Sunnuntaihuomenia HUHTIMASUT!!!

Meillä nahkavekkari piti taas huolen, että ei päästä päiväjärjestyksestä poikkeamaan ja herätti klo 7.10. piti vielä illalla sinnitellä elokuvan ääressä, joten aika unentokkurassa sitä ollaan vieläkin...



Tänään olisi ohjelmassa lastenkonsertti lähipaikkakunnalla, mikäli nyt onnistutaan päiväuniaikaan sinne pääsemään kohtuullisin kitinöin. Mies ei luvannut lähteä, joten täytyy sitten ähkyä sinne tenava kainalossa mahan kanssa ;)



Masuun ei kuulu mitään uutta, liikkeitä tuntuu vaihtelevasti puolella ja toisella. Eilen enemmän taas ylävatsalla. Muljahduksiakin tuntuu, en tiedä vaihtaako vauva vaan kylkeä vai tekee koko kuperkeikkoja. En oikein vieläkään usko, että tämä vaavi olisi niin iso mitä ultra antoi odottaa, 4kg la:han mennessä, kun ei pahemmin potki tuonne kylkikaariin. Esikoinen oli sinne parkkeerannut tukevasti varpaansa ja sehän tuntui... Kovasti odottelen sitä tiistain äitipolikäyntiä, samalla tulee vähän kaupunkireissua minullekin ilman poikia =) ja kuulee sitten taas uusimmat painoarviotkin. Nyt tuntuu siltä, että tämä voi jopa mennä lähemmäs laskettua aikaa kuin olen odottanut, kun päästiin ainakin jo yhden viime raskauden merkkipaalun yli, eli minulla lähti silloin limatulppa tosi aikaisin, 35+2 viikoilla.



Vähän tuntuu taas abstraktilta se synnytysajatuskin. Ihmeesti sitä vaan unohtaa. Varmaan tulee taas sellainen deja vu -ilmiö kun tositoimiin päästään, että miten ihmeessä tämän pystyi muka välillä unohtamaan ja rupeamaan moiseen hommaan uudestaan... Mutta saisi tosiaan vielä viikot kertyä, eilen lueskelin tuolta jostain ketjusta varhain syntyneiden painoja ja sairaalassaoloaikoja ja tällähetkellä voisi joutua parikin viikkoa viettämään sairaalassa, vauvan kunnosta riippuen.



Onko muilla muuten tullut mitään pelkoajatuksia vauvan kunnosta? Minulla koko ajan on lisääntynyt pelko siitä, että jos tämä ei olekaan normaali, ts. jotain sellaista sairautta tai ' vikaa' löytyy mikä haittaa elämää. Esikoisen kohdalla en osannut mitään pelätä tai ajatellakaan, nyt kun tuttavapiirissä on ollut kaikenlaista, downia ja epämuodostumia ja keskossynnytyksiä, niin sitä on OSANNUT alkaa pelätä että jos sattuisi omallekin kohdalle joku vakavampi juttu. Esikoisella epäiltiin aika myöhään piilohalkiota suulaessa, oli aika shokki kun vauva oli jo 9kk eikä kukaan ollut maininnut aikaisemmin mitään. Loppujen lopuksi emme vieläkään tiedä, onko hänellä tällainen lievä halkio vai ei, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole haitannut mitään. asiaa ei yhtään helpota se, että miehen suvussa on ollut selittämättömiä vauvakuolemia nimenomaan tyttövauvoilla, ja meille olisi nyt mahdollisesti se tyttö tulossa...



no, mutta näistä hieman liian synkistä tunnelmista näin aurinkoisena kevätpäivänä poispäin...



eikkuli 35+4

ollaan lasten kanssa leivottu koko aamu. kerrankin iski jo heti aamusta ihme tarmon puuska joten pakko oli hyödyntää se...nyt onkin sitten aika väsähtänyt olotila.

yö meni ihmeen hyvin, ei tarvinnut vessaankaan ravata. kyljet ovat vaan niin vietävän kipeät ettei tahdo asentoa löytyä.

lueskelin itsekin eilen noita aikaisemmin syntyneiden sairaalassa olo aikoja ja ehkäpä ei kannatakaan toivoa että tämä kovin aikaisin syntyisi vaikka oma olo olisi miten vaikea...täytyy vain sinnitellä. itsepähän tätä on halunnut, heh.

kummastuttaa minuakin että miten sitä voi unohtaa miltä synnytys tuntuu! ja aina sen vaan haluaa kokea uudelleen...on tämä naisen elo ihmeellistä!

hirvittää tosiaan välillä että mitäs jos lapsi ei olekaan terve. esikoisesta ei osannut mitään edes aatellakaan mutta nyt jo kolmannen kohdalla tuntuu että pelottaa välillä liikaakin...kohtahan se selviää.



juu, mutta nyt on paras lähteä ottamaan viimeiset leivokset uunista ennen kuin tulee korppuja!

hope@ rv 35+6

Heippa kaikki huhtimammat!



olipahan viikonloppu!

