydällä. ainoa tuntemus oli se kun lasta autettiin ulos lantiosta ja kohtu painoi sitten keuhkoihin, mutta se ei kestänyt montaa sekuntia. muuten leikkausalue on täysin tunnoton. sain vielä kaksi puudutusta kun ensimmäinen ei osunut oikeaan kohtaan.
toipuminen on silti paljon hitaampaa, mutta jotain positiivista. vuotoa ei ollut ollenkaan sektion jälkeen :-) ylös nouseminen sängystä otti voimille pari päivää, mutta kun sitkeästi lähti ja kesti nuo muutamat hankalat päivät niin sitten helpotti. kyllähän yleiskunto tippuu kun joutuu makuulle moneksi päivää suurimman osan aikaa, mutta itse minäkin hoidin vauvani ensimmäistä päivää lukuunottamatta. toisesta yöstä lähtien oli jo vierihoidossa koko ajan, paitsi sen aikaa kun kävi sokeriseurannassa hetken pois. sektiota pelkään yhä, mutta jos valita saan niin otan sen tälläkin kertaa. mulla sairaus estää ponnistamisen ja lantiokin on ahdas. toinen lapsi revitiin väkisin ulos.
mieti sitä mikä sektiossa pelottaa ja ota tietoa aiheesta, mm. tuolla synnytyspalstalla oli silloin kun ekaa sektiota pelkäsin hyviä apuja sektion kokeneilta.
toiset kun toivoo olevansa joulun kotona, niin minä kummajainen haluan olla joulun sairaalassa mieheni kanssa. muut lapset on exien luona :-)
natuli 18+4
KRITA. Huomasin, että kerroit, että supistelusi ovat vähentyneet levossa ja kerroit, että ehkä stressi vaikuttaa siihen. Olenkin vähän odotellut kuulumisiasi. Oletko ihan vuodelevossa suurimman osan päivästä vai riittääkö se, että välillä on vaaka-asennossakin? :-)
Minäkin taidan vakaasti kallistua sille kannalle, että myös pääkopalla on tekemistä noiden supistelujen kanssa, vaikka kohtu tietääkseni onkin tahdosta riippumaton lihas.
Lomalla nimittäin olin monena päivänä hillasuolla rämpimässä eikä supistellut kuin parina päivänä. Nyt kun näitä työpäiviä on tällä viikolla takana jo kohta neljä, tuntuvat supistukset taas lisääntyneen ja voimistuneen. Vatsa kovettuu pidemmäksi aikaa. Kivulias se tunne ei ole, mutta epämiellyttävä kuitenkin. Alavatsassa tuntuu vihlontaakin, mutta se ehkä on kohdun kasvukipuja. Uskon, että ilmeisesti tämä jatkuva istuminenkin voi vaikuttaa supisteluihin. JOS nämä tästä lisääntyvät ja tuntuvat voimistuvan, taitaa olla sairasloman paikka.
Tuossa aiemmin oli puhetta JOULUN AIKANA SYNNYTTÄMISESTÄ. Itse en suin surminkaan haluaisi synnyttää jouluna. Suurin syy on esikoinen, jolle on erittäin hankala löytää hoitajaa juuri silloin. Harras toiveeni on, että vauva syntyisi joulukuun alussa vähän etuajassa. Tosin sillehän on ihan sama, mitä omassa pikku mielessäni täällä toivon.
Mieluiten vauva saisi syntyä vielä päiväsaikaan, jolloin tuleva isoveli olisi päiväkodissa. Kaikki sukulaiset ja suurin osa läheisistä ystävistä asuu kaukana enkä oikein osaa pyytää heitä tänne meille kauas pois muusta suvusta ja läheisistämme. En tiedä, minkä ratkaisun keksimme ongelmaan. Onneksi tässä on vielä aikaa ratkoa sitä.
.. vaikka kuinka alas, joten nosto ja samalla muutama sananen.
