Alkuraskauden keskenmenon kokeneet

touko-kesäkuun vaihteessa alkoi rusehtavalla vuodolla keskenmeno (n. rv 5), tiputtelua ja tuhrua oli parisen viikkoa, välillä kirkastakin vuotoa ja välillä ei mitään. Testiviiva vahvistui koko ajan, mutta hitaasti ja raskausoireet pahenivat koko ajan. Pari viikkoa vuodon alkamisesta tuli kunnon hulahdus ja oireet loppuivat kuin seinään. Missään vaiheessa ei tuntunut, että vuotoa olisi tullut tarpeeksi. Ultrassa näkyi yhä littana sikiöpussi ja verihyytymiä. Pari viikkoa vuotoa jatkui ja kipukohtauksia alkoi tulla tihenevään tahtiin. Uusi ultra osoitti, että kohtu on ihan tyhjä ja vuotoa ei pitäisi olla. Muutama päivä tästä eteenpäin jouduin päivystyksenä leikkaukseen, kun toinen elämän alku löytyi vasemmasta tuubista ja se oli revennyt. Leikkauksessa poistettiin vasen munanjohdin kokonaan. Vuoto ja kivut loppuivat leikkauksen mukana (jos ei leikkauskipua lasketa). Leikkauksen jälkeinen kierto oli normaalin mittainen ja tulin uudestaan raskaaksi. Tämä meni kuitenkin heti kesken ja vuoto oli todella runsasta ja hyytymäistä, tällä kertaa tuntui "oikealta" keskenmenolta, ei epäilystäkään etteikö kaikki olisi tullut jo. Voi sanoa, että ihan hirveä kesä (takana lapsettomuutta, toki onneksi kaksi ihanaa tyttöä, mutta ainakaan minä en tahdo päästä lapsettomuuden traumasta ohi...), mutta jos jotain positiivistä tässä on, niin nämä olivat elämäni ensimmäiset plussat ilman lääkäreiden apua! :D Toivoa siis on...

Kuvittelin tuossa tosiaan viime viikolla, että nyt se vuoto alkoi ja kyllä se joskus sitten vielä loppuu ja kaikki on tällä selvä. Väärässä olin.. Vuoto tuntui vain lisääntyvän ja kun perjantaina tein raskaustestin - lähes kaksi viikkoa vuodon alkamisesta - niin se oli selvä posiviitinen ja eikun lääkäriin...Yksityisellä epäilivät kohdun ulkoista raskautta ja sieltä passitettiin suoraan gynekologin päivystykseen. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään hälyttävää ja kohdussakin vain paksuuntunut limakalvo. Tänään on sitten ollut selviä supistuksia eli aaltoilevia menkkakipuja ja siteeseen on tullut ihmeellisiä kudosmöykyltä näyttäviä juttuja. Nyt tuntuu, että tämä on vihdoin ohi. Maanantaina käyn vielä kontrollissa mittauttamassa hcg-arvon. En kyllä olisi ikinä uskonut, että keskenmeno, joka alkaa viikolla 5+0, voi olla näin hankala..Opin, että elimistö reagoi kyllä todella voimakkaasti raskauteen heti alussa!

itselläni oli keskenmeno lokakuussa -07 olin onnellinen odotuksesta joka olisi ollut kolmas lapsemme. mutta sitten rupes tulemaan pientä rusehtavaa vuotoa. ja kävin neuvolassa rv9 ja sanoi ettei ole vakavaa... sain sitten ajan ultraan rv12. sinne asti oli pientä vuotoa koko ajan. ja ultrassa sitten kätilö totesi että sikiön kasvu oli loppunut rv 8+6! jouduin sitten samantien vielä naistentautien poliklinikalle jossa lääkäri vielä ultrasi ja totesi sikiön menehtyneeksi. raskaus keskeytettiin lääkkeillä! vuoto alkoi pari tuntia ensimmäisten lääkkeitten oton jälkeen ja jatkui 3vk jonka jälkeen viikon tauko ja vuoto alkoi uudestaan ja jatkui vielä viikon. raskaushormonia oli veressä vielä kolmen viikon jälkeenkin!!!



nyt onnelisesti ja pelon vallassa rv 7+4

Itselläni alkoi vuoto siinä vaiheessa, kun raskausviikkoja oli 9, outoa supistelua oli tätä aiemminkin ollut (vähän samantapaista kun mitä oli, kun kierukka oli juuri laitettu - jos joku tietää). Tätä en yhdistänyt raskausoireeksi kuin varauksin - edellisessä raskaudessa tuntemukset olivat ihan toisenlaisia. Tämä tuntui liian alhaalla.



Kaksi päivää vuodettuani kävin ultrassa, jossa todettiin sikiön kasvun loppuneen 2-3 viikkoa takaperin. Vuoto jatkui, mutta se oli hyvin menkkamaista, ei mitenkään runsaampaa. Tästä taas parin päivän jälkeen kävin uudelleen ultrassa, jossa todettiin, että vuotoa on tullut, mutta sikiö on edelleenkin hyvin alhaalla, "matkalla ulos", mutta ei kuitenkaan vielä lähelläkään ulos tuloa. Päätettiin sitten vähän vauhdittaa keskenmenoa, kun sykettä ei ollut kummassakaan ultrassa näkynyt ja sikiökin tosiaan oli viikkoihin nähden aivan liian pieni (mulla säännölliset menkat ja tein raskaustestin aika aikaisin).