Perjantaiaamuna neuvolassa todettiin että turvotusta on tullu yhtäkkiä niin paljon et paino oli pompsahtani 1,2kg ja paineet oli 157/98 ja mul on koko ajan ollu normaalit joten lääkäri sano et samantien sit TAYSiin että tämä voi nyt olla sitä raskausmyrkytystä. No ihan sumussa soitin miehelle ja samassa sumussa pääsin sairaalaan jossa mut otti vastaan kaks niin viimesen päälle leipiintynyttä kätilöä että huh huh! Jumalauta että ne mammat oli TYLYJÄ. Ilmeisesti TAYSin synnytysvastaanottoon mennessä pitää itse tietää kaikki ja asetella itse suurinpiirtein itsensä käyrälle ja ottaa verenpaineet oma-aloitteisesti ja olla näkymätön ku niitä tuntu niin häiritsevän mun eli AINOAN potilaan läsnäolo. Ai niin ja kun lähetetään sinne korkeasta verenpaineesta potilas joka on ihan shokissa niin yleensä auttaa TODELLA PALJON jos hänelle huudetaan no ala nyt tulla ja kohdellaan ku jotain idioottia.



No otettiin sitten käyrän jälkeen verenpaine ja ton kohtelun jälkeen se oli jo 188/112 ja kätilö HUUSI mulle että älä katso tänne (tarkotti sitä mittaria). Lääkäri joka kyl tuli pian ei TIETENKÄÄN puhunut kuin hyvin hoono soomi ja yritin sit saada tolkkua et mitä nyt tehdään. Se sanoi mulle että kaikki viittaa että mulla on raskausmyrkytys ja en saa syödä enkä juoda ja käynnistetään ehkä jo iltapäivällä ja kotiin en pääse ennenkuin vauva on maailmassa. No siitähän mä sit taas ihan paniikis miehelle soittamaan ja mies oli tulossa jo sairaalaan. Nämä auvoisat ihanat hieman varttuneemman ikäiset kätilöt sitten löi mulle laput kouraan että ala mennä osastolle ja se haahka huusi viel mun perään että et sinä nyt synnytä vielä pitkään aikaan. Oli hieman epätodellinen olo ku lääkäri oli just sanonu et aletaan käynnistää.



No osastolla oli sit paljon mukavampi kätilö joka sanoi kun kysyin siitä käynnistämisestä että lepäämään mut on sinne määrätty ja et ei aleta käynnistää. Mut tutki vielä toinen lääkäri joka sai pienen paniikin aikaiseksi ku hermostu ihan täysin ku koitti ottaa ultralla vauvan aivoverenkiertoa mut ei saanu. No totta kai mä kysyin et mikä siellä on ja lopulta se selitti sit et ei mikään. No kiitti.



No " lepäsin" TAYSis yhden yön ja pääsin eilen kotiin. Tosin tarvii käydä mittauttamassa verenpainetta ja pissanäytettä sit pitkin viikkoa ja TAYSis on sit kontrolli viikon päästä.



Mä olen aina ollut sitä mieltä että itse voi omalla kauniilla käytöksellä saada hyvää vuorovaikutusta ja ystävällistä käytöstä osakseen, mutta ne synnytysvastaanoton akat kyl käänsi sen asian ihan toiseks. Niiden tarvis muista olivatpa sitten kuinka stressaantuneita tahansa että sinne tulee ihmisiä joiden elämä on ratkaisevasti muuttumassa ja joilla saattaa olla iso huoli sydämellään niinku mulla ja kohdella heitä ystävällisesti. Ei siihen tarvi jäädä kädestä pitämään mutta voisi edes YRITTÄÄ näyttää jonkun sortin empatiaa.