Moni täällä pelkää sektiota. Peloilleen ei tietysti mitään voi enkä halua missään nimessä vähätellä kenenkään pelkoja, mutta itse ajattelen, että hätäsektioon verrattuna suunniteltu sektio ei voi olla niin paha, vaikka haluaisinkin itse kokea tälläkertaa onnistuneen alatiesynnytyksen. Hyviä puoli suunnitellussa sektiossa kuitenkin on, että näkee lapsensa heti ja saa sen ehkä rinnalle lähes saman tien, toisin kun hätäsektiossa, kun s-sektio kun tehdään hereillä ollessa. Ja vaikka äitiä siinä parsitaankin kokoon vauva voi yleensä sektion jälkeen hyvin ja sillä ei ole hätää.
Itsellä esikoinen syntyi hätäsektiolla sen jälkeen kun synnytyksessä tuli kaikenlaista ongelmaa, kasvotarjonta, iso kokoinen sikiö yms. yms. Leikkauksen jälkeen olin itse taju kankaalla ja kun viimein heräsin heräämöstä oli poika viety teho-osastolle hoitoon. Näin pienen poikamme vasta yli vuorokausi syntymän jälkeen, sillä olin itse eri osastolla eri kerroksessa vuodepotilaana antibioottitipat kiinni... Ensimmäisenä päivänä en edes oikein uskonut että meillä on lapsi, mies toi digikameralla ottamiaan kuvia näytille että tuossa se on ja mä vaan itkin. Mies kävi laulamassa pienelle happikaappiin ja tuli sitten kertomaan mulle terveiset ja taas mä itkin. Leikkauskivut hätäsektion jälkeen kun viilto pidempi (kiireessä tehty) oli kovat ja sängystä nouseminen teki tosi kipeää synnytyksen jälkeisenä päivänä, mutta tahdonvoimalla, halusin niin päästä katsomaan lastani nousin ja mies kärräsi mut rullatuolilla teholle. Pikkuhiljaa sitkeästi kun yritti liikkua niin haava parani kyllä, poika oli viikon teholla ja viikossa oma olokin helpottui ja pystyin jo vähän kävelemään ja hoitamaan vauvaa. Toki alkuun mies hoiti kotonakin nostot ja auttoi jopa mut ylös sängystä, mutta jotenkin tämä oma olo ei haitannut, pääasia että saimme pienen poikamme terveenä kotiin!
Joskus jälkeenpäin olen miettinyt, että suunnitellulla sektiolla poitsu olisi varmaan selvinnyt helpommalla, mutta eihän tuota kasvotarjontaa voitu tietää etukäteen ja siksi yritettiin alatiesynnytystä.
Poittini siis ei ole pelotella lisää, vaan yritän sanoa että jos lapselle synnytyksestä jotain pientäkin vaaraa tai ongelmia tulee, niin suunniteltu sektio ei ole ollenkaan paha vaihtoehto. Omat kivut kyllä on pieniä sen rinnalla että jos pikkuiselle tulisi jotain...
Vielä tuli mieleen, että tietysti mulla esikoisen kohdalla asia oli eri, nyt kun vielä taapero hoidettavana ei sitä tietysti mielellään pitkään vuodepotilaana itsekään makaisi. No, toivotaan että kaikilla meillä asiat menevät hyvin joulukuussa tai kun aika koittaa.
...äh, osasinkohan ollenkaan taas ilmaista itseäni. Kun lyhyesti yrittää pitkää tarinaa kertoa, tulee helposti oikaistua jossakin kohtaa liikaa ja pointti vääristyy. Jokatapaksessa olen itsekin pelkopolille tälläkertaa pyrkimässä, mieltä askarruttaa liian moni kysymys tällä hetkellä. Saa nähdä mitä neuvolan täti sanoo ensi viikolla asiaan.