Viikko sitten tein sitten kotona keskeytyksen ja vuoto olikin aivan erilaista. Nyt vuoto on enää hyvin vähäistä, lähinnä tuhrua.



Polilla sanoivat silloin viikko sitten, että noin 2 viikkoa keskenmenon jälkeen olisi hyvä tehdä raskaustesti. Tein sen kuitenkin jo eilen kotona, mutta hailakkaa plussaa se vieläkin näytti. Ajattelin itse ottaa yhteyttä yksityiselle ja kysyä, mitä he suosittelevat - olisiko esim. hyvä "varmuuden vuoksi" ultrata uudelleen. Mun mielenkiinnon kohde on erityisesti se, missä vaiheessa voin suinkaan odottaa normaalin kierron käynnistymistä ja miltä alapäässä "näyttää".



Julkista puoltahan kiinnostaa lähinnä hoitaa akuutimmat hommat - siis tulehdukset ja muut - totta tietysti, että luonto yleensä hoitaa parhaiten omaan tahtiinsa.



Ehkä sulle pätee sama juttu, että teet testin vaikka 2 viikon päästä uudelleen? Ultralla näkisi tietysti aika näppärästi myös, onko siellä kohdussa vielä jotain. Enpä oikein muuta keksi?

Mulla oli keskimmäisen lapsemme alkuraskaudessa vuotoa, välillä ihan veristä pönttöönkin tuli ja muutenkin lähes koko ajan ruskehtavaa (kolme kertaa veristä) tuonne 12-13 viikolle saakka, jolloin loppui kuin seinään. Ekan kerran kun tuli vuotoa varmaan noin rv5-6, niin terveydenhoitaja sanoi, että ei auta kuin odotella ja tehdä viikon päästä testi.. No se näytti selkeää plussaa.. Myöhemmin kun uudestaan tuli veristä vuotoa sain lähetteen polille, jossa ultrasivat. Eivät löytäneet mitään, mistä vuoto voisi johtua. Ja reipas neljä vuotias tyttö meillä siitä raskaudesta on! :) Toivotaan sinulle samanlaista onnea! Tee muutaman päivän päästä testi uudestaan tai käy testauttamassa neuvolassa.. Tsemppiä! Epätietoisuus on todella ikävää, mutta toivotaan parasta!

Sinulla varmasti voi mennä pitempään ennen kuin raskaushormooni poistuu, kun olet jo vähän pitemmällä raskaudessa. Pyydä ihmeessä pääsyä jälkitarkastukseen ja ultraan tarkastuttamaan tilanne, ettei tarvi murehtia ja miettiä onko kaikki tullut pois ja kunnossa! Tai jos eivät suostu, niin käy yksityisellä oman mielenrauhan vuoksi, jos asia siis vaivaa. Jaksuja ja voimia!

aika nihkeästi nuo suostuvat ottamaan julkiselle puolelle - siis meidän terveyspiirin alueella. Pitäisi sanoa, että on jotain erityisiä oireita (mitä taas oikeastaan ei ole) tai vähintään joku suurempi syy tähän uskomukseen, ettei kaikki ole OK.



Voi tietty olla, että jos nyt parin viikon päästä kävisin tk:ssa ja raskaushormonia vielä olisi, saisin lähetteen ultraan ja hela hoito olisi sitten se 22€. Kaikkeen tähän tuhraantuisi tosin yksi päivä :(



Eli siksi menen yksityiselle, saa nopsaan hela hoidon. Sain ajan parin viikon päähän.



Kiitos pahoitteluista. Toivotaan, että parempi onni ens kerralla...

on tämä ihana palsta. AIna löytyy vertaistukea ja tsemppausta. Vauvakuumeilu on kuitenkin sellainen asia, että itse en ainakaan kovin mielelläni puhu asiasta kavereille (tulee sellainen olo, että kaikki sitten odottavat koko ajan, että joko on..)



Nyt on itsellä sellainen tilanne, että eilen illalla alkoi kunnon punainen vuoto ja uskon, että kaikki tulee kyllä ulos, eikä tarvitse enää testejä tehdä..



Tästä kyllä jäi sellainen trauma, että jos joskus saan sen plussa uudelleen niin koko ajan tulee kytättyä vessassa paperiin, että ei vain ole vuoto alkanut. Mulla nimittäin oli myös ensimäinen raskaus sellainen että oli enemmän ja vähemmän vuotoa aina tuonne viikoille 14-15 asti ja yhdesti tuli jopa niin paljon, että lorisi pönttöön. Syy ei selvinnyt, mutta kaikesta huolimatta meillä on nyt ihana kolmivuotias poika.



Kiitokset kaikille, Walpu