Ja asia jonka mä päätin siel sairaalassa maatessani että mä en lähde kotiovestani minnekään ennenkuin sairaalakassi on pakattuna! =)



Meillä ei siis ole kummallakaan hätää, poika liikkuu normaalisti ja me lepäillään nyt hyvällä omalla tunnolla.



Mukavaa sunnuntaita kaikille! =)



Annu rv 35+4

Tarkoitus oli siis muutakin kirjoittaa, mutta jotain sahlasin. Luulisin, etta suurin osa odottajista alkaa miettia kaikkea mika mahdollisesti voi menna pieleen tai onko vauva ok juuri synnytyksen lahestyessa. Sen takia juuri unetkin loppuakohden on vahan levottomia - alitajunta kasittelee silloin kaikkia niita asioita joista stressaa. Itseani mietityttaa jos synnytyksen aikana tulee jotain pahoja komplikaatioita itselle tai vauvalle, se tietaisi pikaista kuljetusta Ateenaan, mutta sinne on valilla vaikea taalta saarelta noin vain paasta - varsinkin jos sattuu joku hirmumyrsky juuri silloin. Laskettuaikani on ortodoksien paasiaslauantai 22.4 ja se on taalla vuoden suurin juhlapaiva ja silloin taatusti kaikki jotka voivat ovat vapaalla - jos siis sattuisi jotain erikoisempaa tarvitsemaan...Taytyy vain sanoa itselleen stop ja ajatella etta kaikki sujuu hyvin kun ei kerran ole etukateen mitaan huolestuttavaa loytynyt ultrassa tai muissa kokeissa ja edellinen synnytyskin sujui kuin oppikirjasta.

Meillakin esikoinen on kuin ohjelmoitu heraamaan joka paiva klo 7, riippumatta siita mihin aikaan meni nukkumaan. Yleensa kylla onkin valmista tavaraa iltaisin viim. klo 20 ja se on ihan mukavaa niin jaa itsellekin muutama tunti ' vapaata' .

Aamu alkoi taas aurinkoisena mut nyt jo ihan pilvista, piti lahtea kalatorille simpukoiden ostoon huomista varten eli olisi varmaan aika menna ennen kuin sataa. Rauhaisaa sunnuntaina kaikki.

Saarad 33+1rv

olen tämän aamun käyttänyt ahkerasti keskustelupalstan lukemiseen, kun muu perhe ei ole " häiritsemässä" mun rauhaani... Heh. Pojat lähtivät aikaisin aamulla turnausreissulle ja mä jäin kotiin kärvistelemään, kun pitkään istuminen+jännittäminen ei tee hyvää olotilalle. Tänään on taas supistellut vaikka millä mitalla. Oikeastaan aloin siksi tänne raapustamaan, että alkoi pieni paniikki iskeä: mitä ihmettä te olette jo hankkineet ja mitä pitää hankkia vauvalle?? Olenkin hissukseen jo jotain hankkinut, mutta mitähän vielä puuttuu? Olisi tosi kiva, jos joku viitsisi laittaa vähän listaa, vaikka niitä listoja varmasti löytyisi, jos jaksaisi vähän etsiä... Jään siis odottelemaan... Aurinkoista sunnuntaita,

toivottelee huhti70 ja vaavi 34+3

Olipahan Annulla kokemus, huh huh! Minä olisin varmaan karjalaisine verenperintöineni nostanut niin hirveän metelin tuosta kohtelusta, että olisi pian vauva syntynyt ihan pelkästä kiukusta... Että varmaan parempi kun jaksoit, Annu, rauhallisesti ja itse hermostumatta enempää kestää noin törkeän kohtelun. Harmillista tosiaan, ei tuollaista pitäisi joutua sietämään.



Huhti70 kyseli mitä vauvalle tarvitaan. Meillä on tietystä nämä " pakolliset" eli vaunut, turvakaukalo, sänky (vaikka alkuun vauva nukkuu ä-pakkauksen laatikossa). Vaippoja on valmiina, pari tuttia ja tuttipulloja, (tuttipullot ja pari purkkia Tuttelia rauhoittavat ainakin minun mieltäni imetyksen suhteen, tietää että ruokaa on valmiina). Kylpyamme, sitteri, pyllypyyhkeitä (yöllä kakkavaipan vaihto käy herättämättä vauvaa niin paljon kuin pesu tekisi), talkkia, jotain rasvaa jos tarvitaan. Paljon rakkautta ja hellyyttä :) Noilla me meinataan päästä alkuun, vaatteita meillä on varmaan liikaakin, kun on jotakin uutta hankittu ja vanhemmilta lapsilta on kaikki hyväkuntoiset vaatteet säästetty.