Toivottavasti pääsette sinuiksi leikkausasian kanssa jos se jää ainoaksi vaihtoehdoksi eikä istukka nouse. Itse en pelkää sektiota, pelkään hätäsektiota. Mitenkähän sitä psyykkaisi itseäänkin, " pelkääminen ei kuitenkaan auta mitään...."
äh, ajatus ei luista nyt. poistun etten kirjoita enempää vääristyneitä hajatelmiani...
äitikuu rv 21+ jotain ja synnytys jo mielessä...
Eilen kävin pinoa nostelemassa ylemmäs, mutta enpäs sitten joutanut mitään kirjoittelemaan!
" Aarre" aiheutti yöllä pienen paniikin supistelemalla kunnolla! Päivällä oli jo vähäisen, mutta pistin sen siivoamisen ja leipomishomman piikkiin. Yöllä sitten heräsin kahden aikoihin polttavaan tunteeseen ja paniikki oli valmis. Soitin synnärille ja sanoivat, että jos maltat odottaa aamuun, niin tule silloin, mutta jos tuntuu kivuliaalta niin tule heti.
Miehellä oli myös yöllä vatsavaivoja ja nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, että josko ne minullakin oli samaa tautia?
Aamuyöllä sain unen päästä kiinni ja lähdimme ajelemaan hämeelinnaan puoli kahdeksan aikoihin. Odotimme 2,5h ja sen jälkeen kävin sanomassa, että tytsyn diabetespoliaika on klo 10.30, joten tulimme puolen päivän aikoihin takaisin. Synnytyksiä oli paljon käynnissä ja lääkäri juoksi tukka putkella. Mutta ehti sitten lopulta kurkkaamaan meikäläisenkin voinnin.
Se mistä supistukset johtuivat ei selvinnyt, mutta paikat olivat kiinni ja vauva voi hyvin. Pikaisesti ultralla katsoi kohdunkaulan tilanteen ja vauvan liikkeet. Lääkäri vaan totesi, että vauva liikkuu niin tarmokkaasti, että se voi jo osaltaan vaikuttaa supistusten määrään. Hassua oli se, että neuvolakortissa istukan sijainti oli merkitty np-ultrassa eteen, mutta lääkäri sanoi, ettei enemmän takana voi istukka olla...?
Nyt ovat liikkeetkin alkaneet tuntua, tässähän tulee ihan tunne, että raskaana ollaan!
Tämän päivän olen sitten maannut ja ottanut rauhallisesti ja ei supistuksen supistusta!
Nyt vaan odotellaan rakenneultraa malttamattomana. Saas nähdä saako mun tyttöolo vahvistuksen...? Tänään ultrassa vauva oli jalat levällään, mutta lääkärillä oli vaan oma ruutu, minä yritin kurkkia selältäni minkä kykenin. Tohtorirouva oli sen verran kiireisen oloinen, etten kehdannut kysellä sukupuolen näkymistä. Mutta tyttöhän se on!!!
Vahva epäilys.
Nyt sinkkuelämää ja nukkumaan. Koskakohan tämä hormonimyrsky laantuu? Itken joka ilta jotain telkkariohjelmaa! Mies vaan pudistelee päätään omituisen näköisenä, kun rouva katselee draamaa televisiosta ja itkee valtoimenaan... Tytsyn odotusaikana oli kuin viilipytty, ei hetkauttaneet ultrat, ei vauvanvaatteet, saatika tv-ohjelmat, mutta nyt itkettää sitten ihan kaikki ja kokoajan!
Kauniita unia!
Itkupilli-Kirsikka ja pelästyttäjä-aarre 18+6
Eläydyin niin kaikkiin kuulumisiin ja ahmin ne kauhealla vauhdilla. On hassua kun oikein odottaa sitä hetkeä et pääsee lukeman teidän kuulumisia, vaikkei olla koskaan tavattu.
