Tuleva vauva-aika pelottaa, esikoisella vaikea vauva-aika
Esikoisemme on kohta 1,5 -vuotias, ja uusi raskaus vasta ihan aluillaan. Silti olen alkanut jännittämään tulevaa. Yöllä pyörittelen asioita mielessäni ja mietin miten asiat pitäisi käytännössä järjestää, että vauvan tulo ei saisi koko perhettä ihan väsymyksen partaalle. Tiedän, että tuleva vauva-aika voi olla ihan muutakin...
Esikoisella on edelleen paha suolistoallergia ja alkuaika oli yhtä helvettiä, jatkuvaa itkua, kipua, väsymystä äärirajoilla, masennusta jne. Ensimmäisestä puolta vuotta muistaessani paniikki ja pelko nousevat mieleen.
Mietin mm. sitä, miten esikko saa nukuttua, jos vauva pitää hereillä? Entä jos päivät ja yöt ovat yhtä nukutustaistelua, kuten esikon kanssa, miten esikolle jää yhtään aikaa. Ajatukset risteilevät näissä asioissa jatkuvasti.
Onko kenelläkään vastaavaanlaista tunnetta, tai joskus ollut? Miten olette järkeilleet asian kanssa tai saaneet helpotusta asiaan? Kaikki kommentit ovat tervetulleita.
myttö
Kommentit (5)
Kotilo kovasti vastauksesta, jossa oli hyviä näkökohtia asiaan! Tuo ensimmäisen vauvan herättämä tunneskaala on tosiaankin läpikäyty, ja siinä mielessä helpottaa omaa oloa. Eniten olen tosiaan huolissani meidän esikoisesta... Meillä poika on edelleen herkkä heräämään kaikenlaisiin ääniin yölläkin, joten toivotaan, että vauvan ääni olisi jotenkin luonnollinen ja sellainen ääni johon pikkuhiljaa tottuu. Isän kuorsaus toisessa huoneessa ei sitä ainakaan ole ; )
Otan mielelläni vastaan muidenkin kommentteja vielä!
Meidän esikoinen oli lapsena ehkä maailman "helpoin vauva". Kuvittelinkin siis pienten vauvojen kanssa elämän todella helpoksi. Tulinkin uudestaan raskaaksi ja odotin ihanaa vauva-aikaa.
Noh, se oli kaikkea muuta kuin sitä... Lapsella oli koliikki sairaalasta asti. Kun se alkoi helpottaa tuli allergiat, joita lapsi itki... Tämän jälkeen lapsi sairastui infektioastmaan. Eka vuosi oli pelkkää itkua.
Meidän esikoinen oli todella huono nukkumaan ja pelkäsinkin sitä jo etukäteen. Lapsilla oli nimittäin yhteinen huone ja sänkyjen väli kaksi metriä. En tiedä miten se on mahdollista, mutta esikoisemme ei herännyt kertaakaan vauvan itkuihin! Myöskään vauva ei herännyt kun esikoisemme sai yöllisiä kauhukohtauksia. Tätä en olisi uskonut todeksi, mutta näin se vain meni!
Esikoisen täytyi tietysti oppia jakamaan aikaansa meidän kanssaan ja helposti se meni. Ja ensisijaisen tärkeää on, että joku muukin hoitaa välillä vauvaa.
Nyt meille on jo syntynyt kolmas lapsi. Pelkäsin tätä vauvavaihetta todella! Mutta tämä tapaus on vieläkin helpompi kuin esikoisemme. En ole vieläkään kuullut edes vauvan itkevän kunnolla ja lapsi on jo 2 kk kohta. Eli näinkin voi olla! Avoimin mielin vain vauva-aikaa kohden! Ja tsemppiä suuresti!
Viivi ja Vauva 1kk
Ensinäkin, Kotilo puhui todellakin asiaa tuosta toisen lapsen odotuksesta. Niinhän se on, että monella äidillä huolena on juuri se, miten esikoinen pärjää ja miten aikaa sekä rakkautta riittää molemmille lapsille. Ja miten sitä itse riittää kahdelle, kun aikanaan yhdenkin kanssa oli kädet täynnä?!