Oma napa voi edelleen paksusti, ja vilkkaasti. Ei tarvitse liikkeitä tarkkailla! Ja yhtään lysyssä ei äiti saa istua, heti tulee kipakoita potkuja kylkuluihin, että ei kun selkä suoraan! Hikka tuntuu olevan päivittäinen, usein monta kertaa päivässä tuntuu tuolla ihan alhaalla se tasainen nakutus. Ja vaivat ovat entisellään, mutta onneksi ollaan jo loppusuoralla! Huomenna 35 viikkoa täynnä :)



Eusenia 34+6

Eusenia (oliko nimim.niin???!!!) vastauksesta! Tuleeko muuta muille mieleen, tai no, eipä se pieni vaavi paljon mitään tarvi, jos ja toivottavasti imetys onnistuu ja vaippoja on lähellä...

Kyllä oli Annu tympeä kohtelu. Että kehtaavatkin! Kun menimme mieheni kanssa kuopusta synnyttämään, mieheni kysyi kätilöltä jostain laitteesta, että mikä se on, niin kätilö tokaisi vain, että on ny mikä on... Ja synnytyksessä käskivät mun olla hiljaa ja kärsiä. Toinen kätilö vuoron vaihtuessa olikin sitten tosi kiva. Millaiset arvot sulla oli silloin, kun pääsit kotiin? Miten nyt olet voinut?

Annu; ne on just tollasia treella synnytysvastaanotossa. Mun kokemukset on olleet samanlaisia kans. Ekan kerran ku mentiin ne irvaili, ettei ton näkönen voi tulla synnyttään kun hymyileekin. Sanoin, ettei tässä supparin välissä tod. oo mitään hätää vaikka tanssisin. Sit kaikkee skeidaa kokoajan päälle, tuli korvan viereen raappiin tyhjästä jogurttipurkista jämiä, ainakin kymmenen minuuttia! Meinasin niissä kivuissa tempasta sen naisen kädestä sen purkin, et tyhjä on.



Tokalla kerralla ne laitto mut suoraan saliin. Onneksi. Ulkovaatteet päällä sit siellä synnytyssalissa ihmeteltiin mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennenkun kukaan oli kattonutkaan kohdunsuun tilannetta, sain peräruiskeen. Hyvin luottivat mun tietäneen synnytyksen käynnistyneen. Silloin olikin ihana kätilö, ekan kerran sekin tiuski harjoittelijalle niin, huomautinkin jo välillä ettei viittis kuunnella sen kiukuttelua. Pyysi anteeksi sitten kyllä.



Joop, vauva rauhallinen tällähetkellä. Oiskohan laskeutunut lähtökuoppiin nyt. Se selviää ke ultrassa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, otan pienet päivätorkut kun muutkin meillä sen tekevät.



Lumo 36 huomenna jo!!!

No olipas Annulla kurja kokemus synnäriltä! Musta se on paikka jossa pitäisi olla ERITYISEN ystävällinen ja rauhallinen, kun ' potilailla' on muutenkin tunteet hormoonien takia pinnassa ja kaikki jännittää ja on ihmeellistä. Itse kun olen hoitoalalla niin en oikein ymmärrä tuollaista käytöstä. Kyllä oma väsymys ja stressi pitäisi pystyä käsittelemään muualla kuin asiakkaan edessä! Toivottavasti sattuu paremmat tyypit kun menet sitten oikeasti nyyttiä hakemaan!



Omaan napaan: Mulla on edelleen tosi epävarma olo vauvan asennosta, vaikka mun terveydenhoitaja onkin sanonut jo 3 viikkoa että vauva on rt:ssa. Kun esikoisen kanssa liikkeet kyllä tuntui musta paljon selvemmin ylämahassa, nyt tuntuu sivuilla ja alhaalla, mutta vain harvoin ihan kylkiluissa. No, onneksi pääsen ensi viikolla ultraan (menen yksit. että saan mielenrauhan), niin asia selvinnee. Kovasti vauveli ainakin vielä vaihtaa puolta, heitteleekö sitten vielä kuperkeikkojakin? Jos olisikin perätilassa/poikittain niin en ole vielä keksinyt, miten kerron kauniisti terkkarilleni, josta tykkään muuten kamalasti, etten luottanut hänen käsituntumaansa. Täytynee miettiä valmiiksi...