Ajauduin töiden jälkeen pitkästä aikaa HenkkaMaukkaan ja sieltä tarttui pussillinen omia ja pikkuisen vaatteita mukaan. Nyt seuraa shoppaholistin tilitys:
ÄIPPÄVAATTEET näistä kun on ollut juttua, niin H&M:ssä oli kivat suorat melko kapeat mustat housut (vähän liian kiiltävät mut menee töissä silti ok) Musta paitapusero, 2 nättiä mustaa paitaa, toinen vähän juhlavampikin. Voi käyttää myös raskauden jälkeen. Valkoinen villatakki, ihana mutta en todellakaan olis tarvinnut... Musta villapaita joka näytti hyllyssä ihan oudon malliselta mutta onneks kokeilin, päällä oli tosi hyvä, sellainen tuubialaosa. Hiuslenkkejä kauhea kasa, mihinköhän ne aina häviääkin kaikki..
VAAVILLE ostin BOBO:sta farkkuhaalarit ja HenkkaMaukasta bodyjä, siellä on tosi söpöjä juttuja ja hinnat ok. Muilla hinnat on samalla tasolla kun on -50%. Mitä mieltä olette laadusta? Onko pajon eroa kalliimpiin vaatteisiin kun niitä käyttää vähän aikaa, ainakin uusina ne vaikutta pehmeiltä ja hyviltä, ja on tosiaan söpöjä.
Hmmmm no nyt ei taas saa vähään aikaan ostaa mitään. Kun ei tarvi.
Sit ihailen minimalismia, ja haluaisin että olisi vain muutamia vaatteita, hyvässä järjestyksessä kaapissa.
Tulipas aikamoinen materialismitilitys..
Muutaman kerran on ollut eilen ja tänään pakko ihmetellä ultrakuvia. Melkein erottaa kasvojen profiilia.. Mullakin istukka edessä, mikä ilmeisesti normaalia.
Juttelin yhden ystävän kans joka oli ollut pari päivää synnärillä tutkittavana, ja hän kertoi hurjia juttuja, kun ihmiset joutuu olemaan viikokausia siellä levossa ja tarkkailussa ja vaikka mitä ongelmia. Hui! Onneksi ystävälläni kaikki oli sit kunnossa.
Nyt joku tömistelee tuolla vatsan sisällä :-)
sanotaan siitä vaateketjusta mitä tahansa, musta ne lasten vaattet on aivan mahtavia! Siis hinta/laatu suhde, ne kestää hyvin sen mitä ne mahtuu pienellä päälle, osa meillä on jäänyt hyväkuntoisina odottamaan seuraavaa pitäjääkin. Ja hinta on edullinen. Ja musta kans siellä on hyvännäköisiä ja söpöjä vaatteita. Ja taaperoikäiselle joka jo kuluttaakin erilailla kun vauvat löytyy hyviä käyttövaatteita.
H&M laatua musta usein turhaan parjataan, sillä meillä ainakin monet muut lastenvaattet (Lindex tms.) ovat menneet pesussa nopeammin huonoksi.
Ensinnäkin ONNITTELUT niille, jotka ovat viime päivinä käyneet rakenneultrassa. Ainakin Heini oli näyttänyt käyneen. Sä muuten teetkin hurjan pitkiä päiviä, hui. Taisit kuitenkin kertoa, että työ on innostavaa ja motivoivaa.
SYNNYTYSLÄÄKÄRI. Asiahan selviäisi kyllä soittamalla, mutta ihmettelen tännekin, miksi sain ajan synnytyslääkärille Naistenklinikalle lokakuussa. Ajanvarauksesta tuli kirje postissa jo kesäkuussa. Viikkoja on tuolloin vajaat 32. En tiedä sitten, vaikuttaako se, että edellinen lapsi syntyi rv 35 tuohon. No, pitää kysyä terkkarilta tai neuvolasta, mikä on homman nimi. Eikö lääkärikäynnit yleensä hoidu neuvolan kautta?