Itse mietin toista odottaessani hyvin samankaltaisia asioita, vaikka esikoinen olikin ollut perusterve vauva. Silti olin kokenut vauva-ajan aika raskaanakin ja etenkin päivät sain kantaa esikoista sylissä tai vaunutella, jotta hän suostui nukkumaan. Mietin, että miten handlaan moisen, kun on kaksi lasta hoidettavana.
Toinen lapsemme syntyi huuli-ien-suulakihalkion kanssa ja pelkästään syömisrumbaan (pumppaus ja muu) meni aluksi 1/3 vuorokaudesta ja sitten oli tietenkin leikkaukset ja muut. Vaan jotenkin sitä siltikin koki toisen lapsen vauva-ajan helpommaksi. Ja aikaa jäi esikoisellekin, kunhan vaan pidin huolen, että tukiverkosto oli tiukasti käytössä. Isi tuli toki esikoiselle tärkeämmäksi ja läheisemmäksi, sillä äitinä olin aika kiinni vauvassa (sairaalassa yövyin vauvan kanssa jne.).
Nukkumisasioihin on pakko yhtyä. Meillä ei esikoinen myöskään heräillyt vauvan itkuihin koskaan. Kuopus on edelleenkin levoton nukkuja, muttei häiritse veljensä unia, vaikka samassa huoneessa nukkuvatkin.
Onnea odotukseen teille!
Lyle ja kolmas pulla uunissa rv40+2
Äitini ensimmäinen raskaus oli helppo, ja ensimmäinen lapsi oli todella helppo; nukkui pitkään, nukahti helposti, ei juurikaan itkenyt. Sitten....tulin minä. Äidin raskausaika oli vaikea, petipotilaana kaksi viimeistä kuukautta. Keisarinleikkauksella ulos. Itkin (kuulemma) ensimmäisen vuoden ja siitä eteenpäin kiukuttelin paljon ja huusin. Äiti päätti, ettei enää yhtään lasta. Sitten tuli kolmas. Taas suht helppo lapsi. Kaikki sujui taas hyvin.
Jokainen lapsi on yksilö, ei kannata liikaa stressata uutta tulokasta, kun monissa perheissä lapset saattavat olla "kuin yö ja päivä" :)
....ja minustakin tuli ihan kelpo kansalainen, vaikka vauva-aikana olin varmasti hirveä.. ;)
Jossain määrin huolesi ovat varmasti tyypillisiä toista lasta odottavan murheita ja toisaalta erityistilanteesi lisää potkua murehtimiseesi.
Minulla ei ole kokemusta allergisen lapsen hoitamisesta omalla kohdalla, mutta sivusta seuranneena olen todennut sen helposti vievän äärirajoille.
vastaan siis yleisemmällä tasolla kahden lapsen mammana. Toisen lapsen syntyessä sinulla on onneksi jo kokemusta vauvan hoidosta yleensä, sinun ei tarvitse käsitellä koko tunneskaalaa minkä esikoisen syntymä sai aikaan, eikä opetella kaikkea aivan alusta. Toinen lapsi voi jopa aluksi jäädä "sivuun" nukkuessaan. Kuitenkin vastasyntyneet yleensä nukkuvat paljon. tosin sinulla taitaa olla kokemusta juuri toisesta päästä.
Aina kahden lapsen vanhempana murehtii sitä miten repeää kahteen suuntaan ja on tarpeeksi molemmille lapsille. Usein sisarukset yllättävät sillä miten hyvin he nukkuvat vaikka vauva huutaisikin pää punaisena vieressä.
Murehdit paljon esikoisesi unta, mutta muista miettiä mistä saat itsellesi lepohetken, että jaksat hoitaa kahta lasta. Osallistuuko miehesi lasten hoitoon?Viimeistään kahden lapsen kanssa katkeroituu jos ei anna miehelle tilaa hoitaa/vaadi miestäkin osallistumaan oman perheen arjen pyöritykseen.
Jos nämä asiat alkavat hallita arkeasi ja estävät vauvasta nauttimisen voisitko päästä neuvolapsykologille tms. purkamaan mieltäsi. Ei sinun tarvitse jaksaa kaikkea kantaa kuitenkaan.
Oikein paljon tsemppiä sinulle joka tapauksessa!