Mulla on myös vähän huoli että onko tällä vauvalla kaikki ok, vaikka rakenneultr oli tosi perusteellinen ja kaikki näytti hyvältä. Mua hirvittää lähinnä se että esikoinen on murjonut mahaani syliin tullessaan ja nukutettaessa päälle puskiessaan kielloista huolimatta koko raskauden niin kamalasti, että toivottavasti ei ole saanut vauvalle vahinkoa aikaiseksi!



Mulle ei kyllä tule vauvan tarvikelistaan muuta lisättävää mieleen kun septidin ja vanupuikot navan puhdistamista varten. Lisäksi käytin esikoisella pumpulilappusia kasvojen pyyhkimiseen. Bepanthen ja joku perusrasva. D-vitamiinit saa täällä terveydenhoitajan kotikäynnillä, joten ei tarvitse niitäkään ostaa.

Viimeksi tarvitsin alussa rintakumeja ja vauva cuplatonia, mutta jos nyt tarvitaan niin lähetän miehen apteekkiin hakemaan.



Leppoisaa sunnuntain jatkoa kaikille!



Lala 34+1

Huh huh, mitä tekstii tuli Annulta?! Kyllä olisi täältäkin tullut ärräpäitä moisesta! Uskomattoman tylyä....



Täällä espoon suunnilla on ihana auringon paiste, nollassa mennään:) Tehtiin lumityöt, jonka jälkeen supistelikin sitten:) Eilinen vietettiin tädin 50v.päivillä ja supisteli sieläkin kovasti, vielä ei siis minulla ole ollut kivuliaita supistuksia. Meni puoleen yöhön kun en tahtonut saada porukkaa liikkeelle. Kyllä on sitten ärsyttävää katsella kännisiä ihmisiä?!!! Huomasin olevani siis juoppokuskina loppuillasta... Kaaduin sänkyyn kun kotiin pääsin.



Oma touhis on jaksanut liikuskella yhtä ahkerasti. Pitäisi saada siivottua mutta ei millää-än jaksaisi! Auto pitäisi saada pestyä ja pyykata... Jos vetäisi pienet päikkärit ja kokeilisi sitten...



Huhti ja touhis 32+3

Olipa ihana saada teiltä tukea arvoisat ihanat huhtimammat! Olette kaikki painonne arvosta kultaa =)



Paineet sairaalasta lähtissä oli 157/ 98 joten ei ihan ideaalit mutta olen eilisen ja tän päivän levännyt ja kävin miehen kans vain vartin verran haukkaamassa happea. Että pää vähän virkistyy. =)



Sen olen päättänyt että synnärille en enää yksin mene. Jos joudun menemään eri matkaa miehen kanssa sinne niin sitten tulee vaikka taksikuski sinne pitämään mun puolia. Jännä on muuten ollu huomata että en ole aiemmin ollu mitenkään valtavan itkuherkkä raskausaikana mutta nytpä olen itkeny pari päivää ihan mistä vaan ton kokemuksen jälkeen. =)



JA KASSI ON NYT PAKATTU =) ha haa toista kertaa ei mene meikä retkuun ja jättää kaikki omat vehkeet kotio =)



Kiitos vielä kaikille ja hyviä vointeja. Jännittää että koska alkaa meikäläisiltä tulla ilmoituksia huhtihurmurin syntymästä =)



Annu

Todella inhoittavaa käytöstä polilla kyllä sulle, Annu! Ihan käsittämätöntä! Miten kukaan missään, saati töissään, kohtelee toisia ihmisiä noin! Ymmärätäisi vielä hermojen kiristymisen, mikäli olisi tosi huonokäytöksinen asiakas/potilas, mutta siinäkin tilanteessa tulisi minusta ammattilaisen olla ammattilainen ja käyttäytyä siten. Sairaala on sellainen ympäristö, että odottaisi empaattista tai ainakin asiallista käytöstä.