PELKOPOLI. Kävin viime raskaudessa yhden kerran juttelemassa NKL:n synnytyspelkopolilla erään aivan mahtavan kätilön kanssa. Minulle riitti yksi käynti ja keskustelu hänen kanssaan. Tosin lapsikin syntyi siitä 10 päivän päästä, joten en olisi ehtinytkään juttelemaan enempää synnytyksestä. Nyt sain ajan syyskuun alkuun. Ehkä äitiyspolilla haluttiin varautua, että ehdin tarpeeksi ajoissa sinne. Jännitän usein uusia asioita, joten vaikka eka synnytys oli todella helppo, halusin saada lähetteen tälläkin kertaa keskusteluun. En tosin ole juuri miettinyt synnytystä lainkaan. No, sitä ehtii tässä jännätä ja miettiä moneen otteeseen.
TINURI. Pyydän anteeksi jo etukäteen, jos kysymykseni pahoittaa mielesi. Kerroit nimittäin eilisessä viestissä kasvaimesta. Onko itselläsi tai lähipiirissäsi todettu näin ikävä asia? Olet ehkä kertonut asiasta jo aiemmin, mutta viestisi ei ole sattunut silmiini. Yhtä kaikki, olen pahoillani, koska selvästikin joudut käsittelemään todella vaikeita asioita.
OPTIMUS. Sinä taisit " uskaltautua" tänne uutena. Tervetuloa joukkoon mukaan! Samaten tervetuloa muutkin viimeaikaiset uudet klubimme jäsenet. :-)
SAMH. Sain eilen kokeiltavaksi ystävältäni tuon BELLY BELTIN. Se baby belt taitaakin olla sitten jokin tukivyö, joka ei auta housuongelmissa.
:-) Yhtä kaikki, tänään on eka kertaa " vanhat" housut jalassa reilun kuukauden tauon jälkeen. On kyllä mukavan rento olo pitkästä aikaa olla housuissa. Pitkät hameenikin, joita olen tähän käyttänyt, ovat kivoja, mutta housuissa on jotenkin vielä rennompi olla. Vanhoista housuista menee vetoketjukin vielä kokonaan kiinni, joten en tarvinnut kuin pelkän kuminauhaosan, en sitä paneelia. Olen todella iloinen tästä ja toivon, että vanhat housut menevät mahdollisimman pitkään, sillä äitiyshousujen suhteen olen menettänyt toivoni.
MAMMAVAATTEET. Täytyy ihan julistaa, että nyt on ekaa päivää varsinainen mammavaatekin päällä, hah. Äitini toi Amerikan-matkaltaan minulle viime kuussa hihattoman Gap-topin. Kyllä vähän meni nikotellessa llaittaa tätä aamulla päälle ja jopa ujostuttaa tulla töihin ihkaoikeassa äitiysvaatteessa, mutta tuon belly beltin kanssa eivät käy " normaalit" aika tiukat ja lyhyet yläosat, joten ei auttanut itku markkinoilla. No, tästä tämä ura urkeaa.
LIIKUNTA. Kyselin joskus aikoja sitten liikunnan harrastamisesta. Itse en kesäkuussa uskaltanut juuri käydä kuntosalilla supistelujn ja vuotojen takia. Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa ja ajattelin tosiaan virittää vanhaa harrastusta uudelleen. Istumatyössä hartiat ja niska kipeytyvät aika lahjakkaasti, jollei vetreytä niitä lainkaan.
Mites muiden vanhat liikuntaharrastukset? Onko täällä ketään himokuntoilijaa, joka jatkaa melkeinpä entiseen malliin? Itseäni ei voi kyllä himokuntoilijaksi syyttää. Ennen esikoista olin ehkä sellainen, mutta hänen jälkeensä harrastukset hiipuivat aluksi totaalisen unikonkurssin ja sen jälkeen ihan laiskuuden takia. Meni pitkään ennen kuin sai edes jonkin verran itsestään irti.
Jep, eiköhän tässä taas tullut. Onneksi olkoon vaan niille, jotka jaksoivat lukea tänne asti, hih.
Hyvää torstaipäivää!