Mua ei ole oikeastaan synnytys yhtään pelottanut, lähinnä olen jotenkin jopa odottanut tositoimiin pääsyä. Niin se kipu unohtuu! Mutta pe-iltana tuli vähän kauhun hetkiä... Siis rupesi vähän pelottamaan. Oli jo nukkumassa, kun heräsin supistuksiin, jotkä tekivät tosi kipeää. Luulin jo, että sairaalaanhan tästä lähdettävä. Olo kuitenkin helpottui 15-20 minuutissa. Mutta sattui niin, että itketti. Ja ajattelin vain, että ei juma, se olikin tämmöistä, en kestä. Ihan outo kohtaus! On aiemminin ollut semmoisia lievästi tuntuvia suppareita, tuo ihan omaa luokkaansa. Ja nyt sen jälkeen ei enää kipeitä taas.



On mietityttänyt vauvan terveys ja semmoiset asiat. Mutta eipä etukäteen sureksiminen siinäkään auta. Täytyy vaan yrittää ottaa rennosti ja olla liikaa huolehtimatta.



Mulla on ihan semmoinen olo, että tämä vauva syntyy vähän aikaisemmin. Mutta tämä tunne huomioon ottaen luultavati kaveri syntyy joskus toukokuun puolessa välissä...



Eilen oli ne isomummon synttärijuhlat. Löysin ihan tyylikkään asun, mutta ne kymmensenttiset korot kengissä olivat vikatikki. Kivan näköiset, mutta oli kävely vähän pienissä. Esikoinen oli tietysi ihan riivattu koko kestityksen ajan, tietäähän sen aivan liian lyhyillä päiväunilla.



( . )-kaveri on harjoittanut aktiivista muljahtelua. Lisäksi jotenkin änkee tuonne keuhko-osastolle, välillä ahdistaa henkeä siihen malliin. Masu on kyllä kaikenkaikkiaan hyvin alhaalla, tuommoinen roikkuva reppu. Mutta ei kyllä ole niin korkealla ollenkaan ollut, kuin esikoisen kanssa oli. Johtuukohan tuosta alempana olosta liitoskivut, joita ei esikoista oottaessa lainkaan ollut...



Hyvää yötä!



Tilp

no huh tosiaan Annu kokemustasi. Minulla samantapainen Oulusta v. 2004, silloin kun lähdin esikoista synnyttämään. Sillä erotuksella, että synnytysvastaanoton kätilö nyt oli suunnilleen ok, paitsi ettei uskonut lapsiveden tihkumista ja tuumaukset ' tämä voi kestää vielä 2 viikkoakin' ja jotain muuta yhtä kivaa eivät nyt olleet mukavia. Itse synnytyssalin kätilö olikin sitten kuin pääpiru helvetistä, neuvona oli tosiaan ' yritä nyt rentoutua tai purra hammasta, ihan kuinka parhaaksi näet.' Siinä synnytysvalmennuksen rauhoittavat neuvot siitä, kuinka kätilö auttaa, kannustaa ja synnytystä ' harjoitellaan' kunnes lapsi syntyy, menivät tuhka tuuleen, oikein naurattaa kun ei enää viitsi sitä itkeäkään, näin jälkeenpäin. Onneksi tuo kätilö vaihtui ennen ponnistusvaiheen alkua, muuten me oltais synnytetty vauva sinne altaaseen ihan ilman mitään kätilöjä (voi olla, että hyvin oliskin mennyt!)



Tällä kertaa vaatimuksia juuri henkilökunnan taholta minulla onkin enemmän. Saa nyt sitten nähdä, miten ne toteutuvat. Siinä tilanteessa kyllä saa aika naarassusi olla, joka kivuissaan pystyy vielä vastaanpanemaan ilkeille kätilöille. enää en kuitenkaan lähde vieraiden ihmisten paneteltavaksi elämäni kipeimmillä hetkillä, ennemmin synnytän vaikka vessassa yksin. Ja puhun nyt aidosta kokemuksesta, enkä mistään abstraktista kätilöpelosta...



No, se siitä. Huomisesta alkaa taas karuselli pyöriä, mies menee töihin ja minä kontin esikoisen perässä täällä kotona. Taitaa muumikasetit saada taas pyöriä... se lastenkonserttikin meni tänään sivu suun, olivat laittaneet lehteen väärin ja konsertti olikin ollut jo eilen =( Oli siinä pettymys, kun kesken päiväunien lähdin raahaamaan pientä sinne, paikalla oli muitakin lapsiperheitä joiden tenavat ymmärsivät paremmin, me päästiin kuitenkin mummolareissulle joten ei ihan tyhjä päivä tullut :)



öitä kaikille, ja vielä päiviä vauvoille masun turvissa ;)



eikkuli